Älkää pelätkö
Ne moraaliarvot, joista itse sivilisaatio on riippuvainen, laskevat jatkuvasti yhä kiihtyvää vauhtia. Siitä huolimatta minä en pelkää tulevaisuutta.
Muutama viikko sitten nuorin poikamme ja hänen vaimonsa ja perheensä kävivät katsomassa meitä. Ensimmäisenä autosta ilmaantui kaksivuotias pojanpoikamme. Hän tuli juosten luokseni kädet ojennettuina huutaen: ”Vaali! Vaali! Vaali!”
Hän kietoi kätensä polvieni ympäri, ja katsoin alas noihin hymyileviin kasvoihin ja suuriin, viattomiin silmiin ja ajattelin: ”Millainen maailma häntä mahtaa odottaa?”
Hetken tunsin levottomuutta, pelkoa tulevaisuudesta, josta niin monet vanhemmat meille kertovat. Kaikkialla liikkuessamme isät ja äidit ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta tässä erittäin levottomassa maailmassa.
Mutta sitten minut valtasi luottamus. Pelkoni tulevaisuudesta hälveni.
Tuo ohjaava, lohduttava Henki, joka meille kirkossa on niin tuttu, muistutti mieleeni sen, mitä jo tiesin. Tulevaisuuden pelko oli poissa. Tuolla kirkassilmäisellä, pienellä kaksivuotiaalla voi olla hyvä elämä – oikein hyvä elämä – ja niin voi olla myös hänen lapsillaan ja lastenlapsillaan, vaikka he elävätkin maailmassa, jossa on paljon jumalattomuutta.
He näkevät elämänsä aikana monia tapahtumia. Jotkin niistä verottavat heidän rohkeuttaan ja koettelevat heidän uskoaan. Mutta jos he etsivät rukoillen apua ja ohjausta, he saavat voimaa selviytyä vastuksista. Sellaisten koettelemusten ei sallita olevan heidän edistymisensä tiellä, vaan sen sijaan ne toimivat astinkivinä suurempaan tietoon.
Isoisänä ja yhtenä kahdestatoista apostolista annan teille joitakin neuvoja, joitakin varoituksia ja paljon rohkaisua. Selviytyisin tästä paljon paremmin, jos vierelläni olisi perheemme isoäiti, joka on ollut vaimoni 57 vuotta. Äidit tietävät paljon enemmän elämästä kuin isät, mutta yritän parhaani.
Me emme pelkää tulevaisuutta itsemme tai lastemme suhteen. Me elämme vaarallisen levottomia aikoja. Arvoja, jotka pitivät ihmissukua tasapainossa aiempina aikoina, heitetään nyt pois.
Meidän on muistettava Moronin sanat, kun hän meidän aikamme nähdessään sanoi, että meidän täytyy herätä tiedostamaan kauhea tilanteemme (ks. Et. 8:24).
Emme voi suhtautua kevyesti tähän Mormonin kirjan varoitukseen:
”Herra suuressa, äärettömässä hyvyydessään siunaa niitä, jotka panevat turvansa häneen, ja antaa heidän menestyä – – tehden kaiken kansansa parhaaksi ja onneksi; niin, sillä hetkellä se paaduttaa sydämensä ja unohtaa Herran Jumalansa ja polkee Pyhän jalkoihinsa – niin, ja tämä sen mukavuuden ja tavattoman suuren vaurauden tähden.
Ja näin me näemme, että ellei Herra kurita kansaansa monilla ahdingoilla, niin, ellei hän rankaise sitä kuolemalla ja kauhulla ja nälänhädällä ja kaikenlaisilla ruttotaudeilla, se ei häntä muista.” (Hel. 12:1–3, kursivointi lisätty.)
Oletteko huomanneet sanan kauhu tuossa profeetallisessa Mormonin kirjan varoituksessa?
Ne moraaliarvot, joista itse sivilisaatio on riippuvainen, laskevat jatkuvasti yhä kiihtyvää vauhtia. Siitä huolimatta minä en pelkää tulevaisuutta.
Ensimmäinen maailmansota päättyi vain kuusi vuotta ennen syntymääni. Kun olimme lapsia, sodan vaikutukset näkyivät kaikkialla. Toinen maailmansota syttyi vain 15 vuotta myöhemmin. Ja synkät pilvet olivat jo kerääntymässä.
Me tunsimme samaa levottomuutta kuin monet teistä nykyään. Mietimme, mitä tulevaisuus epävakaassa maailmassa toisi meille tullessaan.
Kun olin pikkupoika, lastentauteja esiintyi säännöllisesti jokaisella paikkakunnalla. Kun jollakulla oli vesirokko tai tuhkarokko tai sikotauti, terveysviranomaiset kävivät kodissa ja asettivat karanteenikyltin kuistille tai ikkunaan varoittamaan kaikkia pysymään loitolla. Sellaisessa suuressa perheessä kuin meidän nuo sairaudet tarttuivat kuhunkin vuorollaan yhden lapsista saadessa sen toiselta, joten kyltti saattoi olla paikoillaan viikkoja.
Emme voineet eristäytyä kotiimme tai pysytellä jossakin piilossa välttääksemme nuo kauheat tartunnat. Meidän oli mentävä kouluun, töihin, kirkkoon – elämään!
Kaksi siskoistani sairastui hyvin vakavasti tuhkarokkoon. Ensin he näyttivät toipuvan. Muutamaa viikkoa myöhemmin äiti vilkaisi ulos ikkunasta ja näki Adelen, nuoremman noista kahdesta, nojaavan keinuun. Hän oli voimaton ja heikko kuumeesta. Se oli reumaattista kuumetta! Se tuli tuhkarokon jälkitautina. Toisellakin siskolla oli kuume.
Ei ollut paljon tehtävissä. Kaikista vanhempieni rukouksista huolimatta Adele kuoli. Hän oli kahdeksanvuotias.
Vaikka kaksi vuotta vanhempi Nona toipui, hänen terveytensä oli heikko suurimman osan hänen elämäänsä.
Kun olin seitsemännellä luokalla, opettaja luki terveystiedon tunnilla erään artikkelin. Muuan äiti sai tietää, että naapurin lapsilla oli vesirokko. Hän arvasi, että hänen lapsensa saisivat sen myös, ehkä yksi kerrallaan. Hän päätti hoitaa asian kerralla kuntoon.
Niinpä hän lähetti lapsensa leikkimään naapurin lasten kanssa, jotta he kaikki saisivat tartunnan, ja juttu olisi sillä selvä. Kuvitelkaa hänen kauhuaan, kun lääkäri viimein tuli ja ilmoitti, ettei lapsilla ollutkaan vesirokko vaan isorokko.
Paras tapa toimia silloin ja parasta, mitä meidän on nyt tehtävä, on välttää paikkoja, joissa on vaara saada fyysinen tai hengellinen tartunta.
Meidän ei tarvitse juurikaan pelätä, että lastenlapsemme sairastuvat tuhkarokkoon. Heidät on rokotettu, ja he voivat liikkua vapaasti vailla pelkoa siitä.
Vaikka tuhkarokko onkin lähestulkoon hävitetty suuresta osasta maailmaa, se on rokotuksella ehkäistävistä taudeista yhä lasten johtava kuolinsyy.
Myöhempien aikojen pyhien runsaskätisesti lahjoittamin varoin kirkko antoi äskettäin miljoonia dollareita yhteistyöponnisteluihin afrikkalaisten lasten rokottamiseksi tuhkarokkoa vastaan. Yksi dollari riittää yhden lapsen tarvitsemaan suojaan.
Vanhemmat ovat nykyään huolissaan moraalisista ja hengellisistä taudeista. Komplikaatiot voivat olla hirvittäviä, kun normit ja arvot hylätään. Meidän kaikkien on ryhdyttävä suojautumistoimiin.
Oikealla seerumilla fyysinen ruumis saa suojan tauteja vastaan. Me voimme suojella lapsiamme myös moraalisilta ja hengellisiltä taudeilta.
Latinalaisperäinen rokottamista tarkoittava sana inoculate on kaksiosainen: in – ”olla sisällä” – ja oculate tarkoittaa ”silmästä silmään”.
Kun lapset kastetaan ja konfirmoidaan (ks. OL 20:41, 43; 33:15), me asetamme heihin silmän – Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan (ks. OL 121:26). Valtuus tuon lahjan antamiseen saatiin evankeliumin palautuksen myötä.
Mormonin kirja tarjoaa meille avaimen:
”Enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja. – – Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille [ja myös lapsillenne] kaiken, mitä teidän tulee tehdä.” (2. Nefi 32:3.)
Jos omaksutte mieleenne tiedon palautetusta evankeliumista ja todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta ja vaalitte niitä sydämessänne, tämä tieto ja todistus voivat rokottaa lapsenne hengellisesti.
Yksi asia on hyvin selvä: turvallisin paikka ja paras suoja moraalisia ja hengellisiä tauteja vastaan on vakaa koti ja perhe. Se on aina ollut totta; se on oleva totta ikuisesti. Se meidän on ennen kaikkea pidettävä mielessämme.
Pyhät kirjoitukset puhuvat uskon kilvestä, jolla – niin Herra sanoi – ”te voitte sammuttaa kaikki jumalattomien palavat nuolet” (OL 27:17).
Tuo uskon kilpi valmistetaan parhaiten kotiteollisuudessa. Vaikka kilpeä kiillotetaankin kirkon luokissa ja toiminnoissa, se pitää valmistaa käsityönä kotona ja sovittaa kullekin yksilölle sopivaksi.
Herra sanoi: ”Ottakaa yllenne koko minun taisteluvarustukseni, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään kaiken tehtyänne pystyssä pysyen” (OL 27:15).
Nuoremme ovat monin tavoin paljon vahvempia ja parempia kuin me olimme. Ei heidän eikä meidän pidä pelätä sitä, mikä on edessä.
Kannustakaa nuoriamme. Heidän ei tarvitse elää pelossa (ks. OL 6:36). Pelko on uskon vastakohta.
Vaikka emme voikaan poistaa jumalattomuutta, me voimme tuottaa nuoria myöhempien aikojen pyhiä, jotka hengellisesti ravittuina saavat vastustuskyvyn pahan vaikutuksia vastaan.
Isoisänä, joka on elänyt kauan, neuvon teitä uskomaan. Asioilla on tapana hoitua. Pysykää lähellä kirkkoa. Pitäkää lapsenne lähellä kirkkoa.
Alman päivinä ”sanan saarnaamisella oli suuri taipumus johdattaa kansaa tekemään sitä, mikä oli oikein – niin, sillä oli – – kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin miekalla tai millään muulla, mitä heille oli tapahtunut – sen tähden Alma ajatteli olevan hyväksi, että he kokeilisivat Jumalan sanan voimaa” (Alma 31:5).
Tosi opin ymmärtäminen muuttaa asenteita ja käyttäytymistä. Evankeliumin oppien tutkiminen parantaa käytöstä nopeammin kuin käytöksen tutkiminen.
Etsikää onnea tavallisista asioista ja säilyttäkää huumorintajunne.
Nona toipui tuhkarokosta ja reumaattisesta kuumeesta. Hän eli niin kauan, että hyötyi avosydänkirurgiasta ja nautti vuosia paljon paremmasta terveydestä. Muut puhuivat hänen uudesta toimintatarmostaan. Hän sanoi: ”Minulla on Cadillacin moottori T-Fordin korissa.”
Säilyttäkää huumorintajunne!
Älkää pelätkö saattaa lapsia maailmaan. Olemme solmineet liiton tarjota fyysinen ruumis, jotta henget voivat tulla kuolevaisuuteen (ks. 1. Moos. 1:28; Moos. 2:28). Lapset ovat palautetun kirkon tulevaisuus.
Pankaa kotinne järjestykseen. Jos äiti on työssä kodin ulkopuolel-la, tutkikaa, voisiko tilannetta muuttaa edes hieman. Voi olla hyvin vaikeaa muuttaa sitä juuri nyt. Mutta analysoikaa tarkoin ja rukoilkaa (ks. OL 9:8–9). Odottakaa sitten innoitusta, joka on ilmoitusta (ks. OL 8:2–3). Odottakaa verhon tuonpuolisen voiman puuttumista tilanteeseen, niin että voitte aikanaan tehdä sen, mikä on perheenne parhaaksi.
Alma kutsui pelastussuunnitelmaa ”suureksi onnensuunnitelmaksi” (ks. Alma 42:8; ks. myös 2. Nefi 11:5; Alma 12:25; 17:16; 34:9; 41:2; 42:5, 11–13, 15, 31; Moos. 6:62).
Jokainen meistä tuli kuolevaisuuteen saamaan kuolevaisen ruumiin ja tullakseen koeteltavaksi (ks. Abr. 3:24–26).
Elämä ei ole vapaa haasteista, joista jotkin ovat katkeria ja vaikeita kestää. Saatamme toivoa, että meidät säästettäisiin kaikilta elämän koettelemuksilta, mutta se olisi vastoin suurta onnensuunnitelmaa, ”sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Tämä koetteleminen on voimamme lähde.
Sairaus ja kärsimys keskeyttivät julmasti sisareni Adelen elämän hänen ollessaan viaton lapsi. Hän ja kaikki muut sillä tavoin otetut jatkavat Herran työtä verhon tuolla puolen. Häneltä ei tulla kieltämään mitään, mikä on välttämätöntä hänen iankaikkiselle edistymiselleen.
Mekin menetimme pienen pojantyttären. Hänen nimensä oli Emma äitini mukaan. Saimme lohtua pyhistä kirjoituksista.
”Eivätkä heidän pienet lapsensa tarvitse parannusta eivätkä kastetta – –
– – pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa” (Moroni 8:11–12).
Muistakaa Kristuksen sovitus. Älkää olko epätoivoisia tai laskeko iäksi menetetyiksi niitä, jotka ovat langenneet Saatanan kiusauksiin. Kun velka on maksettu ”viimeistä kolikkoa myöten” (Matt. 5:26) ja kun tapahtuu paraneminen, joka kuuluu täydelliseen parannukseen, he saavat pelastuksen.
Seuratkaa johtajia, jotka on kutsuttu johtamaan teitä, sillä on annettu lupaus: ”Ja jos kansani kuulee minun ääntäni ja niiden palvelijoideni ääntä, jotka olen nimittänyt johtamaan kansaani, katso, totisesti minä sanon teille, että sitä ei siirretä pois sijaltaan” (OL 124:45).
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko etenee, ”kunnes se on täyttänyt koko maan” (OL 65:2) ja suuri Jehova on ilmoittava, että Hänen työnsä on tehty (ks. History of the Church, osa 4, s. 540). Kirkko on turvallinen satama. Oikeudenmukaisuus suojelee ja armo lohduttaa meitä (ks. Alma 34:15–16). Yksikään jumalaton käsi ei voi estää tämän työn etenemistä (ks. OL 76:3).
Me emme ole sokeita maailmassa vallitseville olosuhteille.
Apostoli Paavali profetoi vaikeista ajoista viimeisinä päivinä (ks. 2. Tim. 3:1), ja hän varoitti, ettemme ”me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan” (Ef. 6:12).
Jesaja lupasi: ”Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.” (Jes. 54:14.)
Herra itse rohkaisi: ”Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva” (OL 68:6). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.