Herran voimassa
Me tarvitsemme apua yli omien voimiemme pitääksemme käskyt, veipä elämä meidät mihin tahansa olosuhteisiin.
Nuorena miehenä palvelin kirkossa erään viisaan piirinjohtajan neuvonantajana. Hän yritti opettaa minua. Yksi asia, jota muistan kummastelleeni, oli tämä hänen antamansa neuvo: ”Kun tapaat jonkun, kohtele häntä ikään kuin hän olisi vakavissa vaikeuksissa – – ja useimmiten olet oikeassa.”
Ajattelin siihen aikaan, että hän oli pessimistinen. Nyt yli 40 vuotta myöhemmin käsitän, kuinka hyvin hän ymmärsi maailmaa ja elämää. Ajan mittaan maailma käy yhä haastavammaksi, ja iän myötä fyysiset kykymme hitaasti heikkenevät. On selvää, että me tarvitsemme muutakin kuin inhimillistä voimaa. Psalminkirjoittaja oli oikeassa: ”Mutta vanhurskaat saavat avun Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.”1
Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi auttaa meitä tietämään, kuinka voimme olla kelvollisia saamaan apua Herralta kohdatessamme vastoinkäymisiä. Se kertoo meille, miksi me kohtaamme elämässä koetuksia. Ja mikä vieläkin tärkeämpää, se kertoo meille, kuinka saada apua ja suojelusta Herralta.
Me kohtaamme koettelemuksia, koska meidän taivaallinen Isämme rakastaa meitä. Hänen päämääränään on auttaa meitä tulemaan kelvollisiksi saamaan siunaus elää Hänen ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa iankaikkisesti autuudessa ja perheinä. Sen lahjan saadaksemme meidän täytyy saada kuolevainen ruumis. Me ymmärsimme, että tuon kuolevaisuuden myötä meitä koeteltaisiin kiusauksilla ja vaikeuksilla.
Sen lisäksi, että palautettu evankeliumi opettaa, miksi meitä täytyy koetella, se myös selventää meille, mikä koetus on. Profeetta Joseph Smith antoi meille selityksen. Ilmoituksen kautta hän kykeni kirjoittamaan muistiin sanoja, jotka lausuttiin maailmaa luotaessa. Niissä puhutaan meistä, niistä taivaallisen Isämme henkilapsista, jotka tulisivat kuolevaisuuteen. Nämä ovat ne sanat:
”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”2
Tämä selitys auttaa meitä ymmärtämään, miksi me kohtaamme elämässä koettelemuksia. Ne suovat meille mahdollisuuden osoittaa uskollisuutemme Jumalalle. Niin monet asiat runtelevat meitä elämän aikana, että pelkkä kestäminenkin saattaa tuntua melkein ylivoimaiselta. Sitä pyhien kirjoitusten sanat ”teidän täytyy kestää loppuun asti”3 tuntuivatkin tarkoittavan minulle, kun luin ne ensimmäistä kertaa. Ne kuulostivat kaameilta, aivan kuin minun pitäisi istua paikallaan ja pitää kiinni tuolin käsinojista samalla kun joku kiskoi hammastani irti.
Siltä voi varmasti tuntua perheestä, jonka toimeentulo riippuu sadosta, eikä sateita tule. He saattavat miettiä: Kuinka kauan me pystymme kestämään? Siltä voi tuntua nuoresta, joka joutuu vastustamaan törkyjen ja kiusausten kasvavaa tulvaa. Siltä voi tuntua nuoresta miehestä, joka uurastaa opinnoissaan valmistuakseen ammattiin, jonka hän tarvitsee saadakseen työpaikan ja elättääkseen vaimonsa ja perheensä. Siltä voi tuntua henkilöstä, joka ei löydä työpaikkaa tai joka on menettänyt työpaikan toisensa jälkeen liikeyritysten sulkiessa ovensa. Siltä voi tuntua henkilöstä, joka kohtaa terveyden ja fyysisten voimien rappeutumisen, joka saattaa tapahtua varhain tai myöhemmin elämässä joko hänen itsensä kohdalla tai jonkun hänen rakastamansa ihmisen kohdalla.
Mutta sen koetuksen tarkoituksena, jonka rakastava Jumala on asettanut eteemme, ei ole nähdä, pystymmekö me kestämään vaikeuden. Sen tarkoituksena on nähdä, pystymmekö me kestämään sen hyvin. Me läpäisemme koetuksen osoittamalla, että me muistamme Hänet ja Hänen meille antamansa käskyt. Ja kestäminen hyvin on sitä, että pidämme nuo käskyt, olipa edessämme mikä tahansa vastus, mikä tahansa kiusaus ja ympärillämme mikä tahansa sekasorto. Meillä on tämä selkeä ymmärrys, koska palautettu evankeliumi tekee onnensuunnitelmasta niin selkeän.
Tämä selkeys suo meidän nähdä, mitä apua me tarvitsemme. Me tarvitsemme apua yli omien voimiemme pitääksemme käskyt, veipä elämä meidät mihin tahansa olosuhteisiin. Joidenkuiden kohdalla kyse saattaa olla köyhyydestä, mutta toisten kohdalla kyse saattaa olla vauraudesta. Kyse saattaa olla vanhuuden raihnaudesta tai nuoruuden ylipursuavasta innokkuudesta. Erilaisia koettelemusten ja niiden kestoaikojen yhdistelmiä on yhtä paljon kuin taivaallisella Isällämme on lapsia. Ei ole kahta samanlaista. Mutta se, mitä koetellaan, on sama kaikkina aikoina elämässämme ja jokaisen ihmisen kohdalla: Teemmekö me kaiken, mitä Herra meidän Jumalamme käskee meidän tehdä?
Tieto siitä, miksi meitä koetellaan ja mikä koetus on, kertoo meille, kuinka saamme apua. Meidän täytyy kääntyä Jumalan puoleen. Hän antaa meille käskyt. Ja ne pitääksemme me tarvitsemme enemmän kuin omat voimamme.
Palautettu evankeliumi tuo jälleen selkeänä esiin ne yksinkertaiset asiat, joita meidän tulee tehdä. Lisäksi se antaa meille varmuuden, että me saamme tarvitsemamme avun, jos me teemme niitä asioita varhain ja jatkuvasti, paljon ennen kriisihetkeä.
Ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen asia, mitä meidän tulee tehdä, on rukoilla. Vapahtaja kertoi meille kuinka. Yksi selkeimmistä opetuksista on kolmannessa Nefin kirjassa:
”Katso, totisesti, totisesti minä sanon teille: Teidän täytyy valvoa ja rukoilla alati, ettette joutuisi kiusaukseen, sillä Saatana haluaa saada teidät seuloakseen teitä niin kuin vehnää. Sen tähden teidän täytyy aina rukoilla Isää minun nimessäni; ja mitä tahansa te pyydätte Isältä minun nimessäni, mikä on oikein, uskoen saavanne, katso, se teille annetaan. Rukoilkaa perheissänne Isää, aina minun nimessäni, jotta vaimonne ja lapsenne olisivat siunattuja.”4 Meidän tulee siis rukoilla aina.
Toinen yksinkertainen asia, joka meidän tulee tehdä, jotta sallisimme Jumalan antavan meille voimaa, on kestitä itseämme Jumalan sanalla: lukea ja mietiskellä kirkon ohjekirjoja ja elävien profeettojen sanoja. Tämä päivittäinen tapa tuo mukanaan lupauksen Jumalan avusta. Pyhien kirjoitusten uskollinen tutkiminen tuo meille Pyhän Hengen. Tämä lupaus annetaan Mormonin kirjassa, mutta se pätee yhtä lailla kaikkiin sanoihin, joita Jumala on antanut ja edelleen antaa meille profeettojensa kautta.
”Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne – jos on Jumalan viisauden mukaista, että saatte ne lukea – muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne. Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla. Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.”5
Meidän tulee käyttää hyväksemme tätä lupausta useamminkin kuin kerran ja muidenkin pyhien kirjoitusten kohdalla kuin Mormonin kirjan. Lupaus on varma. Pyhän Hengen voima on todellinen. Se tulee yhä uudelleen ja uudelleen. Ja ylivoimaisesti tärkein totuus, josta se aina todistaa, on, että Jeesus on Kristus.
Se todistus vetää meitä Vapahtajan puoleen ja kannustaa meitä ottamaan vastaan sen avun, jota Hän tarjoaa kaikille, joita koetellaan kuolevaisuuden sulatusuunissa. Useammin kuin kerran Hän on sanonut, että Hän haluaisi koota meidät luokseen, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Hän sanoo, että meidän täytyy päättää tulla Hänen luokseen nöyrinä ja osoittaen riittävää uskoa Häneen tehdäksemme parannuksen ”täysin vilpittömin sydämin”.6
Yksi tapa tehdä niin on kokoontua pyhien kanssa Hänen kirkossaan. Menkää kokouksiinne, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Jos te olette lujia, Hän auttaa teitä löytämään voimaa tehdä niin.
Eräs jäsen kirjoitti minulle Englannista. Kun tämän sisaren piispa kysyi, ottaisiko sisar vastaan kutsun opettaa aamuseminaaria, piispa sanoi sisarelle, että hänen olisi paras rukoilla asiasta ennen kuin ottaisi tehtävän vastaan. Sisar rukoili. Hän otti tehtävän vastaan. Kun hän tapasi oppilaiden vanhemmat ensimmäisen kerran, piispa seisoi hänen vierellään. Sisar ilmoitti, että hänestä tuntui, että ohjelman tulisi toimia viitenä päivänä viikossa. Jotkut vanhemmista näyttivät epäileviltä. Eräs sanoi: ”Eivät oppilaat tule. He äänestävät jaloillaan.”
No, epäily oli puoliksi oikea. Oppilaat tosiaan äänestivät jaloillaan. Mutta heidän läsnäoloprosenttinsa noina kylminä ja pimeinä aamun tunteina on nykyään yli 90. Tämä opettaja ja hänen piispansa uskoivat, että jos oppilaat alkaisivat käydä seminaarissa, heitä vahvistettaisiin voimalla, joka oli enemmän kuin heidän oma voimansa. He saivat sitä voimaa. Se voima on heidän suojanaan, kun he menevät paikkoihin, joissa he ovat ainoita myöhempien aikojen pyhiä. He eivät jää yksin eivätkä ilman voimaa, koska he ottivat vastaan kutsun kokoontua pyhien kanssa silloinkin, kun se ei ollut helppoa.
Tuota voimaa annetaan niin vanhoille kuin nuorillekin. Tunnen erään lesken, joka on yli yhdeksänkymmentävuotias. Hän on pyörätuolissa. Hän rukoilee, kuten tekin, ja pyytää apua ratkaistakseen ongelmia, joita hänen inhimilliset voimansa eivät pysty ratkaisemaan. Vastauksena on tunne sydämeen. Se kannustaa häntä pitämään erään käskyn: ”Ja katso, kokoontukaa usein yhteen.”7 Niinpä hän etsii keinon, jonka avulla hän pääsee hänelle kuuluviin kokouksiin. Näissä kokouksissa läsnä olevat ovat kertoneet minulle: ”Olemme hyvin iloisia nähdessämme hänet. Hän tuo mukanaan niin suloisen hengen.”
Tämä sisar nauttii sakramentin, ja hän uudistaa liiton. Hän muistaa Vapahtajan, ja hän pyrkii pitämään Hänen käskynsä. Ja niinpä tällä sisarella on Hänen henkensä luonaan, aina. Hänen ongelmansa eivät ehkä ratkea. Useimmat niistä johtuvat muiden valinnoista, eikä edes taivaallinen Isä, joka kuulee hänen rukouksensa ja rakastaa häntä, voi pakottaa muita valitsemaan oikein. Mutta Hän voi lähettää tälle sisarelle Vapahtajan turvan ja lupauksen, että Hänen henkensä on hänen kanssaan. Niinpä olen varma, että Herran voimassa hän läpäisee kohtaamansa koetuksen, koska hän pitää käskyn kokoontua usein pyhien kanssa. Se on sekä osoitus siitä, että hän kestää hyvin, että lähde, josta hän saa voimaa kohdata sen, mitä vielä on edessä.
Vielä on yksi yksinkertainen asia, jonka voimme tehdä. Herran kirkko on palautettu, ja niinpä mikä tahansa kutsu palvella siinä on kutsu palvella Häntä. Tuo piispa Englannissa oli hyvin viisas. Hän pyysi sisarta rukoilemaan saamansa palvelukutsun johdosta. Hän tiesi, minkä vastauksen sisar saisi. Se olisi kutsu Isältä ja Hänen rakkaalta Pojaltaan. Hän tiesi sen, minkä tämä sisar on oppinut ottaessaan vastaan kutsun Mestarilta. Hänen palvelutyössään Pyhä Henki tulee niiden kumppaniksi, jotka pyrkivät tekemään parhaansa. Hän on varmastikin tuntenut sen, kun hän seisoi vanhempien edessä ja kun hän näki oppilaiden äänestävän jaloillaan. Se, mikä hänen omilla voimillaan näytti vaikealta, miltei mahdottomalta, muodostui Herran voimassa iloksi.
Kun tämä sisar lukee ja mietiskelee pyhiä kirjoituksia ja rukoilee valmistautuakseen oppitunteja varten, hän tietää, että Vapahtaja on pyytänyt Isää lähettämään hänelle Pyhän Hengen, samoin kuin Vapahtaja lupasi opetuslapsilleen viimeisellä aterialla, kun Hän tiesi, mitä koettelemuksia he joutuisivat kohtaamaan ja että Hänen täytyisi jättää heidät. Hän ei jättänyt heitä yksin. Hän lupasi heille Pyhän Hengen, kuten Hän lupaa sen meille Hänen palvelutyössään. Joten aina kun eteenne tulee kutsu palvella, ottakaa se vastaan. Se auttaa kestämään muitakin kuin kutsuun liittyviä koetuksia.
Kaikilla ei ehkä ole virallisesti annettua tehtävää. Mutta jokainen opetuslapsi palvelee Mestaria lausumalla todistuksensa ja olemalla ystävällinen ympärillään oleville ihmisille. Kaikki ovat kasteen vesissä luvanneet tehdä niin. Ja kaikki saavat Hengen kumppanuuden, kun he jatkuvasti pitävät Jumalan kanssa tekemänsä sitoumukset.
Mestarin palveluksessa te tulette tuntemaan Hänet ja rakastamaan Häntä. Jos te pysytte lujina rukouksessa ja uskollisessa palveluksessa, te alatte tuntea, että Pyhästä Hengestä on tullut kumppani. Monet meistä ovat jonkin aikaa palvelleet siten ja tunteneet tuota kumppanuutta. Kun muistelette sitä aikaa, muistatte, että teissä tapahtui muutoksia. Houkutus tehdä pahaa tuntui pienenevän. Halu tehdä hyvää kasvoi. Ne, jotka tunsivat teidät parhaiten ja rakastivat teitä, saattoivat ehkä sanoa: ”Sinusta on tullut ystävällisempi, kärsivällisempi. Et enää tunnu samalta ihmiseltä.”
Ette enää olleetkaan sama ihminen, koska Jeesuksen Kristuksen sovitus on todellinen. Ja se lupaus, että meistä voi tulla uusia, muuttuneita ja parempia, on todellinen. Ja meistä voi tulla vahvempia kohtaamaan elämän koetukset. Silloin me kuljemme Herran voimassa – voimassa, joka on kasvanut Hänen palvelutyössään. Hän kulkee meidän kanssamme. Ja aikanaan meistä tulee Hänen koeteltuja ja vahvistettuja opetuslapsiaan.
Sitten te huomaatte muutoksen rukouksissanne. Te rukoilette hartaammin ja useammin. Lausumillanne sanoilla on teille uudenlainen merkitys. Käskyn mukaan me rukoilemme aina Isää Jeesuksen Kristuksen nimessä. Mutta te tunnette suurempaa luottamusta rukoillessanne Isää, kun tiedätte, että te käännytte Hänen puoleensa Jeesuksen Kristuksen uskollisina ja koeteltuina opetuslapsina. Isä on antava teille tässä elämässä suuremman rauhan ja voiman, ja sen myötä, kun elämän koetukset ovat ohi, te odotatte onnellisina kuulevanne sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.”8
Tiedän, että Isä Jumala elää. Todistan, että Hän kuulee meidän jokaisen rukouksemme ja vastaa niihin. Tiedän, että Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, maksoi meidän kaikkien syntiemme hinnan ja että Hän haluaa meidän tulevan Hänen luokseen. Tiedän, että Isä ja Poika haluavat meidän kestävän elämän koetukset. Todistan, että he ovat valmistaneet meille tien. Myöhempinä aikoina tapahtuneen evankeliumin palautuksen kautta tie on tehty meille avoimeksi. Me voimme tuntea käskyt. Meillä on oikeus vaatia hyväksemme lupausta Pyhän Hengen kumppanuudesta tosi Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Ja me voimme kestää hyvin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.