Sovitus ja yhden sielun arvo
Jos me voisimme todella ymmärtää Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen, me käsittäisimme, kuinka kallisarvoinen yksi Jumalan poika tai tytär on.
Perheemme kärsi viime tammikuussa murheellisen menetyksen, kun pojanpoikamme Nathan sai surmansa lentokoneen maahansyöksyssä. Nathan oli palvellut Baltian venäjänkielisellä lähetyskentällä. Hän rakasti ihmisiä ja tiesi, että oli etuoikeus palvella Herraa. Tämä onnettomuus riisti hänen henkensä kolme kuukautta sen jälkeen kun olin vihkinyt hänet iankaikkiseen avioliittoon hänen rakkaan Jenniferinsä kanssa. Se, että Nathan niin äkisti otettiin pois keskuudestamme kuolevaisuudessa, on kääntänyt meidän kaikkien sydämen ja mielen Herran Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Vaikka minun on mahdotonta ilmaista sanoin Kristuksen sovituksen täyttä merkitystä, rukoilen, että voin selittää, mitä Hänen sovituksensa merkitsee minulle ja perheellemme ja mitä se voisi merkitä myös teille ja omaisillenne.
Vapahtajan kallisarvoinen syntymä, elämä, sovitus Getsemanen puutarhassa, kärsiminen ristillä, hautaaminen Joosefin hautaan ja voittoisa ylösnousemus tulivat kaikki uudenlaiseksi todellisuudeksi meille. Vapahtajan ylösnousemus vakuuttaa meille kaikille, että jonakin päivänä mekin seuraamme Häntä ja koemme oman ylösnousemuksemme. Mikä rauha, mikä lohtu tämä suuri lahja onkaan, joka tulee Jeesuksen Kristuksen, koko ihmiskunnan Vapahtajan ja Lunastajan, rakastavan armon kautta. Hänen ansiostaan me tiedämme, että voimme taas olla Nathanin kanssa.
Ei ole suurempaa rakkauden ilmausta kuin Jumalan Pojan aikaansaama sankarillinen sovitus. Ilman taivaallisen Isän suunnitelmaa, joka vahvistettiin ennen kuin maailma sai alkunsa, koko ihmiskunta – mennyt, nykyinen ja tuleva – olisi hyvin todellisessa merkityksessä jäänyt vaille iankaikkisen edistymisen toivoa. Kuolevaiset erotettiin Jumalasta Aadamin rikkomuksen seurauksena (ks. Room. 6:23), ja he pysyisivätkin ikuisesti erossa, ellei olisi löydetty keinoa katkaista kuoleman siteet. Tämä ei olisi helppoa, sillä se vaati sijaisuhrin Häneltä, joka oli synnitön ja joka saattoi siksi ottaa päällensä koko ihmiskunnan synnit.
Saamme olla kiitollisia siitä, että Jeesus Kristus antoi tämän uhrin rohkeasti muinaisessa Jerusalemissa. Getsemanen puutarhan hiljaisessa yksinäisyydessä Hän polvistui pahkaisten oliivipuiden keskellä, ja jollakin uskomattomalla tavalla, jota kukaan meistä ei voi täysin käsittää, Vapahtaja otti päällensä maailman synnit. Vaikka Hänen elämänsä oli puhdas ja synnitön, Hän maksoi lopullisen rangaistuksen synnistä – teidän, minun ja jokaisen, joka joskus on elänyt. Hänen henkinen, emotionaalinen ja hengellinen tuskansa oli niin suuri, että se sai Hänet vuotamaan verta jokaisesta huokosesta (ks. Luuk. 22:44; OL 19:18). Kuitenkin Jeesus kärsi auliisti, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus tulla pestyiksi puhtaiksi – uskomalla Häneen, tekemällä parannuksen synneistämme, ottamalla kasteen oikealla pappeuden valtuudella, ottamalla vastaan puhdistavan Pyhän Hengen lahjan konfirmoinnissa ja hyväksymällä kaikki muut välttämättömät toimitukset. Ilman Herran sovitusta mikään näistä siunauksista ei olisi saatavillamme, eikä meistä tulisi kelvollisia ja valmiita palaamaan Jumalan eteen asumaan.
Myöhemmin Vapahtaja kesti ankaran kuulustelun, julman pahoinpitelyn ja kuoleman ristiinnaulittuna Golgatan ristillä. Viime aikoina tästä on esitetty paljon ajatuksia, mutta missään niistä ei tuoda selkeästi esiin sitä ainutlaatuista seikkaa, ettei kenelläkään ollut valtaa riistää Vapahtajalta Hänen henkeään. Hän antoi sen lunnaiksi meidän kaikkien puolesta. Jumalan Poikana Hänellä oli valta muuttaa tilannetta. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan kuitenkin selkeästi, että Hän antautui ruoskittavaksi, nöyryytettäväksi, kärsimään ja lopulta ristiinnaulittavaksi suuren rakkautensa tähden ihmislapsia kohtaan (ks. 1. Nefi 19:9–10).
Jeesuksen Kristuksen sovitus oli korvaamaton osa taivaallisen Isämme suunnitelmaa Hänen Poikansa maanpäällistä tehtävää ja meidän pelastustamme varten. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla siitä, ettei taivaallinen Isämme puuttunut tapahtumien kulkuun vaan malttoi olla toimimatta isällisen vaistonsa mukaan pelastaakseen rakkaan Poikansa. Iankaikkisen rakkautensa tähden teitä ja minua kohtaan Hän salli Jeesuksen täyttää ennalta asetetun tehtävänsä tulla meidän Lunastajaksemme. Ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden lahja on annettu vapaasti Jeesuksen Kristuksen rakastavan armon kautta kaikkien aikakausien ihmisille riippumatta heidän hyvistä tai pahoista teoistaan. Ja niille, jotka haluavat rakastaa Herraa ja jotka osoittavat rakkautensa ja uskonsa Häneen pitämällä Hänen käskynsä ja tulemalla kelvollisiksi saamaan sovituksen täydet siunaukset, Hän antaa lisäksi lupauksen korotuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on siunaus saada asua Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa edessä ikuisesti.
Laulamme usein laulua, joka ilmentää tunteitani, kun ajattelen Vapahtajan hyväntahtoista sovitusuhria:
Oi Jeesuksen laupeus, mi mua varjoaa,
Oi armoa suurta, mink aina Hän tarjoaa.
Hän kärsi mun vuokseni ristiä kantaen.
Hän vertansa vuodatti henkensä antaen.
(”Oi Jeesuksen laupeus”, MAP-lauluja, 116.)
Jeesus Kristus, koko ihmiskunnan Vapahtaja ja Lunastaja, ei ole kuollut. Hän elää – ylösnoussut Jumalan Poika elää – se on todistukseni, ja Hän ohjaa kirkkonsa asioita nykyisinkin.
Keväällä 1820 valopatsas valaisi lehtoa New Yorkin osavaltion länsiosassa. Taivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät profeetta Joseph Smithille. Tästä tapahtumasta alkoi vuosisatoja kadoksissa olleiden voimallisten opillisten totuuksien palauttaminen. Niiden totuuksien joukossa, joita luopumuksen pimeys oli himmentänyt, oli se innoittava tosiasia, että me olemme kaikki rakastavan Jumalan, Isämme, henkipoikia ja -tyttäriä. Me kuulumme Hänen perheeseensä. Hän ei ole isä jossakin vertauskuvallisessa tai runollisessa mielessä. Hän on kirjaimellisesti meidän henkemme Isä. Hän välittää meistä jokaisesta. Vaikka tällä maailmalla onkin keinonsa vähätellä ja halventaa miehiä ja naisia, niin todellisuudessa me olemme kaikki kuninkaallista, jumalallista sukua. Tuossa ennennäkemättömässä Isän ja Pojan ilmestymisessä pyhässä lehdossa meidän kaikkien Isämme ensimmäiseksi puhuma sana oli Josephin oma nimi. Sellainen on Isämme henkilökohtainen suhde meihin jokaiseen. Hän tuntee meidät nimeltä ja haluaa hartaasti, että meistä tulee kelvollisia palaamaan Hänen luokseen asumaan.
Evankeliumi palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta. Herra Jeesus Kristus on jälleen kerran ilmoittanut valitun profeettansa kautta toimitukset ja pappeuden valtuuden niiden suorittamiseksi kaikkien uskovien pelastukseksi.
Eräälle toiselle profeetalle eräänä toisena aikana näytettiin ”maan kansakunnat” (Moos. 7:23). ”Ja Herra näytti Henokille kaiken aina maailman loppuun saakka” (Moos. 7:67). Henok näki myös, että Saatanalla ”oli suuret kahleet kädessään, ja ne peittivät koko maan kasvot pimeyden hunnulla; ja hän [Saatana] katsoi ylös ja nauroi” (Moos. 7:26).
Kaiken Henokin näkemän joukossa on jotakin, mikä näytti kiinnittävän hänen huomiotaan ylitse kaiken muun. Henok näki Jumalan katsovan ”loppuja kansasta, ja hän itki” (Moos. 7:28). Pyhässä aikakirjassa Henok kysyy sitten yhä uudestaan: ”Kuinka sinä voit itkeä? – – Kuinka sinä voit itkeä?” (Moos. 7:29, 31.)
Herra vastasi Henokille: ”Katso näitä veljiäsi; he ovat minun omien kätteni tekoa; – – veljillesi minä olen – – myös antanut käskyn, että heidän tulee rakastaa toisiansa ja että heidän tulee valita minut, Isänsä; mutta katso, he ovat rakkaudettomia, ja he vihaavat omaa vertansa” (Moos. 7:32–33).
Henok näki näiden myöhempien aikojen olosuhteet. Hän ja muut varhaiset profeetat tiesivät, että vain kun me hyväksymme sovituksen elämässämme ja pyrimme elämään evankeliumin mukaan, me voimme kohdata elämän haasteet ja löytää rauhaa, iloa ja onnea. Tämän suuren lahjan ymmärtämään oppiminen on jokaisen Jumalan lapsen henkilökohtainen pyrkimys.
Veljet ja sisaret, uskon, että jos me voisimme todella ymmärtää Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen, me käsittäisimme, kuinka kallisarvoinen yksi Jumalan poika tai tytär on. Uskon, että taivaallisen Isämme ikuinen tarkoitus Hänen lapsiaan varten saavutetaan yleensä pienillä ja yksinkertaisilla asioilla, joita me teemme toisillemme. Sovitus koskee joka ainoaa. Jos koko ihmiskunta ymmärtäisi tämän, ei olisi milloinkaan ketään, josta emme olisi huolissamme iästä, rodusta, sukupuolesta, uskonnosta tai sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta. Pyrkisimme elämään Vapahtajan esimerkin mukaisesti emmekä olisi milloinkaan epäystävällisiä, välinpitämättömiä, epäkunnioittavia emmekä tunteettomia toisia kohtaan.
Jos todella ymmärtäisimme sovituksen ja jokaisen sielun iankaikkisen arvon, etsisimme eksyneen pojan ja tytön ja jokaisen muunkin eksyneen Jumalan lapsen. Auttaisimme heitä tietämään Kristuksen rakkaudesta heitä kohtaan. Tekisimme kaiken voitavamme auttaaksemme heitä niin, että he valmistautuisivat ottamaan vastaan evankeliumin pelastavat toimitukset.
Jos Kristuksen sovitus olisi päällimmäisenä seurakunnan johtohenkilöiden mielessä, ketään uutta tai uudelleen aktivoitua jäsentä ei varmasti milloinkaan lyötäisi laimin. Koska jokainen sielu on niin arvokas, johtajat neuvottelevat yhdessä huolehtiakseen siitä, että kullekin opetetaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppeja.
Kun ajattelen Nathania ja sitä, kuinka kallisarvoinen hän on meille, voin nähdä ja tuntea selkeämmin, mitä taivaallinen Isä varmaankin tuntee kaikkien lastensa tähden. Emme halua Jumalan itkevän siksi, että me emme ole tehneet kaikkea voitavaamme kertoaksemme Hänen lapsilleen evankeliumin ilmoitetuista totuuksista. Rukoilen, että jokainen nuoremme pyrkii tuntemaan sovituksen siunaukset ja pyrkii olemaan kelvollinen palvelemaan Herraa lähetyskentällä. Varmastikin paljon useampi vanhempi aviopari ja moni muu, jonka terveys sen sallii, haluaisi innokkaasti palvella Herraa lähetyssaarnaajana, jos he pohtisivat Herran Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin merkitystä. Jeesus sanoi: ”Jos – – te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” (OL 18:15; kursivointi lisätty.) Eikä ainoastaan niin, vaan suuri on oleva Herran ilo parannuksen tekevästä sielusta! Sillä tuo yksi on kallisarvoinen Hänelle.
Veljet ja sisaret, taivaallinen Isämme on ojentanut meille auttavan kätensä Vapahtajamme sovituksen kautta. Hän kutsuu kaikkia tulemaan ”Kristuksen luokse, joka on Israelin Pyhä, ja [pääsemään] osallisiksi hänen pelastuksestaan ja hänen lunastuksensa voimasta” (Omni 26). Hän on opettanut meille, että me voimme palata Hänen pyhien kasvojensa eteen noudattamalla uskollisesti evankeliumin periaatteita, ottamalla vastaan palautetut pelastavat toimitukset, palvelemalla jatkuvasti ja kestämällä loppuun asti. Mikä asia koko maailmassa voisi olla likikään yhtä tärkeä kuin tämän tietäminen?
Niin murheellista kuin se onkin, ihmisen arvo mitataan nykyajan maailmassa usein sen yleisön koon perusteella, jolle hän esiintyy. Sillä tavalla arvioidaan tiedotusvälineitä ja urheiluohjelmia ja määritetään toisinaan yritysten etevämmyyttä ja saadaan usein valtiovallan arvostusta. Se voi olla syynä siihen, miksi sellaisille rooleille kuin isä, äiti ja lähetyssaarnaaja harvoin noustaan osoittamaan suosiota. Isät, äidit ja lähetyssaarnaajat ”esiintyvät” hyvin pienille yleisöille. Herran silmissä voi kuitenkin olla vain yhden kokoinen yleisö, jolla on kestävää merkitystä – ja se tarkoittaa vain yhtä, joka ikistä, sinua ja minua ja joka ainoata Jumalan lasta. Niin uskomatonta kuin se onkin, vaikka sovitus on ääretön ja iankaikkinen, sitä sovelletaan kuitenkin yksilöllisesti, henkilökohtaisesti.
Lasten laulu ”Oon lapsi Jumalan” (MAP-lauluja, 187) on sopusoinnussa iankaikkisen musiikin kanssa. Me olemme Jumalan lapsia. Jokainen meistä on niin kallisarvoinen, että hän tuottaa Herralle Jumalalle Kaikkivaltiaalle ilon täyteyden, jos olemme uskollisia, tai kyyneleitä, ellemme ole.
Ylösnoussut Vapahtaja voisi sanoa meille nykyaikana samoin kuin Hän sanoi nefiläisille:
”Siunattuja olette te uskonne tähden. Ja nyt katso, minun iloni on täysi.
Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, hän itki, ja väkijoukko todisti siitä, ja hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan.” (3. Nefi 17:20–21; kursivointi lisätty.)
Veljet ja sisaret, älkää milloinkaan, milloinkaan aliarvioiko yhden arvoa. Muistakaa aina Herran yksinkertainen kehotus: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Pyrkikää aina elämään Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen täysien pyhien siunausten arvoisesti. Surussamme, jonka toi ero rakkaasta Nathanistamme, olemme saaneet rauhaa, jonka ainoastaan Vapahtaja ja Lunastaja voi antaa. Perheemme on kääntynyt Hänen puoleensa kukin erikseen, ja nyt laulamme entistä kiitollisempina ja ymmärtäväisempinä:
Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä
mun vuoksein antanut!
Oi armon suuruutta, armon suuruutta!
(”Oi Jeesuksen laupeus”, MAP- lauluja, 116.)
Rakkaat veljeni ja sisareni, kehotan teitä suomaan muille ja ottamaan itse vastaan jokaisen siunauksen, jonka Herran Jeesuksen Kristuksen sovitus tarjoaa. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.