Kunnes taasen kohdataan
Opi asiantuntijalta
Opiskellessani kirurgiksi vierelläni oli aina joku taitavampi. Jumalan lapsena minulla on sama mahdollisuus.
Kirurgina minulta kysytään usein, kuinka hankin taitoni. Jotkut otaksuvat, että sitä käy kurssin, seuraa leikkausta ja sitten pääsee töihin. Koulutuksessa on jopa tapana sanoa ironisesti: Kun on nähnyt yhden ja tehnyt yhden, niin sitä voi jo opettaakin. Mikään ei kuitenkaan ole kauempana totuudesta.
Hankin ammatitaitoni ja tietämykseni monien lahjakkaiden ja kärsivällisten lääkärien ohjauksessa. Aloitin ensin katselemalla olkapäiden yli ja sitten lähietäisyydeltä. Vuoden tarkkailemisen jälkeen sain pieniä tehtäviä auttaa kirurgia ja hänen ”ensimmäistä apulaistaan” – apulaiskirurgia.
Kun taas oli kulunut vuosi, sain seisoa kirurgia vastapäätä pöydän toisella puolen ja toimia ensimmäisenä apulaisena yksinkertaisissa leikkauksissa. Taas vuoden tai parin kuluttua sain olla ensimmäisenä apulaisena monimutkaisemmissa leikkauksissa. Sitten aloin tehdä yksinkertaisimpia leikkauksia, kuten tyräleikkaus, kokeneemman kirurgin toimiessa ensimmäisenä apulaisenani.
Viimeisenä koulutusvuotenani – seitsemän vuotta sen jälkeen kun olin käynyt lääketieteellisen kouluni loppuun – sain tehdä monimutkaisia leikkauksia kirurgin toimiessa ensimmäisenä apulaisena. Havaitsin, että parhaat opettajat saivat leikkauksen sujumaan kitkattomammin, koska he kykenivät selkein ja yksinkertaisin tavoin näyttämään minulle, mitä piti tehdä – opittuaan sen kaiken ensin itse tällä samalla opastustavalla.
En osannut täysin arvostaa näiden ällistyttävien ja lahjakkaiden asiantuntijakirurgien opastusta heidän toimiessaan ensimmäisinä apulaisinani, ennen kuin harjoittelu päättyi ja jäin omilleni. Mutta 30 vuoden jälkeenkin ajattelen yhä opettajiani, kun päivittäin käytän taitoja, joita he niin huolellisesti opettivat, näyttivät ja oikaisivat.
Evankeliumin periaatteiden oppiminen on samanlaista. Meitä opettaa hyvin kärsivällinen Opettaja rivi rivin päälle kokemusten avulla. Me katsomme Häneen, seuraamme Hänen esimerkkiään, pyydämme innoitusta, ja taivaallinen Isämme siunaa meitä johdatuksellaan, jota saamme usein Pyhän Hengen kautta, elävien profeettojen sanoista, pyhistä kirjoituksista sekä muiden rakastavien ja palvelevien ihmisten välityksellä. Oppaamme seisoo kuvaannollisesti vierellämme meidän saadessamme varmuutta. Hän tasoittaa polkuamme, oikaisee tarvittaessa, vastaa kysymyksiin ja osoittaa yhä enemmän luottamusta, kun osoittaudumme sen arvoisiksi.
Jotkut kirurgiksi opiskelevat ovat innokkaita toimimaan itsenäisesti, tekemään asiat omalla tavallaan. Samalla tavoin me yritämme toisinaan toimia ilman asiantuntevaa Opastajaamme. Olen kuitenkin saanut huomata monina vuosinani kirurgina, että yhä edelleen toivon avukseni ja arvostan ensimmäistä apulaista, joka tietää enemmän kuin minä – etenkin kun kyseessä on ihmisen elämä ja sielu!
Kasvumme evankeliumissa alkoi kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Se jatkuu täällä ja jatkuu epäilemättä kauan sen jälkeen kun elämämme kuolevaisuudessa päättyy. Mutta kaikissa kokemuksemme vaiheissa Vapahtajamme on kulkenut ennen meitä näyttäen, mitä taitoja onnistumiseen tarvitaan. Ja Hän kutsuu meitä kaikkia luottamaan Häneen ja Hänen asiantuntemukseensa.
Valokuva © iStockphoto