Luku 3
Herran sana ja tahto
Winter Quartersin kärsimysten keskellä Brigham sai sanan, että noin tuhannen miehen joukko oli hyökännyt pieneen pyhien yhteisöön, joka oli yhä Nauvoossa. Parisensataa pyhää oli taistellut vastaan, mutta muutaman päivän jälkeen heidät oli voitettu taistelussa. Kaupungin johtohenkilöt neuvottelivat pyhien rauhanomaisesta siirtämisestä turvaan, sillä monet olivat köyhiä ja sairaita. Mutta pyhien lähtiessä kaupungista rähinöitsijät ahdistelivat heitä ja ryöstivät heidän kotinsa ja vankkurinsa. Rähinöitsijät valtasivat temppelin, turmelivat sen sisustuksen ja pilkkasivat pyhiä näiden paetessa leireihin joen toiselle puolelle.28
Kun Brigham Young sai kuulla pakolaisten toivottomasta tilanteesta, hän lähetti kirkon johtohenkilöille kirjeen muistuttaen heitä Nauvoossa tehdystä liitosta, jossa he olivat luvanneet auttaa köyhiä ja avustaa jokaista länteen haluavaa pyhää.
”Poloiset veljet ja sisaret, lesket ja orvot, sairaat ja puutteenalaiset makaavat nyt Mississippin länsirannalla”, hän julisti. ”Nyt on työnteon aika. Herran huoneessa tekemänne liiton tuli palakoon sydämessänne kuin sammumaton liekki.”29
Vaikka pyhät Winter Quartersissa ja läheisissä siirtokunnissa olivat kaksi viikkoa aiemmin lähettäneet Nauvooseen 20 avustusvankkuria ja heiltä liikeni vain vähän rahaa ja tarvikkeita, he lähettivät lisää vankkureita, härkävaljakoita, ruokaa ja muita tarvikkeita takaisin Nauvooseen. Lisäksi Newel Whitney, kirkon johtava piispa, osti rutiköyhille pyhille jauhoja.30
Kun avustusjoukot löysivät pakolaiset, monet pyhistä olivat kuumeessa, huonosti varustautuneita kylmään säähän ja äärimmäisen nälkiintyneitä. Valmistautuessaan lokakuun 9. päivänä kulkemaan Missourijoelle pyhät näkivät, kuinka parvi viiriäisiä täytti taivaan ja laskeutui vankkureiden päälle ja ympärille. Miehet ja pojat kompuroivat lintujen perään ottaen niitä kiinni käsillään. Monet muistelivat, kuinka Jumala oli lähettänyt viiriäisiä myös Moosekselle ja israelilaisille näiden hädän hetkellä.
”Tänä aamuna saimme suoran osoituksen Jumalan armosta ja hyvyydestä”, kirjoitti päiväkirjaansa Thomas Bullock, yksi kirkon kirjureista. ”Veljet ja sisaret kiittivät Jumalaa ja ylistivät Hänen nimeään, kun samaa, mitä israelilaisille annettiin autiomaassa, on annettu meille vainomme keskellä.”
”Jokainen mies, nainen ja lapsi sai viiriäisiä ateriakseen”, Thomas kirjoitti.31
Sillä välin tuhansien kilometrien päässä Anaan atollilla Tyynellämerellä eräs Aaronin pappeuden haltija nimeltä Tamanehune puhui konferenssissa yli 800:lle myöhempien aikojen pyhälle. ”Kirkolle Amerikassa pitäisi lähettää kirje”, hän ehdotti, ”jossa heitä pyydetään lähettämään heti tänne 5–100 vanhinta.” Ariipaea, kirkon jäsen ja paikallinen kyläpäällikkö, kannatti ehdotusta, ja pyhät eteläisellä Tyynellämerellä kohottivat kätensä hyväksymisen merkiksi.32
Addison Pratt, joka toimi konferenssin johtavana virkailijana, oli täydestä sydämestään samaa mieltä Tamanehunen kanssa. Kolmen viime vuoden aikana Addison ja Benjamin Grouard olivat kastaneet yli tuhat ihmistä. Tuona aikana he olivat kuitenkin saaneet kahdentoista koorumin jäseniltä ainoastaan yhden kirjeen, eikä siinä ollut mitään ohjeita kotiinpaluusta.33
Puolen vuoden kuluessa tuon kirjeen saapumisesta nämä kaksi lähetyssaarnaajaa eivät olleet saaneet mitään muuta viestiä perheeltään, ystäviltään tai kirkon johtohenkilöiltä. Aina kun saarelle tuli sanomalehti, he etsivät sen sivuilta uutisia pyhistä. Yhdessä heidän lukemassaan sanomalehdessä väitettiin, että puolet pyhistä Nauvoossa oli tapettu ja loput oli pakotettu pakenemaan Kaliforniaan.34
Levottomana Addison halusi saada selville, mitä Louisalle ja hänen tyttärilleen oli tapahtunut, joten hän päätti palata Yhdysvaltoihin. ”Totuuden tietäminen, vaikka se olisi huonokin”, hän sanoi itselleen, ”on parempi kuin olla epätietoinen ja levoton.”35
Addisonin ystävät Nabota ja Telii, aviopari, joka oli palvellut hänen kanssaan Anaassa, päättivät palata Tubuaihin, missä Telii oli rakastettu hengellinen opettaja kirkon sisarten keskuudessa. Benjamin päätti jäädä saarille johtamaan lähetystyötä.36
Kun Tyynenmeren pyhät saivat kuulla Addisonin tulevasta lähdöstä, he kehottivat häntä tulemaan nopeasti takaisin ja tuomaan mukanaan lisää lähetyssaarnaajia. Koska Addison oli jo suunnitellut palaavansa saarille Louisan ja tyttäriensä kanssa, mikäli nämä olisivat yhä elossa, hän suostui empimättä.37
Kun sää Winter Quartersissa kylmeni, Brigham rukoili usein tietääkseen, kuinka valmistaa kirkkoa taipaleelle Kalliovuorten taa. He olivat olleet matkalla lähes vuoden, joten Brigham oli oppinut, että pyhien järjestäytyminen ja varustaminen edessä olevaa taivalta varten oli aivan ratkaisevaa heidän menestykselleen. Silti vastoinkäyminen toisensa jälkeen oli myös osoittanut hänelle, kuinka tärkeää oli luottaa Herraan ja noudattaa Hänen ohjeitaan. Kuten Josephin aikoina, vain Herra voi johtaa kirkkoaan.
Pian uuden vuoden alun jälkeen Brighamista tuntui, että Herra avasi hänen mielensä saamaan uutta valoa ja tietoa. Kokouksessa korkean neuvoston ja kahdentoista kanssa 14. tammikuuta 1847 hän alkoi kirjata muistiin Herran ilmoitusta pyhille. Ennen kuin Brigham meni nukkumaan, Herra antoi hänelle lisää ohjeita tulevaa matkaa varten. Brigham otti esiin keskeneräisen ilmoituksen ja jatkoi Herran pyhille antamien ohjeiden kirjaamista.39
Seuraavana päivänä Brigham esitteli ilmoituksen kahdelletoista apostolille. Se oli nimeltään ”Herran sana ja tahto”, ja se tähdensi tarvetta järjestää pyhät komppanioiksi apostolien johdon alaisuudessa. Ilmoituksessa Herra käski pyhiä huolehtimaan näiden omista tarpeista sekä tekemään matkallaan yhteistyötä pitäen huolta leskistä, orvoista ja mormonipataljoonan jäsenten perheistä.
”Jokainen käyttäköön kaikkea vaikutusvaltaansa ja omaisuuttansa tämän kansan viemiseksi siihen paikkaan, johon Herra sijoittaa Siionin vaarnan”, ilmoituksessa käskettiin. ”Ja jos te teette tämän puhtain sydämin, kaikessa uskollisuudessa, teitä siunataan.”40
Lisäksi Herra käski kansaansa tekemään parannuksen ja nöyrtymään, kohtelemaan toisiaan ystävällisesti sekä lopettamaan juopottelun ja pahan puhumisen. Hänen sanansa esitettiin liittona, joka ohjasi pyhiä ”[vaeltamaan] kaikkien – – säädösten mukaan” ja pitämään Nauvoon temppelissä antamansa lupaukset.41
”Minä olen Herra, teidän Jumalanne, niin, teidän isienne Jumala, Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala”, Hän julisti. ”Minä olen se, joka johdatti Israelin lapset pois Egyptin maasta; ja viimeisinä aikoina minun käsivarteni on ojennettuna pelastamaan kansani Israelin.”
Muinaisten israelilaisten tavoin pyhien tuli ylistää Herraa ja huutaa avukseen Hänen nimeään ahdingon aikoina. Heidän tuli laulaa ja tanssia sydämessään kiitosrukous. Heidän ei pitänyt pelätä tulevaisuutta vaan turvata Häneen ja kestää ahdinkonsa.
”Minun kansaani on koeteltava kaikessa”, Herra julisti, ”jotta se olisi valmis ottamaan vastaan sen kirkkauden, joka minulla on sitä varten, nimittäin Siionin kirkkauden.”42
Lopputalven ajan apostolit pyrkivät edelleen saamaan ilmoitusta valmistautuessaan lähettämään vankkurikomppanioita Kalliovuorten toiselle puolelle. Heidän johdollaan pieni etujoukko lähtisi Winter Quartersista keväällä, ylittäisi vuoret ja perustaisi pyhille uuden kokoamispaikan. Noudattaakseen Jumalan käskyä ja täyttääkseen profetian he kohottaisivat merkkiviirin kansakunnille ja aloittaisivat temppelin rakentamisen. Suuremmat komppaniat, jotka koostuivat etupäässä perheistä, seuraisivat pian perässä noudattaen matkallaan Herran sanaa ja tahtoa.48
Ennen Nauvoosta lähtöä kahdentoista koorumi ja viidenkymmenen neuvosto olivat pohtineet asettumista Suolajärven laaksoon tai Bear Riverin laaksoon pohjoiseen. Kumpikin laakso oli Kalliovuorten toisella puolen, ja kuvaukset laaksoista olivat lupaavia.49 Brigham oli nähnyt näyssä paikan, jonne pyhät asettuisivat, mutta hänellä oli vain ylimalkainen käsitys siitä, mistä se löytyisi. Silti hän rukoili, että Jumala ohjaisi hänet ja etujoukon kokoamispaikkaan, joka olisi kirkolle oikea.50
Iltapäivällä 16. huhtikuuta 1847 etujoukko aloitti matkansa kylmän ja synkän taivaan alla. ”Tarkoituksenamme on avata pelastuksen ovi sydämeltään vilpittömille kaikissa kansakunnissa tai uhrata kaikki taloudenhoitotehtävässämme”, apostolit julistivat jäähyväiskirjeessä pyhille Winter Quartersissa. ”Israelin Jumalan nimessä me aiomme voittaa tai kuolla yrittäessämme.”53