Hengellinen kokemukseni
Olimme menossa auttamaan erästä sisarta muutossa. Eräs toinen pakettiauto oli pysäköity väärin, emmekä päässeet lähelle ovea. Soitin auton kyljessä olevaan numeroon. Puhelimeen vastannut mies lupasi tulla pian. Odoteltiin neljännestunti. Soitin uudestaan, mutta puheluuni ei vastattu. Sitten jonkun ajan kuluttua mies tuli kahden lapsen kanssa. Hän oli vihainen ja sanoi jotakin, mikä iski ihoni alle. Yritin saada sen unohtumaan muuttoa tehdessä.
Illalla mietin ja rukoilin taivaan Isää auttamaan, että voisin unohtaa tuon tunteen ja antaa anteeksi.
Näin kävi. Jonkin ajan kuluttua lukiessani paikallislehteä huomasin artikkelin tästä miehestä. Siinä oli hänen valokuvansa. Taas tuo ikävä tunne nousi pintaan. Kävin saman prosessin läpi pyytäen Herralta, että tämä mitättömän pieni asia ei vaivaisi enää ja voisin antaa sen anteeksi. Sain hyvän tunteen.
Ei mennyt pitkään, kun tapasin yllättäen saman miehen kaupassa. Kurja tunne palasi. Olin ihmeissäni ja kysyin, miksi en ollut päässyt tästä yli. Silloin Herra opetti minulle jotakin.
Olin poistumassa autolla temppelistä, kun näin tuon miehen töissä temppelin puutarhassa. En ollut uskoa silmiäni. Silloin mieleni avartui ja tajusin, että aivan kuten minäkin, hän oli yhtä lailla palvelemassa Herraa. Kykenin näkemään hänet veljenäni. Kykenin tuntemaan kunnioitusta ja rakkautta häntä kohtaan. Silloin kaikki se aikaisempi tunne katosi. Kun pystymme näkemään toisemme siten kuin Herra näkee meidät, voimme antaa anteeksi täydellisesti.
Tämä kokemus oli mieleenpainuva – Herran armoteko, jota pohdin edelleen sydämessäni.