Julkaistaan vain sähköisenä
Aina ei tarvitse odottaa vastausta
Meidän on usein vaikea tehdä päätöksiä ilman vahvistusta Jumalalta, mutta kun kuljemme eteenpäin uskossa, Hän auttaa meitä tietämään, että olemme oikealla tiellä.
Kirjoittaja asuu New Mexicossa Yhdysvalloissa.
Kun palasin korkeakouluun lähetystyöni jälkeen, mietin, kenestä tulisi huonetoverini. Isäni ehdotti, että ottaisin yhteyttä erääseen sisarlähetyssaarnaajaan, joka oli vastikään palvellut kotiseurakunnassani ja oli juuri päättänyt lähetystyönsä. Isä selitti, että Holly oli siirtymässä minun korkeakouluuni eikä ehkä tuntisi siellä montakaan ihmistä.
Vaikka tunsinkin Hollya hieman hänen ajaltaan meidän seurakunnassamme, epäröin pyytää häntä asumaan kanssani. Pelkäsin, että se olisi hänestä kummallista, koska emme tunteneet toisiamme hyvin – ja myös siksi, etten tiennyt, tulisimmeko me toimeen keskenämme.
Peloistani huolimatta minusta tuntui, että minun kannatti noudattaa isän vinkkiä. Olin rukoillut sen puolesta, että saisin uusia ystäviä aloittaessani jälleen opintoni, joten arvelin, että isän ehdotuksessa saattoi näkyä taivaallisen Isän kädenjälki. Päätin noudattaa kehotusta. Holly hyväksyi ehdotukseni, ja sen vuoden aikana, jolloin asuimme yhdessä, hänestä tuli yksi parhaista ystävistäni. Olen saanut Hollylta neuvoja ja rakkautta elämäni ratkaisevina hetkinä, ja olen myös voinut olla läsnä häntä varten.
Elämämme on täynnä päätöksiä. Niiden merkitys voi vaihdella, mutta toisinaan pienemmillä päätöksillä on ajan mittaan suurin vaikutus. Vaikka taivaallinen Isä ei ehkä aluksi ilmaisekaan meille kaikissa tilanteissa, mikä päätös on paras, Hän on antanut meille tahdonvapauden toimia evankeliumin periaatteiden mukaan ja kulkea eteenpäin uskossa. En ollut ajatellut, että opiskeluajan huonetoverin valitsemisella olisi pysyvä vaikutus elämääni, mutta sillä oli. Vasta otettuani yhteyttä Hollyyn ymmärsin, että Herra antoi minun tehdä oman hyvän päätökseni, ja sain siunauksia sen ansiosta. Koska kuljin eteenpäin polkua, jonka tunsin olevan oikea, taivaallinen Isä saattoi tuoda upean ihmisen elämääni.
Mietin, mitä olisikaan voinut tapahtua, jos olisin lähestynyt muita pieniä päätöksiä enemmän Kristuksen kaltaisella asenteella – jos olisin laittanut kannettavan tietokoneeni sivuun erään tytön istahtaessa koululla viereeni syömään lounasta tai jos olisin kertonut uskonkäsityksistäni enemmän, kun eräs ystävä kertoi minulle uskontoa koskevasta epäröinnistään. Noissa tilanteissa en ehkä kokenut voimakasta hengellistä innoitusta, mutta tiesin, että ne olisivat hyviä asioita tehdä, ja olen varma, että Jumala olisi kääntänyt ne siunaukseksi jokaiselle osapuolelle. Koska päätin olla tekemättä mitään, en saa koskaan tietää, mitä olisi voinut tapahtua.
Meidän on usein vaikea tehdä päätöksiä, kun emme saa suoraa innoitusta tai vastausta. Tuollaisina hetkinä sen sijaan että odottaisimme Jumalan näyttävän vihreää valoa, me voimme käyttää tahdonvapautemme lahjaa ja valita itse hyvän. Mormon opetti: ”Kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta” (Moroni 7:16).
Kun sinun seuraavan kerran siis täytyy tehdä päätös, mieti itseksesi: ”Onko se hyvää?”, koska kaikki hyvä tulee Jumalalta. Aivan kuten Vapahtaja ei koskaan epäröinyt tehdä hyvää, mekin voimme päättää tehdä hyvää joka päivä, suurilla ja pienillä tavoilla. Ja Jumala kääntää nuo hyvät päätökset suuriksi asioiksi.