Luku 11

Ilmoitusta Jumalalta lapsilleen

Taivaallinen Isämme ohjaa meitä yksilöllisesti ja kirkkona Pyhän Hengen välityksellä.

George Albert Smithin elämänvaiheita

Opettaakseen kirkon ohjaamiseen tarvittavan ilmoituksen tärkeyttä George Albert Smith kertoi eräästä kokemuksesta, jonka hän sai lentäessään Los Angelesista Kaliforniasta Salt Lake Cityyn Utahiin:

”Lähellä Utahin Milfordia lensimme äkkiä yhteen pahimmista sumuista, mitä olen ikinä nähnyt. Yritin katsoa ulos koneen ikkunasta, mutta en nähnyt sumun läpi mitään. Koneen ulkopuolella ei näkynyt mihinkään suuntaan yhtään mitään.

Tiesin, että lähestyimme noin viiden kilometrin minuuttinopeudella vuoria, jotka meidän oli pakko ylittää päästäksemme Suolajärven laaksoon. Olin huolissani ja kysyin itseltäni: ’Kuinka lentäjä kykenee löytämään reitin, kun hän ei näe mitään?’ Hänellä oli kompassi, mutta kone saattaisi ajautua pois reitiltään. Hänellä oli välineitä, jotka osoittivat etäisyytemme merenpinnasta, mutta hänellä ei ollut mitään keinoa tietää, kuinka kaukana olimme maasta. Ajattelin, että hän saattaisi lentää riittävän ylhäällä selviytyäkseen meidän ja Suolajärven laakson välissä olevista vuorista ja yrittäisi etsiä laskeutumispaikan merkkivalojen välähdyksen turvin, jos pääsisimme riittävän lähelle, mutta minua kylmäsi, kun ajattelin, miten vaarallista olisi eksyä ja lentää ohi merkkivalojen ja lentokentän.

Levottomana menin tilaan, jossa lentokapteeni ja lentoperämies olivat, saadakseni selville, kuinka he tiesivät, minne olimme menossa. En pystynyt sanomaan, olimmeko 30 metrin, 300 metrin vai 3 000 metrin korkeudella maasta, enkä tiennyt, kuinka he pystyivät sen päättelemään paitsi suurin piirtein. Huomasin, että lentokapteenilla oli korvassaan pieni laite, samankaltainen kuin se, jota puhelunvälittäjät käyttävät puhelujen vastaanottamiseen. Kysyin lentoperämieheltä, kuinka he pystyivät arvioimaan, lensimmekö oikeaan suuntaan, tai tietämään, olimmeko eksyneet kurssista. Hän vastasi: ’Kun emme kykene näkemään, meitä ohjaa radiokeila.’

’Mikä se on?’ kysyin. Hän selitti, että keilaa voitaisiin verrata sähköiseen valtatiehen kahden pisteen välillä, ja meidän tapauksessamme nuo pisteet olivat Milford ja Salt Lake City. Hän sanoi, että laite lentokapteenin korvassa toimi niin, että kun kone oli keilassa, hän kuuli matalaa, kehräävää ääntä, mutta jos kone menee oikealle tai vasemmalle, ääni muuttuu, ja lentokapteenia varoitetaan samankaltaisilla naksahduksilla kuin sähkötettäessä. Jos hän – – kaartaa koneen takaisin keilaan eli valtatielle, turvalliselle reitille, naksahdukset loppuvat ja kehrääminen jatkuu. Jos jatkamme keilassa, saavumme turvallisesti määränpäähämme.

Palasin paikalleni saaden suurta lohtua tiedosta, että vaikka olimmekin sumun ja pimeyden ympäröimiä eikä kukaan meistä voinut nähdä eikä tuntea, missä olimme, lentokapteeni sai jatkuvasti tietoa siitä, että olimme valtatiellä, ja hän tiesi, että saapuisimme pian määränpäähämme. Muutamaa minuuttia myöhemmin tunsin koneen alkavan laskeutua. Olimme ylittäneet vuorenhuiput ja lähestyimme lentokenttää. Kun olimme melkein maassa, näimme kentän voimakkaat valot, jotka osoittivat laskeutumispaikan, ja kone kallisarvoisine lasteineen kosketti maata yhtä kepeästi kuin lokki laskeutuu veteen, rullasi hitaasti pysähdyksiin, ja me astuimme koneestamme maahan iloisina siitä, että olimme jälleen kotona. – –

Olen ajatellut monta kertaa opetusta, jonka sain koneessa, ja olen soveltanut sitä kokemukseen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. – –

Sen lisäksi että Herra on antanut meille ohjeita, jotka on jo merkitty muistiin pyhiin kirjoituksiin opastamaan meitä, Hän on antanut tälle kirkolle johtajan, yhden pojistaan, joka on valittu ja asetettu ja erotettu kirkon presidentin tehtävään. Hän on lentokapteenimme, ja häntä ohjataan äänellä, jonka ansiosta hän kykenee johtamaan meitä sinne, minne meidän tulee mennä. Jos olemme viisaita, emme ala arvostella häntä, vaan kunnioitamme häntä mielihyvin hänen asemassaan niin kauan kuin Herra tukee häntä.”

Presidentti Smith käytti lentokoneessa saamaansa kokemusta myös opettaakseen, että jokainen meistä voi saada ilmoitusta ohjaamaan omaa elämäämme, jos olemme kelvollisia:

”Jos elämme niin kuin meidän pitäisi, meillä on etuoikeus hiljaisen, vienon äänen kuiskaukseen, joka varoittaa vaarasta sanoen, että tämä on tie turvaan, kulkekaa sitä. – – Jos olemme erehtyneet käytöksessämme, ääni kuiskaa meille: ’Käänny takaisin, olet tehnyt virheen. Olet jättänyt noudattamatta taivaallisen Isäsi neuvoa.’ Kääntykää harhateiltänne vielä kun on aikaa, sillä jos kuljette liian kauas oikealta polulta, ette kuule ääntä ja saatatte olla toivottomasti eksyksissä. – –

Neuvon teitä saamaan Jumalan Hengen ja pitämään sen mukananne, ja ainoa keino, jolla me säilytämme sen, on se, että elämme lähellä Häntä pitämällä Hänen käskynsä. – – Kuunnelkaa hiljaista, vienoa ääntä, joka ohjaa teitä aina, jos olette siihen kelvollisia, iankaikkiseen onneen johtavalla polulla.”¹ (Katso ehdotus 1 sivulla 118.)

George Albert Smithin opetuksia

Jumala ilmoittaa itsensä lapsilleen meidän aikanamme aivan kuten Hän on tehnyt menneinä aikoina.

Mikä etuoikeus onkaan elää sellaisena aikana maailmassa, jolloin tiedämme, että Jumala elää, jolloin tiedämme, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja meidän Lunastajamme, ja jolloin tiedämme, että Herra ilmoittaa edelleen itsensä lapsilleen, jotka ovat valmistautuneet ottamaan vastaan Hänen siunauksiaan! Katson tänä aamuna [yleiskonferenssin kokouksessa] kasvoihin suurta yleisöä, jonka joukosta useimmat nauttivat Kaikkivaltiaan innoitusta, ja kun he rukoilevat, he rukoilevat Isäänsä taivaassa tietäen, että heidän rukouksiinsa vastataan siunauksina heidän päälleen. – – Me tiedämme, että taivaassa on Jumala, että Hän on Isämme, että Hän on kiinnostunut asioistamme ja että Hän on ollut sitä maailman alusta asti, jolloin Hänen ensimmäiset lapsensa tulivat maan päälle.²

Ero tämän suurenmoisen kirkon ja kaikkien muiden kirkkojen välillä on alusta asti ollut se, että me uskomme jumalalliseen ilmoitukseen. Me uskomme, että Isämme puhuu ihmiselle tänään kuten Hän on tehnyt Aadamin ajasta asti. Me uskomme ja me tiedämme – mikä on enemmän kuin pelkkää uskoa – että Isämme on ojentanut kätensä tässä maailmassa ihmislasten pelastukseksi.³

Meitä pidetään omalaatuisena kansana paitsi siksi, että me uskomme näihin kirjoihin [Mormonin kirjaan, Oppiin ja liittoihin ja Kallisarvoiseen helmeen], myös siksi, että me uskomme vakaasti, että Isämme taivaassa on puhunut tänä aikana. Itse asiassa me tiedämme, että taivaista pidetään meihin yhteyttä. Me uskomme, että Jehova suhtautuu meihin samalla tavoin ja että Hänellä on sama vaikutus meihin kuin Hän on suhtautunut ja kuin Hänellä on ollut niihin lapsiinsa, jotka elivät tässä maailmassa menneinä aikoina.

Uskottomat ovat kaikkina maailman aikoina pitäneet Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä omalaatuisena kansana. Kun Herra on puhunut palvelijoidensa välityksellä, maan päällä eri aikakausina on ollut monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet: ”Minä en usko ilmoitukseen.” Tämä aika ei ole poikkeus säännöstä. Tuhannet, niin, miljoonat Isämme lapsista, jotka elävät maan päällä, toistavat vain mennyttä historiaa kieltäessään sen, että Jumala on ilmoittanut jälleen tahtonsa ihmislapsille, ja sanoessaan, etteivät he tarvitse mitään lisäilmoitusta.⁴

Me emme usko, että taivaat on sinetöity päämme päällä, vaan että sama Isä, joka rakasti ja vaali israelilaisia, rakastaa ja vaalii meitä. Me uskomme, että me tarvitsemme aivan yhtä paljon taivaallisen Isämme apua elämämme ohjaamiseen kuin he. Me tiedämme, että tänä aikana, jota elämme, sinetti on avattu ja Jumala on jälleen puhunut taivaasta.⁵ (Katso ehdotus 2 sivulla 118.)

Herra ohjaa kansaansa antamalla ilmoitusta kirkon presidentille.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin taivaallisen Isämme antamalla suoralla käskyllä. Tämä kirkko perustettiin ilmoituksen kalliolle, ja ilmoituksella sitä on ohjattu.⁶

Näinä aikoina on ainutlaatuista kuulua kirkkoon, jossa sen jäsenet uskovat, että Herra puhuu heidän johtajiensa välityksellä. Kun tämän kirkon presidentti antaa meille ohjeita, me uskomme, että hän sanoo meille, mitä Herra haluaa meidän tekevän. Meille se on jotakin enemmän kuin vain ihmisen neuvot. Me uskomme sen, ja se saa meidät tutkimaan sieluamme, ja me haluamme olla entistä päättäväisemmin sitä, mitä Jumala haluaa meidän olevan.⁷

Kirkossa on ollut harhaanjohdettuja sieluja, jotka ovat tietämättömyyttään vastustaneet [kirkon presidentin] ohjeita tajuamatta sitä, että he ovat vastustaneet Herraa, ja he ovat langenneet pimeyteen ja murheeseen, ja elleivät he tee parannusta, heille ei ole paikkaa selestisessä valtakunnassa.

Muistakaamme, että tämän kirkon presidentti on virallisesti määrätty kirkon johtajaksi täällä kuolevaisuudessa edustamaan taivaan ja maan Herraa.⁸

Kun ihmiset ovat tulleet jonkun henkilön tai henkilöiden luo, kuten he ovat joskus tehneet saavuttaakseen menestystä jossakin hankkeessa, ja sanoneet: ”Olen nähnyt tämän unen, ja tämä on sitä, mitä Herra haluaa meidän tekevän”, voitte tietää, etteivät he ole Herran puolella rajalinjaa. Jumalan antamat unet ja näyt ja ilmoitukset ihmislapsille ovat aina tulleet Hänen asianmukaisesti nimittämänsä palvelijan välityksellä. Saatatte saada unia ja ilmestyksiä omaksi lohduksenne tai omaksi tyydytykseksenne, mutta te ette saa niitä kirkkoa varten. – – Älkäämme antako pettää itseämme.⁹

Sieluni on täynnä kiitollisuutta tänä päivänä tiedosta, että ollessamme edelleen jäseniä kirkossa meillä on lentokapteeni, joka tuntee reitin, ja jos me noudatamme hänen ohjaustaan – – emme kohtaa hengellisiä katastrofeja, joihin maailma joutuu, vaan kuljemme ympäriinsä tehden hyvää, siunaten ihmiskuntaa ja riemuiten niiden seurasta, joita rakastamme.¹⁰ (Katso ehdotus 3 sivulla 119.)

Meillä jokaisella on oikeus saada henkilökohtaista innoitusta Pyhältä Hengeltä, jos olemme kuuliaisia käskyille.

Minä uskon teihin, veljeni ja sisareni. – – Teillä on oikeus samaan tietoon kuin miehellä, joka johtaa kirkkoa. Teillä on oikeus samaan innoitukseen, joka virtaa niille, jotka Herra on järjestänyt asetettaviksi johtajikseen. Teillä on oikeus Hengen innoitukseen ja tietoon, että Hän on Isänne, ja kun minä sanon ”te”, puhun kaikista niistä, jotka ovat noudattaneet Isämme käskyjä ja ovat nauttineet Herran Hengen suloisesta vaikutuksesta Kristuksen kirkossa. – – Jokaisella meistä on oikeus Herran innoitukseen siinä määrin kuin elämme vanhurskasta elämää.¹¹

Minne menettekin, ette löydä koolla toista ryhmää, jonka jokainen jäsen uskoo Jumalaan. Ja jos kysyisimme kaikilta teiltä, kuinka monella on todistus eikä pelkkä usko, koska joku toinen on sanonut niin, vaan kuinka monella teistä on varmuus siitä, että tämä on Jumalan työtä, että Jeesus on Kristus, että elämämme on iankaikkista, että Joseph Smith oli elävän Jumalan profeetta, te vastaisitte, että teillä on tämä todistus, joka kannustaa teitä ja vahvistaa teitä ja tuo teille tyydytystä, kun kuljette eteenpäin maailmassa. – –

– – Opin poikasena, että tämä on Herran työtä. Opin, että maan päällä on profeettoja. Opin, että Kaikkivaltiaan innoitus vaikuttaisi niihin, jotka eläisivät kelvollisina saamaan sitä, niin ettemme ole riippuvaisia yhdestä tai kahdesta tai puolesta tusinasta ihmisiä. Tässä kirkossa on tuhansia jäseniä, jotka tietävät – kyse ei todellakaan ole mistään mielikuvituksesta – he tietävät, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus ja että me olemme Jumalan lapsia.¹²

Te ette ole riippuvaisia pelkästään historiasta, ette kenenkään ihmisen opetuksista tietääksenne, että tämä on Herran työtä, koska Pyhän Hengen lahja on polttanut sen sieluunne. Mielessänne ei ole mitään epäilystä alkuperästänne eikä paikasta, jonne menette, kun tämä elämä päättyy, jos olette uskollisia teille osoitetulle luottamukselle.¹³

Kukaan muu ei voi antaa meille todistusta. Vakaumus tulee taivaalliselta Isältämme.¹⁴

Seison täällä tänään syvästi kiitollisena tiedosta, jonka olen saanut. Olen kiitollinen siitä, ettei minulla oleva todistus ole riippuvainen kenestäkään ihmisestä. Tietenkin olen kiitollinen rohkaisusta, jota saan muilta, joilla on valoa ja totuutta ja jotka rohkaisevat elämällä vanhurskaasti, mutta tietoni siitä, että Jumala elää, että Jeesus Kristus on ihmiskunnan Lunastaja ja Joseph Smith on Herran profeetta, ei ole riippuvainen kenestäkään heistä. Minä tiedän nämä asiat itse.

– – Todistan riemuiten siitä, että tiedän evankeliumin olevan totta, ja kiitän koko sielustani taivaallista Isääni, että Hän on ilmoittanut sen minulle.¹⁵

Kaikista siunauksista, joita olen elämässä saanut, kallisarvoisin on tieto, että Jumala elää ja että tämä on Hänen työtään, koska se käsittää kaikki muut siunaukset, joista toivon nauttivani tässä elämässä ja tulevassa elämässä.¹⁶ (Katso ehdotus 4 sivulla 119.)

Pyhä Henki on turvallinen opas kuolevaisen elämän tiellä.

[Jumalan] Hengen kumppanuus – – on turvallinen opas kuolevaisen elämän tiellä ja varma tapa valmistautua saamaan koti Hänen selestisessä valtakunnassaan.¹⁷

Jobin kirjasta luemme, että ihmisessä on henki ja että Kaikkivaltiaan innoitus antaa sille ymmärrystä [ks. Job 32:8]. Jos pidämme Jumalan käskyt, olemme oikeutettuja tuohon innoitukseen, ja jos elämme kuten Jumalan poikien pitäisi elää, me saamme tuota innoitusta, eikä kukaan voi sitä estää, ja tuloksena on oma fyysinen ja henkinen ja moraalinen kehittymisemme kuolevaisuudessa ja jatkuva kehittyminen kautta iankaikkisuuden aikojen.¹⁸

Herran Hengen kumppanuus on lääke uupumukseen – – pelkoon ja kaikkeen siihen, mikä toisinaan valtaa meidät elämässä.¹⁹

Kun Vapahtajan opetuslapset olivat Hänen kanssaan, he ihailivat Häntä tietämättä, kuinka suuri Hän todellisuudessa oli, mutta vasta kun Pyhän Hengen voima tuli heidän päälleen, vasta kun he saivat tulikasteen, he kykenivät kohtaamaan ongelmat ja kestämään vainot, jotka tekivät elämästä lähes kestämättömän. Kun Kaikkivaltiaan innoitus antoi heille ymmärrystä, he tiesivät elävänsä iankaikkista elämää, ja jos he osoittautuisivat uskollisiksi, he tiesivät, että kuoltuaan he nousisivat haudasta kirkkauteen ja kuolemattomuuteen.

Se oli heidän saamansa Jumalan Hengen innoituksen seuraus, Kaikkivaltiaan innoituksen, joka antoi heille ymmärrystä. – –

Rukoilen, että Henki, joka pitää meidät totuuden ja vanhurskauden tiellä, pysyisi meissä, ja rukoilen, että halu, jonka saamme taivaallisen Isämme innoituksesta, ohjaisi meitä tuolla elämän tiellä.²⁰

Kunpa elämäntyömme päätyttyä huomaisimme, että olemme kuunnelleet sen hiljaisen, vienon äänen kuiskauksia, joka johtaa meitä aina vanhurskauden tiellä, ja tietäisimme, että se on merkinnyt selestisen valtakunnan oven avautumista sekä meille itsellemme että niille, joita rakastamme, ja edistymistä kautta aikojen – – onnellisina iankaikkisesti.²¹ (Katso ehdotus 5 sivulla 119.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Kun luet ”George Albert Smithin elämänvaiheita” (s. 111–113), mieti, kuinka presidentti Smithin vertaus sopii matkaamme kuolevaisuudessa. Mitä sumu, radiokeila ja naksahteleva ääni voisivat kuvata? Kuinka Herra on varoittanut sinua vaarasta ja auttanut sinua pysymään iankaikkiseen elämään johtavalla polulla?
Sivuilla 113–114 presidentti Smith julistaa, että ilmoitus on yhtä välttämätöntä tänä aikana kuin se oli Raamatun aikoina. Kuinka vastaisit jollekulle, joka sanoo, että pyhissä kirjoituksissa olevat ilmoitukset riittävät meidän ajallemme? Mitkä kokemukset ovat opettaneet sinulle, että taivaallinen Isä on kiinnostunut asioistamme?
Käy läpi osio, joka alkaa sivulta 114. Kuinka olet oppinut tietämään, että profeetan neuvot tulevat Herralta ja ovat enemmän kuin ihmisen neuvoja? (Ks. s. 115.) Kuinka henkilökohtainen ilmoitus voi auttaa sinua hyväksymään profeetan kautta tulevan ilmoituksen ja soveltamaan sitä käytäntöön?
Kun tutkit osiota, joka alkaa sivulta 115, mieti, kuinka sait todistuksen evankeliumista. Kuinka muiden todistus auttoi sinua? Mitä teit tullaksesi tuntemaan totuuden itse?
Etsi viimeisestä osiosta opetuksia (s. 117–118) sanoja ja ilmauksia, jotka kuvaavat sitä, miten Pyhä Henki voi auttaa meitä. Pohdi, mitä voit tehdä ollaksesi kelvollinen Pyhän Hengen kumppanuuteen entistä useammin elämässäsi.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 15:26; 1. Nefi 10:17–19; 2. Nefi 32:5; Moroni 10:3–5; OL 1:38; 42:61; 76:5–10; UK 9

Opetusvihje: ”Älä huolestu, jos oppijat ovat muutaman sekunnin hiljaa, kun olet esittänyt kysymyksen. Älä vastaa omaan kysymykseesi. Anna oppijoille aikaa miettiä vastauksia. Pitkä hiljaisuus voi kuitenkin olla osoitus siitä, että he eivät ymmärrä kysymystä ja että sinun täytyy esittää se toisin sanoin.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 69.)

George Albert Smith ja hänen vaimonsa Lucy. Presidentti Smith käytti erästä lentokoneessa saamaansa kokemusta opettaakseen ilmoituksen tärkeyttä.

”Jokaisella meistä on oikeus Herran innoitukseen siinä määrin kuin elämme vanhurskasta elämää.”