2010–2019
Ottakaa vastaan Pyhä Henki
Alaviitteet
Aihe

Ottakaa vastaan Pyhä Henki

Nämä neljä sanaa – ”Ota vastaan Pyhä Henki” – eivät ole passiivinen julistus vaan pappeuskäsky – velvoittava kehotus toimia eikä vain olla toiminnan kohteena.

Sanomani keskittyy siihen, miten tärkeää meidän on päivittäisessä elämässämme pyrkiä todella ottamaan vastaan Pyhä Henki. Rukoilen ja kutsun Herran Henkeä opettamaan ja ylentämään meitä jokaista.

Pyhän Hengen lahja

Ollessaan Washington D.C:ssä joulukuussa 1839 hakemassa hyvitystä Missourin pyhille tehdyistä vääryyksistä Joseph Smith ja Elias Higbee kirjoittivat Hyrum Smithille seuraavaa: ”Keskustellessamme [Yhdysvaltojen] presidentin kanssa hän tiedusteli meiltä, millä tavoin uskontomme eroaa aikamme muista uskonnoista. Veli Joseph sanoi, että ero on kastamistavassa ja Pyhän Hengen lahjan antamisessa kätten päällepanon kautta. Meidän mielestämme kaikki muut näkökohdat sisältyvät Pyhän Hengen lahjaan.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 101.)

Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen. Hän on henkipersoona, ja Hän todistaa kaikesta totuudesta. Pyhissä kirjoituksissa Pyhään Henkeen viitataan puolustajana (ks. Joh. 14:16–27), lohduttajana (ks. Moroni 8:26), opettajana (ks. Joh. 14:26; OL 50:14) ja ilmoituksen antajana (ks. 2. Nefi 32:5). Isältä ja Pojalta tulevat ilmoitukset välittyvät Pyhän Hengen kautta. Hän tuo viestejä Isältä ja Pojalta ja todistaa Heistä.

Pyhä Henki ilmenee ihmisille maan päällä sekä Pyhän Hengen voimana että lahjana. Tuo voima voi vaikuttaa ihmiseen ennen kastetta. Se todistaa vakuuttavasti siitä, että Jeesus Kristus on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Pyhän Hengen voimasta vilpittömät tutkijat voivat saada vakaumuksen siitä, että Vapahtajan evankeliumi ja Mormonin kirja ovat totta, että palautus on todella tapahtunut ja että Joseph Smithin kutsumus oli profeetallinen.

Pyhän Hengen lahja annetaan vain asianmukaisen, valtuudella suoritetun kasteen jälkeen ja Melkisedekin pappeuden haltijoiden kätten päällepanemisella. Herra on julistanut:

”Niin, tehkää parannus ja ottakaa kaste, kukin teistä, syntienne anteeksisaamiseksi; niin, ottakaa tosiaankin vesikaste, niin sitten tulee tulen ja Pyhän Hengen kaste. – –

Ja ne, joilla on uskoa, teidän tulee konfirmoida minun kirkossani kätten päällepanemisella, ja minä annan heille Pyhän Hengen lahjan.” (OL 33:11, 15.)

Apostoli Paavali teki tämän käytännön selväksi efesolaisille kysyessään:

”’Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?’ ’Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä’, nämä vastasivat.

’Millä kasteella teidät sitten on kastettu?’ kysyi Paavali. He vastasivat: ’Johanneksen kasteella.’

Silloin Paavali sanoi: ’Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.’

Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,

ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin.” (Ap. t. 19:2–6.)

Upotuskaste on ”evankeliumin alkutoimitus, ja jotta se olisi täydellinen, sen jälkeen täytyy saada Hengen kaste” (Bible Dictionary, hakusana ”Baptism”). Profeetta Joseph Smith selitti, että ”kaste on Pyhän Hengen saamista edeltävä pyhä toimitus. Se on avain ja kanava, jonka kautta Pyhä Henki annetaan. Pyhän Hengen lahjaa kätten päällepanon kautta ei voida saada minkään muun periaatteen kuin vanhurskauden periaatteen kautta.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 100.)

Toimitus, jossa uusi kirkon jäsen konfirmoidaan ja hänelle annetaan Pyhän Hengen lahja, on sekä yksinkertainen että syvällinen. Kelvolliset Melkisedekin pappeuden haltijat panevat kätensä henkilön pään päälle ja kutsuvat häntä nimeltä. Sitten pyhän pappeuden valtuudella ja Vapahtajan nimessä henkilö konfirmoidaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi ja sanotaan tämä tärkeä lause: ”Ota vastaan Pyhä Henki.”

Tämän toimituksen yksinkertaisuus voi saada meidät unohtamaan sen merkittävyyden. Nämä neljä sanaa – ”Ota vastaan Pyhä Henki” – eivät ole passiivinen julistus vaan pappeuskäsky – velvoittava kehotus toimia eikä vain olla toiminnan kohteena (ks. 2. Nefi 2:26). Pyhä Henki ei ala toimia elämässämme pelkästään siksi, että kädet pannaan päämme päälle ja nuo neljä tärkeää sanaa lausutaan. Kun me saamme tämän toimituksen, me jokainen otamme vastaan pyhän ja jatkuvan velvollisuuden haluta, tavoitella, tehdä työtä ja elää niin, että me todellakin ”otamme vastaan Pyhän Hengen” ja sitä seuraavat hengelliset lahjat. ”Sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hänelle suodaan lahja eikä hän ota lahjaa vastaan? Katso, hän ei riemuitse siitä, mikä hänelle annetaan, eikä riemuitse siitä, joka on lahjan antaja.” (OL 88:33.)

Mitä meidän tulisi tehdä, jotta tästä velvoittavasta kehotuksesta tavoitella jumaluuden kolmannen jäsenen kumppanuutta tulisi jatkuvaa todellisuutta? Saanen esittää, että 1) meillä pitää olla vilpitön halu ottaa vastaan Pyhä Henki, 2) meidän pitää asianmukaisesti kutsua Pyhä Henki elämäämme ja 3) meidän pitää noudattaa uskollisesti Jumalan käskyjä.

Vilpitön halu

Ensiksi meidän tulee haluta, kaivata ja tavoitella Pyhän Hengen kumppanuutta. Te ja minä voimme saada hienon opetuksen vanhurskaista haluista Mestarin uskollisilta opetuslapsilta, kuten Mormonin kirjassa kuvataan:

”Ja ne kaksitoista opettivat väkijoukkoa; ja katso, he käskivät väkijoukon polvistua maahan ja rukoilla Isää Jeesuksen nimessä. – –

Ja he rukoilivat sitä, mitä he eniten halusivat; ja he halusivat, että Pyhä Henki annettaisiin heille.” (3. Nefi 19:6, 9.)

Muistammeko me samalla tavoin rukoilla vilpittömästi ja jatkuvasti sitä, mitä meidän pitäisi haluta eniten, nimittäin Pyhää Henkeä? Vai häiritsevätkö meitä maailman huolet ja jokapäiväisen elämän rutiinit ja pidämmekö me itsestäänselvyytenä tätä kaikista lahjoista arvokkainta tai jopa laiminlyömme sen? Pyhän Hengen vastaanottaminen alkaa vilpittömästä ja jatkuvasta halusta saada Hänet kumppaniksi elämäämme.

Asianmukainen kutsuminen

Olemme valmiimpia ottamaan vastaan Herran Hengen ja tuntemaan Hänet, kun kutsumme Hänet asianmukaisesti elämäämme. Me emme voi pakottaa, painostaa tai käskeä Pyhää Henkeä. Sen sijaan meidän tulee kutsua Hänet elämäämme yhtä hillitysti ja lempeästi kuin Hän pyytää meitä (ks. OL 42:14).

Voimme kutsua Pyhän Hengen kumppanuutta monella tavalla: tekemällä liittoja ja pitämällä ne, rukoilemalla vilpittömästi yksin ja perheenä, tutkimalla uutterasti pyhiä kirjoituksia, vahvistamalla soveliaita suhteita perheenjäseniin ja ystäviin, pyrkimällä hyveellisiin ajatuksiin, tekoihin ja kielenkäyttöön sekä palvelemalla Jumalaa kodissamme, pyhässä temppelissä ja kirkossa. Sitä vastoin välinpitämätön suhtautuminen liittoihin ja sitoumuksiin tai niiden rikkominen, rukoilemisen ja pyhien kirjoitusten tutkimisen laiminlyöminen sekä sopimattomat ajatukset, teot ja kielenkäyttö saavat Hengen vetäytymään luotamme tai välttämään meitä kokonaan.

Kuten kuningas Benjamin opetti kansaansa: ”Ja nyt, minä sanon teille, veljeni, että jos te sen jälkeen, kun te tiedätte ja teille on opetettu kaikki tämä, rikotte ja toimitte vastoin sitä, mitä on puhuttu, niin te vetäydytte pois Herran Hengestä, niin ettei sillä voi olla sijaa teissä teidän opastamiseksenne viisauden poluilla, jotta voisitte saada siunausta ja menestystä ja varjelusta” (Moosia 2:36).

Uskollinen kuuliaisuus

Uskollinen kuuliaisuus Jumalan käskyille on välttämätöntä, jotta voi ottaa vastaan Pyhän Hengen. Meitä muistutetaan tästä totuudesta joka viikko, kun kuuntelemme sakramenttirukouksia ja nautimme kelvollisesti leivän ja veden. Vakuuttaessamme halukkuutemme ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi, muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä meille luvataan, että meillä voi olla Hänen Henkensä aina kanssamme (ks. OL 20:77). Siten kaiken, mitä Vapahtajan evankeliumi opettaa meitä tekemään ja millaisiksi se opettaa meitä tulemaan, on tarkoitus siunata meitä Pyhän Hengen kumppanuudella.

Miettikää syitä, miksi me rukoilemme ja tutkimme pyhiä kirjoituksia. Aivan niin, me haluamme pitää rukouksessa yhteyttä taivaalliseen Isään Hänen Poikansa nimessä. Ja aivan, me haluamme saada valoa ja tietoa, jota pyhissä kirjoissa on tarjolla. Mutta muistakaa, että nämä pyhät tavat ovat ensisijaisesti tapoja, joilla me muistamme aina taivaallisen Isän ja Hänen rakkaan Poikansa, ja ne ovat perusedellytyksiä Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen.

Pohtikaa syitä, miksi me palvelemme Herran huoneessa ja sapatinpäivän kokouksissamme. Aivan, me palvelemme temppelissä kuolleita sukulaisiamme – ja perheitämme ja ystäviämme seurakunnissa, joihin kuulumme. Ja aivan, me nautimme vanhurskaasta kanssakäymisestä veljiemme ja sisartemme keskuudessa. Mutta ensisijaisesti me kokoonnumme yhteen ykseydessä tavoittelemaan Pyhän Hengen siunauksia ja opetusta.

Rukoileminen, tutkiminen, kokoontuminen, jumalanpalvelus, palveleminen ja kuuliaisuus eivät ole erillisiä ja toisistaan riippumattomia asioita pitkällä evankeliumin tehtävälistalla. Pikemminkin jokainen näistä vanhurskaista käytännöistä on tärkeä osatekijä kaikenkattavassa hengellisessä pyrkimyksessä täyttää käsky ottaa vastaan Pyhä Henki. Jumalan käskyt, joita noudatamme, ja kirkon johtajien innoittavat neuvot, joita seuraamme, keskittyvät ensisijaisesti Hengen kumppanuuden saamiseen. Pohjimmiltaan kaikki evankeliumin opetukset ja toiminnat keskittyvät siihen, että tulemme Kristuksen luokse ottamalla vastaan Pyhän Hengen elämässämme.

Teidän ja minun tulee pyrkiä tulemaan niiden Mormonin kirjassa kuvattujen nuorten sotilaiden kaltaisiksi, jotka ”täyttivät jokaisen käskysanan täsmällisesti, niin, ja heille tapahtui heidän uskonsa mukaisesti; – –

ja he muistavat tarkasti Herran Jumalansa päivästä päivään; niin, he pitävät tarkoin hänen säädöksensä ja tuomionsa ja käskynsä alati” (Alma 57:21; 58:40).

Todistus

Herra on julistanut, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on ainoa tosi ja elävä kirkko koko maan päällä (ks. OL 1:30). Tämä palautettu kirkko on tosi, koska se on Vapahtajan kirkko. Hän on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Ja se on elävä kirkko Pyhän Hengen toiminnan ja lahjojen vuoksi. Kuinka siunattuja olemmekaan, kun elämme aikaa, jolloin pappeus on maan päällä ja voimme ottaa vastaan Pyhän Hengen.

Monta vuotta marttyyrikuolemansa jälkeen profeetta Joseph Smith ilmestyi presidentti Brigham Youngille ja antoi tämän ajattoman neuvon: ”Käske ihmisten olla nöyriä ja uskollisia ja kuuliaisia Herran Hengelle, niin se johtaa heidät oikeaan. Varokaa vaimentamasta hiljaista ääntä; se kertoo [teille], mitä tehdä ja minne mennä; se saa aikaan valtakunnan hedelmät. Käske veljiä pitämään sydämensä avoinna vakaumukselle, niin että kun Pyhä Henki tulee heille, heidän sydämensä on valmis ottamaan sen vastaan. He voivat erottaa Herran Hengen kaikista muista hengistä. Se kuiskaa rauhaa ja iloa heidän sielulleen, ja se ottaa pois kaunan, vihan, kateuden, kiistan ja kaiken pahan heidän sydämestään, ja heillä on ainoastaan halu tehdä hyvää ja rakentaa Jumalan valtakuntaa. Sano veljille, että jos he seuraavat Herran Henkeä, he kulkevat oikeaan suuntaan.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 102.)

Rukoilen, että meillä olisi vilpitön halu saada Pyhä Henki päivittäiseen elämäämme ja että asianmukaisesti kutsuisimme Häntä. Rukoilen myös, että jokainen meistä pitää uskollisesti Jumalan käskyt ja todella ottaa vastaan Pyhän Hengen. Lupaan, että ne siunaukset, joita profeetta Joseph Smith kuvaili Brigham Youngille, soveltuvat jokaiseen ihmiseen, joka kuulee tai lukee tämän sanoman, ja että jokainen voi saada ne.

Todistan, että Isä ja Poika elävät ja ovat todellisia. Todistan, että Pyhä Henki on ilmoituksen antaja, lohduttaja, puolustaja ja paras opettaja, jolta meidän tulee ottaa oppia. Ja todistan, että Hengen siunaukset ja lahjat toimivat palautetussa, todessa ja elävässä Jeesuksen Kristuksen kirkossa näinä myöhempinä aikoina. Todistan tästä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.