2015
Persikkani räjähtivät
Kesäkuu 2015


Persikkani räjähtivät

Mary Biesinger, Utah, USA

Kuva
illustration of canning jars breaking

Juoksin keittiöön ja näin lasinsirpaleita ja tahmaista persikkaa huoneen jokaisella pinnalla.

Kuvitus Bradley H. Clark

Luulin olevani täydellinen vanhempi – kunnes sain lapsia.

Vanhemmuus on ollut minulle metallinpuhdistajan tuli. Heikkouteni näyttävät tulevan esiin silloin kun stressaannun, minulla on univelkaa, olen huolissani tai harmistunut. Tietysti vanhemmuuden siunaukset hyvittävät nuo hetket, mutta olen huomannut kiivaan luonteeni. On nöyryyttävää myöntää se, mutta minulla oli tapana huutaa tai heitellä tavaroita saadakseni lasteni huomion.

Kerran toisensa jälkeen päätin olla menettämättä malttiani, mutta menetin sen silti aina kun stressaannuin. Taivaallinen Isä tiesi, että tarvitsin avukseni jonkin dramaattisen tapahtuman.

Eräänä iltana, kun olin viettänyt pitkän päivän persikoita purkittaen, laitoin viimeisen erän valmiiksi ja päätin ottaa pienet torkut. Olin varma, että heräisin ajoissa ottamaan purkit höyrykeittimestä.

En herännytkään.

Mieheni Quinn ja minä heräsimme hätkähtäen räjähtävien lasipurkkien aiheuttamaan ääneen. Juoksin keittiöön ja näin lasinsirpaleita ja tahmaista persikkaa huoneen jokaisella pinnalla. Nähtävästi höyrykeittimen vesi oli haihtunut, kuumuus ja paine olivat kohonneet korkeuksiin, höyrykeittimen kansi oli lentänyt pois ja kuusi seitsemästä persikkapurkista oli räjähtänyt.

”Taidan siivota tämän aamulla”, minä sanoin.

Huono ajatus.

Aamuun mennessä kuuma persikkatöhnä oli jähmettynyt koviksi, lasinsiruja sisältäviksi möykyiksi joka puolelle keittiötä ja ruokasalia. Jähmettyneet persikkalasinokareet olivat löytäneet tiensä jopa keittiötason päällä olevien kodinkoneiden taakse ja joka ikiseen pikku soppeen, kuten jääkaapin taakse.

Siivoamiseen kului tunteja. Minun täytyi kostuttaa lasinsiruja täynnä olevia möykkyjä märillä paperipyyhkeillä ja sen jälkeen yrittää pyyhkiä möykyt pois viiltämättä itseäni.

Siivotessani kuulin tutun äänen kuiskaavan itselleni: ”Mary, kun sinun kiukkusi räjähtää näiden purkkien tavoin, et voi helposti korjata tilannetta. Et näe, missä määrin ja millä tavoin suuttumuksesi satuttaa lapsiasi ja muita. Tämän sotkun tavoin sellainen satuttaminen jähmettyy nopeasti, ja se on tuskallista.”

Yhtäkkiä siivoaminen sai uuden merkityksen. Opetus oli voimallinen. Minun suuttumukseni jälkeenkään ei voinut olla mitään pikasiivousta. Vielä viikkoja myöhemmin löysin yhä pieniä, kivikovia ja lasinsiruja sisältäviä persikkamöykkyjä.

Rukoilen, että jonakin päivänä kärsivällisyydestäni tulee vahvuus, joka vastaa suuruudeltaan aiempaa heikkouttani. Sillä välin olen kiitollinen, että Herran sovitus auttaa minua hillitsemään paremmin kiukkuani, jotta voin säästää rakkaimpiani enemmiltä räjähtävän suuttumuksen aiheuttamilta sotkuilta.