Luku 13

Oman osamme tekeminen evankeliumin eteenpäin viemisessä

On monia tapoja, joilla voimme osallistua suureen työhön Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin eteenpäin viemiseksi.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Sen lisäksi että George Albert Smith palveli lähes 48 vuotta johtavana auktoriteettina, hän palveli kolme kertaa kokoaikaisessa kirkon lähetystyössä, muun muassa kaksi vuotta Euroopan lähetyskentän johtajana. Hän kannusti kirkon jäseniä valmistautumaan hengellisesti kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun ja ottamaan vastaan sellaiset kutsut niiden tullessa. Mutta hän opetti heille myös, että he eivät tarvitse virallista lähetystyökutsua saarnatakseen evankeliumia. George Albert Smith oli lähetyssaarnaaja koko elämänsä ajan ja muistutti usein kirkon jäseniä näiden monista tilaisuuksista kertoa evankeliumista naapureilleen ja ystävilleen ja kannusti heitä olemaan hyviä esimerkkejä Kristuksen opetuslapsista.

Presidentti Smithin palvelutyö Euroopan lähetyskentällä alkoi pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Sodan johdosta lähetyssaarnaajien lukumäärää lähetyskentällä oli vähennetty huomattavasti, ja pyrkimyksiä lisätä tuota lukumäärää haittasi se, ettei lähetyssaarnaajille myönnetty viisumeita. Lisäksi kirkon viholliset levittivät valheellisia tarinoita myöhempien aikojen pyhistä luoden ennakkoluuloja, joita oli vaikea voittaa. Näistä rajoituksista huolimatta presidentti Smith oli varma siitä, että uskollisten myöhempien aikojen pyhien näyttämän esimerkin ansiosta työ menisi eteenpäin. Hän huomautti, että kun kirkosta tulee tunnetumpi, ”sen jäseniä arvostetaan heidän hyveidensä johdosta” ja arvostelijat ”luopuvat nopeasti perusteettomista ennakkoluuloistaan tulemalla arkielämässään suoraan tekemisiin myöhempien aikojen pyhien kanssa. – – Silloin he arvioivat meitä hedelmiemme perusteella itse tekemiensä havaintojen mukaan, ja kun he kertovat noista havainnoista, sillä voi olla vain yksi vaikutus, ja se on meille mitä suotuisin.”¹

Aloitettuaan palvelemisen lähetysjohtajana hän kirjoitti pian sen jälkeen kirkon jäsenille Euroopassa muistuttaen heitä heidän vastuustaan kertoa evankeliumista ja auttaa työtä etenemään:

”Luottaen täysin siihen, että Herra kääntää kaikkien kelvollisten ihmisten sydämen evankeliumiin, kun he sen ymmärtävät, tarttukaamme yhdessä tilaisuuteen ahkeroida, kun vielä on aikaa. Levittäkäämme Mestarin opetuksia Isossa-Britanniassa ja muissa Euroopan lähetyskenttään kuuluvissa maissa asuvien hyvien ihmisten sekä ajalliseksi että hengelliseksi pelastukseksi.”²

Muutamaa kuukautta myöhemmin hän kirjoitti: ”Kirkon jokaisen jäsenen tulisi iloita totuuden opettamisesta. Meidän jokaisen pitäisi tehdä jotakin joka päivä tuodaksemme valkeuden kanssaihmisillemme. Kaikki ovat kallisarvoisia taivaallisen Isämme silmissä, ja Hän palkitsee meidät asiaankuuluvasti siitä, että olemme valistaneet heitä. Vastuutamme ei voi siirtää muiden harteille.”³

Palattuaan Euroopasta vuonna 1921 George Albert Smith raportoi yleiskonferenssissa: ”Ennakkoluulot, jotka ovat kohdistuneet meihin menneisyydessä, ovat suuressa määrin hälvenneet, ja sadat ja tuhannet miehet ja naiset ovat tulleet tietoisiksi työstä, jota suoritamme.” Sitten hän kehotti pyhiä etsimään jatkuvasti tapoja kertoa evankeliumista muille: ”Ongelmamme on löytää tapa, jolla voimme viedä kaikille ihmisille Herramme evankeliumin. Se on ongelmamme, ja jumalallisella avulla löydämme tavan ratkaista se. Meidän tehtävämme on ottaa selville, onko olemassa jokin keino, jolla kenties kykenemme tekemään enemmän kuin olemme jo tehneet tyydyttääksemme taivaallisen Isämme vaatimukset.”⁴ (Katso ehdotus 1 sivulla 143.)

George Albert Smithin opetuksia

Jokaisella kirkon jäsenellä on velvollisuus viedä evankeliumia eteenpäin.

Tunnen suurta kiitollisuutta etuoikeuksistani Jeesuksen Kristuksen kirkossa ja toveruudestani tämän kirkon ja muiden kirkkojen miesten ja naisten kanssa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on monia ystäviä maailman eri kirkoissa levittäytyneenä eri paikkoihin. Olen kiitollinen noista ystävyyssuhteista, mutta en ole tyytyväinen ennen kuin voin jakaa heidän kanssaan joitakin niistä asioista, joita he eivät ole vielä saaneet.⁵

Me lähetämme lähetyssaarnaajia maapallon kansakuntien luo saarnaamaan evankeliumia sellaisena kuin se on ilmoitettu näinä myöhempinä aikoina. Mutta se ei ole ainoa velvollisuutemme. Aivan ovellamme on sadoittain ja tuhansittain erinomaisia taivaallisen Isämme poikia ja tyttäriä. He elävät keskuudessamme ja me ystävystymme, mutta me emme opeta heille siinä määrin kuin meidän pitäisi evankeliumia, jonka tiedämme olevan Jumalan voima pelastukseksi. Kirkon presidenttikunta tekee kaiken, mikä on heidän vallassaan. He omistavat aikansa päivisin ja työskentelevät usein myöhään iltaan kirkon hyväksi. Johtavat veljet, jotka ovat heidän työtovereitaan, antavat auliisti ajastaan matkustaen ja opettaen myöhempien aikojen pyhiä ja vieden evankeliumia Isämme lapsille. Vaarnanjohtajat, korkean neuvoston jäsenet, seurakuntien piispat ja heidän apulaisensa uurastavat herkeämättä siunatakseen ihmisiä, ja heidän palkkansa on varma. Mutta teemmekö me kaiken, mitä meidän pitäisi, niin että kun seisomme taivaallisen Isämme tuomioistuimen edessä, Hän sanoo, että olemme tehneet koko velvollisuutemme kanssaihmisiämme, Hänen lapsiaan, kohtaan?⁶

Yksi aivan ensimmäisiä ilmoituksia – – Opissa ja liitoissa kuuluu seuraavasti:

”Nyt katso, ihmeellinen teko on tulemaisillaan julki ihmislasten keskuudessa. – –

Ja nyt, jos teillä on halu palvella Jumalaa, teidät on kutsuttu työhön.” [OL 4:1, 3.]

Te ette tarvitse kutsua lähteä lähetyskentälle julistaaksenne totuutta. Aloittakaa ihmisestä, joka asuu seinän takana, innoittamalla hänessä luottamusta, innoittamalla hänessä rakkautta teitä kohtaan vanhurskautenne johdosta, niin lähetystyönne on jo alkanut,

”sillä katso, vainio on jo vaalennut korjattavaksi” [OL 4:4].⁷

Totuuden levittäminen ei ole jonkun toisen vastuu, vaan teidän vastuunne ja minun on huolehtia siitä, että ihmislapsille opetetaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia puhtaudessaan. Eikö se saa teitä tuntemaan kiitollisuutta?⁸

Siinä on meille jokaiselle suuri tilaisuus. Haluaisin tähdentää meidän jokaisen tekemää yksilöllistä lähetystyötä lähimmäistemme keskuudessa. Jos teemme parhaamme, tulemme yllättymään siitä, kuinka moni kiinnostuu, ja sen lisäksi että he ovat kiitollisia meille, koska olemme tuoneet heille totuuden ja avanneet heidän silmänsä niille kirkkauksille ja siunauksille, joita taivaallinen Isämme on valmistanut, niin he rakastavat meitä ja ovat meille kiitollisia kautta iankaikkisuuden aikojen.

Herra on antanut meille niin monia asioita, joita muut ihmiset eivät ole vielä saaneet. Emmehän me toki aio olla itsekkäitä. Sydämessämme pitäisi olla halu kertoa jokaiselle muulle sielulle niin laajalti kuin mahdollista Jeesuksen Kristuksen evankeliumin riemullisista totuuksista.⁹

Kun me jokainen nyt siis jatkamme tästä eteenpäin ja kun meillä kaikilla on vaikutusvaltaa lähimmäisiimme ja ystäviimme, älkäämme olko liian arkoja. Meidän ei tarvitse ärsyttää ihmisiä vaan antakaamme heidän tuntea ja ymmärtää, että olemme kiinnostuneita heistä, emme tehdäksemme heistä kirkon jäseniä lisätäksemme kirkon jäsenmäärää vaan tuodaksemme heidät kirkkoon, jotta he saisivat nauttia samoista siunauksista kuin me.¹⁰ (Katso ehdotus 2 sivulla 143.)

Jos me elämme esimerkillistä elämää, vaikutuksemme voi kannustaa muita tutustumaan evankeliumiin.

Muistakaa, että meillä kaikilla on velvollisuuksia. Meitä ei kenties kutsuta johonkin tiettyyn palvelutehtävään, mutta meillä jokaisella on tilaisuus jokaisella asuinalueella säteillä rauhan ja rakkauden ja onnen henkeä, jotta ihmiset ymmärtäisivät evankeliumin ja heidät koottaisiin laumaan.¹¹

Vain muutama päivä sitten yksi sisaristamme, joka oli käymässä maamme itäosissa, keskusteli erään sivistyneen miehen kanssa, joka sanoi hänelle: ”En voi uskoa siten kuin sinä, mutta toivon, että voisin. Se on kaunista.” Ja niin on monien Isämme lasten laita, jotka tarkkaillessaan tämän työn luonnetta, seuratessaan niiden miesten ja naisten toimia, jotka ovat ottaneet vastaan totuuden, ovat täynnä hämmästystä siitä, mitä on saatu aikaan, ja siitä rauhasta ja onnesta, jotka seuraavat vilpitöntä uskovaista, ja he toivovat, että hekin voisivat saada siitä osansa. Ja he voisivatkin, jos heillä olisi uskoa.¹²

Olen usein havainnut – ja luulen useimpien teistä, joilla on ollut lähetystyökokemuksia, vahvistavan havaintoni – ettei yksikään hyvä mies tai nainen voi tulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskollisten jäsenten vaikutuspiiriin ilmaisematta ihailuaan siitä, mitä he havaitsevat ollessaan kanssamme. Kun he lähtevät luotamme, on tilanne joskus toinen, mutta kun he ovat tuon vaikutuksen piirissä, joka tulee Herralta ja joka on Hänen palvelijoillaan, jotka tekevät Hänen työtään, he yleensä mielellään kiittelevät sitä, mitä ovat nähneet ja tunteneet.¹³

Vastustaja on käyttänyt voimakkaimpia keinojaan estääkseen evankeliumin totuuksien leviämisen. Ja teidän velvollisuutenne ja minun on tahdikkuudella ja veljellisellä rakkaudella ja uskolla voittaa ennakkoluulot, joita vastustaja on kylvänyt Isämme lasten sydämeen, hävittää väärät vaikutelmat, joita joissakin tapauksissa on jopa hyvien miesten ja hyvien naisten mielessä, ja opettaa heille Herramme evankeliumia, joka on Jumalan voima pelastukseksi kaikille niille, jotka sen uskovat ja jotka sitä noudattavat.¹⁴

Mielestäni tämän suuren organisaation, johon kuulumme, pitäisi kyetä näyttämään sellaista esimerkkiä, että lähettyvillämme olevat ihmiset, jotka eivät ole kirkon jäseniä, hyvät tekomme nähdessään olisivat pakotettuja ylistämään taivaallisen Isämme nimeä. Siten minä tästä asiasta ajattelen. Meidän pitää vain näyttää esimerkkiä, olla hyviä miehiä ja hyviä naisia, niin he tarkkailevat meitä. Sitten he kenties suovat meille tilaisuuden opettaa heille asioita, joita he eivät tiedä.¹⁵

Jos me kirkon jäsenet pitäisimme Jumalan käskyt, jos me antaisimme totuudelle sen arvon, joka meidän pitäisi, jos elämämme mukautuisi sen opetusten kauneuteen, niin että naapurimme käytöksemme nähdessään innostuisivat etsimään totuutta, me tekisimme loistavaa lähetystyötä.¹⁶ (Katso ehdotus 3 sivulla 143.)

Me osallistumme lähetystyöhön auttamalla valmistamaan tulevia lähetyssaarnaajia ja tukemalla heitä heidän lähetystyössään.

Tehtävämme on paitsi opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja elää sen mukaan, myös lähettää maailmaan poikiamme ja tyttäriämme, kun heitä aika ajoin kutsutaan ahertamaan kirkon palvelutyössä. Kun he lähtevät, heidän pitäisi olla niin koulutettuja, että he olisivat järkähtämättömiä vastustajan kiusausten edessä. Heidän pitäisi olla niin puhtaita ja hyveellisiä ja vanhurskaita elämässään kuin mahdollista. Silloin jo heidän pelkkä läsnäolonsa tekee vaikutuksen niihin, joita he tapaavat. Jumalan Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä, vaan Hänen Henkensä asuu niiden luona, jotka pitävät itsensä puhtaina ja suloisina.

[Kasvattakaamme] siis poikamme ja tyttömme Jumalan Hengen vaikutuksen alaisuudessa.¹⁷

Älkää antako lastenne varttua aikuisiksi opettamatta heille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita. Älkää odottako siihen asti kun lähetätte heidät lähetyskentälle, että he oppivat, mitä evankeliumi merkitsee. Muistan, kun olin maamme eteläosissa [lähetyssaarnaajana] 55 tai 60 vuotta sitten, eräs suurperheessä kasvanut mies sanoi: ”En tiedä, mitä sanoisin. En tiedä, mitä kertoisin näille ihmisille.”

”No”, yksi veljistä sanoi, ”opeta heille Raamattua. Mene hakemaan Raamattusi ja lue Ensimmäistä Mooseksen kirjaa.” Hän sanoi: ”En tiedä, missä kohtaa Ensimmäinen Mooseksen kirja on Raamatussa”, ja silti hän oli lähtenyt – – myöhempien aikojen pyhien kodista viemään elämän ja pelastuksen sanomaa noille ihmisille etelässä. Ei kestänyt kuitenkaan kovinkaan kauan, kun hänen mielensä oli muuttunut. Hän oli saanut todistuksen totuudesta tutkimalla ja rukoilemalla, ja hän tiesi, että evankeliumi on täällä, ja hän pystyi kohtaamaan ihmiset ja todistamaan esteettömästi, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totuus.¹⁸

Olen vakuuttunut työhön valmistautumisen tärkeydestä. Pelkästään se ei riitä, että poika ilmaisee halunsa lähteä maailmaan saarnaamaan evankeliumia, koska hän luottaa vanhempiinsa ja haluaa tehdä sitä, mitä he haluavat hänen tekevän. Ei riitä, että hän ottaa vastaan kutsun, jonka taivaallinen Isä aika ajoin esittää palvelijoidensa kautta lähteä lähetystyöhön. On myös välttämätöntä, että hän on kelvollinen työhön, tutkii pyhiä kirjoituksia ja oppii sen, mitä Herra haluaisi hänen tietävän. On tärkeää, että usko juurtuu poikiimme ja tyttäriimme, ja he tietävät, kuten heidän vanhempansa tietävät, että tämä on Isämme työtä. – –

Tusina sellaista miestä, jotka ovat kelvollisia työhön, ovat arvokkaampia lähetyskentällä kuin sata sellaista, jotka eivät tunne totuutta ja joita itseään on opetettava, ennen kuin he kykenevät selittämään sitä muille.

Tämä on Isämme työtä, eikä siihen saa suhtautua kevyesti. Se on meille mitä tärkeintä. Pyrkikäämme – – juurruttamaan uskoa lapsissamme, niin että he olisivat halukkaita vastaamaan jokaiseen kutsuun ja tuntisivat sielunsa syvyyksistä halun sanoa: ”Olen valmis lähtemään minne tahansa taivaallinen Isäni haluaa minun lähtevän.”¹⁹ (Katso ehdotus 4 sivulla 00[145].)

On esitetty vetoomus – – että lähetämme poikamme ja tyttäremme lähetyskentälle. – – Minulle on ollut ilo nähdä miesten ja naisten säästävän rahaa ja suunnittelevan, jotta heidän lapsensa voivat lähteä maailmaan. Muutama viikko sitten eräs nuorukainen – – lähti lähetyskentälle, ja hänen kaksi siskoaan – – lähettävät hänelle osan pienestä palkastaan, jotta veli voi nauttia lähetystyön siunauksesta. Nuorukainen on suuren perheen lapsista ensimmäinen, joka lähti lähetystyöhön levittämään totuutta. – – Tiedän ilon, jota saavat kokea sydämessään nuo kaksi hienoa naista, joilla on uskoa antaa varoistaan veljelleen, jotta tämä voi palvella Herraa kentällä. He saavat evankeliumin opettamisesta koituvan siunauksen niin pitkälle kuin se on mahdollista saada palvelematta itse.²⁰

Ajattelen – – edustajiamme lähetyskentällä levittäytyneinä kaikkialle tämän maan eri puolille ja joihinkin vieraisiin maihin. Rukoilkaa heidän puolestaan, veljet ja sisaret. He tarvitsevat Herran apua, ja he tarvitsevat uskoamme ja rukouksiamme. Kirjoittakaa heille ja kannustakaa heitä, niin että kun he saavat kirjeen kotoa, he tietävät, että heitä muistetaan koko ajan.²¹

Me osallistumme lähetystyöhön valmistautumalla itse palvelemaan lähetystyössä.

Ei kestä kauan ennen kuin tässä kirkossa tarvitaan kyvykkäitä miehiä ja naisia opettamaan totuutta maailman sellaisissa osissa, minne meitä ei ole tähän mennessä päästetty. Ja jos me haluamme iankaikkista iloa Isämme valtakunnassa niiden kanssa, joilla Hän on siunannut meitä täällä, olkaamme elämässämme epäitsekkäitä. Valmistautukaamme työhön ja lähtekäämme maailmaan julistamaan totuutta, kun tilaisuus tulee, ja olkaamme välineinä Isämme kädessä Hänen lastensa tuomiseksi takaisin Hänen luokseen opettamalla heille Hänen evankeliuminsa ihanuutta.²²

Vain muutama vuosi sitten monet ystävistäni olivat varakkaita, heillä oli elämän välttämättömyydet ja monia ylellisyyksiä, ja kun ehdotettiin, että he voisivat lähteä lähetyskentälle, muutamat heistä sanoivat: ”En voi jättää liiketoimiani. En tule toimeen, jos lähden ja jätän sen, mitä minulla on.” Mutta heidän liiketoimensa ovat loppuneet ja jättäneet heidät. Asiat, joita he luulivat välttämättä tarvitsevansa, ovat kadonneet heidän hallinnastaan, ja monet noista samoista miehistä olisivat tänään onnellisia, jos he voisivat palata kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, ja jos heitä silloin kutsuttaisiin lähtemään Herran palvelukseen, he sanoisivat: ”Järjestän liikeasiani. Olen iloinen tilaisuudesta, joka minulle tarjotaan olla elämän ja pelastuksen tuoja.”

– – Ajatelkaa tilaisuuksiamme ja etuoikeuksiamme: sitä, että voimme istua maailman kunniallisten ihmisten kodeissa ja opettaa heille Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Ajatelkaa, mitä merkitsisi istua miesten kanssa, joilla ei ole jumalallista valtuutta, ja opettaa heille pelastussuunnitelmaa ja selittää heille tapaa, jolla hekin voivat nauttia sen jumalallisen valtuuden siunauksista, joista te nautitte.

Mielestäni jotkut meistä ovat itsekkäitä. Olemme niin iloisia nauttiessamme siunauksistamme, olemme niin onnellisia siitä, että ympärillämme on elämän mukavuudet ja että voimme olla tekemisissä parhaiden miesten ja naisten kanssa, joita maailmasta löytyy, että unohdamme velvollisuutemme muita kohtaan. Kuinka onnellisia voisimmekaan olla, jos pyrkisimme olemaan suuremmaksi hyödyksi maailmassa palvelemalla niitä, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet Herramme evankeliumia.

Monet meistä ovat ohittaneet keski-iän ja monet meistä ovat pääsemässä eläkkeelle. Kirkko tarvitsee kentälle lähetyssaarnaajia, ihmisiä, jotka ymmärtävät evankeliumia ja jotka ovat halukkaita uhraamaan henkensä sen puolesta, jos sitä tarvitaan. Ja kun sanon, että me tarvitsemme lähetyssaarnaajia, tarkoitan, että maailma tarvitsee heitä.²³

Lähetyskenttämme on edessämme. Isämme pojat ja tyttäret tarvitsevat meitä. – – Tässä kirkossa on tuhansia miehiä ja naisia, jotka kykenevät opettamaan evankeliumia ja jotka voivat tulla kyvykkäämmiksi tekemällä velvollisuutensa lähetyskentällä. Heitä siunataan riittävillä varoilla tehdä se työ, jonka Herra haluaa meidän tekevän.²⁴

Nyt kun on ovella aika, jolloin tullaan poistamaan esteet ja kaatamaan muurit, joita evankeliumin leviämiselle on pystytetty, jolloin Herran ääni kaikuu teille Hänen palvelijoidensa välityksellä: ”Valmistautukaa lähtemään maailmaan saarnaamaan evankeliumia”, älkää tehkö niin kuin Joona. Älkää yrittäkö kätkeytyä tai paeta velvollisuuttanne. Älkää pitäkö tekosyynä sitä, ettei teillä ole tarvittavia varoja lähteä. Älkää antako sen, mikä on toisarvoista, estää teitä näkemästä iankaikkista elämää taivaallisen Isämme edessä. Sen voi saada vain uskomalla Hänen asiaansa ja omistautumalla sille. Pankoon jokainen mies kotinsa järjestykseen. Pankoon jokainen mies, jolla on pappeus, itsensä järjestykseen. Ja kun Herran palvelijoilta tulee kutsu, että hänen pitää lähteä maailmaan opettamaan totuutta, varoittamaan ihmislapsia kuten Isämme vaatii heitä varoitettavan, älköön yksikään mies kätkeytykö jonkin toisarvoisen asian taa, niin etteivät maailman toisarvoiset asiat – niin kuin suuri kala – nielaise häntä. [Ks. Joona 1:1–16; 2:1.]²⁵

Se ei ole helppo tehtävä. Ei ole kenties miellyttävää saada kutsua lähteä maailmaan, jättää rakkaitamme, mutta sanon teille, että sen johdosta ne, jotka ovat uskollisia, jotka täyttävät tuon vaadittavan velvoitteen siten kuin heitä vaaditaan, saavat rauhaa ja onnea, joka ylittää kaiken ymmärryksen, ja se valmistaa heitä aikanaan, kun elämäntyö on tehty, seisomaan Luojansa edessä, ja Hän hyväksyy heidät sen vuoksi, mitä he ovat tehneet.²⁶

Rukoilen, että Hänen Henkensä olisi kaikkialla [kirkossa], että sydämessämme olisi rakkaus Isämme lapsia kohtaan, että me tuntisimme lähetystyömme tärkeyden maailmassa, että tarttuessamme sellaiseen, mikä ei ole meidän vaan mikä on ainoastaan lainattu meille taloudenhoitajina, emme unohtaisi ulottuvillamme olevaa korvaamatonta lahjaa, korvaamatonta etuoikeutta opettaa evankeliumia ja pelastaa ihmislasten sieluja.²⁷ (Katso ehdotus 5 sivulla 144.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Pohdi presidentti Smithin sanoja osiossa ”George Albert Smithin elämänvaiheita” (s. 133–134). Miksi arvelet, että hän – kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta – suhtautui niin optimistisesti lähetystyöhön Euroopassa? Kuinka hänen esimerkkinsä voi auttaa sinua, jos sukulaisesi tai ystäväsi kieltäytyvät kutsustasi tutustua evankeliumiin?
Käy läpi ensimmäinen osio opetuksia (s. 135–136). Mitkä menetelmät olet itse huomannut tehokkaimmiksi pyrkimyksissäsi kertoa evankeliumista naapureille ja ystäville?
Kun luet osiota, joka alkaa sivulta 136, ajattele jotakin tietämääsi tilannetta, jossa jonkun kirkon jäsenen esimerkki on johtanut jonkun toisen hakemaan lisää tietoa kirkosta. Mistä muista syistä eläminen kirkon tasovaatimusten mukaan on niin tärkeää lähetystyötä ajatellen?
Etsi sivuilta 138–140 asioita, joita tulevien lähetyssaarnaajien pitää tehdä valmistautuakseen hengellisesti lähetystyöhönsä (ks. myös OL 4). Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen poikiaan ja tyttäriään valmistautumaan? Kuinka pappeuskoorumit ja Apuyhdistyksen sisaret voivat auttaa?
Käy läpi viimeinen osio opetuksia (s. 140–143). Millaiset toisarvoiset asiat saattavat estää meitä palvelemasta lähetystyössä? Mitä siunauksia koituu vanhempien lähetyssaarnaajien palvelutyöstä? Pohdi, mitä sinun itsesi on tarpeen tehdä valmistautuaksesi lähetystyöpalveluun.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 5:14–16; Mark. 16:15–16; 1. Tim. 4:12; Alma 17:2–3; OL 31:1–8; 38:40–41

Opetusvihje: ”Kun käytät monenlaista oppimistoimintaa, oppijat todennäköisesti ymmärtävät paremmin evankeliumin periaatteet ja muistavat enemmän. Jokin huolellisesti valittu menetelmä voi tehdä jonkin periaatteen selkeämmäksi, kiinnostavammaksi ja helpommaksi muistaa.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 89.)

George Albert Smith palveli Euroopan lähetyskentän johtajana vuodesta 1919 vuoteen 1921.

”Meillä jokaisella on tilaisuus jokaisella asuinalueella säteillä rauhan ja rakkauden ja onnen henkeä.”

”Tässä kirkossa on tuhansia miehiä ja naisia, jotka kykenevät opettamaan evankeliumia ja jotka voivat tulla kyvykkäämmiksi tekemällä velvollisuutensa lähetyskentällä.”