Presidenttien opetuksia
Kirkon tarkoitus


Luku 3

Kirkon tarkoitus

Kirkko ja sen täydellinen organisaatio tarjoavat palvelemista ja innoitusta kaikille.1

Johdanto

Kirkko oli hyvin rakas presidentti David O. McKaylle, ja hänellä oli vahva todistus sen tehtävästä valmistaa Jumalan valtakunnan lopullista perustamista. Palvellessaan kahdentoista apostolin koorumissa hän muisteli seuraavaa kokemusta:

”Heti puhujakorokkeen yläpuolella siinä kokouspaikassa, jossa poikana kävin sunnuntaisin kirkossa, oli monta vuotta suuri valokuva edesmenneestä presidentti John Taylorista, ja sen alla oli kultakirjaimin, niin kuin luulin, seuraava lause:

’Jumalan valtakunta tai ei mitään.’

Tuo ajatus teki minuun vaikutuksen jo lapsena, vuosia ennen kuin ymmärsin sen todellisen merkityksen. Tuntuu, että ymmärsin jo tuolloin, ettei ole olemassa mitään muuta kirkkoa tai järjestöä, joka olisi läheskään niin täydellinen tai niin jumalallinen kuin on luonteeltaan Jeesuksen Kristuksen kirkko. Lapsena tunsin tämän vaistomaisesti. Nuorena tulin siitä täysin vakuuttuneeksi. Ja nykyään vaalin sitä lujana vakaumuksena sielussani. – –

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jumalallisuus näkyy sen organisaatiossa aivan kuten sen opetuksissakin. Jumaluus, veljeys, palvelu – nämä kolme johtavaa periaatetta – käyvät ilmi kaikessa kirkkomme toiminnassa.”2

Presidentti McKayn luja vakaumus näkyi hänen tavassaan johtaa. Hänen johtamiskaudellaan kirkko kasvoi ja edistyi merkittävästi ympäri maailmaa, ja jäsenmäärä kasvoi noin yhdestä miljoonasta lähes kolmeen miljoonaan. Kuvatessaan presidentti McKayn roolia tässä kasvussa kaksi historioitsijaa on huomauttanut seuraavaa:

”Hallintokautensa alussa presidentti David O. McKay, joka ensimmäisenä matkusti niin laajalti kirkon presidenttinä, kävi lähetyskentillä Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Etelä-Tyynellämerellä ja vihki kaksi temppelitonttia Euroopassa ja ilmoitti, että Uuteen-Seelantiin rakennettaisiin temppeli. Vuonna 1955 hän julisti, että kirkon on ’pyrittävä kaikin järkevin ja käytännöllisin keinoin järjestämään kaukaisilla lähetyskentillä asuvien kirkon jäsenten ulottuville jokainen – – hengellinen etuoikeus, joka kirkolla on tarjottavanaan’ [julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1955, s. 25]. Temppelien rakentaminen, lähetyskenttien lukumäärän lisääminen, vaarnojen järjestäminen ympäri maailmaa, pyhien suostutteleminen rakentamaan Siionia kotimaassaan sen sijaan että muuttaisivat Amerikkaan ja lopulta kirkon johtamisen uskominen kunkin maan omien kansalaisten käsiin olivat kaikki merkittäviä vaiheita kohti tuon päämäärän toteutumista.”3

Presidentti McKayn usko kirkon jumalalliseen tehtävään ja kohtaloon säilyi hänen elämänsä loppuun asti. Yleiskonferenssipuheessaan vajaa vuosi ennen kuolemaansa hän opetti: ”Jumala on perustanut kirkkonsa, jota ei koskaan revitä hajalle eikä anneta toiselle kansalle. Ja niin kuin Jumala elää ja Hänen kansansa on uskollinen Hänelle ja toisilleen, meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä, etteikö totuus lopulta voittaisi.”4

David O. McKayn opetuksia

Kirkon tehtävänä on valmistaa Jumalan valtakunnan lopullista perustamista.

Kirkon tehtävänä on raivata tietä Jumalan valtakunnan lopulliselle perustamiselle maan päälle. Sen tarkoituksena on ensinnäkin kehittää ihmisten elämässä Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia ja toiseksi muuttaa yhteiskuntaa niin, että maailma voi olla parempi ja rauhallisempi paikka elää.5

Missä oli Kristuksen opetuksen [painopiste], kun Hän tuli ihmisten keskuuteen? Ensimmäinen suuri julistus oli ilmoitus siitä, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. ”Kääntykää, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle” [ks. Mark. 1:15]. Edelläkävijä Johannes Kastaja saarnasi niin. Hän saarnasi Herran tulemista. Hän osoitti aseman, joka Herralla olisi tuossa valtakunnassa, ja Vapahtaja todisti siitä ja saarnasi samaa. Ja mikä se valtakunta oli? Ei mikään kuviteltu vaan todellinen valtakunta, ei vain tunne sisimmässä vaan myös ulkoinen osoitus vanhurskaudesta. Se oli jumalallinen hallitusvalta ihmisten keskuudessa. Se Vapahtajalla oli mielessään – jumalallisen hallitusvallan perustaminen ihmisten keskuuteen.6

Termi [Jumalan valtakunta] tarkoittaa jumalallista hallintoa ihmisten sydämessä ja tahdossa ja yhteiskunnassa. Ihminen tunnustaa voiman ja vallan, joka on suurempi kuin hänen omansa. ”Se ei ole itsevaltiaan Jumalan mielivaltainen hallinto vaan perustuu siihen, että ihminen vapaaehtoisesti alistaa tahtonsa Jumalan tahtoon.” Eräässä tilanteessa Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne” [Luuk. 17:21]. Se on totta, sillä juuri ihmissydämessä tuon ulkoisen valtakunnan jäsenyys saa alkunsa. – – Vain sellainen ryhmä, joka etsii yksimielisenä opastusta taivaasta, voi lopulta muuttaa ihmisten muodostaman yhteiskunnan.

Jumalan valtakunta merkitsee myös yleismaailmallista veljeskuntaa, jossa kaikki ihmiset tunnustavat Jumalan ylimmäksi Hallitsijakseen ja vaalivat halua noudattaa Hänen jumalallista tahtoaan.7

Maailmassa on niitä, jotka sanovat, että kateus, vihamielisyys [ja] itsekkyys ihmissydämessä tulevat aina estämään Jumalan valtakuntana tunnetun ihanneyhteiskunnan perustamisen. Sanoivatpa epäilijät ja pilkkaajat mitä tahansa, Kristuksen kirkon tehtävänä on poistaa synti ja jumalattomuus ihmissydämestä ja muuttaa yhteiskuntaa niin, että rauha ja hyvä tahto vallitsevat täällä maan päällä.8

Pappeuskoorumit ja apujärjestöt on suunniteltu auttamaan kirkon tehtävän toteuttamisessa.

Tarkastelkaa pappeutta kirkossa. Nähkää siinä miehet ja pojat, jotka ovat järjestäytyneet työtä tekeviksi jaostoiksi tai ryhmiksi 90-vuotiaasta isästä aina 12-vuotiaaseen poikaan asti. Noissa ryhmissä näette esimerkin kaikesta, mitä yhteiskunta etsii sosiaaliryhmistä ja yhteisöistä. Näissä koorumiryhmissä on mahdollisuus toveruuteen, veljeyteen ja järjestäytyneeseen palvelemiseen. – –

Ne, jotka ovat aktiivisia, toimivat järjestäytyneellä tavalla toistensa elämän parantamiseksi, jäsentensä henkilökohtaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi ja koko yhteiskunnan hyväksi. Vaikka rajoittaisimme tarkastelumme vain koorumeihin, niin eikö olekin mahtavaa, että miehet ja pojat voivat kokoontua yhteen, toimia yhdessä, yhdistää voimansa ihmiskunnan palvelemiseksi jokaisen pitäessä kaikkia muita veljinään? Tuossa koorumissa lääkäri istuu kirvesmiehen vieressä ja kumpikin on kiinnostunut mitä jaloimmista pyrinnöistä – Jumalan palvelemisesta ja ihmiskunnan hyödyllisestä auttamisesta!9

Apuyhdistyksen tehtävänä on auttaa pappeutta Jumalan valtakunnan perustamisessa, helpottaa kärsivien tuskaa, auttaa köyhiä ja edistää monin tavoin maailman rauhaa ja onnea. – –

Yhden rohkaisevimmista lupauksista, joita on koskaan annettu palvelemista rakastaville ihmisille, esitti Vapahtaja näissä sanoissa: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40). Vasta aikuisena miehenä ymmärsin, miten merkittävällä tavalla sisaremme tässä kirkossa palvelevat.10

Kirkko, joka ymmärtää kodin ulkopuolisen vaikutuksen voiman kasvavan lapsen elämässä ennen itsemääräämisikää, tarjoaa uskonnollisen ympäristön melkein syntymästä saakka. Pyhäkoulu, Alkeisyhdistys, [Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten järjestöt] järjestävät sopivaa opetusta, ajanvietettä ja asianmukaista opastusta kehdosta täysi-ikäisyyteen saakka.11

Myöhempien aikojen pyhät ovat todellakin ihmisiä, jotka auttavat toisiaan tuotteliaassa elämässä, elämässä, joka pyrkii kohti ihmisolennon pelastusta. Tuolla pelastuksella en tarkoita vain paikkaa tuonpuoleisessa, jossa kaikki huolemme ja murheemme päättyvät, vaan pelastusta, joka koskee yksilöä, perhettä ja yhteiskuntaa täällä ja nyt. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja kirkon täydellisen organisaation avulla, siten kuin ne on ilmoitettu tällä taloudenhoitokaudella profeetta Joseph Smithille, me autamme toisiamme hengellisesti käyttämällä hyväksemme monet palvelumahdollisuudet kirkossa. Me vaalimme veljeyttä toimimalla yhdessä pappeuskoorumeissa, apujärjestöissä ja muissa kokoontumisissamme.12

Tehtäväänsä täyttäessään kirkko siunaa yksilöitä ja tekee heistä täydellisempiä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille yksilön arvo on erityisen merkityksellinen. Koorumit, apujärjestöt, seurakunnat, vaarnat, jopa kirkko itse on kaikki järjestetty edistämään ihmisen hyvinvointia. Ne kaikki ovat kuitenkin vain välineitä lopputulokseen pääsemiseksi, ja tuo lopputulos on jokaisen Jumalan lapsen onni ja iankaikkinen hyvinvointi. Siksi vetoankin kaikkiin kirkon jäseniin ja erityisesti koorumien johtajiin ja kaikkien apujärjestöjen virkailijoihin, että he yhdistäisivät ponnistelunsa tehdäkseen ihmisten elämän paremmaksi.13

Ihmisessä on vaiston lisäksi jotakin jumalallista, mikä pyrkii työntämään häntä eteenpäin ja ylöspäin. Tuo tunne on yleismaailmallinen, ja jossakin vaiheessa elämäänsä jokainen ihminen on tietoinen sen olemassaolosta.

Tuohon hengelliseen pyrkimykseen liittyy kolme suurta tarvetta, jotka pysyvät muuttumattomina kautta vuosisatojen: 1) Jokainen normaali ihminen haluaa tietää jotakin Jumalasta. Millainen Hän on? Onko Hän kiinnostunut ihmissuvusta vai eikö Hän piittaa siitä lainkaan? 2) Miten tässä maailmassa pitäisi elää, niin että menestyisi parhaiten ja saisi suurimman onnen? 3) Mikä on se väistämätön, jota kutsutaan kuolemaksi? Mitä sen jälkeen seuraa?

Jos haluaa vastauksia tällaiseen ihmissielun kaipaukseen, täytyy tulla kirkkoon niitä hakemaan. Vain tosi uskonto voi tyydyttää sielun kaipauksen.14

Miksi näitä konferenssikokouksia ja kaikkia muita kokouksia kirkossa järjestetään? Niitä järjestetään yksilön hyväksi – teidän poikanne ja minun poikani, teidän tyttärenne ja minun tyttäreni hyväksi. Herra on sanonut: ”– – jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” [OL 18:15]. – –

Tämän – – suuren kirkon organisaation, joka on niin valmis, niin täydellinen, tarkoituksena on olla siunaukseksi yksilölle.15

Tämä kirkko perustettiin sillä ainoalla tavalla, jolla Kristuksen kirkko voidaan perustaa, suoraan Jumalalta saadulla valtuudella. Siten perustettuna se kutsuu koko maailmaa tulemaan Jumalan itsensä tunnustamaan kirkkoon, ja se tarjoaa kaikki edut, joita ihminen mielessään, tunteissaan ja haluissaan voi kaivata täyttäessään yksilöllistä tehtäväänsä täällä maan päällä. ”Se on yhä laajeneva suoran henkilökohtaisen vaikutuksen aalto, jonka tarkoituksena on viimein koskettaa kaikkia ihmisiä ja muuttaa heidät, niin että heistä tulee Jeesuksen tavoin Jumalan kaltaisia.” ”Mormonismi” todellisena kristillisyytenä ”tukahduttaa itsekkyyden, valvoo intohimoja, alistaa halut, elähdyttää älyä, ylentää tunteet. Se edistää ahkeruutta, rehellisyyttä, totuutta, puhtautta, ystävällisyyttä. Se nöyrryttää ylpeät, korottaa alhaiset, ylläpitää lakia, kannattaa vapautta, on sille olennaista ja haluaa yhdistää ihmiset yhdeksi suureksi veljeskunnaksi.”16

Tehtäväänsä täyttäessään kirkko edesauttaa ihmiskunnan hyvinvointia.

Monet kansalaiset ovat syvästi huolissaan lisääntyvästä rikollisuudesta, korkeasta avioerojen ja aviottomien lasten määrästä, lisääntyvistä sukupuolitautitapauksista, skandaaleista korkeissa viroissa ja muista yksityisen ja julkisen epärehellisyyden ilmentymistä.

Onko moraali luhistunut? Onko syytä huoleen? Maailma on kaikkialla ympärillämme, ja lukemamme tilastot ovat todellakin pelottavia, ja ne ovat tarpeellinen varoitus. – –

Kirkon tehtävänä on vähentää ja – jos mahdollista – poistaa nämä epäkohdat maailmasta. On ilmeistä, että jos me haluamme poistaa nämä pahat asiat, me tarvitsemme jonkin yhdistävän voiman. Tällainen yhdistävä voima, tällainen ihanne on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi sellaisena kuin se palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta. Se selittää ihmiselämää ja sen tarkoitusta ja pitää sisällään elintärkeät pelastavat perusedellytykset, jalot ihanteet ja hengellisen ylentymisen, joita ihmissydän kaipaa.

Oikeamieliset, suoraselkäiset miehet ja naiset kaikkialla haluavat poistaa yhteiskunnastamme pahat asiat, jotka rappeuttavat jatkuvasti yhteiskuntaa – alkoholiongelman ja juopottelun, huumeiden käytön kaikkine lieveilmiöineen, moraalittomuuden, köyhyyden jne. Kirkko pyrkii tekemään sekä kodin että yhteiskunnan ympäristöstä paremman ja valoisamman.17

Ilmaiskaamme tässä ja nyt kiitollisuutemme Jeesuksen Kristuksen kirkosta koorumeineen ja apujärjestöineen, jotka on järjestetty nimenomaan taistelemaan näitä epäkohtia vastaan. Se perustettiin Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen jumalallisen ilmoituksen kautta. Sen suurenmoisena tehtävänä on julistaa palautetun evankeliumin totuutta, kohottaa yhteiskuntaa niin, että ihmiset voivat toimia sovinnollisemmin toistensa kanssa, luoda yhteiskuntaamme tervehenkisemmän ympäristön, jossa lapsemme saavat voimaa kiusausten vastustamiseen ja rohkaisua sivistyksellisiin ja hengellisiin pyrkimyksiin.18

Kirkko, jonka oppimaton nuorukainen perusti jumalallisen innoituksen kautta, tarjoaa maailmalle ratkaisun kaikkiin sen yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se on läpäissyt ensimmäisen vuosisadan kokeen menestyksellisesti. Keskellä tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmisten nerokkaita käsityksiä, ihmisten, jotka pyrkivät tunnollisesti yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja tuijottavat sokeina tulevaisuuteen, jotta voisivat lukea ihmisen kohtalon, kirkko loistaa kuin taivaan aurinko, jota muut valonlähteet kiertävät vähemmän tärkeiden satelliittien tavoin. Se on todellakin ihmisen korkeimpien arvojen luoja ja säilyttäjä. Sen todellisena tehtävänä on ihmiskuntamme lunastus. ”Se on totuuden valo, joka säteilee kaikkialle maailmaan, eikä tämä valo voi olla ennen pitkää paljastamatta ihmiselle niitä jumalallisia ihanteita, joiden mukaan hänen tulisi elää.”19

Kirkko ja sen täydellinen organisaatio tarjoavat palvelemista ja innoitusta kaikille. – – Sen sijaan että se ottaisi ihmiset pois maailmasta, se pyrkii kehittämään yhteiskunnan keskellä täydellisiä, Jumalan kaltaisia ihmisiä ja ratkaisemaan heidän avullaan yhteiskunnan ongelmat.20

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Millaiseksi kuvailisit kirkon tarkoituksen presidentti McKayn opetusten perusteella? (Ks. s. 25–26.) Miksi kirkossa järjestetään kokouksia ja konferensseja? (Ks. s. 29.)

  • Kuinka kirkko auttaa valmistamaan Jumalan valtakunnan lopullista perustamista? (Ks. s. 29–30.) Millä tavoin kirkko muistuttaa vielä perustettavaa Jumalan valtakuntaa ja on siitä esimerkkinä? (Ks. s. 25–26.)

  • Mitä sellaista kirkko tarjoaa, mikä johtaa uskolliset jäsenet iankaikkiseen elämään? (Ks. s. 26–31.) Kuinka olet nähnyt kirkon organisaation koorumeineen ja apujärjestöineen tekevän yksilöistä täydellisempiä? (Ks. myös Ef. 4:11–13.)

  • Mitä ongelmia nyky-yhteiskunnassa on? (Ks. s. 29–30.) Millä tavoin evankeliumin periaatteiden soveltaminen käytäntöön voi auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa? (Ks. s. 29.)

  • Millä tavoin jäsenyys kirkossa on ollut siunauksena elämässäsi? Mitä sinä ja perheesi voitte tehdä, jotta hyötyisitte enemmän siitä, mitä kirkko tarjoaa?

  • Miten me voimme auttaa kirkkoa suoriutumaan tehtävistään näinä myöhempinä aikoina?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ef. 2:19–22; 4:11–15; Moroni 6:4–9; OL 10:67–69; 65:1–6.

Viitteet

  1. Gospel Ideals, 1953, s. 109.

  2. Cherished Experiences from the Writings of President David O. McKay, toim. Clare Middlemiss, uudistettu laitos, 1976, s. 15–16.

  3. James B. Allen ja Richard O. Cowan, ”History of the Church: C. 1945–1990, Post–World War II International Era Period”, Encyclopedia of Mormonism, 4 osaa, 1992, osa 2, s. 639.

  4. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1969, s. 152.

  5. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1941, s. 106.

  6. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1919, s. 76; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 78.

  7. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1941, s. 106; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 78–79.

  8. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1941, s. 109; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 78.

  9. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1963, s. 97.

  10. Gospel Ideals, s. 255–256.

  11. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1941, s. 107; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 220.

  12. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1915, s. 103; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 73.

  13. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1969, s. 8.

  14. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1968, s. 91–92.

  15. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1965, s. 137.

  16. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1927, s. 105.

  17. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 5–6.

  18. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1948, s. 122; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 77.

  19. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1930, s. 83; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 72–73.

  20. Gospel Ideals, s. 109–110.