Presidenttien opetuksia
Tahdonvapaus ja vastuu


Luku 22

Tahdonvapaus ja vastuu

Se, mitä itsestäsi teet, riippuu sinusta. Olet tässä maailmassa valitaksesi oikean tai väärän, ottaaksesi vastaan oikean tai antaaksesi periksi kiusaukselle. Siitä valinnasta riippuu hengellisen puolesi kehittyminen. Se on olennaista Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa.1

Johdanto

Presidentti David O. McKay palveli yli kuusi vuosikymmentä johtavana auktoriteettina, ja tuon ajan kuluessa hän oli todistamassa monia huomattavia maailmanhistorian tapahtumia. Hän näki maailmanlaajuista kuohuntaa kuten kaksi maailmansotaa, laajalle levinneitä alueellisia selkkauksia sekä ydinsodan partaalle joutuneiden suurvaltojen synnyn. Hän koki myös merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia kuten suuren lamakauden ja sen, kuinka maailma yhä lisääntyvässä määrin hyväksyy välittömän tyydytyksen hakemisen vapaiden sukupuolisuhteiden ja huumeiden avulla. Innoitettuna historian todistajana hän puhui kirkon jäsenille monta kertaa tahdonvapaudesta ja yksilön vastuusta. Konferenssipuheessa, jonka vanhin McKay (silloin kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä) piti Yhdysvaltain liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan, hän puhui niistä traagisista tapahtumista, jotka maailmaa saartoivat:

”En usko, että Jumala on aiheuttanut sen kurjuuden, nälänhädän, ruton ja kuoleman, jotka pyyhkäisevät nyt yli sodan runtelemien maiden Euroopassa. Uskon, että maailmassa tällä hetkellä vallitseva tilanne on suoraa seurausta – väistämätöntä seurausta – tottelemattomuudesta Jumalan laeille. – – Ihmiset voivat valita oikein tai he voivat valita väärin, he saavat vaeltaa pimeydessä tai he saavat vaeltaa valossa, ja muistakaa, ettei Jumala ole jättänyt lapsiaan ilman valoa. Hän on antanut heille maailman eri taloudenhoitokausina evankeliumin valon, jossa he voivat vaeltaa kompastumatta, jossa he voivat löytää sen rauhan ja onnen, jonka Hän rakastavana Isänä toivoo lastensa saavan osakseen, mutta Herra ei ota heiltä heidän vapaata tahtoaan.”2

Vaikka presidentti McKay oli tietoinen murhenäytelmistä, joita voi tulla, kun ihmiset valitsevat pahan, hän oli aina kiitollinen tahdonvapauden lahjasta. Hän ymmärsi siunaukset, jotka koituvat vanhurskaista valinnoista, ja hän muistutti opettamiaan ihmisiä siitä, että vapaus valita on olennainen osa pelastussuunnitelmaa. Tahdonvapautta koskevissa saarnoissaan hän sanoi sitä usein ”Jumalan suurimmaksi lahjaksi ihmiselle”.

David O. McKayn opetuksia

Tahdonvapauden iankaikkinen lahja suo meidän edistyä ja saada korotus.

Tahdonvapaus on sielun edistyksen välttämätön lähde. Herran tarkoitus on, että ihmisestä tulee Hänen kaltaisensa. Jotta ihminen voisi siihen päästä, Luojan oli tehtävä hänestä ensin vapaa.3

[Ilmestyskirjassa] on merkittävä viittaus taivaassa syttyneeseen sotaan (ks. Ilm. 12:7). Se ei ole vain merkittävä vaan näennäisen ristiriitainen, sillä me pidämme taivasta selestisenä autuuden paikkana, jossa sota tai riita tuntuu mahdottomalta. Kohta on merkittävä, koska se viittaa valinnan ja toiminnan vapauteen henkimaailmassa. Kallisarvoisessa helmessä meille sanotaan näin: ”Ja nyt, koska Saatana kapinoi minua vastaan ja pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden, jonka minä, Herra Jumala, olin antanut hänelle, ja koska hän myös pyrki siihen, että antaisin hänelle oman voimani, Ainosyntyiseni voimalla minä käskin syöstä hänet alas;

ja hänestä tuli Saatana, niin, nimittäin Perkele, kaikkien valheiden isä, eksyttämään ja sokaisemaan ihmisiä ja johdattamaan heitä vankeina tahtonsa mukaan, vieläpä kaikkia, jotka eivät kuule minun ääntäni.” (Moos. 4:3–4, kursivointi lisätty.)

Pankaa tuosta kohdasta merkille kaksi asiaa: ensiksi, että Saatana oli päättänyt tuhota ihmisen tahdonvapauden. Tahdonvapaus on lahja Jumalalta. Se on osa Hänen jumalallisuuttaan. Toinen seikka on, että Saatana halusi syrjäyttää Jumalan. Lainaan: ”Anna –– minulle kunniasi” [Moos. 4:1].

Maailma ei ymmärrä tuon ihmiselle annetun jumalallisen lahjan merkitystä. Se on yhtä myötäsyntyinen kuin äly, jota – niin meille kerrotaan – ei ole koskaan luotu – –, eikä sitä voidakaan luoda [ks. OL 93:29].4

Tahdonvapaus ja siihen liittyvä vastuu ovat olennaisia näkökohtia Jeesuksen opetuksissa. Koko palvelutyönsä ajan Hän tähdensi yksilön arvoa ja oli esimerkkinä siitä, minkä nykyajan ilmoituksissa ilmaistaan olevan Jumalan työ ja kirkkaus – ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” [Moos. 1:39]. Sellainen edistyminen on mahdollista vain sielun vapauden jumalallisen lahjan avulla.

Toisaalta pakko on lähtöisin Lusiferista itsestään. Jopa ihmisen [kuolevaisuutta edeltäneessä] tilassa Saatana tavoitteli valtaa pakottaakseen ihmissuvun toimimaan tahtonsa mukaan ehdottamalla, etteivät ihmiset saisi käyttää vapaata tahtoaan. Jos hänen suunnitelmansa olisi hyväksytty, ihmisistä olisi tullut pelkkiä sätkynukkeja diktaattorin käsissä, ja syy, jonka vuoksi ihminen tuli maan päälle, olisi tehty turhaksi. Siksi Saatanan ehdottama hallitsemisjärjestelmä hylättiin ja tahdonvapauden periaate saatettiin voimaan.5

Vaikka Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja kaiken siinä, ”ihminen on Jumalan jalokivi”. Se on vain yksi tapa sanoa, että maa luotiin ihmistä eikä ihminen maata varten. Jumala antoi ihmiselle osan jumalallisuuttaan. Hän antoi ihmiselle valitsemisen voiman, jota ei ole millään muulla olennolla maailmassa. Niinpä Hän antoi ihmiselle velvollisuuden käyttäytyä iankaikkisen olennon tavoin. Ei voi ajatella suurempaa lahjaa, joka voisi tulla ihmisen osaksi, kuin valitsemisen vapaus. Sinä yksin olet vastuussa, ja käyttämällä tuota valinnanvapautta kasvat luonteeltasi, älykkyydeltäsi, lähestyt jumaluutta, ja lopulta voit saavuttaa tuon ylhäisen korotuksen. Se on suuri velvollisuus. Hyvin harvat ihmiset arvostavat sitä. Tiet on viitoitettu selvästi – toinen tarjoaa eläimen kaltaista olemassaoloa, toinen yltäkylläistä elämää. Kuitenkin Jumalan luoduista suurin – ihminen – tyytyy usein ryömimään eläimen tasolla.6

Elämän itsensä jälkeen oikeus ohjata tuota elämää on Jumalan suurin lahja ihmiselle. – – Vapautta valita tulee vaalia enemmän kuin mitään, mitä maa voi antaa. Se on luontainen osa ihmisen henkeä. Se on jumalallinen lahja. – – Syntyipä sitten viheliäiseen köyhyyteen tai joutuipa syntyessään perityn rikkauden kahlitsemaksi, niin jokaisella on tämä kallisarvoisin kaikista elämän lahjoista – tahdonvapauden lahja, ihmisen synnynnäinen ja luovuttamaton oikeus.7

Pyhien kirjoitusten kohdat osoittavat, että [tahdonvapaus] 1) on välttämätön ihmisen pelastukselle ja 2) voi muodostua mittakepiksi, jolla ihmisten, järjestöjen ja kansakuntien teot saatetaan tuomita.

”Rohkaiskaa sen tähden sydämenne ja muistakaa, että te olette vapaita toimimaan omasta puolestanne – valitsemaan ikuisen kuoleman tien tai iankaikkisen elämän tien” (2. Nefi 10:23).8

Tahdonvapauden myötä seuraa henkilökohtainen vastuu täyttää ”todellinen elämän tarkoitus”.

Jokaisella yksityisellä ihmisellä on vastuu valita vanhurskauden, uskollisuuden ja lähimmäisiin kohdistuvan velvollisuuden tie. Jos hän [valitsee] toisin, ja [saa] tulokseksi epäonnistumisen, kurjuuden ja kuoleman, hän voi syyttää vain itseään. Kuten presidentti [Brigham] Young sanoi eräässä tilanteessa:

”Jos veli Brigham lähtee väärälle polulle ja tulee suljetuksi pois taivasten valtakunnasta, niin ketään muuta ei voi syyttää kuin veli Brighamia. Minä olen ainoa olento taivaassa, maan päällä tai helvetissä, jota siitä voi syyttää.

Tämä soveltuu yhtä lailla jokaiseen myöhempien aikojen pyhään. Pelastus on omakohtaista toimintaa. – – Kun pelastusta tarjotaan minulle, voin hylätä sen tai ottaa sen vastaan. Ottaessani sen vastaan sitoudun läpi elämäni olemaan ehdottoman kuuliainen ja alamainen sen suurelle Aikaansaajalle ja niille, jotka Hän määrää minua opettamaan. Hylätessäni sen seuraan omaa tahtoani mieluummin kuin Luojani tahtoa.” [Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 293–294.]9

Tahdonvapauden myötä tulee vastuu. Jos ihmistä on määrä palkita vanhurskaudesta ja rangaista pahuudesta, niin yleinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että hänelle annetaan kyky toimia itsenäisesti. Tieto hyvästä ja pahasta on välttämätöntä ihmisen edistymiselle maan päällä. Jos hänet alinomaa pakotettaisiin tekemään oikein tai jos hänet avuttomana houkuteltaisiin tekemään syntiä, hän ei ansaitsisi siunausta edellisestä eikä rangaistusta toisesta. – –

Ihmisen vastuu toimii vastaavasti hänen vapaan tahtonsa mukaan. Jumalallisen lain ja luonnonlakien mukainen toiminta tuottaa onnea, ja sellainen toiminta, joka on jumalallisen totuuden vastaista, tuottaa kurjuutta. Ihminen ei ole vastuussa ainoastaan jokaisesta teostaan vaan myös jokaisesta turhasta sanasta ja ajatuksesta. Vapahtaja sanoi:

”– – jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili” [Matt. 12:36].10

Maapallo kaikessa majesteettisuudessaan ja ihmeellisyydessään ei ole luomisen päämäärä eikä tarkoitus. ”– – minun – – kirkkauteni”, sanoo Herra itse, on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39, kursivointi lisätty). Ja ihmisen tulee jumalallista tahdonvapauden lahjaa käyttäessään tuntea olevansa velvoitettu, tuntea velvollisuudekseen auttaa Luojaa tämän jumalallisen tarkoituksen toteuttamisessa.

Elämän todellinen tarkoitus ei ole pelkkä olemassaolo, ei nautinto, ei kunnia, ei rikkaus. Elämän todellinen tarkoitus on ihmiskunnan täydellisyys yksilöllisin ponnistuksin Jumalan innoituksen opastamana.11

On olemassa muutamia yksinkertaisia mutta olennaisia asioita, joita jokainen voi tehdä. Yksi niistä on se, että jokainen ihminen tekee työtä pelastuakseen. Eräs merkittävä kirkon oppi on se, että jokaisella yksilöllä on tämä vastuu ja että ihmisen pelastus on vähittäinen kehitysprosessi. – – Meidän tulee etsiä innoitukseksemme Jumalan voimaa ja armoa saadaksemme lopullisen voiton.

Työn tekeminen omaksi pelastukseksi ei tarkoita kuitenkaan sitä, että istuu toimettomana unelmoimassa ja toivomassa, että Jumala ihmeellisesti työntäisi syliimme runsaita siunauksia. Se on sitä, että me päivittäin, tunneittain, hetkittäin, jos on tarpeen, suoritamme sillä hetkellä edessämme olevan tehtävän tai velvollisuuden ja toimimme samalla tavoin onnellisina vuosien vieriessä jättäen sellaisen työmme hedelmät itsemme tai toistemme nautittaviksi siten kuin oikeudenmukainen ja suopea Isä päättää.

En ole unohtanut pyhien kirjoitusten kohtaa, jossa sanotaan: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” [Ef. 2:8.] Se on ehdottoman totta, sillä tullessaan kuolevaisuuteen ihminen oli [voimaton] pelastamaan itseään. Jos hänet olisi jätetty hapuilemaan luonnollisessa tilassa, hänestä olisi tullut ja tulikin lihallinen, aistillinen ja perkeleellinen luonnoltaan [ks. Alma 42:10]. Mutta Herra ilmestyi armossaan ihmiselle, antoi hänelle evankeliumin eli iankaikkisen suunnitelman, jonka avulla ihminen voi kohota elämän lihallisuuden ja itsekkyyden yläpuolelle ja saada hengellisen täydellisyyden.

Mutta hänen on kohottava omien ponnistelujensa turvin ja hänen on vaellettava uskossa.12

Valinta noudattaa evankeliumin periaatteita tuo onnen, rauhan ja pelastuksen.

Herran sanan tai lain noudattaminen edistää poikkeuksetta ihmisen onnea ja pelastusta. Meille sanotaan, että ne, jotka eivät tee, mitä Herra käskee, joutuvat oikeudenmukaisuuden ja tuomion alaisiksi. Toisin sanoen moraalin maailmassa on ikuisesti voimassa palkinnon ja rangaistuksen laki – palkinto sen mukaan, kuinka lakia on noudatettu, ja rangaistus tottelemattomuuden todellisen määrän mukaan.13

Kristuksen rauhaa ei saavuteta tavoittelemalla sitä, mikä elämässä on pinnallista, eikä se tule muutoin kuin puhkeamalla esiin ihmissydämestä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” [Joh. 14:27.] Näin Ihmisen Poika, oman tahtonsa ja testamenttinsa toimeenpanija, antoi opetuslapsilleen ja ihmiskunnalle ”ensimmäisen kaikista ihmisen siunauksista”. Se oli lahja, jonka ehtona oli kuuliaisuus Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteille. Näin lahja on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle. Ei kenelläkään sellaisella ole rauhaa itsensä eikä Jumalansa kanssa, joka rikkoo oikeudenmukaisuuden lakia itseensä nähden antautumalla himon ja halujen tyydyttämisen valtaan, antaa periksi kiusauksille vastoin syyttävää omaatuntoaan, tai lähimmäisiinsä nähden pettämällä heidän luottamuksensa. Rauha ei tule lain rikkojalle; rauha tulee lainkuuliaisuuden kautta, ja juuri tätä sanomaa Jeesus haluaisi meidän julistavan ihmisten keskuudessa.14

Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, on antanut meille keinon, jonka avulla me voimme saada iankaikkisen onnen ja rauhan Isämme valtakunnassa, mutta ihmisen on tehtävä työtä omaksi pelastuksekseen olemalla kuuliainen evankeliumin iankaikkisille periaatteille ja toimituksille.15

Yhteiskunnan jäseninä meidän tulee arvostaa vapautta ja edistää sen vastuullista käyttöä.

Sananvapaus ja toiminnan vapaus niissä rajoissa, jotka eivät loukkaa muiden vapautta, ovat – – jumalallisia lahjoja, ”ihmisarvolle ja ihmisen onnelle välttämättömiä”.16

Vapaus voi olla joko hyödyllistä tai kohtalokasta sen käytöstä riippuen. – – ”Vapaus on korkeamman elämän ilmakehä. – – Vapaus? – Se on kunnioitusta. – – Ihmiset on tehtävä kykeneviksi ja kelvollisiksi käyttämään [vapautta], muutoin julkisesta elämästä tulee mahdotonta.”17

Todellista vapautta yksilöille on se, että he saavat nauttia jokaisesta oikeudesta, joka edistää ihmisen rauhaa ja onnea, niin kauan kuin sellaisen etuoikeuden käyttäminen ei häiritse samaa etuoikeutta muiden kohdalla. Se on sitä, ettei tee sitä, mitä haluaa tehdä, vaan sitä, mitä pitää tehdä. Se on jokaisen yksilön oikeus olla oman aikansa ja tekojensa herra osoittaen rehtiyttä ja oikeudenmukaisuutta lähimmäisiään kohtaan ja ollen sopusoinnussa Jumalan lakien kanssa. – – Se on valitsemisen vapautta, jumalallinen lahja, välttämätön hyve rauhanomaiselle yhteiskunnalle.18

Tänä epävarmuuden ja levottomuuden aikana vapautta rakastavien kansojen suurimpana velvollisuutena ja tärkeimpänä tehtävänä on varjella ja julistaa yksilön vapautta, hänen suhdettaan jumaluuteen sekä välttämättömyyttä olla kuuliainen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteille. Vain siten ihmiskunta tulee saamaan rauhan ja onnen.19

Jos haluamme tehdä maailmasta paremman, osoittakaamme innokkaammin arvostavamme – – vapautta.20

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Miksi Jumala antoi meille tahdonvapauden? (Ks. s. 223–225.) Miksi Saatana halusi riistää meiltä tahdonvapauden? (Ks. s. 223–224.)

  • Millä tavoin Saatana yrittää jatkuvasti vaikuttaa tahdonvapauteemme? Kuinka me voimme vastustaa noita yrityksiä?

  • Mitä opastusta Herra on suonut auttaakseen meitä käyttämään tahdonvapauttamme vanhurskaasti? Millaisia neuvoja voisit antaa henkilölle, jonka on vaikea erottaa oikeaa ja väärää toisistaan?

  • Millä tavoin vanhemmat voivat opettaa ja kouluttaa lapsiaan, kunnes lapset ovat riittävän kypsiä tekemään omat päätöksensä? Kuinka me voimme arvostaa perheenjäsenten tahdonvapautta ja samanaikaisesti auttaa heitä tekemään oikeita päätöksiä? Kuinka me voimme auttaa perheenjäseniä ymmärtämään päätöstensä seuraukset?

  • Presidentti McKay opetti, että ”elämän tarkoitus on ihmiskunnan täydellisyys yksilöllisin ponnistuksin Jumalan innoituksen opastamana” (s. 227). Kuinka tahdonvapaus voi auttaa meitä tämän jumalallisen tarkoituksen toteuttamisessa? (Ks. s. 225–228.) Mikä on oma vastuumme tahdonvapautemme käyttämisessä? (Ks. s. 225–228.)

  • Kuinka ihmisen tahdonvapaus ja Jeesuksen Kristuksen sovitus liittyvät toisiinsa?

  • Millä tavoin tahdonvapautemme vanhurskas käyttäminen tekee meistä vapaita?

  • Kuinka me voimme auttaa vapauden vaalimisessa ja edistää yksilöllisten vapauksien vastuullista käyttöä? (Ks. s. 229.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joos. 24:15; 2. Nefi 2:14–16, 26–28; Alma 5:40–42; Hel. 14:30–31; OL 58:26–28; 130:20–21; Abr. 3:24–28.

Viitteet

  1. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 134–135; ks. myös George I. Cannon, ”Isä puhuu”, Valkeus, tammikuu 1987, s. 19.

  2. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1917, s. 46–47, kappalejakoa muutettu.

  3. Conference Report, huhtikuu 1950, s. 32; ks. myös Nuoret Naiset, oppikirja 3, 1995, s. 88.

  4. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 7.

  5. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1950, s. 34–35; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 193.

  6. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1969, s. 6–7; ks. myös Kirkon presidentit, Uskonto 345, painovuosi puuttuu, s. 273–274.

  7. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1950, s. 32; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 191.

  8. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1940, s. 116; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 192.

  9. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1938, s. 18; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 213.

  10. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1950, s. 33; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 193.

  11. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1963, s. 7.

  12. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1938, s. 17–18, kappalejakoa muutettu.

  13. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1951, s. 6.

  14. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1938, s. 133; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 35 ja Te tulette olemaan minun todistajani, Uskonto 212, 1980, s. 59–60.

  15. Gospel Ideals, 1953, s. 8; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 13.

  16. Pathways to Happiness, toim. Llewelyn R. McKay, 1957, s. 166.

  17. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1937, s. 29, kappalejakoa muutettu; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 199.

  18. True to the Faith: From the Sermons and Writings of David O. McKay, toim. Llewelyn R. McKay, 1966, s. 139.

  19. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1950, s. 37; ks. myös Harold B. Lee, ”Opettakaa pelastuksen evankeliumia”, Valkeus, elokuu 1973, s. 335.

  20. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1940, s. 104.