Luku 6

Herran hyväksymien hyväksyminen

Herra on valinnut johtohenkilömme, ja Hän odottaa meidän hyväksyvän heidät ja tukevan heitä sanoillamme ja teoillamme.

George Albert Smithin elämänvaiheita

George Albert Smith hyväksyttiin kirkon presidentiksi lokakuun yleiskonferenssissa 1945. Vähän ennen konferenssin päättymistä presidentti Smith ilmaisi kiitollisuutensa pyhien hyväksymisäänestyksestä: ”Veljeni ja sisareni, kiitän teitä luottamuksesta, jota olette osoittaneet toivoen, että onnistun, ja luvaten – kuten jotkut teistä ovat luvanneet – että autatte minua onnistumaan, koska olen vain ihminen, yksi nöyrimmistä joukossanne, mutta minut on kutsuttu tähän palvelukseen – enkä olisi täällä, ellen tietäisi, että minut on kutsuttu – taivaallisen Isämme valtuudella.”

Sitten hän lisäsi tämän pyynnön: ”Tarvitsen jokaisen miehen ja jokaisen naisen ja jokaisen lapsen avun, en omaksi siunauksekseni vaan teidän siunaukseksenne ja ihmislasten siunaukseksi, missä he sitten ovatkin. Se ei ole minun tehtäväni. Se on meidän tehtävämme.”¹

Kuten opetukset tässä luvussa osoittavat, George Albert Smith ymmärsi ensimmäisen presidenttikunnan kantamat raskaat taakat jo ennen kuin hänestä tuli kirkon presidentti. Hän opetti pyhille, että heidän lojaalisuutensa ja uskollisuutensa voi huojentaa noita taakkoja, ja hän oli esimerkki tästä periaatteesta palvellessaan kahdentoista apostolin koorumissa.

Johtaessaan vuonna 1946 yhtä yleiskonferenssin kokouksista presidentti Smith esitteli hyväksyttävät kirkon virkailijat selittämällä, että kyse on enemmästä kuin pelkästä passiivisesta ohjelmanumerosta: ”Nyt meillä on yksi virallinen asia, joka on näille konferensseille ominainen, eli kirkon virkailijoiden esittäminen jäsenten hyväksyttäväksi äänestämällä. Toivon, että te kaikki ymmärrätte, että se on pyhä etuoikeus. – – Se ei ole pelkkä symboli vaan osoitus siitä, että Herran avulla te teette oman osanne työstä.² (Katso ehdotus 1 sivulla 64.)

George Albert Smithin opetuksia

Herra valmistaa ja valitsee ne, jotka johtavat kirkkoa, ja innoittaa heitä.

Tätä suurenmoista kirkkoa ovat johtaneet miehet, joita on erityisesti valmistettu, erityisesti opetettu, erityisesti varustettu tuohon korkeaan kunniaan, joka on annettu kullekin hänen asettuessaan paikalleen. Taivaallinen Isämme on viisaudessaan ympäröinyt nämä Israelin johtohenkilöt muilla ihmisillä, joilla heidän laillaan on uskoa ja jotka eivät kunnioita henkilöä kirkon presidenttinä hänen persoonallisuutensa tai yksilöllisyytensä johdosta, vaan jotka tunnustavat hänet taivaallisen Isämme puhetorveksi ja hyväksyvät hänet ja tukevat häntä ja rukoilevat hänen puolestaan ja rakastavat häntä, jotta hekin saisivat taivaallisen Isämme siunaukset.

Tässä maailmassa ei ole toista tämänkaltaista järjestöä. Ei ole muuta kansaa, [jota] johdetaan siten kuin tätä kansaa. Aivan oikein on todettu, että ne, jotka johtavat, ovat vain ihmisiä. Heidän kauttaan taivaallinen Isämme tekee työtään. Heidän kauttaan evankeliumia on opetettava. – – Mies, joka johtaa meitä tänä aikana, ei johda oman luontaisen kyvykkyytensä ansiosta. Hän ei johda siksi, että hän on jonkun suuren mahtimiehen poika, vaan hän on siinä asemassa kuin on, koska Isämme taivaassa tuntee hänen sielunsa nuhteettomuuden. Koska Isämme tiesi, miten päättäväisesti hän tulisi viemään tätä sanomaa kaikille maan kansakunnille, Isämme valmisti häntä siihen korkeaan kutsumukseen, joka hänelle on annettu. Hän johtaa taivaallisen Isämme edustajana.³

Olen ajatellut tänään niitä nöyriä mutta suuria miehiä, jotka ovat johtaneet tätä kirkkoa sen perustamisesta lähtien. – – Olen tutustunut [moniin kirkon] presidentteihin hyvin, ja uskon, että he kaikki ovat olleet Jumalan miehiä. On mahdotonta ajatella, että taivaallinen Isämme valitsisi minkään muunlaisia miehiä johtamaan kirkkoaan.⁴

Mitä tapahtui, kun [Joseph Smith] kuoli? – – [Pyhät] eivät pitäneet konklaavia, valinneet puheenjohtajaa ja uutta johtohenkilöä. Herra oli jo valinnut johtohenkilön. Hän oli kahdentoista apostolin koorumin virkaiältään vanhin jäsen, Brigham Young. – – Kirkko järjestönä kaikissa kokouksissaan hyväksyi hänet presidentiksi. Kun hän kuoli, hänen neuvonantajansa eivät julistautuneet presidentiksi, vaan kahdentoista koorumi johti pitkän aikaa, ja sitten koorumin virkaiältään vanhin jäsen hyväksyttiin kirkon presidentiksi. Vallitsi täydellinen järjestys. – –

Olen selvittänyt joitakin näistä asioista, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Joseph Smith ei valinnut itseään kirkon presidentiksi. Eivät myöskään ne, jotka tulivat hänen jälkeensä. – – Tehtävään valinnan hoitaa taivaallinen Isä innoituksensa välityksellä, ja miehet saavat kaiken voiman, joka tulee nimityksen myötä.⁵

Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla tiedosta, ettei tämä työ ole ihmisen työtä vaan se on Herran työtä, että Jeesus Kristus johtaa tätä nimeään kantavaa kirkkoa eikä Hän salli kenenkään ihmisen tai ihmisryhmän tuhota sitä. Hän ei salli kirkkoaan johtavien miesten johtaa kansaa harhaan, vaan Hän tukee heitä kaikkivaltiaalla voimallaan. Hän tekee heidät suureksi hyvien ja hienojen miesten ja naisten silmissä. Hän siunaa heidän palvelutyötään, ja se on oleva täynnä menestystä. Ne, jotka vastustavat ja etsivät vikoja, eivät koe iloa vastustuksestaan. Ne, jotka arvostelevat ja pyrkivät tuhoamaan kirkon johtohenkilöiden vaikutuksen, kärsivät vääryytensä seuraukset.⁶

Meillä pitää olla sydämessämme kiitollisuutta siitä, että meitä johtavat pyhät miehet, joita Isämme taivaassa innoittaa opettamaan meitä päivä päivältä.⁷ (Katso ehdotus 2 sivulla 64.)

Palvelijoidensa välityksellä Herra opettaa meille tien onneen ja turvaan.

Isä Aadamin ajoista nykyaikaan asti Herra on varoittanut kansaa palvelijoidensa välityksellä. Hän on innoittanut heitä elämään paremmin, kun he ovat kuunnelleet Häntä, ja ajasta aikaan, kun Hänen lapsensa ovat sitä tarvinneet, Hän on lähettänyt maailmaan pyhiä miehiä välittämään onneen johtavia ohjeita, on innoittanut heitä opettamaan niitä loistavia totuuksia, jotka jalostavat ja rikastuttavat ihmiskuntaa.⁸

En tiedä maailmassa tapahtuneen mitään todella tärkeää, mistä Herra ei olisi antanut kansalleen neuvoja etukäteen profeettojensa välityksellä. Heitä ei siis ole jätetty tietämättömiksi siitä, mitä on tulossa, vaan he ovat saattaneet niin halutessaan suunnitella elämänsä omaksi edukseen. – –

Nooan tapaus on juuri sellainen. Herra käski häntä rakentamaan arkin, jossa vanhurskaat säästyisivät tulossa olevalta vedenpaisumukselta. Nooa rakensi arkin ja saarnasi parannusta sukupolvelleen 120 vuoden ajan varoittaen heitä näin täydellisesti. Kansa oli kuitenkin niin jumalatonta, ettei se ottanut varteen varoituksesta. Tahdonvapauttaan käyttäen se valitsi mieluummin jumalattomuuden kuin vanhurskauden. Alkoi sataa ja vedenpaisumus tuli, ja vain Nooa ja hänen kahdeksan hengen perheensä pelastuivat. Kaikkia oli täysin varoitettu, mutta koska he olivat omapäisiä ja kieltäytyivät tekemästä parannusta, he hukkuivat. [Ks. Moos. 8:13–30.]⁹

Herra haluaa, että me olemme onnellisia. Siksi Hän antoi meille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin. Siksi Hän antoi meille pappeuden. Hän haluaa, että me koemme iloa. Siksi Hän perusti tämän kirkon ja määräsi siihen eri virat, ja kaikki nämä asiat ovat järjestyksessä. – – Jos seuraatte Herran johtoa ja niitä, jotka ovat Herran hyväksymiä ja tukemia, ette eksy pimeyteen, menetä valoa, riko Jumalan lakeja ja menetä etuoikeuksianne, joista Hän haluaa niin innokkaasti meidän kaikkien nauttivan.¹⁰

Minulle tänä aikana on vain yksi tie turvaan, ja se on niiden seuraaminen, jotka Herra on nimittänyt johtamaan. Minulla voi olla omia ideoita ja mielipiteitä ja saatan käyttää omaa arvostelukykyäni asioissa, mutta tiedän, että kun päätökseni ovat ristiriidassa niiden henkilöiden opetusten kanssa, jotka Herra on antanut meille osoittamaan tietä, minun tulee muuttaa suuntaani. Jos haluan pelastua, seuraan johtajia, jotka taivaallinen Isämme on antanut meille, niin kauan kuin he ovat Hänen hyväksymiään.¹¹ (Katso ehdotus 3 sivuilla 64–65.)

Ne, jotka ovat nöyriä ja uskollisia, tukevat ja puolustavat Herran palvelijoita.

Olen tuntenut tuhansia tämän suurenmoisen kirkon jäseniä, moniin kansakuntiin kuuluvia miehiä ja naisia, jotka ovat ottaneet evankeliumin vastaan nöyrinä ja uskollisina tullakseen luetuiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. – – [He] ovat rukoilleet johtajiensa puolesta ja tukeneet näitä – –, enkä ole jäsenyyteni aikana kirkossa vielä tavannut yhtään ihmistä, joka olisi noudattanut Herran käskyjä ja korottanut äänensä niitä vastaan, jotka on kutsuttu johtamaan tätä kirkkoa. Se on todella merkittävää. – –

Minulle yksi suurimpia todistuksia tämän työn jumalallisuudesta on se, että valtava joukko ihmisiä – – saadessaan vaarnakonferenssissa tilaisuuden – – ilmaista äänestämällä joko hyväksyvänsä ja tukevansa tai kieltäytyvänsä hyväksymästä ja tukemasta johtajiaan (jokainen tahdonvapauttaan käyttävä) hyväksyy edelleen johtajansa ja tukee heitä. Varmastikin Herran Henki kehottaa uskollisia, nöyriä ihmisiä hyväksymään Hänen valitut palvelijansa ja tukemaan heitä.¹²

Kun Mooses johti israelilaiset Egyptistä autiomaan halki luvattuun maahan, amalekilaiset hyökkäsivät israelilaisia vastaan Refidimissä. Mooses ohjasi Joosuaa valitsemaan taistelijat suojelemaan israelilaisia. Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle, josta näkyi taistelukentälle. Mooseksen pidellessä Herran sauvaa koholla israelilaiset olivat voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, amalekilaiset olivat voitolla. Moosekselle tuotiin kivi istuimeksi, ja Aaron ja Hur kannattelivat hänen käsiään, jotta Jumalan siunaukset virtaisivat israelilaisille ja heidän soturinsa kestäisivät, ja taistelu voitettiin. Jumalan voima oli Mooseksen päällä ja pysyi hänen päällään, kunnes hän oli päättänyt työnsä. [Ks. 2. Moos. 17:8–13.] Kun hänellä oli kansan tuki, heitäkin siunattiin, ja niin on ollut jokaisen Herran palvelijan kohdalla, joka on johtanut israelilaisia. – –

Niin kauan kuin [presidentti] johtaa tätä kirkkoa, ei ole väliä sillä, kuinka monta vuotta se kestää, sillä taivaallinen Isämme antaa hänelle voimaa, valtaa, viisautta, arvostelukykyä ja innoitusta puhua israelilaisille siten kuin heille pitää puhua. Seuratessamme hänen johtoaan meidän täytyy olla muinaisten aikojen Aaronin ja Hurin kaltaisia – meidän täytyy kannatella hänen käsiään, jotta Herra hänen välityksellään antaa taivaan siunausten laskeutua meidän ja tämän kansan päälle.¹³

Tiedän, että nämä miehet [johtavat auktoriteetit] ovat Herran palvelijoita, ja tiedän, että he pyrkivät siunaamaan ihmiskuntaa. Toivon, että jokainen teistä – – onnistuu tukemaan heitä paitsi uskollanne ja rukouksillanne niin myös – jos heidät ja heidän asenteensa esitetään väärässä valossa – halukkuudella ja innolla puolustaa heitä, jos se on tarpeen, koska tulossa on aika, jolloin he tarvitsevat teidän puolustustanne. Vastustaja ei ole unohtanut heitä, ja yksi todiste minulle näiden miesten kutsumuksen jumalallisuudesta on se, että pahat miehet puhuvat heistä pahaa ja hyvät miehet ja hyvät naiset puhuvat heistä hyvää.¹⁴ (Katso ehdotus 4 sivulla 65.)

Kun me arvostelemme johtajiamme tai emme piittaa heidän neuvoistaan, me annamme vastustajan johtaa meitä harhaan.

Keskuudessamme on niitä – – jotka ihmisten filosofiat ja typeryys on sokaissut. On niitä, jotka torjuvat sen miehen neuvot ja ohjeet, jonka Jumala on asettanut tämän kirkon johtoon. – –

Ihmiset, joilla ei ole kovin paljon tietoa, keksivät äkkiä jonkin hyvän idean ja sanovat, että ”tämä on oikea tie” tai ”tuo on oikea tie”, ja vaikka se on ristiriidassa Herran ohjeiden kanssa, jotkut taipuvat kokeilemaan sitä. Herra on antanut turvallisia ohjeita ja nimittänyt kirkkonsa presidentin tulkitsemaan nuo ohjeet. Jos me emme piittaa siitä, mitä hän kirkon presidenttinä neuvoo, saatamme havaita, että olemme tehneet vakavan virheen.¹⁵

Kirkon presidenttikunnan jäsenet – – ovat taivaallisen Isämme edustajia paitsi tälle kansalle niin myös kaikille maan kansoille. Tekisimme viisaasti, jos pitäisimme arvossa ja kunnioittaisimme näitä miehiä, jotka Hän on asettanut johtoomme. He ovat miehiä, joilla on inhimillisiä heikkouksia. He tekevät virheitä, mutta jos me olemme yhtä armeliaita heidän tekemilleen virheille kuin olemme omille epäonnistumisillemme ja virheillemme, me näemme heidän hyveensä samoin kuin omamme.

Seison täällä vedotakseni teihin, veljet ja sisaret, ettette päästä huuliltanne epäystävällisiä sanoja niistä, jotka Herra on kutsunut johtamaan meitä. Älkää etsiytykö niiden seuraan, jotka vähättelevät heitä tai heikentävät heidän vaikutustaan ihmislasten keskuudessa. Jos teette niin, voin sanoa teille, että joudutte havaitsemaan olevanne vastustajan vallassa. Hän saa teidät kulkemaan mahdollisimman kauas totuuden tieltä, ja ellette tee parannusta, saatatte huomata liian myöhään, että olette menettäneet ”kallisarvoisen helmen”. Itsekkyytenne ja sokeutenne vuoksi teidät on johdettu harhaan, ja rakkaanne – – surevat verhon toisella puolen heikkouttanne ja typeryyttänne.¹⁶ (Katso ehdotus 5 sivulla 65.)

Vastustaja ei nuku. Hän pettää parhaillaan monia ja johtaa heitä syntiin. – – On niitä, jotka opettavat väärää oppia, ja niitä, jotka pyrkivät taivuttamaan miehiä ja naisia rikkomaan taivaallisen Isämme käskyjä. – – Jos ne tämän kirkon jäsenet, jotka etsivät vikaa kirkon johtajista ja arvostelevat niitä, jotka antavat jopa henkensäkin meidän siunaukseksemme ja hyödyksemme, pysähtyisivät vain riittävän pitkäksi aikaa kysymään rukoillen: ”Keitä näistä opettajista on turvallista seurata?”, heillä ei olisi mitään vaikeuksia löytää oikeaa reittiään ja he hyväksyisivät ne, jotka ovat Herran valitsemia, ja tukisivat näitä.¹⁷

Kun me hyväksymme johtajamme ja tuemme heitä, me sitoudumme noudattamaan heidän neuvojaan ja pitämään kunniassa omat kutsumuksemme.

Tämän kirkon presidentille on varmastikin voimanlähde katsoa tuhansien rehellisten miesten ja naisten kasvoja ja nähdä, kun he kohottavat kätensä liitossa taivaallisen Isämme kanssa ja hyväksyvät hänet virkaan, johon hänet on kutsuttu tämän suurenmoisen kirkon presidenttinä, ja osoittavat hänelle tukensa. Velvoite, jonka otamme päällemme, kun kohotamme kätemme sellaisessa tilanteessa, on mitä pyhin. Se ei tarkoita, että jatkamme hiljaa matkaamme ja hyväksymme sen, että Herran profeetta ohjaa tätä työtä, vaan sen tarkoittaa – jos ymmärrän, minkä velvoitteen otin päälleni kohottamalla käteni – että me tuemme häntä, me rukoilemme hänen puolestaan, me puolustamme hänen hyvää nimeään ja me pyrimme noudattamaan hänen ohjeitaan, kun Herra ohjaa häntä antamaan niitä meille hänen ollessaan siinä asemassa.¹⁸

Kun ajattelen kuormia, joita tämän kirkon presidentti ja hänen neuvonantajansa kantavat, ja ymmärrän tehtävät, jotka on laskettu heidän harteilleen, haluan koko sydämestäni auttaa heitä, etten olisi rasitteena vaan että siinä asemassa, johon minut on kutsuttu, teidän kanssanne, veljeni ja sisareni, me kukin ottaisimme paikkamme ja kantaisimme osamme kuormasta ja pitäisimme kutsumuksemme kunniassa Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi.¹⁹ (Katso ehdotus 4 sivulla 65.)

Suokoon Jumala, että me, joita on niin runsaasti siunattu, kannattelisimme meitä johtavan Herran palvelijan käsiä, että me auttaisimme häntä paitsi uskollamme ja rukouksillamme myös rakastavalla hyväntahtoisuudella tilaisuuden tarjoutuessa – että me marssisimme lipun alla, jota hän kantaa Jumalan edelleen tukiessa häntä kirkon presidenttinä ja Herran profeettana näinä myöhempinä aikoina.²⁰

Tukekaamme näitä miehiä, jotka Jumala on nostattanut johtamaan meitä. Siunatkaamme heitä paitsi huulillamme myös auttamalla kaikin mahdollisin tavoin kantamaan tätä kuormaa, joka lepää hyvin raskaana heidän harteillaan. – – Rukoilkaamme heidän puolestaan ja siunatkaamme ja auttakaamme heitä.²¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–VII.

Lue viimeinen kappale osiosta ”George Albert Smithin elämänvaiheita” (s. 55–57). Mikä on sinun osasi työstä? Kun tutkit tätä lukua, pohdi tapoja, joilla voit osoittaa sanoillasi ja teoillasi, että tuet kirkon johtajia.
Käy läpi ensimmäinen osio opetuksista (s. 57–58), etenkin toinen ja neljäs kappale. Kuinka Herran tapa valita johtajia eroaa maailman tavasta? Mitkä omat kokemuksesi ovat vahvistaneet uskoasi siihen, että johtajamme ovat Herran valitsemia?
Tutki osio, joka alkaa sivulta 58, ja lue kohta OL 21:4–7. Mitä erityisiä neuvoja Herra on antanut nykyisen kirkon presidentin välityksellä? Entä vaarnanjohtajasi tai piirinjohtajasi välityksellä? Entä piispasi tai seurakunnanjohtajasi välityksellä? Mitä siunauksia olet saanut, kun olet noudattanut näitä neuvoja?
Käy läpi osio, joka alkaa sivulta 59, ja lue kaksi ensimmäistä kokonaista kappaletta sivulta 63. Mitä kirkon johtajien tukeminen sinulle merkitsee? Kuinka kirkon johtajien tukeminen vahvistaa perheitämme ja kotejamme?
Lue viimeistä edellinen kokonainen kappale sivulta 62. Miksi on vaarallista arvostella kirkon johtajia? Mikä olisi sopiva tapa vastata, jos joku toisi esiin jonkin paikallisen johtohenkilön vian?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Aam. 3:7; Ef. 4:11–14; Hepr. 5:4; OL 84:109–110; 107:22; 112:20

Opetusvihje: Yksi tapa kannustaa uutteraan oppimiseen on kuunnella tarkoin, kun joku esittää kysymyksen tai kommentin. ”Kuunteleminen on rakkauden osoitus. Se merkitsee usein uhrausta. Kun todella kuuntelemme muita, luovumme usein siitä, mitä itse haluamme sanoa, jotta he voisivat ilmaista ajatuksensa.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 66.)

”Olen vain ihminen, yksi nöyrimmistä joukossanne, mutta minut on kutsuttu tähän palvelukseen – – taivaallisen Isämme valtuudella.”

”Meidän täytyy olla muinaisten aikojen Aaronin ja Hurin kaltaisia – meidän täytyy kannatella [profeetan käsiä].”

Me tuemme johtajiamme, kun me kannamme osamme kuormasta ja pidämme ”kutsumuksemme kunniassa Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi”.