Pelaan lentopalloa, harrastan yleisur-heilua ja luen paljon. Jos voisin viettää päivän haluamallani tavalla, menisin luultavasti rannalle.
Synnyin Chicagossa Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa mutta tulin Nauvooseen päästessäni sijaiskotiin. En muista paljoakaan elämästäni ennen sijaiskodissa oloa mutta muistan tunteeni, etten ole turvassa. Kun tulin sijaiskotiin, tunsin olevani turvassa. Pidän siitä, että minulla on evankeliumi. Jotkut ystävistäni ovat joutuneet pelottaviin tilanteisiin, koska he eivät noudata tasovaatimuksiamme. Tiedän, että käskyjen noudattaminen pitää minut turvassa.
Perheeni löytäminen oli jännä kokemus. Äitini tuli esikouluun, jota kävin, koska hän auttoi toimimalla siellä sijaisena. Hän leikki kanssani ja kertoi yhdelle opettajista, että hän halusi viedä minut kotiin, koska olin niin soma lapsi. Opettaja sanoi: ”Hän odottaa adoptoimista, joten kenties!” Äiti otti asiasta selvää ja adoptoi minut ja kaksi veljeäni. Se on hienoa, koska tiedän, millaista on, kun ei ole perhettä, ja siksi se, että on perhe, on sitäkin merkityksellisempää.