Kuulkaa ääntä profeetan
Tehkää velvollisuutenne
Viisikymmentäyksi vuotta sitten kuulin, kun William J. Critchlow jr, joka oli siihen aikaan Ogdenin eteläisen vaarnan johtaja, esitti uudelleen kertomuksen luottamuksesta, kunniasta ja velvollisuudesta.
”[Nuori] Rupert seisoi tien varressa katselemassa, kun epätavallisen suuri määrä ihmisiä kiirehti hänen ohitseen. Lopulta hän huomasi erään ystävän. ’Minne teillä kaikilla on tuollainen kiire?’ hän kysyi.
Ystävä pysähtyi. – – ’Kuningas on kadottanut kuninkaallisen smaragdinsa! – – Kaikki etsivät sitä, sillä kuningas on luvannut palkkion – – sille, joka löytää sen. Tule, meidän pitää kiirehtiä.’
’Mutta en voi tulla kysymättä isoäidiltä’, Rupert vastasi epäröiden.
’Sitten en voi odottaa. Haluan löytää sen smaragdin’, hänen ystävänsä vastasi.
Rupert kiirehti takaisin metsän laidalla olevaan mökkiin pyytämään lupaa isoäidiltään. – –
Mutta isoäiti pudisti päätään. ’Mitä lampaat tekisivät?’ hän kysyi. ’Ne ovat jo nyt levottomia karsinassaan ja odottavat niitylle pääsyä. Ja muista viedä ne veden äärelle, kun aurinko paistaa korkealla taivaalla.’
Murheellisena Rupert vei lampaat niitylle, ja keskipäivällä hän johdatti ne metsässä olevalle purolle. Siellä hän istahti puron luona olevalle isolle kivelle. ’Voi, kunpa minulla olisi ollut mahdollisuus etsiä kuninkaan smaragdia’, hän ajatteli. Kääntäessään päänsä katsellakseen puron hiekkapohjaa hän alkoi yhtäkkiä tuijottaa veteen. Mitä siellä oli? Ei voinut olla! Hän loikkasi veteen. – – ’Kuninkaan smaragdi!’ hän huudahti.
Rupert juoksi silmät loistaen isoäitinsä mökille kertomaan tälle suuresta löydöstään. ’Siunatkoon, poikani’, isoäiti sanoi, ’mutta et olisi koskaan löytänyt sitä, ellet olisi ollut tekemässä velvollisuuttasi ja kaitsemassa lampaita.’ Ja Rupert tiesi, että se oli totta.”1
Tämän tarinan opetus sisältyy myös tuttuun säepariin: ”Tee aina velvollisuutes’ sun. Loput jättää voit Herran haltuhun.”2
Oppikaamme velvollisuutemme. Olkaamme aina kelvollisia suorittamaan ne ja niin tehdessämme kulkemaan Mestarin jalanjäljissä. Kun Hänelle tuli velvollisuuden kutsu, Hän vastasi: ”Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti” (Moos. 4:2). Tehkäämme me samoin.
Lokakuun 2006 yleiskonferenssipuheesta.