Presidenttien opetuksia
Evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset


Luku 21

Evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset

Tiedän evankeliumin olevan jumalallinen ja maailman tarvitsevan sitä.1

Johdanto

Presidentti David O. McKay oli aina ystävällinen ja kunnioittava muiden uskontokuntien edustajia kohtaan, ja hän ylisti kaikkien kirkkojen hyvää työtä. Hän todisti kuitenkin lujasti, että evankeliumin täyteys on vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Opettaessaan, miten tärkeää on noudattaa palautetun evankeliumin periaatteita ja toimituksia, hän vertasi jäsenyyttä kirkossa kansalaisuuteen suuressa valtakunnassa.

”Kaikissa kirkoissa ja kaikissa uskontunnustuksissa on jotakin hyvää, mikä johtaa Isämme valtakuntaa kohden, mutta päästäkseen tuon valtakunnan kansalaiseksi jokaisen on mukauduttava Kuninkaan esittämiin vaatimuksiin. On totisesti vain yksi tie, jonka kautta voidaan päästä sisälle Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, ja se on Herramme Jeesuksen Kristuksen viitoittama tie. ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’ (Joh. 14:6.)

Tapa Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenyyden saamiseksi on hyvin selvä, todella niin selvä, että on yllättävää, kuinka monet näennäisen älykkäät ja lukeneet ihmiset [otaksuvat] – –, että he voivat saada sen monilla muilla tavoilla.

On vain yksi, jolla on oikeus määrätä tapa, jolla ihminen pelastuu. Varmastikaan Hän ei puhunut joutavia sanoessaan, mikä on tarpeellista Hänen valtakuntansa kansalaiseksi pääsemiseksi.

Pankaa merkille, kuinka selvät Hänen sanansa ovat: ’Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa’ [Joh. 3:3, kursivointi lisätty]. Selittäessään tätä näennäisen arvoituksellista sanontaa Nikodemokselle Mestari jatkoi:

’Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan’ [Joh. 3:5, kursivointi lisätty].

Ilmeisesti Pietari, pääapostoli, pani suuren painon tälle vaatimukselle välttämättömänä keinona sekä kirkon jäsenyyden että Jumalan valtakuntaan pelastumisen saavuttamiseksi, sillä kun kansanjoukko sai piston sydämeensä ja sanoi: ’Veljet, mitä meidän pitää tehdä?’ [Ap. t. 2:37], hän vastasi ja sanoi:

’Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.’ (Ap. t. 2:38.) Näin esitettiin neljä vaatimusta, neljä tärkeätä periaatetta ja toimitusta, joiden noudattaminen on välttämätöntä Kristuksen kirkon jäseneksi pääsemiseksi, [nimittäin] usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. – –

On monia teitä, joiden sanotaan johtavan Jumalan valtakuntaan, mutta on vain yksi portti, josta pääsee sinne ja sen kansalaiseksi. Kristus osoitti tämän selvästi ollessaan ihmisten keskuudessa, ja Hän on ilmoittanut sen jälleen profeetta Joseph Smithin kautta. Tie on yksinkertainen ja helppo löytää, ja se on yhtä äärettömän ylevä kuin iankaikkinenkin.

– – On monia teitä, jotka johtavat vilpittömiä ihmisiä Jumalan kirkkoa ja valtakuntaa kohden, mutta niiden, jotka pääsevät osallisiksi sen jäsenyyden suomista oikeuksista ja siunauksista, täytyy olla kuuliaisia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteille ja toimituksille.”2

David O. McKayn opetuksia

Usko Jeesukseen Kristukseen on kirkon perusperiaatteista tärkein.

Horjumaton usko Kristukseen on merkittävin tarve nykyajan maailmassa.3

Mitä uskon säilyttäminen merkitsee? Se merkitsee ensinnäkin sitä, että emme pidä Jeesusta Kristusta vain suurena opettajana ja voimallisena johtajana, vaan myös Vapahtajana, maailman Lunastajana. – – Se, joka säilyttää uskon, hyväksyy Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi, maailman Lunastajaksi. Soisin kaikkien ihmisten säilyttävän tuon uskon. Mielestäni se on olennaista ihmisen onnelle, olennaista hänen mielenrauhalleen. Mielestäni se on Jeesuksen Kristuksen kirkon tärkein periaate.4

Juuri sellaisen uskon on täytynyt tukea yhtätoista apostolia ja ainakin seitsemääkymmentä opetuslasta, jotka kohtasivat Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Heidän mielessään ei ollut kerrassaan mitään epäilystä Hänen persoonallisuudestaan. He todistivat tosiasiasta. He tiesivät, koska heidän silmänsä olivat nähneet, heidän korvansa kuulleet, heidän kätensä tunteneet ylösnousseen Lunastajan olevan ruumiillisesti läsnä.

Tuollainen horjumaton usko sai aikaan sen kirkkauden näyn, joka annettiin profeetta Joseph Smithille:

”Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!

Sillä me näimme hänet, tosiaankin Jumalan oikealla puolella; ja me kuulimme äänen todistavan, että hän on Isän Ainosyntyinen –

että juuri hän on luonut nykyiset ja menneet maailmat ja että niiden asukkaat ovat Jumalalle syntyneitä poikia ja tyttäriä.” (OL 76:22–24.)

Ne, joilla on sydämessään sellainen varmuus, ottavat Hänet vastaan ”tienä, totuutena ja elämänä”, ainoana turvallisena oppaana tässä hämmentävässä maailmankaikkeudessa.5

Usko evankeliumiin on ensimmäinen askel todelliseen tietoon ja johtaa uhrausten myötä viisauteen ja onneen.6

Usko Jumalaan ei tietenkään voi olla muuta kuin henkilökohtaista. Sen täytyy olla sinun, sen on oltava minun, ja ollakseen tehokas sen on lähdettävä mielestä ja sydämestä.7

Nykyaikana me tarvitsemme uskoa elävään Kristukseen, uskoa, joka on enemmän kuin pelkkä tunne – voima, joka saa meidät toimimaan – uskoa, joka antaa elämään tarkoitusta ja sydämeen rohkeutta. Me tarvitsemme käytäntöön sovellettua evankeliumia.8

Kirkko ei hyväksy oppia, että pelkkä hymistelevä usko Jeesukseen Kristukseen riittää pelastukseen. Ihminen voi sanoa uskovansa, mutta ellei hän tee mitään tehdäkseen tuosta uskosta liikkeelle panevan voiman, niin että hän tekee, saavuttaa, saa aikaan sielun kasvua, hänen vakuuttelunsa ei hyödytä häntä lainkaan. ”Tehkää työtä pelastuaksenne” on kehotus osoittaa uskon todellisuus toiminnalla, harkitun kuuliaisilla pyrinnöillä.9

Parannukseen sisältyy elämän, ajatusten ja tekojen muuttaminen.

On käsittämätöntä, että kukaan voi edes asettaa kyseenalaiseksi parannuksen välttämättömyyden. Huolellisesti tutkittuna jokainen evankeliumin periaate paljastaa suorastaan ylevän sopusoinnun totuuden kanssa. Kukin periaate näyttää olevan kaikenkattava ja joko johtavan muihin periaatteisiin tai käsittävän ne. Näin usko täydelliseen Olentoon, mikä innoittaa elämään vanhurskaasti, näyttää sisältävän parannuksen.10

[Kirkon] sanomana on auttaa ihmisiä tuntemaan heikkoutensa ja auttaa ihmistä voittamaan nuo synnit ja heikkoudet. Meillä ei ole tässä aikaa käsitellä, mitä synti on, mutta John Wesleyn äidin [John Wesley oli merkittävä teologi] kerrotaan sanoneen näin:

”Haluaisitko oppia erottamaan, milloin mielihyvä on oikeaa, milloin väärää? Noudata tätä sääntöä”, pankaa nyt merkille: ”Mikä siis heikentää järkeäsi, vähentää omantuntosi herkkyyttä, hämärtää käsitystäsi Jumalasta, karkottaa hengellisten asioiden tajusi, lisää ruumiin valtaa mielen yli, se on sinulle syntiä, näyttääpä se sinänsä kuinka viattomalta tahansa.”

[Lähetyssaarnaajien] sanoma heidän mennessään maailman kaikkiin osiin, kirkon sanoma koko maailmalle on: Tehkää parannus kaikesta, mikä lisää fyysisten aistienne ylivaltaa rakkaudesta, jota tunnette hengellisyyttä kohtaan. Juuri siksi he huutavat parannusta. Mitä parannus tarkoittaa? Elämän muutosta, ajatuksen muutosta, toiminnan muutosta. Jos olet ollut kiukkuinen ja vihamielinen, muuta tuo kiukku ja vihamielisyys rakkaudeksi ja huomaavaisuudeksi. Jos olet pettänyt veljeä, anna omantuntosi vaivata itseäsi ja tee muutos pyytäen häneltä anteeksiantoa, äläkä enää koskaan tee sellaista. Muuttamalla näin elämäsi pois sellaisesta, mikä kuuluu eläimelliselle tasolle, sinä teet parannuksen synneistäsi. Jos lausut turhaan Jumalan nimen, älä tee sitä koskaan enää. Hänen nimensä halventamisen sijasta palvele Häntä. Ja kun tuo muuttumisen tunne tulee sieluusi, haluat syntyä uudesti, saada uuden elämän. – –

Juuri tätä elämänmuutosta, tätä parannusta maailma tarvitsee. Se on sydämen muutos. Ihmisten on muutettava ajattelutapansa. Heidän on muutettava tuntemistapansa. Sen sijaan, että he vihaavat ja kiroavat toisiaan ja taistelevat toisiaan vastaan, heidän tulisi oppia rakastamaan!11

Parannus on kääntymistä pois sellaisesta, mikä on alhaista, ja pyrkimistä sellaiseen, mikä on korkeampaa. Pelastuksen periaatteena siihen ei kuulu ainoastaan halu siihen, mikä on parempaa, vaan myös murhetta – ei pelkästään katumusta – vaan todellista murhetta vähäisestäkin saastumisesta sillä, mikä on synnillistä, alhaista tai halveksittavaa.

Ei ole epätavallista, että ihmiset harmittelevat erehdyksiään, oikkujaan ja syntejään mutta eivät luovu sellaisista heikkouksista ja paheista. He saattavat jopa tuntea katumusta, mutta – kuten meille sanotaan – ”katumus on haihtuvaa eikä siihen ehkä liity lainkaan luonteen tai käyttäytymisen muutosta”. Parannus taas on ”murhetta ja itsesyytöstä ja täydellistä kääntymistä pois synnistä”. Siitä syystä se on enemmän kuin pelkkää katumusta. ”Siihen kuuluu taivaalle otollinen luonteen muutos.”12

Tosi usko ja parannus johtavat kasteeseen.

Kun kasteelle aikova seisoo veden äärellä ennen kuin hänet haudataan Kristuksen kanssa veteen, hänellä on ehdoton usko siihen, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on perustettu maan päälle ja että tämä organisaatio on paras nykyajan maailmassa hengellisen elämän edistämiseksi, todellisen uskonnollisen kehityksen hankkimiseksi, sielun pelastukseksi.

Toistan, että hänellä on tuo ehdoton usko ja sen myötä todellinen parannus, ja tuo parannus on tuonut mukanaan halun jättää menneessä elämässä kaikki, mikä on vastoin evankeliumin tai kirkon opetuksia. Entisestä elämästään ja synneistä, jos niitä siihen on liittynyt, hän on tehnyt todellisen parannuksen. Hän odottaa hartaasti hetkeä, jolloin hän syntyisi uudesti Jumalan valtakuntaan. Hän on saamassa osakseen kastetoimituksen, vertauskuvana entisen elämänsä ja sen mukana kaikkien entiseen elämäänsä liittyvien vajavaisuuksien, heikkouksien, kaiken pahuuden ja kaikkien syntien hautaamisesta. Hänet ollaan hautaamassa kasteessa, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden voimalla, hänkin voisi astua uuteen elämään, Jumalan kirkon jäseneksi, Isän lapseksi, Kristuksen valtakunnan kansalaiseksi. Kasteen kautta hän syntyy uudelleen ja tulee soveliaaksi saamaan Pyhän Hengen. Hänen ruumiinsa uudistuu, ja Pyhä Henki annetaan hänelle; hänet konfirmoidaan Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseneksi. Sen me kaikki olemme kerran kokeneet. Tunteemme, uskomme ja toivomme ovat olleet sellaiset.13

Jeesus sanoi Nikodemokselle: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5).

Paavali ja Pietari kirjoittivat kirkon jäsenille: ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:26–27.) ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste – –. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.” (1. Piet. 3:21.)

Näillä kolmella esimerkillä olemme esittäneet selvästi kasteen toimituksen kolminaisen tarkoituksen, [se on nimittäin]

  1. rituaali, joka on Jumalan itsensä perustama ja joka on yhteydessä vanhurskauden iankaikkisen periaatteen, lain noudattamisen, kanssa ja joka siksi on asetettu ihmisen pelastukseksi

  2. alkutoimitus – portti, joka johtaa jäsenyyteen Kristuksen laumassa

  3. kaunis ja ylevä vertauskuva, joka esittää ”vanhan” ihmisen hautaamista kaikkine heikkouksineen ja epäpuhtauksineen ja hänen nousemistaan uuteen elämään.

Kastetoimitus on Jumalan laki, jonka totteleminen vilpittömyydessä, puhtaudessa ja yksinkertaisuudessa tuo vääjäämättä mukanaan Puolustajan, jumalallisen Oppaan luvatun siunauksen. – – Vaikka ihmiset saattavat pilkata kastetta, tehdä sen naurunalaiseksi ja epäillä sen voimaa, kaste pysyy aina yksinkertaisuudessaankin eräänä kauneimmista tunnetuista vertauskuvista ja lisäksi eräänä tehokkaimmista laeista, jotka vaikuttavat ihmisen pelastukseksi.14

Jumala auttakoon meitä kaikkia julistamaan maailmalle parannuksen välttämättömyyttä, kasteen merkitystä, jotta ensiksi täyttäisimme kaiken vanhurskauden, toiseksi pääsisimme sisälle Jumalan valtakuntaan, Hänen kirkkoonsa, ja kolmanneksi, jotta hautaisimme vanhan elämämme ja pääsisimme Hänen Pyhän Henkensä ohjauksen alaisiksi.15

Kun osoitamme vilpitöntä uskoa, teemme parannuksen ja otamme kasteen, me saamme Pyhän Hengen lahjan.

Vain ne, jotka vilpittömästi uskovat Jeesukseen Kristukseen maailman Lunastajana ja jotka tekevät parannuksen synneistään, saavat Pyhän Hengen. Ne, jotka kastetaan ilman uskoa ja parannusta, ovat pelkkiä teeskentelijöitä.16

Yhteydenpitokanava on auki, ja Herra on valmis opastamaan ja opastaa kansaansa. – – Pyhän Hengen todistus on erityinen etuoikeus. On kuin virittäisi radion ja kuulisi äänen maailman toiselta puolen. Ihmiset, jotka eivät ole sen aaltopituudella, eivät kuule sitä, mutta me kuulemme sen, ja meillä on oikeus kuulla tuo ääni ja saada sen opastusta. Me saamme sitä, jos teemme oman osuutemme.17

Jumala auttakoon meitä kaikkia pitämään omantuntomme puhtaana, luonteemme tahrattomana, olemaan vastaanottavaisia Pyhän Hengen kuiskauksille, joka on todellinen, jos me vain viritämme korvamme kuuntelemaan.18

Todistan teille, että jumalallinen innoitus on todellisuutta. Miehet ja naiset, jotka ovat kuuliaisia elämän ja pelastuksen periaatteille ja jotka vilpittömästi tekevät parannuksen synneistään ja yhtä vilpittömästi pyrkivät elämään evankeliumin periaatteiden mukaan, ovat Pyhän Hengen johtamia ja innoittamia, ja heille näytetään tulevaiset. Todistan, että tuo johdatus on tässä kirkossa ja on ollut siitä asti, kun profeetta Joseph Smith perusti sen.19

Myöhempien aikojen pyhät ovat saaneet tietää sen totuuden, että ikuinen evankeliumi on palautettu. Ja mitä tuo tieto tuo heille? Se tuo kaikille, jotka ovat rehellisesti ja vilpittömästi noudattaneet parannuksen ja kasteen periaatteita, Pyhän Hengen lahjan, joka valaisee heidän mieltään, elävöittää heidän ymmärrystään ja juurruttaa heihin tiedon Kristuksesta.

Myöhempien aikojen pyhillä on opas, apu, keino, joka auttaa heitä heidän totuuden hankinnassaan, heidän halussaan tietää, mikä on heidän velvollisuutensa, jotakin, mitä maailmalla ei ole. Ja tuo opas on välttämätön; ihminen ei voi saada selville totuutta, hän ei voi löytää Jumalaa yksin älyn avulla. On sanottu, ettei kukaan voi löytää Jumalaa mikroskoopilla. Järki yksin ei ole riittävä opas totuuden etsinnässä. On olemassa korkeampi, varmempi opas kuin järki. – –

[Usko on] se periaate, joka vie henkemme yhteyteen korkeamman Hengen kanssa, joka palauttaa mieleemme kaiken, näyttää meille tulevaisia ja opettaa meille kaiken. Myöhempien aikojen pyhän, joka haluaa tietää totuuden, velvollisuutena on hankkia tuo Henki.20

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Mitä on usko Jeesukseen Kristukseen? (Ks. s. 212–214.) Miksi usko Jeesukseen Kristukseen on evankeliumin perusperiaatteista tärkein? (Ks. s. 212–214.) Miten meidän on kehitettävä ja vahvistettava uskoamme Häneen?

  • Kuinka me voimme muuttaa uskomme Jeesukseen Kristuk-seen toiminnaksi? Kuinka sinua on siunattu, kun olet osoit- tanut sellaista uskoa Jeesukseen Kristukseen?

  • Miksi tosi usko Jeesukseen Kristukseen johtaa parannukseen? Millä tavoin parannus on enemmän kuin sitä, että lakkaa toimimasta tietyllä tavalla? (Ks. s. 214–216.) Miten meidän on meneteltävä tehdäksemme täydellisen parannuksen synneistämme? Mitä vaaroja on siinä, että jättää parannuksen tekemättä?

  • Mitä vertauskuvallisuutta on kastetoimituksessa? (Ks. s. 216–217.) Minkä liiton tai lupauksen me teemme kasteessa? Mitä Herra puolestaan lupaa? Kuinka me voimme muistaa kasteenliittomme ja nauttia jatkuvasti siihen liittyvistä siunauksista?

  • Mikä on Pyhän Hengen tehtävä? (Ks. s. 218–219.) Mitä meiltä edellytetään, jotta olisimme sopusoinnussa Pyhän Hengen kuiskausten kanssa? (Ks. s. 218–219.) Miksi Pyhän Hengen lahjan saaminen on välttämätöntä paluullemme taivaallisen Isämme luo?

  • Mistä me voimme tietää, milloin Pyhä Henki opastaa meitä? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut Pyhän Hengen ohjauksesta innoituksen kautta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 14:26; Jaak. 2:14–20; 2. Nefi 2:21; 32:5; Moosia 18:8–10; Alma 32:21; Moroni 10:5; OL 11:13–14; 58:43; 121:26.

Viitteet

  1. Gospel Ideals, 1953, s. 329; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 204.

  2. Gospel Ideals, s. 117–118; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 85–86.

  3. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1966, s. 58.

  4. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1928, s. 36–37; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 14.

  5. Gospel Ideals, s. 42; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 37.

  6. Ancient Apostles, 1918, s. 258.

  7. Gospel Ideals, s. 11; ks. Evankeliumin ihanteita, s. 15.

  8. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1968, s. 144–145.

  9. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1938, s. 17; ks. myös Te tulette olemaan minun todistajani, Uskonto 212, 1985, s. 163.

  10. Gospel Ideals, s. 12; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 15.

  11. Gospel Ideals, s. 327–328; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 203; Te tulette olemaan minun todistajani, s. 247.

  12. Evankeliumin opit, oppilaan kirja, Uskonto 231 ja 232, 1988, s. 38–39.

  13. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1960, s. 26–27, kappale- jakoa muutettu.

  14. Gospel Ideals, s. 16–17; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 18–19.

  15. Gospel Ideals, s. 329; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 204.

  16. Ancient Apostles, s. 92.

  17. Cherished Experiences from the Writings of President David O. McKay, toim. Clare Middlemiss, uudistettu laitos, 1976, s. 128, kappalejakoa muutettu.

  18. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1963, s. 95.

  19. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1929, s. 15; ks. myös Mormonin Kirja, oppilaan aineisto, Uskonto 121–122, 1987, s. 479.

  20. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1906, s. 112–113, kappale- jakoa muutettu.