Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Tulkaa todellisiksi opetuslapsiksi
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Jokaisessa sakramenttikokouksessa meillä on etuoikeus luvata taivaalliselle Isälle, että me muistamme Vapahtajan aina ja pidämme Hänen käskynsä, jotta Hänen Henkensä olisi meidän kanssamme (ks. Moroni 4:3; 5:2; OL 20:77, 79). Hänen muistamisensa käy meiltä aina luontaisesti, kun otamme päällemme Hänen nimensä. Me teemme niin monin tavoin mutta etenkin silloin kun palvelemme muita Hänen nimessään, luemme Hänen pyhiä sanojaan ja rukoilemme tietääksemme, mitä Hän haluaisi meidän tekevän.
Siten kävi minulle, kun kastoin erään nuorukaisen. Tiesin, että Vapahtajan asetetut palvelijat olivat kutsuneet minut opettamaan lähetyssaarnaajana Hänen evankeliumiaan ja todistamaan Hänestä ja Hänen tosi kirkostaan. Lähetystyötoverini ja minä olimme luvanneet tälle nuorukaiselle, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen voima puhdistaisi hänet, kun hän tekisi parannuksen uskossa Vapahtajaan ja kun yksi Vapahtajan valtuutetuista palvelijoista kastaisi hänet.
Nostaessani nuorukaisen kastealtaan vesistä hän kuiskasi korvaani: ”Minä olen puhdas, minä olen puhdas.” Sillä hetkellä muistin, kuinka Johannes Kastaja oli kastanut Vapahtajan Jordanvirrassa. Lisäksi muistin, että olin tekemässä ylösnousseen ja elävän Vapahtajan pelastavaa työtä – Pyhän Hengen avustamana kuten Johannes.
Minulle ja jokaiselle meistä Vapahtajan muistaminen voi olla enemmän kuin turvautumista muistoon siitä, mitä tiedämme Hänestä ja mitä olemme kokeneet Hänen kanssaan. Voimme tehdä joka päivä valintoja, jotka lähentävät meitä Häneen tällä hetkellä.
Yksinkertaisin valinta voisi olla pyhien kirjoitusten lukeminen. Niin tekemällä voimme tuntea, että olemme Hänen lähellään. Minä tunnen läheisyyttä useimmin silloin kun luen Mormonin kirjaa. Heti kun alan lukea 2. Nefin kirjan lukuja, kuulen mielessäni Nefin ja Lehin äänten kuvailevan Vapahtajaa aivan kuin he tuntisivat Hänet henkilökohtaisesti. Silloin tunnen läheisyyttä.
Teidän kohdallanne jotkin muut pyhien kirjoitusten kohdat saattavat aivan erityisesti tuoda teitä lähemmäksi Häntä. Mutta kun teillä on nöyrä ja todellinen aikomus muistaa Vapahtaja, niin luettepa Jumalan sanaa missä ja milloin tahansa, teissä kasvaa entistä suurempi halu ottaa Hänen nimensä päällenne päivittäisessä elämässänne.
Tuo halu muuttaa sitä, kuinka palvelette Herran kirkossa. Rukoilette taivaalliselta Isältä apua pitääksenne kunniassa myös sellaisen tehtävän, joka tuntuu teistä pieneltä. Pyydätte avuksenne kykyä unohtaa itsenne ja keskittyä enemmän siihen, mitä Vapahtaja haluaa tapahtuvan niille, joita teidät on kutsuttu palvelemaan.
Olen tuntenut Hänen kätensä vaikutuksen ja Hänen läheisyytensä palvelutyössäni lastemme kanssa, kun olen rukoillut tietääkseni, kuinka voin auttaa heitä tuntemaan rauhaa, jota vain evankeliumi tuo. Sellaisina hetkinä en ole niinkään välittänyt siitä, pidetäänkö minua onnistuneena isänä, vaan olen välittänyt syvästi lasteni menestyksestä ja hyvinvoinnista.
Halu antaa niille, joita palvelemme, sitä, mitä Vapahtaja antaisi heille, johtaa rukouksiin, jotka ovat todellakin Jeesuksen Kristuksen nimessä esitetty harras pyyntö taivaalliselle Isälle. Kun rukoilemme sillä tavoin – Vapahtajan nimessä Häneen uskoen – Isä vastaa. Hän lähettää Pyhän Hengen opastamaan, lohduttamaan ja rohkaisemaan meitä. Koska Henki todistaa aina Vapahtajasta (ks. 3. Nefi 11:32, 36; 28:11; Et. 12:41), meissä kasvaa entistä suurempi kyky rakastaa Herraa koko sydämestämme, mielestämme ja voimastamme (ks. Mark. 12:30; Luuk. 10:27; OL 59:5).
Päivittäisen ja tämänhetkisen muistamisen siunaukset tulevat hitaasti ja vakaasti, kun palvelemme Häntä, kestitsemme itseämme Hänen sanallaan ja rukoilemme uskossa Hänen nimeensä. Ja tämä muistaminen muovaa meitä tulemaan Herran Jeesuksen Kristuksen todellisiksi opetuslapsiksi Hänen valtakunnassaan täällä maan päällä – ja myöhemmin Hänen Isänsä luona tulevaisuuden loistavassa maailmassa.