Presidenttien opetuksia
Todistus totuudesta


Luku 17

Todistus totuudesta

Todistus Jeesuksen Kristuksen evankeliumista on pyhin ja kallein lahja elämässämme. Se voidaan saada ainoastaan noudattamalla evankeliumin periaatteita, ei kulkemalla maailman teitä.1

Johdanto

Presidentti David O. McKay opetti usein, että on tärkeää saada omakohtainen todistus evankeliumista, ja lupasi, että ”Herra ei koskaan hylkää niitä, jotka Häntä etsivät”. Nuoruudessaan David O. McKay halusi saada omakohtaisen todistuksen totuudesta. Muistellessaan tuota vaihetta elämässään hän kirjoitti:

”Jotenkin sain nuoruudessani sellaisen käsityksen, että me emme voisi saada todistusta ilman jonkinlaista ilmestystä. Luin profeetta Joseph Smithin ensimmäisestä näystä ja tiesin hänen tienneen, että se, mitä hän oli saanut, oli Jumalasta. Kuulin isäni todistavan äänestä, joka oli tullut hänelle, ja jotenkin sain sen vaikutelman, että se oli kaiken todistuksen alkulähde. Ymmärsin nuoruudessani, että kallisarvoisinta, mitä ihminen voi tässä elämässä saada, oli todistus tämän työn jumalallisuudesta. Janosin sitä. Minusta tuntui, että jos saisin todistuksen, kaikki muu vaikuttaisi todellakin merkityksettömältä.

En laiminlyönyt rukouksiani. Minusta tuntui aina, että rukous salassa joko huoneessa tai ulkona lehdossa tai kukkuloilla toisi tuollaisen todistuksen. Niinpä sitten poikasena polvistuin rukoukseen useammin kuin kerran tuomipihlajapensaan viereen satuloidun hevoseni seisoessa tien vieressä.

Muistan ratsastaneeni Huntsvillen vuorten yli eräänä iltapäivänä ja ajatelleeni näitä asioita ja päättäneeni, että siellä vuorten hiljaisuudessa oli paras paikka saada todistus. Pysäytin hevoseni, heitin ohjakset sen pään yli, menin muutaman askeleen kauemmas ja polvistuin puun juurelle. Ilma oli kirkasta ja puhdasta, auringonvalo suloista, vehreä kasvillisuus ja kukat levittivät tuoksuaan ilmaan. – –

Polvistuin ja kaikella sydämeni palavuudella vuodatin sieluni Jumalalle ja pyysin Häneltä todistusta tästä evankeliumista. Ajattelin, että saisin jonkinlaisen ilmestyksen, että muuttuisin jotenkin niin, että en voisi enää epäillä.

Nousin ylös ja hevoseni selkään, ja kun se lähti seuraamaan polkua, muistan tarkkailleeni itseäni varsin tutkistelevasti ja puistelleeni tahattomasti päätäni ja sanoneeni itselleni: ’Ei, herraseni, ei tule mitään; olen aivan sama poika kuin olin ennen kuin polvistuin.’ Odottamani ilmestys ei ollut tullut.”2

Vaikka presidentti McKay ei heti saanutkaan odottamaansa ilmestystä, hän etsi omakohtaista todistusta jatkuvasti. Myöhemmin hän kirjoitti, että ”se hengellinen ilmestys, jota olin teini-ikäisenä poikana rukoillut, tuli luonnollisena seurauksena velvollisuuden täyttämisestä”.3

Oman kokemuksensa perusteella presidentti McKay opetti, että kuuliaisuus evankeliumin periaatteille oli todistuksen saamisen avain. Hän todisti: ”Jos ottaa asiakseen omaksua ikuisen elämän periaatteet, huomaa sen juurruttavan sieluun siunauksen Pyhältä Hengeltä, joka antaa kaiken epäilyksen mahdollisuudenkin ylittävän todistuksen siitä, että Jumala elää, että Hän on todellakin Isämme ja että tämä on Hänen työtään, jonka profeetta Joseph Smith on aloittanut. Se on minun todistukseni – kallisarvoisin asia elämässäni!”4

David O. McKayn opetuksia

Todistus totuudesta on kallisarvoisinta maailmassa.

Tässä maailmassa ihminen ei voi omistaa mitään, mikä toisi enemmän lohtua, enemmän toivoa ja uskoa kuin todistus siitä, että on olemassa taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä, tai että on olemassa Jeesus Kristus, Hänen ainosyntyinen Poikansa, että nuo kaksi taivaallista Persoonaa ilmestyivät profeetta Joseph Smithille ja perustivat Jeesuksen Kristuksen kirkon ja että ihmisiä on virallisesti valtuutettu edustamaan jumaluutta.5

Kallisarvoisin asia maailmassa on todistus totuudesta. – – Totuus ei koskaan vanhene, ja totuus on se, että Jumala on pappeuden lähde – –, että Hän elää, että Jeesus Kristus, suuri Ylipappi, on tämän kirkon johdossa.6

Me olemme saaneet Hengen todistuksen siitä, että me olemme taivaallisen Isämme lapsia. Me olemme saaneet todistuksen siitä, että Jumala on elävä Olento. Me olemme saaneet todistuksen siitä, että Kristus, joka ristiinnaulittiin ja joka nousi kolmantena päivänä kuolleista ylösnousseena Olentona, on tämän kirkon johdossa. Me olemme saaneet Hengen todistuksen siitä, että Hän on ilmoittanut tällä taloudenhoitokaudella Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, joka on jälleen palautettu maan päälle kaikessa täyteydessään. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi sellaisena kuin se ilmoitettiin profeetta Joseph Smithille on todellakin joka tavalla Jumalan voima, joka tuo pelastuksen [ks. Room. 1:16]. Se tuo jokaiselle ihmiselle täydellisen elämän täällä ja kuuliaisuudesta evankeliumin periaatteille se antaa meille iankaikkisen elämän.7

Vaalikaa sydämessänne todistusta totuudesta. Tehkää se yhtä lujaksi ja yhtä varmaksi ja horjumattomaksi kuin kiintotähdet taivaalla. Tulkoon jokaiseen sydämeen ja kaikkiin koteihimme todellinen Kristuksen, Lunastajamme, Henki, jonka olemassaolon, jonka innoittavan opastuksen tiedän olevan todellista.8

Kun olemme kuuliaisia, saamme todistuksen Hengen kautta.

Ajatuksen puhtaus ja Vapahtajan opastuksen tavoittelu päivittäin vilpittömin sydämin johtaa todistukseen Kristuksen evankeliumin totuudesta, todistukseen, joka on yhtä varma ja pysyvä kuin Pietarilla – – tämän nähtyä Kristuksen kirkastumisen ja kuultua Jumalan äänen todistavan Hänen jumalallisuudestaan [ks. Matt. 17:1–5].9

Olen miettinyt, kuinka moni meistä osoittaa – – [nuorille], kuinka he voivat [saada todistuksen]. Tähdennämmekö riittävästi sitä seikkaa, että he eivät koskaan tiedä sitä, jos he lankeavat syntiin, että he eivät koskaan saa selville sitä, jos he elävät tyydyttääkseen himojaan ja halujaan? ”Ei minun Henkeni ainaisesti kiistele ihmisen kanssa” (OL 1:33; Moos. 8:17). Hänen Henkensä ei asu epäpyhissä tomumajoissa. (”Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä” [Hel. 4:24].) Eikä teillä voi olla todistusta ilman Jumalan Henkeä. – –

– – Herää kysymys: Kuinka voin tietää? Jeesus on vastannut siihen kuten Hän on osoittanut tien jokaisella elämän alueella. Kun Hän eräänä päivänä todisti jumalallisuudestaan, siitä, että Hänen opetuksensa olivat Jumalasta, fariseukset ja muut Hänen ympärillään sanoivat: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?” Mistä me tiedämme (se oli heidän kysymyksensä), että olet jumalallinen? Ja Hän antoi heille koruttoman vastauksen: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:15, 17.) Siinä oli varma vastaus – selvä lausunto. – – ”Jos noudatatte Hänen tahtoaan, pääsette kyllä selville.” Ja ”ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jonka Hän on lähettänyt” [ks. Joh. 17:03].10

Herra sanoo Opissa ja liitoissa, että joidenkuiden on annettu Pyhän Hengen kautta tietää, että Jeesus on Jumalan Poika ja että Hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden [ks. OL 46:13]. Tarkoitan juuri näitä, jotka seisovat lujina ilmoituksen kalliolla todistuksessa, jonka he esittävät maailmalle. Mutta Herra sanoo edelleen, että on muita, joiden annetaan uskoa toisten sanojen todistukseen, että hekin saisivat pelastuksen, jos he pysyvät uskollisina [ks. OL 46:14]. Kaikille näille todistus tulee kuitenkin myös päivittäisistä kokemuksista.

Myöhempien aikojen pyhät kaikkialla maailmassa saavat vahvistusta todistukselleen aina kun he täyttävät velvollisuutensa. He tietävät, että evankeliumi opettaa heitä olemaan parempia ihmisiä, että kuuliaisuus evankeliumin periaatteille tekee heistä vahvempia miehiä ja uskollisempia naisia. He saavat sellaista tietoa joka päivä eivätkä he voi kieltää sitä. He tietävät, että kuuliaisuus Jeesuksen Kristuksen evankeliumille tekee heistä parempia ja uskollisempia aviomiehiä, uskollisia ja arvostettuja vaimoja, kuuliaisia lapsia. He tietävät, että kuuliaisuus evankeliumin periaatteille tekee heistä joka suhteessa ihanteellisia kodin luojia. Ihanne on olemassa, he tuntevat sen mielessään, he eivät voi kieltää sitä, he tietävät sen ja he tietävät, että näiden periaatteiden rikkomisella on vastakkainen vaikutus heidän omaan elämäänsä ja heidän kotielämäänsä. He tietävät, että kuuliaisuus evankeliumille edistää todellista veljeyttä ja toveruutta ihmiskunnan keskuudessa, ja he tietävät, että he ovat parempia kansalaisia ollessaan kuuliaisia laeille ja toimituksille. Kun he siis hoitavat päivittäisiä toimiaan ja toteuttavat uskontoa ammatissaan, evankeliumin totuus näkyy esimerkillisesti heidän elämässään.11

Olette epäilemättä tavanneet ihmisiä, jotka – – ihmettelevät, kuinka tämä kirkko on niin elinvoimainen ja kasvava. Salaisuus on siinä, että jokaisella uskollisella myöhempien aikojen pyhällä on henkilökohtainen varmuus siitä, että tämä on Jumalan työtä, sama voima, joka antoi Pietarille ja Johannekselle voimaa seistä syyttäjiensä edessä ja julistaa avoimesti ja rohkeasti suuressa neuvostossa, että Jeesuksen voimasta, jonka ”te ristiinnaulitsitte – – tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne”, että ”mitään muuta nimeä, joka [heidät] pelastaisi, ei ole ihmisille annettu” [Ap. t. 4:10, 12].

Salaisuus piilee siinä todistuksessa, joka on jokaisella uskollisella Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenellä, että evankeliumi koostuu oikeista periaatteista. – – Tämä todistus on ilmoitettu jokaiselle vilpittömälle miehelle ja naiselle, joka on mukautunut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteisiin, joka on ollut kuuliainen toimituksille ja saanut oikeuden Jumalan Henkeen, Pyhään Henkeen, ja ottanut Hänet vastaan oppaakseen. Jokainen ihminen on itsenäinen tuossa todistuksessa omassa elämänpiirissään aivan kuten tuhannet hehkulamput, jotka [tekevät] Salt Lake Citystä – – niin säteilevän iltaisin jokaisen niistä seistessä ja loistaessa omassa piirissään. Ja silti sen valon saa aikaan sama voima, sama energia, josta kaikki muut lyhdyt saavat energiansa.12

Jos otamme vastaan ihmisen todistuksen, Jumalan todistus on suurempi, sillä se on todistus, jonka Jumala on antanut Pojastaan: ”Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään” [1. Joh. 5:10]. On olemassa Hengen todistus. Jumala todellakin ilmoittaa tänä aikana ihmissielulle, että Herra todella nousi ylös, että tämä suuri työ on jumalallista, totuuden, jumalallisen ja iankaikkisen totuuden, että Jumala elää – ei voimana, olemuksena, energiana, sähkönä vaan Isänämme taivaassa. – – Jumala ilmoittaa sielulle olevansa olemassa. Hän ilmoittaa, että Herra Jeesus Kristus, joka tuli maailmaan antamaan ihmisille suurenmoisen tiedon Jumalan ja Hänen Poikansa olemassaolosta, on jumalallinen.13

Totuus oppaanamme, toverinamme, liittolaisenamme, innoittajanamme meitä innoittaa tietoisuus sukulaisuudestamme Jumalaan, ja kaikki tämän elämän vähäiset koettelemukset, surut ja kärsimykset haihtuvat kuin hetkelliset, harmittomat unennäöt. Se on etuoikeutemme, jonka saamme Jumalan siunauksena ja opastuksena, jos sovellamme päivittäisiin toimiimme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hengellisiä siunauksia ja etuoikeuksia.14

Todistus evankeliumista on sielun ankkuri.

Todistus evankeliumista on sielun ankkuri sekasorron ja kiistojen keskellä. – – Tieto Jumalasta ja Hänen laeistaan merkitsee vakautta, merkitsee tyytyväisyyttä, merkitsee rauhaa ja niiden myötä sydäntä, joka on täynnä rakkautta ja joka kurkottautuu lähimmäisemme puoleen tarjoten samoja siunauksia, samoja etuoikeuksia.15

Emme voi todella uskoa, että olemme Jumalan lapsia ja että Jumala on olemassa, uskomatta Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuden lopulliseen ja väistämättömään voittoon. Jos uskomme sen, meidän ei tarvitse kantaa niin paljon huolta maailman ja vallitsevan sivilisaation tuhoutumisesta, koska Jumala on perustanut kirkkonsa, jota ei koskaan revitä hajalle eikä anneta toiselle kansalle. Ja niin kuin Jumala elää ja Hänen kansansa on uskollinen Hänelle ja toisilleen, meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä, etteikö totuus lopulta voittaisi.

– – Jos teillä on tuo todistus [totuudesta] puolellanne, voitte kulkea herjausten, panettelun ja solvausten synkän laakson halki lannistumatta aivan kuin yllänne olisi taianomainen suojahaarniska, jota mikään luoti tai nuoli ei voi lävistää. Voitte pitää päänne pystyssä, heilauttaa sitä pelottomasti ja uhmakkaasti, katsoa jokaista ihmistä rauhallisesti ja rävähtämättä silmiin. – – Tiedätte, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin, että niin täytyy tapahtua, että kaiken täytyy paeta totuuden suuren ja valkean valon tieltä kuten pimeys häviää olemattomiin auringonvalon ilmestyessä.16

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Mitä merkitsee se, että ihmisellä on todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan? Miksi todistus on kallisarvoisinta, mitä voimme itsellemme hankkia? (Ks. s. 177–178.) Miksi on ensiarvoisen tärkeää, että meillä jokaisella on omakohtainen todistus?

  • Mitä meidän on tehtävä, jotta saisimme todistuksen totuudesta? (Ks. s. 178–181.) Miksi kuuliaisuus on olennainen osa vahvaa todistusta? Mikä osuus Pyhällä Hengellä on todistuksemme saamisessa?

  • Miksi meidän on tärkeää vahvistaa todistustamme koko elämämme ajan? Mitä keinoja olet löytänyt todistuksesi ravitsemiseen?

  • Kuinka me voimme auttaa lapsiamme saamaan todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan?

  • Presidentti McKay opetti, että ”todistus evankeliumista on sielun ankkuri” (s. 181–182). Miksi me tarvitsemme todistuksen sielumme ankkuriksi? (Ks. s. 181–182.) Kuinka todistuksesi on suojellut ja vahvistanut sinua elämän koettelemuksissa?

  • Miksi on tärkeää kertoa omasta todistuksestaan muille? Mitä siunauksia olet saanut lausuttuasi todistuksesi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 16:13–17; Luuk. 22:32; Joh. 7:17; 14:26; Et. 12:4; Moroni 10:3–5; OL 1:39; 93:24–28.

Viitteet

  1. Treasures of Life, toim. Clare Middlemiss, 1962, s. 228; ks. myös Joseph Anderson, ”Henkilökohtainen todistus”, Valkeus, lokakuu 1976, s. 79.

  2. Treasures of Life, s. 228–230; ks. myös Nainen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, osa A, 1998, s. 39–40; Kirkon presidentit, 1974, s. 93.

  3. Cherished Experiences from the Writings of President David O. McKay, toim. Clare Middlemiss, uudistettu laitos, 1976, s. 7.

  4. Treasures of Life, s. 232.

  5. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1953, s. 88.

  6. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1948, s. 172.

  7. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1966, s. 136.

  8. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 145–146.

  9. Ancient Apostles, 1918, s. 49.

  10. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1953, s. 88–89.

  11. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1912, s. 121, kappalejakoa muutettu; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 76.

  12. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1912, s. 120–121; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 75–76.

  13. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1925, s. 111.

  14. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1958, s. 130.

  15. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1912, s. 122.

  16. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1969, s. 152.