Sain apua Nancyn kuoltua
Kirjoittaja asuu Georgiassa Yhdysvalloissa.
Mitä minun piti tehdä saadakseni Jeesuksen Kristuksen parantavan voiman toimimaan elämässäni?
Kuvitus Iker Ayerstaran
Vaimoni Nancy menehtyi helmikuussa 2016 taisteltuaan 11 vuotta rintasyöpää vastaan. Sitä musertavaa surua, jota tunsin ensimmäisinä kuukausina hänen kuoltuaan, on mahdotonta kuvailla sellaiselle, joka ei ole kokenut tämänkaltaista menetystä. Suru, ahdistus, epätoivo, tuska – mitkään noista sanoista eivät tee sille oikeutta. Se oli kestämätöntä.
Vapahtajan parantava voima
Olen kauan ymmärtänyt, että Jeesus Kristus ”laskeutui kaiken alapuolelle” (OL 88:6), jotta Hän osaisi ”auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti” (Alma 7:12). Tämä tarkoittaa sitä, että Vapahtajan sovituksen voima ulottuu pidemmälle kuin ylösnousemuksen ja synneistä lunastamisen tarjoamiseen. Tämän voiman ansiosta Hän voi myös parantaa meidät kärsimyksemme ja hätämme aikoina. Murheessani minä yritin kiihkeästi – miltei hätääntyneenä – oppia, mitä minun piti tehdä saadakseni Vapahtajan voiman tämän puolen toimimaan elämässäni. Viikkojen ajan tutkin pyhiä kirjoituksia ja kirkon johtavien auktoriteettien puheita. Uskoin vilpittömästi, että koska Vapahtaja oli kokenut huomattavaa tuskaa ja uhrannut itsensä, Hän tunsi sen tuskan, jota minä koin. Mutta kuinka se, että Hän tunsi sen, auttoi minua? Koska Hän kärsi sen minun puolestani, mitä minun piti tehdä saadakseni avun, jota Hän sen vuoksi osaa antaa?
Paljon etsimisen, tutkimisen, rukoilemisen ja temppelissä palvelemisen jälkeen aloin ymmärtää. Ensinnäkin aloin nähdä selkeämmin, että Herra oli jo auttanut, lohduttanut ja tukenut perhettämme, etenkin Nancyn kuolemaa edeltäneinä viikkoina. Olimme saaneet ihmeellisiä hengellisiä kokemuksia, joiden ymmärrän nyt olleen Vapahtajan sovituksen meille antaman parantavan ja vahvistavan voiman tuomia siunauksia. Ja pelkästään tieto siitä, että Vapahtaja jo piti meistä huolta hyvin yksilöllisellä tavalla, oli itsessään valtavan lohdullista. Kuten muinaisten Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon kohdalla, Hän on ollut kanssamme ahdinkomme ”tulisessa uunissa” (ks. Dan. 3:17).
Luottamus Herraan
Opin myös, että meiltä vaaditaan joitakin asioita, jotta Herra voi lohduttaa meitä ja parantaa meidät. Ennen kaikkea meidän on luotettava Häneen. Se voi olla vaikeaa. Miksi minä luottaisin Jumalaan, kun Hän olisi alun perinkin voinut estää Nancyn kuoleman? Vastauksena tähän kysymykseen pohdin jatkuvasti näitä Herran sanoja profeetta Joseph Smithille:
”Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunnitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkeen, ettekä kirkkautta, joka seuraa paljoa ahdinkoa” (OL 58:3).
Meitä siunattiin monilla merkeillä, että se, kuinka ja milloin Nancy kuoli, oli Herran tahdon mukaista. Olen oppinut ymmärtämään, että kaikkitietävä ja rakastava Isä on sallinut meidän kärsiä nämä asiat, koska Hänen täydellisessä suunnitelmassaan perheemme korotukseksi tämä koettelemus on jollakin tavoin välttämätön. Sen tietäen ymmärrän, että oma osani Hänen suunnitelmassaan on paitsi kestää se, niin kestää se hyvin (ks. OL 121:8). Siinä määrin kuin pystyn omistamaan tämän koettelemuksen Hänelle, minua paitsi autetaan myös pyhitetään. Olen jo kokenut tämän monin tavoin.
Olen neuvonut lapsiamme tekemään sitä, mitä olen oppinut itse tätä läpikäydessäni:
-
Johtakoon vaikeiden kokemusten tuska sinua suurempaan opetuslapseuteen.
-
Vuodata sydäntäsi rukouksessa.
-
Jos tunnet vihaa Jumalaa kohtaan siitä, että Hän antaa murhenäytelmien tapahtua, ano Häntä korvaamaan tuo viha uskolla ja alistuvuudella.
-
Lupaa, että rakastat Häntä ja olet uskollinen loppuun asti.
-
Tutki jatkuvasti Jumalan sanaa – pyhistä kirjoituksista sekä nykyajan profeettojen ja innoitettujen opettajien puheista ja kirjoituksista.
-
Mene temppeliin janoten opetusta siitä, mikä on iankaikkista.
-
Huomaa ihmisiä, joille henkilökohtaisesta kriisistä on tulossa uskon kriisi, ja vahvista heitä todistuksellasi näistä opeista.
Apostolin todistus
Noin kuukausi Nancyn kuoleman jälkeen tuli yö, jolloin tuntemani murhe oli kerta kaikkiaan musertavaa. Olin ollut koko sen päivän hyvin syvän tuskan ja surun vallassa. Muistin vanhin Jeffrey R. Hollandin kahdentoista apostolin koorumista opettaneen, että ”pelastuksen polku on aina johtanut – – Getsemanen halki”1. Vaikka kärsimystäni ei voi verrata Vapahtajan kärsimykseen, niin sinä yönä olin keskellä omia ”synkkiä ja katkeria hetkiäni”2.
Kun tätä oli kestänyt jonkin aikaa ja olin rukoillut apua, mieleeni tuli jotakin, mitä olin lukenut ja tallentanut tietokoneelleni muutamia vuosia aiemmin. Etsin kyseisen tiedoston ja vieritin sen kohtaan, jota olin hakemassa. Kyseessä oli kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Richard G. Scottin (1928–2015) haastattelu, jossa häneltä kysyttiin hänen vaimonsa Jeanenen menehtymisestä syöpään vuonna 1995. Vanhin Scott oli vastannut: ”Ensinnäkään, – – minä en menettänyt häntä. Hän on väliverhon toisella puolen. Meidät on sinetöity tuolla temppelin pyhällä toimituksella, ja me tulemme olemaan yhdessä ikuisesti.”3
Kuva Atlantan temppelistä Georgiassa Yhdysvalloissa
Sinä iltana nuo sanat vaikuttivat voimalla, jota en ole tuntenut koskaan aiemmin. Oli kuin majakan valo olisi syttynyt pimeässä yössä. En ole koskaan lukenut mitään, millä olisi ollut niin äkillinen ja syvällinen vaikutus minuun. Pimeys ja tuska olivat poissa. Minulle kävi kuten Almalle, kun hän ei ”enää voinut muistaa [tuskiaan]” (Alma 36:19). Tämä apostolin todistus tunkeutui sisimpääni saakka. Ihmettelin sitä, kuinka oppi, jonka olin ymmärtänyt lapsuudesta asti, voikin äkkiä tuntua niin merkitykselliseltä. Huomasin pohtivani, kuinka oli mahdollista, että vanhin Scott saattoi tietää jotakin sellaista. Ja sillä hetkellä oivalsin, että minäkin tiesin sen. Jos olen uskollinen, minä voin olla täynnä samaa toivoa kuin vanhin Scott. Vaikka sen jälkeenkin on tietysti ollut surua ja murehtimista, en ole koskaan enää tuntenut sen yön tuskan ja surun kaltaisia syvyyksiä.
Tätä on se voima, jota Vapahtaja antaa meille auttaakseen meitä koettelemuksissamme. Tiedän, että perheemme murhe ei koskaan katoa täysin, mutta se sulautuu Vapahtajan sovituksen siunauksiin, joita on kutsuttu vahvistaviksi ja täydelliseksi tekeviksi4. Olemme päässeet lähemmäksi Vapahtajaa, tunteneet Hänen vakuutuksensa ja saaneet tukea liittojemme varmasta perustuksesta.