2010–2019
Tyttäriä liitossa
edellinen

Tyttäriä liitossa

Presidentti Henry B. Eyring

Tie ––, jota meidän on kuljettava matkallamme takaisin taivaallisen Isämme luo, –– on merkitty Jumalan kanssa tehtävillä pyhillä liitoilla.

Meitä on tänä iltana opetettu hengellisellä voimalla. Rukoilen, että näiden suurenmoisten sisarjohtajien puhumat sanat painuvat teidän sydämeenne samoin kuin ne ovat painuneet minun sydämeeni.

Tämä on historiallinen kokous. Kaikki kirkon kahdeksan vuotta täyttäneet naiset on kutsuttu joukkoomme tänä iltana. Monet meistä ovat rukoilleet, että Pyhä Henki olisi kanssamme. Se siunaus on suotu, kun olemme kuulleet näiden sisarten puhuvan ja olemme kuunnelleet kohottavaa musiikkia. Rukoilen, että Henki on edelleen meidän kanssamme, kun lausun muutamia kannustuksen ja todistuksen sanoja sen lisäksi, mitä on jo sanottu – ja etenkin todistaa, että se, mitä meille on kerrottu, on sitä, mitä Herra haluaisi meidän kuulevan.

Tänä iltana puheeni aiheena on se tie, jota tänään on niin kauniisti kuvailtu ja jota meidän on kuljettava matkallamme takaisin taivaallisen Isämme luo. Se tie on merkitty Jumalan kanssa tehtävillä pyhillä liitoilla. Puhun teille siitä ilosta, jota saa näiden liittojen solmimisesta ja pitämisestä ja siitä, että auttaa muita pitämään ne.

Monet teistä on hiljattain kastettu ja olette saaneet Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanemisella. Teillä on se muistikuva tuoreena mielessä. Toiset on kastettu kauan sitten, joten muistikuva sen liittokokemuksen herättämistä tuntemuksistanne saattaa olla vähemmän selkeä, mutta jotkin niistä tuntemuksista palaavat mieleenne aina kun kuuntelette sakramenttirukouksia.

Kenelläkään meistä ei ole samoja muistikuvia kuin jollakulla toisella siitä päivästä, jolloin teimme pyhän kasteenliiton ja saimme Pyhän Hengen lahjan. Mutta kukin meistä tunsi Jumalan hyväksynnän. Ja tunsimme halua antaa anteeksi ja saada anteeksi sekä lisääntynyttä päättäväisyyttä tehdä oikein.

Siihen, miten syvälle teidän sydämeenne nuo tuntemukset painuivat, vaikutti suurelta osin se, miten rakastavat ihmiset teitä valmistivat. Toivon, että niillä teistä, jotka ovat tulleet valtakuntaan hiljattain, on siunaus saada istua äitinne lähellä. Jos niin on, voisitte nyt tässä antaa heille kiitoksen hymyn. Muistan sen ilon ja kiitollisuuden tunteen, jota tunsin istuessani äitini takana autossa sen jälkeen kun minut oli kastettu Philadelphiassa Pennsylvaniassa.

Juuri äiti oli huolellisesti valmistanut minua solmimaan tuon liiton ja kaikki muut liitot, joita sen jälkeen seurasi. Hän oli ollut uskollinen tälle Herran antamalle tehtävälle:

”Ja vielä, sikäli kuin Siionissa tai missään sen järjestetyistä vaarnoista on lasten vanhempia, jotka eivät opeta heitä ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanemisen kautta kahdeksan vuoden iässä, synti on vanhempien päällä.

Sillä tämä on laki Siionin asukkaille eli kaikissa sen järjestetyissä vaarnoissa.

Ja heidän lapsensa kastettakoon syntiensä anteeksisaamiseksi kahdeksan vuoden iässä ja he saakoot [Pyhän Hengen].”1

Äiti oli tehnyt oman osansa. Hän oli valmistanut lapsiaan puhuen paljolti Alman tavoin, jonka sanat on kirjoitettu muistiin Mormonin kirjaan:

”Ja tapahtui, että hän sanoi heille: Katso, tässä ovat Mormonin vedet (sillä siksi niitä kutsuttiin), ja nyt, koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän –

nyt minä sanon teille, että jos tämä on teidän sydämenne halu, mitä teillä on sitä vastaan, että teidät kastetaan Herran nimeen, todistukseksi hänen edessään, että te olette tehneet hänen kanssaan liiton, että palvelette häntä ja pidätte hänen käskynsä, jotta hän vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne?

Ja nyt kun ihmiset olivat kuulleet nämä sanat, he taputtivat käsiään ilosta ja huudahtivat: Tämä on meidän sydämemme halu.”2

Te ette ehkä taputtaneet käsiänne, kun ensi kerran kuulitte tuon kutsun tehdä liitto menemällä kasteelle, mutta varmasti tunsitte Vapahtajan rakkauden ja suurempaa sitoumusta huolehtia muista Hänen puolestaan. Voin sanoa ”varmasti”, koska nuo tunteet on painettu syvälle taivaallisen Isän kaikkien tyttärien sydämeen. Se on osa Häneltä saamaanne jumalallista perintöä.

Hän opetti teitä ennen kuin tulitte tähän elämään. Hän auttoi teitä ymmärtämään ja hyväksymään sen, että kohtaisitte koettelemuksia, koetuksia ja mahdollisuuksia, jotka on valittu täydellisesti juuri teille. Saitte kuulla, että Isällämme on onnensuunnitelma, jota noudattamalla selviytyisitte turvallisesti niistä koettelemuksista ja että auttaisitte muita selviytymään turvallisesti heidän koettelemuksistaan. Tämä suunnitelma on merkitty Jumalan kanssa tehtävillä liitoilla.

Meillä on vapaus valita, solmimmeko ja pidämmekö me nuo liitot. Vain muutamilla Hänen tyttäristään on mahdollisuus tässä elämässä edes kuulla niistä liitoista. Te olette niitä harvoja onnellisia. Te rakkaat sisaret – jokainen teistä on tytär liitossa.

Ennen syntymäänne taivaallinen Isä kertoi teille niistä kokemuksista, joita saisitte lähdettyänne Hänen luotaan ja tultuanne maan päälle. Teille opetettiin, että tie takaisin kotiin Hänen luokseen ei olisi helppo. Hän tiesi, että teidän olisi liian vaikeata selviytyä matkasta ilman apua.

Teitä on siunattu niin, että olette saaneet tiedon siitä, miten voitte solmia nuo liitot tässä elämässä, ja lisäksi olette muiden sellaisten ympäröimiä, jotka auttavat – jotka teidän laillanne ovat taivaallisen Isän liiton tyttäriä.

Te kaikki olette tunteneet sen siunauksen, että saatte olla tänä iltana Jumalan tyttärien joukossa, joilla myös on liiton alainen tehtävä auttaa ja ohjata teitä, kuten he ovat luvanneet tehdä. Olen nähnyt samaa mitä tekin, kun liiton sisaret pitävät tuon sitoumuksen lohduttaa ja auttaa – ja tekevät sen iloiten.

Muistan sisar Ruby Haightin hymyn. Hän oli kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David B. Haightin vaimo. Ollessaan nuori vanhin Haight palveli Palo Alton vaarnan johtajana Kaliforniassa. Hän rukoili ja kantoi huolta oman seurakuntansa ruusutyttöjen luokan tytöistä.

Niinpä vaarnanjohtaja Haight tunsi innoitusta pyytää piispaa kutsumaan Ruby Haightin opettamaan niitä nuoria tyttöjä. Hän tiesi, että sisar Haight olisi Jumalan todistaja, joka nostaisi, lohduttaisi ja rakastaisi siinä luokassa olevia tyttöjä.

Sisar Haight oli ainakin 30 vuotta vanhempi kuin ne tytöt, joita hän opetti. Silti vielä 40 vuotta sen jälkeen kun hän oli opettanut heitä, joka kerta kun hän tapasi vaimoni, joka oli ollut yksi hänen luokkansa tytöistä, hän aina ojensi kätensä, hymyili ja sanoi Kathylle: ”Oi! Minun ruusutyttöni.” Näin muutakin kuin hänen hymynsä. Tunsin hänen syvän rakkautensa yhtä sisarta kohtaan, josta hän yhä välitti aivan kuin omasta tyttärestään. Hänen hymynsä ja lämmin tervehdyksensä tulivat siitä, kun hän näki, että yksi sisar ja Jumalan tytär on yhä kotiin johtavalla liiton tiellä.

Myös taivaallinen Isä hymyilee teille aina kun Hän näkee teidän auttavan yhtä Hänen tyttäristään kulkemaan liiton tiellä kohti iankaikkista elämää. Ja Hän on mielissään joka kerta kun pyritte valitsemaan oikein. Hän näkee paitsi sen, mitä te olette, myös sen, mitä teistä voi tulla.

Teillä saattaa olla maallinen isä tai äiti, joka on ajatellut, että teistä voisi tulla parempia kuin itse osaatte kuvitella. Minulla on ollut sellainen äiti.

Mutta sitä en tiennyt nuorena, että taivaallinen Isäni – teidän taivaallinen Isänne – näkee lapsissaan suurempia mahdollisuuksia kuin me tai edes maallinen äitimme näkee meissä. Ja aina kun etenette ylöspäin sillä tiellä kohti sitä, mikä on teille mahdollista, se tekee Hänet onnelliseksi. Ja te voitte tuntea Hänen hyväksyntänsä.

Hän näkee ne loistavat mahdollisuudet kaikissa tyttärissään, missä tahansa he ovatkin. Se asettaa suuren vastuun teidän kunkin harteille. Hän odottaa teidän kohtelevan jokaista tapaamaanne ihmistä Jumalan lapsena. Juuri siitä syystä Hän käskee meitä rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin rakastamme itseämme ja antamaan heille anteeksi. Se, että tunnette ystävällisyyttä ja anteeksiantoa muita kohtaan, tulee jumalallisena perintönä Häneltä Hänen tyttärilleen. Jokainen ihminen, jonka tapaatte, on Hänen rakas henkilapsensa.

Kun tunnette sitä suurenmoista sisaruutta, niin se, minkä luulimme erottavan meitä, hälvenee. Esimerkiksi nuoremmille ja vanhemmille sisarille ovat yhteisiä ne tunteet, jotka odottavat ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemista. Jumalan tyttärinä te olette enemmän toistenne kaltaisia kuin erilaisia.

Sen ymmärtäen nuorten naisten tulisi odottaa innolla omaa siirtymistään Apuyhdistykseen ja pitää sitä mahdollisuutena laajentaa niiden sisarten piiriä, joita he oppivat tuntemaan, ihailemaan ja rakastamaan.

Tuo sama kyky nähdä, mitä voimme olla, kasvaa perheissä ja Alkeisyhdistyksessä. Tätä tapahtuu perheilloissa ja Alkeisyhdistyksen ohjelmissa. Pieniä lapsia innoitetaan puhumaan suuria ja ihmeellisiä asioita, kuten he puhuivat, kun Vapahtaja kirvoitti heidän kielensä opettaessaan heitä ylösnousemuksensa jälkeen.3

Vaikka Saatana ehkä hyökkääkin sisaria vastaan varhaisemmissa ikävaiheissa, niin Herra kohottaa sisaria yhä korkeammille hengellisyyden tasoille. Esimerkiksi nuoret naiset opettavat äidilleen, kuinka etsiä FamilySearchin avulla esivanhempia ja pelastaa heitä. Jotkut tuntemani nuoret naiset ovat päättäneet mennä varhain aamulla temppeliin sijaiskasteille ilman muuta kehotusta kuin Elian henki.

Lähetyskentillä kaikkialla maailmassa sisaria kutsutaan palvelemaan johtohenkilöinä. Herra on luonut tarpeen heidän palvelutyölleen, ja Hän on koskettanut entistä lukuisampien sisarten sydäntä palveluhalulla. Useat lähetysjohtajat ovat nähneet sisarlähetyssaarnaajien kasvavan entistä voimallisemmiksi sekä käännytyslähetystyössä että etenkin huolehtivina johtohenkilöinä.

Palvelittepa kokoaikaisina lähetyssaarnaajina tai ette, te voitte saada saman kyvyn rikastaa avioliittoanne ja kykyänne kasvattaa hyviä lapsia noudattamalla merkittävien naisten esimerkkiä.

Ajatelkaapa Eevaa, kaikkien elävien äitiä. Vanhin Russell M. Nelson on sanonut Eevasta näin: ”Me ja koko ihmiskunta olemme ikuisesti siunattuja Eevan suuren rohkeuden ja viisauden ansiosta. Syömällä hedelmää ensimmäisenä hän teki sen mitä oli tehtävä. Aadam oli kyllin viisas tehdäkseen samalla tavoin.”4

Jokaisella Eevan tyttärellä on mahdollisuus suoda sama siunaus omalle perheelleen kuin Eeva soi omalleen. Hän oli niin tärkeä perheiden perustamisen kannalta, että hänen luomisestaan kerrotaan näin: ”Ja Jumalat sanoivat: Tehkäämme miehelle avuksi sopiva kumppani, sillä miehen ei ole hyvä olla yksinään, sen tähden muovaamme hänelle avuksi sopivan kumppanin.”5

Emme tiedä, millä kaikilla tavoilla Eeva oli avuksi Aadamille ja heidän perheelleen. Mutta me tiedämme yhden suurenmoisen lahjan, jonka hän antoi ja jonka jokainen teistäkin voi antaa: hän auttoi perhettään näkemään tien kotiin, kun edessä oleva matka tuntui vaikealta. ”Ja Eeva, hänen vaimonsa, kuuli kaiken tämän ja iloitsi ja sanoi: Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille.”6

Te voitte noudattaa hänen esimerkkiään.

Ilmoituksen kautta Eeva ymmärsi, mikä on tie kotiin Jumalan luokse. Hän tiesi, että Jeesuksen Kristuksen sovitus teki iankaikkisen elämän perheinä mahdolliseksi. Hän oli varma, kuten tekin voitte olla, että kun hän pitäisi taivaallisen Isänsä kanssa tekemänsä liitot, niin Lunastaja ja Pyhä Henki ohjaisivat hänet ja hänen perheensä kaikkien eteen tulevien murheiden ja pettymysten läpi. Hän tiesi voivansa turvautua Heihin.

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”7

Tiedän, että Eeva kohtasi murheita ja pettymyksiä, mutta tiedän myös, että hän sai iloa siitä tiedosta, että hän ja hänen perheensä voisivat palata asumaan Jumalan luona. Tiedän, että monet teistä täällä olevista kohtaavat murheita ja pettymyksiä. Jätän teille siunaukseni, että te voitte paluumatkallanne kotiin tuntea Eevan tavoin samaa iloa, jota hän tunsi.

Minulla on varma todistus siitä, että Isä Jumala varjelee teitä rakkaudella. Hän rakastaa teitä jokaista. Te olette Hänen tyttäriään liitossa. Koska Hän rakastaa teitä, Hän suo teille sen avun, jota tarvitsette kulkeaksenne ja auttaaksenne muita kulkemaan ylöspäin tiellä takaisin Hänen eteensä.

Tiedän, että Vapahtaja maksoi meidän kaikkien syntiemme hinnan ja että Pyhä Henki todistaa totuudesta. Te olette tunteneet sitä lohtua tässä kokouksessa. Minulla on todistus siitä, että kaikki avaimet, jotka sitovat pyhiä liittoja, on palautettu. Meidän elävällä profeetallamme presidentti Thomas S. Monsonilla on tänä päivänä ne hallussaan, ja hän käyttää niitä. Jätän nämä lohdun ja toivon sanat teille, Hänen rakkaat liiton tyttärensä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.