Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Kuinka annamme Jumalan vallita, kun teemme päätöksiä elämässämme?

Chakell Wardleigh Herbert

kirkon lehdet

Kun kohtaamme elämässä monia eri polkuja, mistä tiedämme olevamme polulla, jota taivaallinen Isä haluaa meidän kulkevan?

Kuva

kuva henkilöstä, joka katselee eri polkuja

Oletko ikinä kokenut lamaantuvasi päätöksen hetkellä? Tällaisina hetkinä mieleen voi hiipiä ajatus: mitä jos teen väärän valinnan enkä pysty suorittamaan työtä, jonka taivaallinen Isä haluaa minun tekevän tässä elämässä?

Kuulemme usein, että taivaallinen Isä voi opastaa meitä matkallamme kuolevaisuudessa, mutta kuinka me seuraamme presidentti Russell M. Nelsonin neuvoa ”valita sen, että annamme Jumalan vallita elämässämme” ja ”valita sen, että annamme Jumalan olla voimallisin vaikuttaja elämässämme”,¹ mutta teemme silti omat päätöksemme? Saneleeko taivaallinen Isä, mihin menemme, mitä teemme tai millaista elämämme on päivästä toiseen?

Vaikka Jumalalla on suurenmoinen onnensuunnitelma, joka mahdollistaa sen, että me voimme jälleen palata elämään Hänen luonaan, Hän ei toki hallitse jokaista elämämme osa-aluetta. Hän haluaa meidän tekevän omat valintamme, kun kyse on elämäämme liittyvistä odotuksista ja toiveista.

Tässä on muutamia näkökulmia, jotka kannattaa muistaa sitä totuutta pohtiessa.

Tahdonvapaus on lahja

Koska meillä on elämässä lukuisia mahdollisia polkuja, tahdonvapaus voi tuntua pelottavalta tai musertavalta. Joskus olen pelännyt niin paljon ”väärän” päätöksen tekemistä, että olen tuntenut olevani jumissa – kykenemätön kulkemaan eteenpäin elämässä tai kehittymään.

Mutta kun olen oppinut luottamaan taivaallisen Isään ja itseeni, olen oppinut arvostamaan tätä valitsemisen lahjaa (ks. 2. Nefi 2:16).

Vaikka meillä onkin tahdonvapautemme, suurissa elämää mullistavissa päätöksissä meidän tulisi aina pyytää neuvoa taivaalliselta Isältä ja kysyä, mikä Hänen tahtonsa on. Kun teemme niin, Hän voi auttaa ja ohjata meitä kohti hyviä polkuja. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Meidän tulee varoa, ettemme jätä tarttumatta Herran tarjoamaan käteen, kun Hän haluaa auttaa.”² Kun elämme vanhurskaasti, Hän myös luottaa meidän käyttävän tahdonvapauttamme viisaasti ja seuraavan vanhurskaita pyrkimyksiämme löytää iloa kulkiessamme eteenpäin liittopolulla.

Voimme tehdä valinnan hyväksyä tilaisuudet

Minulla on ystävä, joka päätti olla palvelematta lähetystyössä henkilökohtaisten vaikeuksien vuoksi. Vuosia myöhemmin hän tunsi olonsa hämmentyneeksi ja lannistuneeksi aina, kun hän luki patriarkallisesta siunauksestaan rivin, jonka mukaan hän saisi tilaisuuden palvella lähetystyössä. Hänestä tuntui, että hän oli epäonnistunut siinä, mitä Jumala oli varannut häntä varten, ja hän koki usein häpeää ja epävarmuutta tulevaisuudesta.

Kun hän rukoillen pohti tilannettaan, hän kuitenkin oivalsi, että avainsana patriarkallisessa siunauksessa oli tilaisuus. Taivaallinen Isä kutsuu meitä olemaan kuuliaisia Hänelle ja valitsemaan hyviä tilaisuuksia kaikissa elämämme vaiheissa.

Entä jos emme käytä tilaisuutta? Tai emme hyväksy kaikkia Hänen kutsujaan?

Onneksemme saamme Vapahtajamme ansiosta uusia tilaisuuksia palvella ja kehittyä koko elämämme ajan.

Taivaallinen Isä on anteeksiannon ja rakkauden Jumala. Kuten profeetta Jesaja opetti: ”Kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas” (Jes. 55:7).

Tarkoittavatpa uudet tilaisuudet sitten parannuksen tekemistä ja palaamista liittopolulle tai yksinkertaisesti sydämenmuutosta ja sitä, että annamme Jumalan jälleen vallita elämässämme, niin tiedäthän, kuten vanhin Thierry K. Mutombo seitsemänkymmenen koorumista on opettanut, että ”kun valitsemme Kristuksen seuraamisen, me valitsemme muuttumisen”³.

Vaikka ystäväni ei ole palvellut lähetystyössä, hän on syventänyt uskoaan Kristukseen ja haluaan tarttua tilaisuuksiin ja vastata kutsumuksiin, jotka hänelle on annettu. Hän on myös löytänyt iloa ja täyttymystä, kun hän on tehnyt hyviä päätöksiä ja antanut Jumalan opastaa häntä.

Ole joustava ja tavoittele ilmoitusta

Uskon, että monilla meistä on nuorena yksityiskohtainen suunnitelma elämällemme. Minä esimerkiksi suunnittelin työskenteleväni lääketieteen alalla, meneväni naimisiin 21-vuotiaana ja saavani monta lasta ennen kuin täyttäisin 30 vuotta sekä kasvattavani täydellisen perheeni evankeliumissa ja eläväni autuaan iloista ja mutkatonta elämää.

Niinpä niin.

Tähän olen elämässäni todellisuudessa päätynyt, kun olen luottanut tekeväni hyviä päätöksiä, tarttunut tilaisuuksiin, seurannut innoitusta ja antanut Jumalan vallita:

Kirjoitan työkseni. Veren ja neulojen näkeminen saa minut voimaan pahoin.
Solmin avioliiton vasta 27-vuotiaana (pandemian keskellä). Ja menin naimisiin henkilön kanssa, jonka olin tuntenut lähes kymmenen vuotta, vaikka olin tapaillut tuona aikana muita ihmisiä.
Minulla on kivulias krooninen sairaus, joka tekee elämästä ajoittain vaikeaa. Sairaus aiheuttaa myös hedelmättömyyttä, minkä seurauksena lasten saaminen on iso kysymysmerkki.

Kun olen kääntynyt taivaallisen Isän puoleen saadakseni johdatusta, olen löytänyt iloa näissä olosuhteissa huolimatta siitä, että elämäni eroaa merkittävästi alkuperäisistä odotuksistani. Ja uskon, että tulevaisuus on valoisa, kun teen niin edelleen.

Meillä on hyvä olla elämässämme toiveita ja odotuksia, jotka voivat johtaa kasvuun ja täyttymykseen. Joustavuus ja avoimuus muutoksille noiden odotusten suhteen voi kuitenkin auttaa meitä löytämään iloa kaikissa olosuhteissa.

Elämä ei aina mene juuri niin kuin haluamme tai odotamme, mutta voimme osoittaa uskoa siihen, että taivaallinen Isä ohjaa meitä edelleen kohti hyviä tilaisuuksia ja iloa. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kaikki hyvä elämässä – jokainen mahdollinen siunaus, jolla on iankaikkista merkitystä – alkaa uskosta. Se, että annamme Jumalan vallita elämässämme, alkaa uskosta siihen, että Hän on halukas opastamaan meitä.”⁴

Taivaallinen Isä haluaa, että me koemme iloa

Koska kohtaamme elämässä hyvin monia mahdollisia polkuja, matkamme saa jatkuvasti uuden suunnan. Olennaista on se, että muistamme kysyä päätöksissämme neuvoa taivaalliselta Isältä ja pysymme liittopolulla. Se, että annamme Jumalan vallita elämässämme, lisää Hänen luottamustaan siihen, että me seuraamme antoisaa reittiä, joka johtaa takaisin Hänen luokseen, ja että teemme matkan varrella hyviä päätöksiä. Hän ja Jeesus Kristus haluavat meidän kokevan iloa, valitsevan itse, kasvavan ja tavoittelevan meille rakkaita asioita (ks. 2. Nefi 2:25).

Ja kun elämälle asettamamme odotukset eivät täyty, voimme antaa Jumalan vallita luottamalla Häneen, pitämällä liittomme ja toimimalla uskossa. Kun teemme niin, se johtaa aina suurempaan täyttymykseen, suurempaan onneen ja suurempaan määrään tilaisuuksia kuin olisimme ikinä uskoneet olevan mahdollista.

Tämä on ollut totta omalla kohdallani.