Luku 17
Nefin käsketään rakentaa laiva. Hänen veljensä vastustavat häntä. Hän kehottaa heitä vanhurskauteen kertomalla, mitä Jumala on tehnyt Israelille menneisyydessä. Nefi täyttyy Jumalan voimasta. Hänen veljiään kielletään kajoamasta häneen, etteivät he kuihtuisi kuin kuivunut ruoko. Noin 592–591 eKr.
1 Ja tapahtui, että me lähdimme jälleen matkaan erämaahan; ja me kuljimme siitä lähtien lähes itään päin. Ja me kuljimme ja kärsimme paljon ahdinkoa erämaassa; ja meidän naisemme synnyttivät lapsia erämaassa.
2 Ja niin suuret olivat Herran siunaukset meille, että eläessämme raa’alla lihalla erämaassa naisemme imettivät runsaasti lapsiaan ja olivat vahvoja, eli niin kuin miehet; ja he alkoivat kestää matkaamisensa nurisematta.
3 Ja tästä me näemme, että Jumalan käskyt on täytettävä. Ja jos ihmislapset pitävät Jumalan käskyt, hän kyllä ravitsee heidät ja vahvistaa heitä ja järjestää keinot, niin että he voivat täyttää sen, mitä hän on käskenyt heidän tehdä; sen vuoksi hän järjesti meille keinot ollessamme erämaassa.
4 Ja me olimme monen vuoden ajan, niin, nimittäin kahdeksan vuotta, erämaassa.
5 Ja me tulimme maahan, jolle annoimme nimeksi Runsaus sen monien hedelmien sekä villihunajan tähden; ja kaiken tämän Herra oli valmistanut, jotta emme menehtyisi. Ja me näimme meren, jolle annoimme nimeksi Irreantum, mikä on käännettynä suuret vedet.
6 Ja tapahtui, että me pystytimme telttamme meren rantaan; ja vaikka olimme kärsineet monia ahdinkoja ja paljon vaikeuksia, niin, jopa niin paljon, että emme voi kirjoittaa niitä kaikkia, me riemuitsimme tavattomasti tullessamme meren rantaan; ja me annoimme paikalle nimeksi Runsaus sen hedelmien paljouden tähden.
7 Ja tapahtui, että kun minä, Nefi, olin ollut Runsaudenmaassa monen päivän ajan, Herran ääni tuli minulle sanoen: Nouse ja mene vuorelle. Ja tapahtui, että minä nousin ja menin ylös vuorelle ja huusin Herran puoleen.
8 Ja tapahtui, että Herra puhui minulle sanoen: Rakenna laiva sillä tavoin kuin minä sinulle näytän, jotta voisin kuljettaa väkesi näiden vesien poikki.
9 Ja minä sanoin: Herra, minne minä menen, jotta löytäisin malmia sulatettavaksi, niin että voin tehdä työkaluja rakentaakseni laivan sillä tavalla kuin sinä olet minulle näyttänyt?
10 Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle, minne minun oli mentävä löytääkseni malmia, jotta voisin tehdä työkaluja.
11 Ja tapahtui, että minä, Nefi, tein eläinten nahoista palkeet, joilla lietsoa tulta; ja kun olin tehnyt palkeet, jotta minulla olisi, millä lietsoa tulta, löin kahta kiveä yhteen tehdäkseni tulen.
12 Sillä Herra ei ollut tähän asti sallinut meidän tehdä paljon tulta erämaassa matkatessamme, sillä hän sanoi: Minä teen teidän ruoastanne maukasta, niin ettei teidän tarvitse kypsentää sitä;
13 ja minä olen myös teidän valonanne erämaassa, ja minä valmistan tien teidän edellänne, jos te pidätte minun käskyni; niinpä sikäli kuin te pidätte minun käskyni, teitä johdatetaan luvattua maata kohti; ja te tulette tietämään, että minä teitä johdatan.
14 Niin, ja Herra sanoi myös: Saavuttuanne luvattuun maahan te tulette tietämään, että minä, Herra, olen Jumala ja että minä, Herra, pelastin teidät tuholta, eli että minä toin teidät pois Jerusalemin maasta.
15 Sen vuoksi minä, Nefi, kilvoittelin pitääkseni Herran käskyt, ja minä kehotin veljiäni uskollisuuteen ja uutteruuteen.
16 Ja tapahtui, että minä tein työkaluja metallista, jota sulatin kalliosta.
17 Ja kun veljeni näkivät, että minä aioin rakentaa laivan, he alkoivat nurista minua vastaan sanoen: Veljemme on hullu, sillä hän luulee, että hän osaa rakentaa laivan; niin, ja hän luulee myös, että hän osaa kulkea näiden suurten vesien poikki.
18 Ja näin veljeni syyttelivät minua eivätkä halunneet tehdä työtä, sillä he eivät uskoneet, että minä osaisin rakentaa laivan; eivätkä he myöskään tahtoneet uskoa, että Herra opetti minua.
19 Ja nyt tapahtui, että minä, Nefi, olin tavattoman murheellinen heidän sydämensä paatumuksen tähden; ja nyt, kun he näkivät minun käyvän murheelliseksi, he olivat sydämessään iloisia, niin että he riemuitsivat minun tähteni sanoen: Me tiesimme, että sinä et osaisi rakentaa laivaa, sillä me tiesimme, että sinulta puuttui arvostelukykyä; sen vuoksi sinä et pysty viemään päätökseen niin suurta työtä.
20 Ja sinä olet samanlainen kuin isämme, jonka hänen sydämensä mielettömät kuvitelmat ovat vieneet harhaan; niin, hän on johdattanut meidät pois Jerusalemin maasta, ja me olemme vaeltaneet erämaassa nämä monet vuodet; ja naisemme ovat raataneet raskaana ollessaan, ja he ovat synnyttäneet lapsia erämaassa ja kärsineet kaikkea, paitsi kuolemaa; ja heidän olisi ollut parempi kuolla ennen lähtöään Jerusalemista kuin joutua kärsimään näitä ahdinkoja.
21 Katso, me olemme kärsineet erämaassa nämä monet vuodet, minkä ajan olisimme voineet nauttia omaisuudestamme ja perintömaastamme; niin, ja me olisimme voineet olla onnellisia.
22 Ja me tiedämme, että ihmiset, jotka olivat Jerusalemin maassa, olivat vanhurskasta kansaa, sillä he noudattivat Herran säädöksiä ja tuomioita ja kaikkia hänen käskyjänsä Mooseksen lain mukaan; sen vuoksi me tiedämme, että he olivat vanhurskasta kansaa; ja meidän isämme on tuominnut heidät ja johdattanut meidät pois, koska kuulimme hänen sanojaan; niin, ja veljemme on samanlainen kuin hän. Ja tällä tavoin puhuen veljeni nurisivat ja syyttelivät meitä.
23 Ja tapahtui, että minä, Nefi, puhuin heille sanoen: Uskotteko, että meidän isämme, jotka olivat Israelin lapsia, olisi johdatettu pois egyptiläisten käsistä, elleivät he olisi kuulleet Herran sanoja?
24 Niin, luuletteko, että heidät olisi johdatettu pois orjuudesta, ellei Herra olisi käskenyt Moosesta johdattamaan heidät pois orjuudesta?
25 Nyt te tiedätte, että Israelin lapset olivat orjuudessa, ja te tiedätte, että heidän päälleen sälytettiin tehtäviä, jotka olivat raskaita kestää; niinpä te tiedätte, että heille täytyi olla hyväksi, että heidät tuotiin pois orjuudesta.
26 Nyt te tiedätte, että Herra käski Moosesta tekemään tuon suuren työn; ja te tiedätte, että hänen sanastaan Punaisenmeren vedet jakaantuivat kahtia, ja he kulkivat sen poikki kuivaa maata pitkin.
27 Mutta te tiedätte, että egyptiläiset, jotka olivat faraon sotajoukkoja, hukkuivat Punaiseenmereen.
28 Ja te tiedätte myös, että heitä ruokittiin mannalla erämaassa.
29 Niin, ja te tiedätte myös, että Mooses löi sanallansa kallioon, sen Jumalan voiman mukaan, joka oli hänessä, ja siitä tuli vettä, niin että Israelin lapset saattoivat sammuttaa janonsa.
30 Ja siitä huolimatta, että heitä johdatettiin ja Herra, heidän Jumalansa, heidän Lunastajansa, kulki heidän edellään johdattaen heitä päivällä ja antaen heille valoa yöllä ja tehden heidän hyväkseen kaiken, mitä ihmisen oli hyvä saada, he paaduttivat sydämensä ja sokaisivat mielensä ja herjasivat Moosesta sekä todellista ja elävää Jumalaa.
31 Ja tapahtui, että sanansa mukaisesti hän hävitti heidät; ja sanansa mukaisesti hän johdatti heitä; ja sanansa mukaisesti hän teki kaiken heidän hyväkseen; eikä mikään tapahtunut muutoin kuin hänen sanansa mukaan.
32 Ja kun he olivat kulkeneet Jordanvirran poikki, hän teki heistä voimallisia ajamaan pois maan lapset, niin, hajottamaan heidät tuhoon.
33 Ja nyt, luuletteko, että tämän maan lapset, jotka olivat lupauksen maassa ja jotka meidän isämme ajoivat pois, luuletteko, että he olivat vanhurskaita? Katso, minä sanon teille: Eivät.
34 Luuletteko, että isämme olisivat olleet heitä valitumpia, jos he olisivat olleet vanhurskaita? Minä sanon teille: Eivät.
35 Katso, Herralle kaikki liha on samanarvoista; se, joka on vanhurskas, on Jumalan suosiossa. Mutta katso, tämä kansa oli hylännyt Jumalan jokaisen sanan, ja he olivat pahuudessa kypsät; ja Jumalan vihan täyteys oli heidän päällänsä; ja Herra kirosi maan heitä vastaan ja siunasi sen meidän isillemme; eli hän kirosi sen heitä vastaan heidän tuhokseen, ja hän siunasi sen meidän isillemme, niin että he saivat sen valtaansa.
36 Katso, Herra on luonut maan, jotta se tulisi asutuksi; ja hän on luonut lapsensa, jotta he ottaisivat sen haltuunsa.
37 Ja hän nostaa vanhurskaan kansakunnan ja hävittää jumalattomien kansakunnat.
38 Ja hän johdattaa pois vanhurskaat ihaniin maihin, ja jumalattomat hän hävittää ja kiroaa maan heille, heidän itsensä tähden.
39 Hän hallitsee ylhäällä taivaissa, sillä se on hänen valtaistuimensa, ja tämä maa on hänen jalkojensa koroke.
40 Ja hän rakastaa niitä, jotka haluavat pitää häntä Jumalanaan. Katso, hän rakasti meidän isiämme, ja hän teki heidän kanssaan liiton, niin, nimittäin Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa; ja hän muisti liitot, jotka hän oli tehnyt; sen vuoksi hän toi heidät pois Egyptin maasta.
41 Ja hän pani heidät ahtaalle autiomaassa sauvallansa, sillä he paaduttivat sydämensä, niin kuin tekin olette tehneet; ja Herra pani heidät ahtaalle heidän pahuutensa tähden. Hän lähetti tulisia lentäviä käärmeitä heidän keskuuteensa, ja kun heitä purtiin, hän valmisti heille keinon parantua; eikä heidän tarvinnut tehdä muuta kuin katsoa; ja keinon yksinkertaisuuden tai sen helppouden tähden oli monia, jotka menehtyivät.
42 Ja he paaduttivat sydämensä kerran toisensa jälkeen, ja he herjasivat Moosesta ja myös Jumalaa; kuitenkin te tiedätte, että hänen verraton voimansa johdatti heidät lupauksen maahan.
43 Ja nyt, kaiken tämän jälkeen, on tullut aika, että heistä on tullut jumalattomia, niin, lähes kypsyyteen asti; ja varmaankin he ovat tänä päivänä joutumaisillaan hävitetyiksi, sillä minä tiedän, että sen päivän täytyy varmasti tulla, jolloin heidät täytyy hävittää, lukuun ottamatta muutamia harvoja, jotka viedään pois vankeuteen.
44 Sen vuoksi Herra käski isääni lähtemään erämaahan; ja myös juutalaiset tavoittelivat hänen henkeään; niin, ja tekin olette tavoitelleet hänen henkeään; sen vuoksi te olette murhaajia sydämeltänne, ja te olette heidän kaltaisiaan.
45 Te olette kerkeitä tekemään pahaa mutta hitaita muistamaan Herraa Jumalaanne. Te olette nähneet enkelin, ja hän puhui teille; niin, te olette kuulleet hänen äänensä kerran toisensa jälkeen; ja hän on puhunut teille hiljaisella, vienolla äänellä, mutta teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan; sen vuoksi hän on puhunut teille kuin ukkosen äänellä, joka järisytti maata, ikään kuin se olisi ollut halkeamaisillaan.
46 Ja te tiedätte myös, että kaikkivaltiaan sanansa voimalla hän voi saada maan katoamaan; niin, ja te tiedätte, että sanallaan hän voi saada louhikot tasoittumaan, ja tasaiset maat murtuvat. Oi, kuinka silloin voitte olla niin paatuneita sydämeltänne?
47 Katso, minun sieluani raastaa piina teidän tähtenne, ja sydämeni kärsii tuskaa; minä pelkään, että teidät hylätään iäksi. Katso, minä olen niin täynnä Jumalan Henkeä, ettei ruumiissani ole lainkaan voimaa.
48 Ja nyt tapahtui, että kun olin puhunut nämä sanat, he olivat minulle vihoissaan ja halusivat heittää minut meren syvyyksiin; ja kun he tulivat käydäkseen minuun käsiksi, minä puhuin heille sanoen: Kaikkivaltiaan Jumalan nimessä minä kiellän teitä koskemasta minuun, sillä minä olen täynnä Jumalan voimaa, jopa niin että se kuluttaa lihaani; ja jokainen, joka käy käsiksi minuun, on kuivettuva niin kuin kuiva ruoko; ja hän on oleva kuin tyhjää Jumalan voiman edessä, sillä Jumala on lyövä häntä.
49 Ja tapahtui, että minä, Nefi, sanoin heille, ettei heidän enää pidä nurista isäänsä vastaan eikä heidän pidä evätä työtään minulta, sillä Jumala oli käskenyt minun rakentaa laivan.
50 Ja minä sanoin heille: Vaikka Jumala olisi käskenyt minun tehdä mitä tahansa, minä voisin tehdä sen. Vaikka hän käskisi minun sanoa tälle vedelle: Ole maata, se olisi maata; ja jos minä sanoisin sen, se tapahtuisi.
51 Ja nyt, jos Herralla on niin suuri voima ja hän on tehnyt niin monta ihmettä ihmislasten keskuudessa, niin miksei hän voisi opettaa minua rakentamaan laivaa?
52 Ja tapahtui, että minä, Nefi, sanoin monia asioita veljilleni, niin että he joutuivat ymmälle eivätkä osanneet väittää minua vastaan; eivätkä he uskaltaneet käydä minuun käsiksi eivätkä kajota minuun sormellaankaan, niin, moneen päivään. Nyt he eivät uskaltaneet tehdä tätä, etteivät he kuivettuisi edessäni; niin voimallinen oli Jumalan Henki, ja näin se oli vaikuttanut heihin.
53 Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle: Ojenna taas kätesi veljiäsi kohti, eivätkä he kuivetu edessäsi, mutta minä järkytän heitä, sanoo Herra, ja tämän minä teen, jotta he tietäisivät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa.
54 Ja tapahtui, että minä ojensin käteni veljiäni kohti, eivätkä he kuivettuneet edessäni; mutta Herra ravisutti heitä tosiaankin sen sanan mukaan, jonka hän oli puhunut.
55 Ja nyt, he sanoivat: Me tiedämme varmasti, että Herra on sinun kanssasi, sillä me tiedämme, että Herran voima on ravisuttanut meitä. Ja he lankesivat maahan eteeni ja aikoivat palvella minua, mutta minä en sallinut sitä vaan sanoin: Minä olen veljenne, niin, nimittäin nuorempi veljenne; palvelkaa siis Herraa, teidän Jumalaanne, ja kunnioittakaa isäänne ja äitiänne, että saisitte elää kauan siinä maassa, jonka Herra teidän Jumalanne teille antaa.