Voimanlähteenä ykseys ja rakkaus
Kun vanhin Kopischke haastatteli tulevaa Jyväskylän vaarnan johtajaa toukokuussa 2021, hän kysyi, mitä uusi vaarna tarvitsee. Veli Samuel Kuosmasella oli siihen sopiva vastaus.
”Tämä on iso alue, olemme levällään. Ykseyttä voi kuitenkin tuntea etäisyydestä huolimatta. Rakkauden kautta voimme tuntea, että olemme kaikki hyvin arvokkaita, kun koemme, miten taivaan Isä rakastaa meitä”, muistelee vaarnanjohtaja Kuosmanen vastaustaan.
Hänen mielestään vaarnassa on selvä suunta, jonne mennään. ”Lähdemme rakentamaan terveelle ja evankeliumikeskeiselle perustalle tiedostaen, miksi olemme täällä ja miten voimme palata takaisin taivaan Isän luokse”, veli Kuosmanen tiivistää.
”Mitä keinoja käytätte?”
”Organisaatio täytyy saada pyörimään ja innoitetut henkilöt tehtäviin. Nautin siitä, että voin kohdata yksittäisiä jäseniä. Ne mahdollisuudet, joita on ollut puhutella jäseniä ja keskustella heidän kanssaan, ovat olleet antoisia. Toivonkin, että johtajina kokisimme tämän tavan läheiseksi ja luontevaksi. Esimerkin kautta toimintatapa etenee.”
”Teillä vaarnan johtokunnassa on yksi yhteinen tekijä. Kerrotko siitä?”
”Kun vaarna perustettiin ja neuvonantajat kutsuttiin, tunsin, että olimme sydämeltämme yhtä.
Sitten Mikkelin seurakunnassa vaihtui johtokunta. Olimme siellä koko johtokunta. Tunsimme vahvasti suurta rakkautta jäseniä kohtaan. Vaikka meillä on pilke silmäkulmassa, neuvonantajillani on myös sydämellinen puoli – kyky rakastaa.”
”Sanoit, että sisarissa on paljon voimaa. Kuinka se näkyy?”
”On ollut tosi hienoa nähdä, miten reippaasti Apuyhdistys on lähtenyt liikkeelle. Saimme jo viime syyskuun alussa nauttia vaarnan sisarten päivästä, jonka teemana oli ’Sinä ja arjessa jaksaminen’.
Erikoispsykologi Maritta Kauppinen Mikkelin seurakunnasta piti esityksen, josta todella pidettiin.
Sisarilla on monia kykyjä ja lahjoja – heillä on tosi paljon annettavaa. He pystyvät vahvistamaan rakkauden ja myötätunnon tunnetta. Iloitsen siitä, että sisarten tehtävät ovat tänä päivänä moninaiset kirkossa.”
”Mikä on tähän hetkeen sopiva lempikohtasi pyhissä kirjoituksissa?”
”Alma 8:15. Alma oli jo käynyt Ammonihan kaupungissa, ja hänet oli heitetty ulos. Alma oli murheellinen kansan uppiniskaisuudesta. Sitten Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi:
’Siunattu olet sinä, Alma; nosta sen tähden pääsi ja riemuitse, sillä sinulla on suuri syy riemuita; sillä sinä olet ollut uskollinen Jumalan käskyjen pitämisessä siitä ajasta lähtien, kun sait ensimmäisen sanomasi häneltä. Katso, minä sen sinulle toin.’
Välillä tulee vastatuulta. Voi tuntua, onko tämä sen arvoista. Kyllä on. Uhraus ja ponnistelu tullaan palkitsemaan monin verroin. Voimme jonakin päivänä olla kiitollisia, että olemme olleet kestäviä ja uskollisia.”
”Mitä näet tapahtuvan jatkossa omassa vaarnassanne ja Suomessa?”
”Nyt meillä on monta pientä seurakuntayksikköä. Ollaan liikkeellä aika pienillä voimavaroilla.
Mutta kappeleita ei ole rakennettu turhaan. Tulemme kasvamaan. Suomeen tullaan muodostamaan uusia vaarnoja. Jyväskylän vaarnakin tullaan jakamaan. On vahva tunne, että nykyinen temppelimme ei jää ainoaksi Suomessa. Uskon, että kun käymme uskollisesti ja lujasti tekemään oman osamme työstä, tuo päivä tulee koittamaan.
Tämä on Herran työtä. Hänellä on omat suunnitelmansa. Olisimmeko uskoneet 30 vuotta sitten, että meillä on parisataa temppeliä ja että lähivuosien aikana saamme kenties puolet lisää? Perheyksikkö on ydin. Sitten on temppeli. Ne ovat tärkeimmät tässä Herran työssä. Seurakuntakeskukset ovat vain tukena.”
”Kerropa nyt, mikä mies oikein olet, vaarnanjohtaja Kuosmanen?”
”Mikähän olen?” Luurista kuuluu hilpeää naurua. ”No, Kuosmasen perhe on iso. Vanhemmillani on seitsemän lasta. Kävimme läpi seikkailun Boliviassa. Kuusi vuotta hengellisessä koulutuskeskuksessa. Tuli monia todistuksia. Näki Herran kättä sitä enemmän, mitä alkeellisempaan ympäristöön mentiin.
Anulla ja minulla on neljä lasta. Kohtasimme heti lähetystyöni jälkeen olleessa ensimmäisessä tapahtumassa: Kultaa ja vihreää -tanssiaisissa. Anu loisti siellä penkkirivissä. Tuskin sain siskoni tanssitettua, kun menin pyytämään häntä tanssiin. En tuntenut häntä, mutta hän näytti ja vaikutti tosi tutulta. Se oli turvallinen tunne. Asuin Etelä-Suomessa, Anu Oulussa. Niinpä vietimme paljon tunteja puhelimessa. Sitten tuli nuorten matka temppeliin. Rukoilin siellä ja kosin temppelin puutarhassa. Kahden kuukauden kuluttua menimme naimisiin.”