2010–2019
Pyhä Henki ja ilmoitus
edellinen seuraava

Pyhä Henki ja ilmoitus

Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen, ja yhdessä Isän ja Pojan kanssa Hän tietää kaiken.

Kun olin nuorena vanhimpana ollut lähetyskentällä noin vuoden ajan, koin yllättävän herätyksen lukiessani pyhiä kirjoituksia ja myöhempien aikojen apostolien sanoja ilmoituksesta ja Pyhästä Hengestä. Minulla ei ollut omaa todistusta nimenomaan Isästä ja Pojasta. Olin lähtenyt lähetystyöhön eläen erinomaisten vanhempieni lainavalon varassa. En ollut koskaan epäillyt heidän sanojaan, enkä ollut ajatellut oman hengellisen todistuksen hankkimista. Eräänä helmikuisena iltana vuonna 1962 San Antoniossa Texasissa tiesin, että minun täytyi itse saada tietää. Löysin pienestä asunnostamme paikan, missä saatoin rukoilla hiljaa ääneen pyytäen: ”Taivaallinen Isä, oletko siellä? Minun täytyy saada tietää itse!”

Myöhemmin sinä iltana sain tietää ensimmäisen kerran elämässäni itse, että Jumala ja Jeesus ovat todellisia. En kuullut mitään ääntä enkä nähnyt taivaallista olentoa. Tiesin samalla tavoin kuin tekin olette ehkä saaneet tietää – eli ”Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta” (OL 121:26) ja Hengen ilmoituksen kautta (ks. OL 8:1–3), joka puhui rauhaa mieleeni (ks. OL 6:23) ja antoi varmuuden sydämeeni (ks. Alma 58:11).

Tuon kokemuksen myötä olen saanut omin silmin nähdä, mitä tuloksia seuraa Alman neuvosta herätä ja herättää kykyni kokeillakseni Hänen sanojaan (ks. Alma 32:27). Nämä sanat tai siemenet ovat kasvaneet puiksi, tosiaankin todistuksen jättiläispuiksi. Prosessi jatkuu kokeiltuani useampia sanoja, mistä on seurannut lisää todistuksen puita, nyttemmin todellinen metsä, jonka perustana on Pyhän Hengen ilmoitus.

Pyhä Henki on haluttu lahja

Käydessään Amerikan mantereella Vapahtaja kutsui kaksitoista opetuslasta. Yksi Hänen sanomistaan heille ja kansalle koski Pyhää Henkeä. Opetettuaan heitä Vapahtaja lähti ja lupasi palata seuraavana päivänä. Ihmiset ahkeroivat läpi yön kootakseen mahdollisimman paljon ihmisiä kuulemaan Häntä.

Opetuslapset kokosivat ihmiset kahteentoista ryhmään opettaakseen näille, mitä Vapahtaja oli opettanut heille. Ensimmäisellä sijalla heidän opetuksissaan oli Pyhän Hengen tärkeys. (Ks. 3. Nefi 11–18.) Sitten ihmiset polvistuivat rukoilemaan. He halusivat täydestä sydämestään, että Pyhä Henki annettaisiin heille (ks. 3. Nefi 19:8–9).

Vapahtaja ilmestyi heille ja vahvisti Pyhän Hengen tärkeyttä rukoillessaan Isäänsä:

”Isä, minä kiitän sinua, että olet antanut Pyhän Hengen näille, jotka minä olen valinnut – –.

Isä, minä rukoilen sinua, että annat Pyhän Hengen kaikille niille, jotka uskovat heidän sanoihinsa.” (3. Nefi 19:20–21.)

Tämän Mormonin kirjan tapahtuman perusteella ymmärrän paremmin, miksi presidentti Wilford Woodruff sanoi: ”Pyhän Hengen lahja on suurin lahja, mitä ihmiselle voidaan suoda.

– – [Sitä] ei ole rajoitettu miehille eikä apostoleille tai profeetoille. Se kuuluu jokaiselle uskolliselle miehelle ja naiselle ja jokaiselle lapselle, joka on kyllin vanha ottamaan vastaan Kristuksen evankeliumin.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2005, s. 50.)

Ilmoitus tarjoaa vastauksia hädän hetkinä

Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen, ja yhdessä Isän ja Pojan kanssa Hän tietää kaiken (ks. OL 35:19; 42:17). Hänellä on useita tärkeitä tehtäviä, joista ensisijaisena on opettaa ja todistaa Isästä ja Pojasta (ks. 3. Nefi 28:11). Muita tehtäviä ovat, että Hän ilmoittaa totuuden kaikesta (ks. Moroni 10:5) ja Hän johdattaa tekemään hyvää (ks. OL 11:12).

Presidentti Thomas S. Monson on esimerkkinä tästä tärkeästä tehtävästä tulla johdatetuksi tekemään hyvää. Hän noudattaa Vapahtajan esimerkkiä, sillä Vapahtaja ”kulki ympäri maata, teki hyvää” (Ap. t. 10:38). Hän on opettanut, kuinka tärkeää on, ettei jätä huomiotta Pyhän Hengen hengellistä kehotusta käydä jonkun luona ja palvella häntä ja pelastaa hänet.

Mutta joskus paikalla ei ole ketään sellaista kuin presidentti Monson, ei kotiopettajaa tai huolehtivaa sisarta, joka auttaisi hädän hetkellä. Sellaisissa tilanteissa olen oppinut löytämään lohtua ja ohjausta Lohduttajalta, mikä on yksi Pyhän Hengen tehtävistä (ks. OL 36:2).

Pojanpoikamme Quinton syntyi vaikeasti vammaisena ja eli kolme viikkoa vaille vuoden ikään, mistä ajasta hän vietti suuren osan sairaalassa. Sisar Jensen ja minä asuimme siihen aikaan Argentiinassa. Halusimme todella olla lastemme luona lohduttaaksemme heitä ja saadaksemme heiltä lohdutusta. Kyseessä oli lapsenlapsemme, jota rakastimme, ja halusimme olla lähellä. Saatoimme vain rukoilla, ja rukoilimmekin hartaasti!

Sisar Jensen ja minä olimme kiertämässä lähetyskenttää saadessamme sanan Quintonin kuolemasta. Seisoimme seurakuntakeskuksen käytävällä ja halasimme ja lohdutimme toisiamme. Todistan teille, että saimme Pyhän Hengen kautta varmuuden – rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja jatkuu tänäkin päivänä (ks. Fil. 4:7). Saimme myös todistaa Pyhän Hengen sanomattoman suuresta lahjasta poikamme ja miniämme ja heidän lastensa elämässä. He puhuvat vielä tänäkin päivänä siitä ajasta suurta uskoa, rauhaa ja lohtua sanoissaan.

Ilmoitus ja Mormonin kirja

Tuo sama ilmoituksen lahja on vaikuttanut todistukseeni Mormonin kirjasta. Olen lukenut, tutkinut ja tarkastellut sitä ja nauttinut siitä kerta toisensa jälkeen. Pyhä Henki on ilmoittanut minulle sen totuudesta ja jumalallisuudesta.

Presidentti Gordon B. Hinckley kutsui Mormonin kirjaa yhdeksi kirkon neljästä tärkeästä kulmakivestä, joista muut ovat Joseph Smithin ensimmäinen näky, pappeuden palauttaminen ja tietysti oma todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta, joka on tärkein kulmakivi (ks. Ef. 2:19–21). Hän selitti: ”Nämä neljä suurenmoista Jumalan antamaa lahjaa ovat ne järkkymättömät kulmakivet, jotka ankkuroivat paikoilleen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon sekä sen jäsenten henkilökohtaisen todistuksen ja vakaumuksen” (”Uskomme neljä kulmakiveä”, Liahona, helmikuu 2004, s. 7).

Näistä neljästä Jumalan antamasta lahjasta on tullut oman uskoni ja todistukseni ankkurit, ja olen saanut vahvistuksen jokaisesta niistä ilmoituksena Pyhältä Hengeltä. Haluaisin kuitenkin muutaman minuutin ajan keskittyä kahteen näistä kulmakivinä olevista lahjoista – ensimmäiseen näkyyn ja Mormonin kirjaan. On merkittävää, että kumpikin alkaa perheestä, jossa lapset syntyivät hyville vanhemmille ja saivat heiltä hyvää opetusta (ks. 1. Nefi 1:1). Tapahtumat Lehin ja Joseph Smithin elämässä ovat samansuuntaisia (ks. 1. Nefi 1 ja JS–H):

  • Kummallakin on tietty tarve. Lehi haluaa pelastaa itsensä ja perheensä Jerusalemia uhkaavalta tuholta, ja Joseph Smith haluaa tietää, mikä kirkko on tosi.

  • Kumpikin rukoilee.

  • Kumpikin näkee näyn Isästä ja Pojasta.

  • Kumpikin saa kirjan.

  • Kumpikin saarnaa.

  • Kumpikin saa ilmoitusta Pyhältä Hengeltä ja joko näkyjen tai unien kautta.

  • Lopuksi jumalattomat ihmiset uhkaavat heitä. Lehi ja hänen kansansa pakenevat ja pelastuvat. Joseph kärsii marttyyrikuoleman.

Onko mikään ihme, että lähetyssaarnaajat kehottavat vilpittömiä totuuden etsijöitä aloittamaan Mormonin kirjan tutkimisensa Ensimmäisestä Nefin kirjasta? Tuo kirja on täynnä Herran Henkeä. Näissä ensimmäisissä luvuissa on selkeä sanoma, että ilmoitusta annetaan ja Pyhä Henki vuodatetaan paitsi profeetoille myös isille ja äideille ja lapsille.

Sanoma ilmoituksesta ja Pyhästä Hengestä jatkuu kautta koko Mormonin kirjan. Profeetta Joseph Smith kiteytti nämä totuudet: ”Poistakaa Mormonin kirja ja ilmoitukset. Missä on silloin uskontomme? Meillä ei ole sitä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 203.)

Me myöhempien aikojen pyhät olemme saaneet ilmoituksen kautta Mormonin kirjasta todistuksen, joka vakuuttaa meille, että tämä uskonto ja sen opit ovat totta (ks. Mormonin kirjan johdanto).

Hengen asiat ovat pyhiä, ja niitä on vaikea ilmaista sanoin. Julistamme Ammonin tavoin: ”Katso, minä sanon teille: En voi sanoa pienintäkään osaa siitä, mitä tunnen” (Alma 26:16).

Minä todistan kuitenkin, että Pyhä Henki on todellinen ja Hän on todistaja, ilmoittaja, lohduttaja, opas ja ylimaallinen opettaja.

Todistan nöyrästi, että tämä tosi ja elävä kirkko – tämä uskonto – lepää näiden neljän kulmakiven varassa. Todistan, että Jeesus Kristus on todellakin tärkein kulmakivi (ks. Ef. 2:19–21). Presidentti Thomas S. Monson on Herran profeetta, ja nämä 15 takanani istuvaa miestä ovat profeettoja, näkijöitä, apostoleja ja ilmoituksensaajia. Heillä on pyhä pappeus ja valtakunnan avaimet. Minä rakastan, kunnioitan ja tuen heitä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.