2010–2019
Pappeuden mies
edellinen seuraava

Pappeuden mies

Presidentti Henry B. Eyring

Te voitte olla erinomainen malli, keskinkertainen malli tai huono malli. Saatatte ajatella, ettei sillä ole väliä teille, mutta sillä on väliä Herralle.

Meillä kaikilla on sankareita, varsinkin ollessamme nuoria. Minä synnyin ja kasvoin Princetonissa New Jerseyn osavaltiossa Yhdysvalloissa. Ne urheilujoukkueet, jotka olivat tunnetuimpia meillä päin, pitivät pääpaikkanaan New York Cityä. Se oli noina kaukaisina päivinä kolmen ammattilaistason baseballjoukkueen kotipaikkakunta. Nämä joukkueet olivat Brooklyn Dodgers, New York Giants ja New York Yankees. Vieläkin lähempänä kotiamme oli Philadelphia, ja se oli Athletics- ja Phillies-baseballjoukkueiden kotipaikkakunta. Niissä joukkueissa oli monia pelaajia, joita olisin voinut pitää baseball-sankareinani.

Minun baseballsankarikseni tuli Joe DiMaggio, joka pelasi New York Yankees -joukkueessa. Kun veljeni ja ystäväni pelasivat baseballia kotimme vieressä koulun kentällä, yritin heilauttaa mailaa samalla tavalla kuin arvelin Joe DiMaggion tekevän. Se tapahtui ennen televisioiden aikaa (tämä on muinaishistoriaa), joten minulla oli vain sanomalehtien kuvia, joiden avulla jäljittelin hänen lyöntiään.

Kun olin nuori, isäni vei minut Yankee-stadionille. Se oli ainoa kerta, jolloin näin Joe DiMaggion pelaavan. Aivan kuin olisin yhä paikan päällä, voin mielessäni nähdä hänen heilauttavan mailaa ja nähdä, kuinka valkoinen pallo lentää suoraan keskikentän istumakatsomoon.

Omat baseballtaitoni eivät koskaan yltäneet lähellekään lapsuuden sankarini taitoja. Mutta niinä muutamina kertoina, kun sain mailalla palloon kunnon osuman, jäljittelin hänen voimakasta heilautustaan niin tarkasti kuin osasin.

Kun valitsemme sankareita, me alamme jäljitellä tietoisesti tai tiedostamatta sitä, mitä heissä eniten ihailemme.

Onneksi viisaat vanhempani panivat tieni varrelle suurenmoisia sankareita, kun olin nuori. Isäni vei minut Yankee-stadionille vain kerran katsomaan baseballsankarini pelaamista, mutta joka sunnuntai hän antoi minun seurata erästä pappeuden miestä, josta tuli sankarini. Tämä sankari muovasi elämääni. Isä oli seurakunnanjohtaja pienessä seurakunnassa, joka kokoontui kodissamme. Siis jos meni sunnuntaiaamuna alakertaan, oli kirkossa. Seurakuntamme kokouksissa ei ollut koskaan läsnä enempää kuin 30 henkeä.

Oli eräs nuori mies, joka kyyditsi äitiään meille kokouksiin, muttei itse koskaan tullut sisälle. Hän ei ollut jäsen. Isä onnistui tuomaan hänet sisälle menemällä hänen luokseen sinne, minne hän pysäköi autonsa, ja kutsumalla hänet kotiimme. Nuorukainen kastettiin, ja hänestä tuli minun ensimmäinen ja ainoa Aaronin pappeuden johtajani. Hänestä tuli minun pappeuden sankarini. Muistan yhä sen puuveistoksen, jonka hän antoi minulle palkinnoksi, kun olimme saaneet erään lesken polttopuiden hakkuu-urakan valmiiksi. Olen yrittänyt olla sankarini kaltainen aina kun annan perusteltua kiitosta jollekulle Jumalan palvelijalle.

Valitsin siitä pienestä kirkon seurakunnastamme toisenkin sankarin. Hän oli Yhdysvaltain merijalkaväensotilas, joka tuli kokouksiimme vihreässä merijalkaväen asepuvussaan. Oli sota-aika, joten se yksistään teki hänestä sankarini. Merijalkaväki oli lähettänyt hänet Princetonin yliopistoon jatkamaan opintojaan. Mutta asepuvun ihailuakin tärkeämpää oli se, kun katsoin hänen pelaavan Palmer-stadionilla Princetonin yliopiston amerikkalaista jalkapalloa pelaavan joukkueen kapteenina. Näin hänen pelaavan yliopiston koripallojoukkueessa, ja lisäksi näin hänen pelaavan tähtisiepparina heidän baseballjoukkueessaan.

Mutta sen lisäksi hän tuli viikolla kotiimme näyttämään minulle, kuinka heittää koripalloa sekä vasemmalla että oikealla kädelläni. Hän sanoi minulle, että tarvitsisin sitä taitoa, koska pelaisin jonakin päivänä koripalloa hyvissä joukkueissa. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta vuosien ajan hän näytti minulle mallia todellisesta pappeuden miehestä.

Jokainen teistä tulee olemaan mallina pappeuden miehestä, halusittepa te sitä tai ette. Kun otitte vastaan pappeuden, teistä tuli sytytetty kynttilä. Herra pani teidät kynttilänjalkaan valaisemaan tietä kaikille ympärillänne oleville. Se tarkoittaa erityisesti niitä, jotka kuuluvat pappeuskoorumiinne. Te voitte olla erinomainen malli, keskinkertainen malli tai huono malli. Saatatte ajatella, ettei sillä ole väliä teille, mutta sillä on väliä Herralle. Hän on sanonut sen näin:

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.

Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.

Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”1

Minua on siunattu suurenmoisten pappeudenhaltijoiden esimerkillä koorumeissa, joissa itse olen saanut palvella. Te voitte tehdä samaa, mitä he ovat tehneet minun hyväkseni, olemalla esimerkkinä, jota muut voivat noudattaa.

Olen huomannut kolme yhteistä ominaisuutta pappeudenhaltijoissa, jotka ovat sankareitani. Ensimmäisenä on rukouksen malli, toisena on palvelemisen tapa ja kolmantena on raudanluja päätös olla rehellinen.

Me kaikki rukoilemme, mutta sellainen pappeudenhaltija, jollainen te haluatte olla, rukoilee usein ja vakain aikein. Illalla polvistutte kiittämään Jumalaa päivän siunauksista. Kiitätte Häntä vanhemmista, opettajista ja suurenmoisista esimerkeistä, joita voitte noudattaa. Kuvailette rukouksissanne täsmällisesti, ketkä ovat sinä päivänä siunanneet teidän elämäänne ja millä tavoin. Se vie enemmän kuin muutaman minuutin ja vaatii vähän enemmän ajatusta. Se yllättää teidät ja muuttaa teitä.

Kun rukoilette anteeksiantoa, niin huomaatte antavanne itse anteeksi muille. Kun kiitätte Jumalaa Hänen hyvyydestään, niin mieleenne tulee niiden henkilöiden nimiä, jotka tarvitsevat teidän hyvyyttänne. Tämäkin kokemus yllättää teidät joka päivä, ja ajan mittaan se muuttaa teitä.

Lupaan teille, että yksi tapa, jolla tällainen harras rukous muuttaa teitä, on se, että tunnette todellakin olevanne Jumalan lapsi. Kun tiedätte, että olette Jumalan lapsi, niin te tiedätte myös, että Hän odottaa teiltä paljon. Koska olette Hänen lapsensa, Hän odottaa, että te noudatatte Hänen opetuksiaan ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen opetuksia. Hän odottaa teidän olevan auliita ja ystävällisiä muille. Hän pettyy, jos olette ylpeitä ja itsekeskeisiä. Hän siunaa teitä halulla asettaa muiden etu oman etunne edelle.

Jotkut teistä jo ovatkin mallina epäitsekkäästä palvelemisesta. Temppeleihin eri puolilla maailmaa saapuu pappeudenhaltijoita ennen auringonnousua. Ja jotkut palvelevat pitkään auringonlaskun jälkeen. Siitä ajan ja voimavarojen uhrauksesta ei anneta tunnustusta eikä julkista kiitosta tässä maailmassa. Olen ollut nuorten kanssa, kun he palvelevat niitä henkimaailmassa olevia, jotka eivät itse pysty lunastamaan temppelin siunauksia itselleen.

Kun näen siellä varhain ja myöhään palvelevien kasvoilla pikemminkin onnea kuin väsymystä, tiedän, että sellaisesta epäitsekkäästä pappeuden palvelutyöstä koituu suurenmoisia palkintoja tässä elämässä, ja silti ne toimivat vain symbolina siitä ilosta, jota he tulevat tuntemaan niiden henkimaailmassa olevien kanssa, joita he ovat palvelleet.

Olen nähnyt sitä samaa onnellisuutta niiden kasvoilla, jotka kertovat muille siunauksista, joita tulee kuulumisesta Jumalan valtakuntaan. Tiedän erään seurakunnanjohtajan, joka tuo miltei joka päivä ihmisiä lähetyssaarnaajien opetettaviksi. Vielä muutama kuukausi sitten hän ei ollut kirkon jäsen. Nyt hänen ansiostaan lähetyssaarnaajat opettavat ja seurakunta kasvaa sekä lukumäärältään että voimaltaan. Mutta sen lisäksi hän on valona muille, jotka avaavat suunsa ja siten jouduttavat Herran työtä taivaallisen Isän lasten kokoamiseksi.

Kun rukoilette ja palvelette muita, niin teidän tietonne siitä, että te olette Jumalan lapsia, ja teidän tunteenne Häntä kohtaan vahvistuvat. Tulette paremmin tietoisiksi siitä, että Hän on surullinen, mikäli te olette jollakin lailla epärehellisiä. Tunnette suurempaa päättäväisyyttä pitää sananne Jumalalle ja muille. Tunnette suurempaa vastahakoisuutta ottaa mitään sellaista, mikä ei kuulu teille. Olette rehellisempiä työnantajallenne. Tunnette suurempaa päättäväisyyttä olla täsmällisiä ja suorittaa jokaisen tehtävän, jonka Herra antaa teille ja jonka olette luvanneet tehdä.

Sen sijaan että niiden perheiden lapset, joita teidät on kutsuttu opettamaan, miettisivät, ovatko heidän kotiopettajansa tulossa, he odottavat innolla teidän käyntiänne. Minun lapseni ovat päässeet osallisiksi siitä siunauksesta. Kun he ovat varttuneet, heillä on ollut pappeuden sankareita, jotka ovat auttaneet heitä suuntaamaan oman elämänsä Herran palvelemiseen. Tämä siunattu esimerkki on nyt siirtymässä kolmanteen sukupolveen.

Sanomani on myös kiitoksen sanoma.

Kiitän teitä rukouksistanne. Kiitän teitä siitä, että olette polvistuneet ja tunnustaneet sen tosiseikan, ettei teillä ole kaikkia vastauksia. Te rukoilette taivaan Jumalaa ilmaistaksenne kiitollisuutenne ja pyytääksenne Hänen siunauksiaan omaan elämäänne ja perheellenne. Kiitän teitä siitä, että olette palvelleet muita, ja niistä kerroista, jolloin ette ole tunteneet mitään tarvetta saada tunnustusta palvelutyöstänne.

Olemme kuulleet Herran varoituksen, että jos etsimme palvelutyöstämme kunniaa tässä maailmassa, me saatamme menettää suuremmat siunaukset. Muistatte nämä sanat:

”Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.

Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.

Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee,

jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.”2

Ne, jotka ovat olleet minulle mallina suurenmoisista pappeudenhaltijoista, eivät helposti huomaa, että heillä on sankarillisia ominaisuuksia. Itse asiassa heidän näyttää olevan vaikea nähdä niitä asioita, joita minä niin suuresti ihailen heissä. Mainitsin, että isäni oli uskollinen seurakunnanjohtaja pienessä kirkon seurakunnassa New Jerseyssä. Myöhemmin hän palveli kirkon pyhäkoulun pääneuvottelukunnan jäsenenä. Yritän kuitenkin nykyään malttaa puhua vaatimattomasti hänen pappeuden palvelutyöstään, koska hän itse oli vaatimaton.

Sama pätee siihen merijalkaväensotilaaseen, josta tuli lapsuuteni sankari. Hän ei koskaan puhunut minulle pappeuden palvelutyöstään tai saavutuksistaan. Hän vain palveli. Kuulin hänen uskollisuudestaan muilta. Näkikö hän edes ihailemiani ominaisuuksia itsessään, sitä en osaa sanoa.

Niinpä neuvoni teille, jotka haluatte siunata muita pappeudellanne, liittyvät omaan elämäänne, jonka yksin Jumala tuntee.

Rukoilkaa Häntä. Kiittäkää Häntä kaikesta hyvästä elämässänne. Pyytäkää Häneltä tietoa siitä, keitä henkilöitä Hän on asettanut teidän matkanne varrelle teidän palveltaviksenne. Pyytäkää Häntä auttamaan teitä palvelemaan heitä. Rukoilkaa, että voitte antaa anteeksi ja että voitte itse saada anteeksi. Sitten palvelkaa heitä, rakastakaa heitä ja antakaa heille anteeksi.

Ennen kaikkea muistakaa, että kaikkein suurinta palvelutyötä, mitä voitte tehdä, on auttaa ihmisiä tekemään päätös tulla kelvollisiksi iankaikkiseen elämään. Jumala on antanut meille sen kaikenkattavan ohjeen, kuinka meidän tulee käyttää pappeuttamme. Hän on siitä täydellinen esimerkki. Tämä on esimerkki, jonka näemme vähäisiltä osin parhaimmissa Hänen kuolevaisista palvelijoistaan:

”Ja Herra Jumala puhui Moosekselle sanoen: Taivaat, niitä on monia, eikä niitä voida lukea ihmiselle, mutta minulle ne ovat luetut, sillä ne ovat minun.

Ja niin kuin yksi maa katoaa ja sen taivaat, niin tulee toinen, eikä minun teoillani ole loppua, eikä sanoillani.

Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”3

Meidän tulee auttaa siinä työssä. Me jokainen voimme vaikuttaa. Meitä on valmistettu omaa aikaamme ja paikkaamme varten tämän pyhän työn viimeisinä aikoina. Meitä jokaista on siunattu niiden esimerkillä, jotka ovat asettaneet sen työn tärkeimmäksi päämääräkseen omana aikanaan maan päällä.

Rukoilen, että voimme auttaa toisiamme kohoamaan tämän mahdollisuuden tasolle.

Isä Jumala elää ja vastaa rukouksiinne, kun pyydätte tarvitsemaanne apua palvellaksenne Häntä hyvin. Jeesus Kristus on ylösnoussut Herra. Tämä on Hänen kirkkonsa. Pappeus, joka teillä on, on voima toimia Jumalan nimessä Hänen työssään Hänen lastensa palvelemiseksi. Kun annatte tähän työhön koko sydämenne, Hän lisää teidän kykyjänne. Lupaan tämän Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme, nimessä. Aamen.