Ihmisten kalastajia
Vanhin Scott D. Whiting
seitsemänkymmenen koorumista
Kaikki, jotka ovat ottaneet vastaan tehtävän johtaa kirkossa, ovat ottaneet vastaan Vapahtajan kutsun tulla ihmisten kalastajiksi.
Kasvattaessamme nuorta perhettämme Havaijissa vaimoni ja minä olimme kiitollisia hienoista myöhempien aikojen pyhistä, jotka olivat apunamme. Nuo rakkaat jäsenet ottivat meidät avosylin vastaan ja kohtelivat meitä kuin omia sukulaisiaan. Monta kertaa seurakunnan miehet ottivat nuoren poikamme mukaan kalastusretkilleen. Näillä retkillä ei käytetty veneitä vaan pikemminkin muinaisia, varhaisten havaijilaisten kehittämiä kalastusmenetelmiä.
Yhdessä noista menetelmistä taitava kalastaja taitteli ja laskosti huolellisesti pyöreän verkon, jonka reunoilla oli painot. Sen jälkeen hän kantoi verkon varovasti kallioisella merenrannalla sijaitsevaan paikkaan, kirkasvetisen kohdan yläpuolelle. Nähdessään kalojen uivan paikalle hän heitti verkon veteen hyvin taitavasti ja tarkalleen oikealla hetkellä. Verkko avautui täyteen kokoonsa ja laskeutui suurena ympyränä alla olevaan veteen. Se upposi nopeasti pohjaan asti ja vangitsi kalat alleen.
Vaikka sellaisen kalastajan taito tekeekin vaikutuksen, hän on heti valmis myöntämään, että ilman puhdasta, paikattua ja kunnossa olevaa verkkoa hänen ponnistelunsa olisi turhaa. Kokeneet kalastajat tietävät, että heidän onnistumisensa riippuu heidän kalastusverkkojensa eheydestä ja ettei tehokas, tuloksekas kalastaminen voi alkaa ennen kuin verkot on tarkastettu ja selvitetty.
Huomaamme, että alkuperäiset apostolit ymmärsivät tämän periaatteen. Monet heistä olivat ammatiltaan kalastajia. Tutustumme noihin kalastajiin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumin ensimmäisissä luvuissa. Tavatessaan tulevan Mestarinsa ensimmäisen kerran he ovat heittelemässä, selvittelemässä tai huuhtomassa verkkojaan (ks. Matt. 4:18, 21; Mark. 1:16, 19; Luuk. 5:2). Nuo miehet ruokkivat oman perheensä ja muiden perheitä ahkeroimalla päivittäin kalaa saalistaen. Heidän menestyksensä ja heidän perheensä olivat riippuvaisia heidän valmisteluistaan ja taidostaan sekä heidän verkkojensa eheydestä.
Kun Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia”, ”he jättivät heti verkkonsa” ja ”jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Matt. 4:19, 20; Luuk. 5:11; ks. myös Mark. 1:17–18).
Olen ajatellut tätä esimerkkiä monta kertaa, kun olen miettinyt, että kirkon johdossa olevat henkilöt ovat vastanneet kutsuun seurata Herraa samanlaisella uskolla. Samoin kuin muinaista kirkkoa, myös Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa johtavat profeetat ja apostolit, jotka ovat jättäneet verkkonsa ja suurella vaivalla hankitut ammattinsa ja kehittäneet itsessään uusia taitoja voidakseen palvella ja seurata Mestaria.
Ihmisten johtajia
Mitä ”ihmisten kalastajaksi” tuleminen tarkoittaa? Yksinkertaisessa kutsussaan varhaisille apostoleille Vapahtaja aloitti tavan, josta tuli sittemmin Hänen tavanomainen ja voimallinen tapansa opettaa – vertauskuvin opettamisen. Hän tiesi, että ne, jotka oli kutsuttu seuraamaan Häntä, ymmärtäisivät jollakin tavalla, mitä Hän tarkoitti puhuessaan ”ihmisten kalastajista”.
Presidentti Harold B. Lee (1899–1973) on opettanut: ”Se, että teistä tulee ’ihmisten kalastajia’, on vain toinen tapa sanoa, että teistä tulee ’ihmisten johtajia’. Nykykielellä me sanoisimme: ’Jos te pidätte minun käskyni, teen teistä ihmisten johtajia.’”1
Ihmisten johtaja on henkilö, joka on kutsuttu auttamaan toisia, jotta heistä tulisi Kristuksen tosi seuraajia (ks. Moroni 7:48). Käsikirjassa 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa sanotaan: ”Niin tehdäkseen johtohenkilöt pyrkivät ensin olemaan Vapahtajan uskollisia opetuslapsia eläen joka päivä siten, että voivat palata asumaan Jumalan luokse. Silloin he voivat auttaa muita kehittämään vahvan todistuksen ja pääsemään lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta.”2
Kaikki, jotka ovat ottaneet vastaan tehtävän johtaa kirkossa, ovat ottaneet vastaan Vapahtajan kutsun tulla ihmisten kalastajiksi.
Verkkoja ja neuvostoja
Kirkon korkeimmasta johtamisen tasosta Aaronin pappeuden koorumin ja Nuorten Naisten luokan johtokuntiin asti johtohenkilöt on järjestetty neuvostoiksi. Johtohenkilöitä opetetaan valmistautumaan hengellisesti, osallistumaan täysipainoisesti neuvostoihin, palvelemaan toisia, opettamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja johtamaan pappeus- tai apujärjestöä kirkossa. Sen lisäksi heidän tulee vahvistaa ykseyttä ja sopusointua kirkossa, valmistaa muita johtohenkilöiksi ja opettajiksi, delegoida vastuuta ja varmistaa tilivelvollisuus.3
Aivan kuten varhaiset apostolit sovelsivat tietojaan kalastuksesta tullakseen ihmisten kalastajiksi, mekin voimme kirkon neuvostoissa soveltaa heidän verkoilla kalastamisen periaatteitaan. Verkon tavoin nämä neuvostot on järjestetty ja valmistettu kokoamaan taivaallisen Isän lapsia – kukin neuvoston jäsen toimii tärkeänä ja olennaisena lankana verkossa. Samalla tavoin kuin verkko, joka on tehokas vain silloin kun se on hyvässä kunnossa, myös neuvostomme menettävät tehoaan, kun neuvoston jäsenet eivät ole järjestäytyneitä ja määrätietoisia tai he eivät toimi niin kuin heidän pitäisi.
Neuvostojen johtohenkilöt seuraavat muinaisten kalastaja-apostolien esimerkkiä tarkastamalla ja korjaamalla näitä ”verkkoja” säännöllisesti. Neuvostojen johtohenkilöt tekevät sen järjestämällä säännöllistä koulutusta, johtamalla neuvoston kokouksia, antamalla oikea-aikaista ja asianmukaista palautetta neuvoston jäsenille sekä tarjoamalla rakkautta, kannustusta ja kehuja. Mikään ei korvaa asianmukaisesti toimivien neuvostojen tehokasta voimaa ja kokoamiskykyä.
Seurakuntaneuvosto
Ehkäpä neuvosto, jolla on kaikkein suurin mahdollisuus vaikuttaa kirkon yksittäisiin jäseniin, on seurakuntaneuvosto. Tässä neuvostossa palvelevat miehet ja naiset on todella kutsuttu ihmisten kalastajiksi. Heillä on vastuu johtaa pelastuksen työtä seurakunnassa piispan alaisuudessa. He asuvat ja palvelevat oman seurakuntansa alueella, jossa he voivat tuntea ihmiset, joita heidät on kutsuttu johtamaan, ja olla tekemisissä heidän kanssaan.
”Seurakuntaneuvoston jäsenet pyrkivät auttamaan yksilöitä vahvistamaan todistusta, saamaan pelastavat toimitukset, pitämään liitot ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen omistautuneiksi seuraajiksi (ks. Moroni 6:4–5). Kaikilla seurakuntaneuvoston jäsenillä on yleinen vastuu seurakunnan jäsenten hyvinvoinnista.”4
Seurakuntaneuvostojen jäsenillä on keskeinen rooli pelastuksen työn jouduttamisessa. Kun seurakuntaneuvosto ei toimi niin kuin sen pitäisi, työ hidastuu. ”Verkon” kyky koota ihmisiä menettää tehonsa, ja neuvoston ponnistelut tuottavat vaatimattomia tuloksia. Mutta kun seurakuntaneuvosto on järjestynyt ja keskittynyt vahvistamaan yksittäisiä ihmisiä ja perheitä, tulokset voivat olla hämmästyttäviä.
Tunnen erään seurakunnan, jolla oli ongelmia tehottoman seurakuntaneuvoston vuoksi. Piispalla oli vaikeuksia omaksua Käsikirjassa 2 olevia ohjeita, koska hän oli tottunut tapoihinsa ja piti vanhoista toimintamalleistaan. Kuitenkin kun rakastava vaarnanjohtaja jaksoi neuvoa ja kouluttaa tätä piispaa, tämän sydän pehmeni, hän teki parannuksen ja alkoi tosissaan järjestää seurakuntaneuvostoa ohjeiden mukaisesti. Hän katseli osoitteessa lds.org olevia koulutusvideoita, luki Käsikirja 2:n osiot 4 ja 5 ja toimi oppimansa mukaan.
Seurakuntaneuvoston jäsenet omaksuivat muutokset nopeasti, ja heidän päälleen laskeutui rakkauden ja ykseyden henki, kun he keskittyivät vahvistamaan yksittäisiä henkilöitä ja perheitä. Jokaisessa kokouksessa he puhuivat pitkään tutkijoista, uusista käännynnäisistä, vähemmän aktiivisista tai apua tarvitsevista jäsenistä. Heidän sydämensä kääntyi noiden veljien ja sisarten puoleen, ja alkoi tapahtua ihmeitä.
Piispa raportoi, että miltei välittömästi sen jälkeen, kun seurakuntaneuvostossa oli tehty nämä muutokset, aiemmin tuntemattomia vähemmän aktiivisia jäseniä alkoi käydä kirkossa. Nuo jäsenet kertoivat yhtäkkiä tunteneensa innoitusta palata kirkon piiriin. He sanoivat saaneensa selkeän ja vakuuttavan tunteen, että heidän täytyisi jälleen tulla pyhien pariin. He tiesivät, että heitä rakastettaisiin ja että he tarvitsivat jäsenten tarjoamaa tukea.
Piispa kertoi minulle olevansa varma siitä, että taivaallinen Isä odotti hänen vain noudattavan saamiaan neuvoja ja järjestävän seurakuntaneuvoston ohjeiden mukaan, ennen kuin Hän laittaisi näiden vähemmän aktiivisten jäsenten sydämeen ja mieleen halun tulla jälleen aktiivisiksi kirkossa. Piispa ymmärsi, että hänen täytyi luoda näiden jäsenten tarvitsema rakastava ja huolehtiva ympäristö, ennen kuin Henki johdattaisi heidät takaisin. Hänen sanansa tuovat mieleeni kalastaja Pietarin kokemuksen:
”Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ’Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.’
Tähän Simon vastasi: ’Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.’
Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät.” (Luuk. 5:3–6.)
Kun kuuntelemme ja noudatamme nykyajan profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien – todellisten ”ihmisten kalastajien” – meille antamia neuvoja ja kun tarkastamme ja korjaamme verkkojamme palvellessamme, meidän kykymme jouduttaa pelastuksen työtä kasvaa suuresti ja meistä tulee välineitä taivaallisen Isän käsissä Hänen lastensa kokoamiseksi.