Sarah ja magneettikuvaus
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
Ehkäpä Pyhä Henki voisi auttaa Sarahia, jottei hän olisi niin peloissaan.
”On Herra luvannut: Mä teille lähetän Pyhän Hengen, auttajan, Ikuisen ystävän” (Lasten laulukirja, s. 56).
”Näyttää siltä, että Sarahin selkä pitää magneettikuvata”, lääkäri Frank sanoi. Hän hymyili Sarahille. ”Varaan ajan huomiselle. Palaan hetken päästä.”
Sarahin selässä oli ollut kipuja jonkin aikaa. Kun hän heräsi sinä aamuna, selkään sattui niin paljon, että hänen oli vaikea seistä suorassa, ja hän pystyi hädin tuskin kävelemään. Sarah ja hänen äitinsä olivat tulleet tapaamaan lääkäri Frankia saadakseen selville, mikä oli vialla.
”Uusi magneettikuvaus?” kysyi Sarah äitiä katsoen. Hän oli ollut kerran aiemmin magneettikuvauksessa. Hän muisti, kuinka pelottavalta hänestä oli tuntunut isossa putkessa, joka otti kuvia hänen kehonsa sisäpuolelta.
”Olen pahoillani, Sarah”, äiti sanoi. ”Mutta ne kuvat auttavat lääkäri Frankia saamaan selville, mikä selässäsi on vialla. Tiedän, että sinä selviydyt siitä. Ja minä olen ihan siinä vieressä.” Äiti puristi Sarahin kättä.
”Mutta et voi tulla putken sisään minun kanssani”, Sarah sanoi. Hänen päänsä painui, ja kyynel vierähti hänen poskelleen. Äiti voisi olla hänen kanssaan huoneessa, mutta mennessään koneen putken sisään Sarah olisi yksin.
Äiti kietoi kätensä Sarahin ympärille. ”Se on totta, mutta tiedätkö, kuka voi olla kanssasi lohduttamassa sinua?”
Sarah muisti nimen, jota hän oli kuullut käytettävän Pyhästä Hengestä: Lohduttaja. Ehkäpä Pyhä Henki voisi auttaa häntä, jottei hän olisi niin peloissaan.
”Pyhä Henki?” Sarah kysyi.
Äiti nyökkäsi. ”Aivan niin. Voit rukoilla, että Pyhä Henki auttaa sinua. Myös isä ja minä rukoilemme puolestasi.”
Siitä Sarah sai hienon idean. ”Voinko pyytää isältä siunauksen?”
Äiti hymyili. ”Tietenkin. Tiedän, että hän antaa sen mielellään.”
Sinä iltana isä asetti kätensä Sarahin pään päälle ja antoi Sarahille pappeuden siunauksen. Kun isä siunasi Sarahia, että Pyhä Henki lohduttaisi häntä, hänen kehonsa täytti lempeä lämpö. Se tunne pysyi hänen kanssaan koko yön.
Seuraavana päivänä Sarah asettui makaamaan penkille, joka liukuisi magneettikuvauskoneen suureen putkeen. Hän toisti mielessään sanoja, joita isä oli käyttänyt hänen siunauksessaan: Pyhä Henki on lohduttamassa sinua. Sarah puristi tiukasti äidin kättä. Sitten hoitaja työnsi hänet putken sisään.
Magneettikuvauslaite piti hassua ääntä, kun se otti kuvia Sarahin selästä. Hänen oli maattava aivan paikallaan, jotta kuvat olisivat selkeitä. Hetken hän oli hädissään, mutta sitten hän tunsi taas sen lämpimän tunteen. Se tuntui ihan äidin halaukselta. Tai mukavalta peitolta. Hän tiesi, että kaikki sujuisi hyvin. Ennen kuin hän huomasikaan, kuvaus oli ohi!
Lääkäri Frank näytti toimistossaan Sarahille ja äidille kuvat Sarahin selästä. ”Osasit hienosti maata liikkumatta”, lääkäri Frank sanoi Sarahille kyykistyessään Sarahin viereen. ”Nämä kuvat selästäsi osoittavat, että tarvitset leikkauksen, jotta voit kävellä paremmin.”
Sarah nielaisi.
”Haluaisimme tehdä leikkauksen pian”, lääkäri Frank sanoi kohottaen katseensa Sarahin äitiin. Sitten hän kääntyi takaisin Sarahin puoleen. ”Leikkauksen jälkeen saattaa kulua muutamia viikkoja, ennen kuin tunnet olevasi taas kunnossa, mutta kun näin, miten toimit tänään, tiedän, että selviydyt hienosti.”
Sarah yritti ajatella kaikkea, mitä hän tekisi, kun lääkäri Frank olisi korjannut hänen selkänsä. Pystyn juoksemaan ja uimaan ja hyppimään isoon lehtikasaan. Hän kaipasi kaikkia noita asioita. Mutta leikkaus oli vielä pelottavampi kuin magneettikuvaus! Sitten Sarah muisti rukouksensa ja erityisen siunauksensa. Taivaallinen Isä oli lähettänyt hänelle Lohduttajan. Taivaallinen Isä auttaisi häntä taas.
Hän katsoi lääkäri Frankia. ”Pystynkö sitten hyppimään isoon lehtikasaan?” hän kysyi.
Lääkäri virnisti. ”Sitten pystyt hyppimään isoon lehtikasaan.”