2010
Että he kasvaisivat Sinussa: Aikuisuuden merkkejä
Helmikuu 2010


Että he kasvaisivat Sinussa: Aikuisuuden merkkejä

Kirtlandin temppelin vihkimisrukouksessa Joseph Smith rukoili, että ne, jotka palvelisivat temppelissä, ”kasvaisivat sinussa ja saisivat Pyhän Hengen täyteyden ja järjestäytyisivät sinun lakiesi mukaan ja valmistautuisivat saamaan kaiken tarpeellisen” (OL 109:15, kursivointi lisätty).

Kun olemme työssämme neuvoneet myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia nuoria aikuisia, olemme kokemuksesta oppineet, että he voivat tuntea epävarmuutta siitä, mitä kasvamiseen tarvitaan, varsinkin kasvamiseen Herrassa. Pohtimalla sitä, mitä aikuisuus tuo mukanaan, kaikki nuoret aikuiset – naimattomat tai naimisissa olevat – voivat tehdä rakentavasti työtä aikuistuakseen, ei pelkästään saadakseen lisää ikää. Seuraavassa on muutamia ratkaisevan tärkeitä aikuisuuden merkkejä.

1. Elämäntehtävää koskevan tunteen kehittyminen

Käsityksen luominen omasta elämäntehtävästään ja eri uravaihtoehdoista valitseminen ovat haastavia tehtäviä. Aikuiset saavat selvyyden opiskelu- ja uravaihtoehdoista kokeilemalla useita vaihtoehtoja, esittämällä kysymyksiä, tekemällä vapaaehtois- tai ansiotyötä matalan kynnyksen työpaikoissa kokemusta saadakseen ja osallistumalla siihen, mitä he pitävät mukavana ja innostavana. Näiden sitoumusten tekeminen epävarmuuden keskelläkin vahvistaa tunnetta siitä, että kelpaa johonkin, ja vähentää riippuvuutta muista.

2. Henkilökohtaisten tavoitteiden ja rutiinien vakiinnuttaminen

Aikuiset oppivat tuntemaan tyydytystä asettaessaan tavoitteita, harjoittaessaan itsekuria, nauttiessaan kasvuprosessista, luodessaan päivittäisiä rutiineja ja tapoja sekä päättäessään elämän suunnasta, joka on sopusoinnussa heidän syvimpien arvojensa kanssa. Tavoitteet ja rutiinit auttavat ihmisiä ehkäisemään masennusta ja kiusauksia sekä tasapainoilemaan ikävystymisen ja liiallisen stressin vastakkaisten soiden välimaastossa. Kun opimme sinnittelemään loppuun vaikean tehtävän, meillä on ilo saada sitä, mitä haluamme eniten, ei ainoastaan sitä, mitä haluamme nyt.

3. Fyysisestä kehosta huolehtiminen

Omasta hammas- ja terveydenhuollostamme huolehtiminen, käynnit kampaajalla tai parturissa, liikunta, terveellinen ruoka sekä säännöllinen uni voivat muodostua myönteisiksi tavoiksi todella tuoda julki ymmärryksemme siitä, että keho on lahja. Itsemme hoitaminen fyysisesti suo meille tilaisuuden ottaa vastuuta omasta terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

4. Taloudellisen riippumattomuuden lisääminen

Kun kykymme ansaita rahaa ja hoitaa varojamme kasvaa, me sekä turvaamme taloudellisen tulevaisuutemme että hankimme sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä. Nuoret aikuiset voivat hyötyä vanhempiensa ja johtajiensa ehdotuksista koskien kymmenysten maksamista, talousarvion laatimista, sijoittamista, tietyn prosenttiosuuden säästämistä tuloista ja velan ymmärtämistä.

5. Kodin luominen

Kun kasvamme vanhemmiksi, voimme luoda kodin, joka heijastaa mieltymyksiämme, elämäntapaamme ja persoonallisuuttamme. Kuinka tyydytystä tuottavaa onkaan omistaa oma paikka – oli se sitten jonkin huoneen nurkka kirjoillemme tai työkaluillemme tai huoneisto tai omakotitalo. Kun luomme järjestystä ja kauneutta ympäristöömme, osallistumme Luojan tavoin luomisprosessiin.

6. Muiden ihmissuhteiden luominen

Avioliitto ja vanhemmuus ovat itsestään selviä siirtymisiä aikuisuuteen. Mutta myös naimattomat aikuiset voivat ”kasvaa aikuisuuteen” muissa suhteissaan. Vaikka mikään ei korvaakaan avioliiton ja lasten saamisen ihannetta, naimattomat voivat nauttia suhteistaan sisarustensa, serkkujensa, ystäviensä, työtovereidensa, naapuriensa ja seurakunnan jäsenten kanssa. Ystävät voivat tarjota jatkuvuutta, säännöllistä kanssakäymistä ja keskinäistä huolehtimista.

7. Tunneperäisen kommunikoinnin taitojen oppiminen

Ystävällisyyden osoittaminen, toisten kutsuun vastaaminen ja eri-ikäisten ihmisten seurasta nauttiminen ovat kaikki aikuisuuden sosiaalisia taitoja. Kun kasvatamme kykyämme välittää toisista ihmisistä, selviytyä ristiriidoista ja antaa itsestämme aidosti, tunnemme merkityksellistä yhteyttä toisiin.

Jotkut nuoret aikuiset pelkäävät sosiaalista vuorovaikutusta. He saattavat turvautua alkoholiin, huumeisiin, pornografiaan, syömishäiriöihin tai muihin epäterveisiin käytösmalleihin keinona kääntää huomio pois peloista tai suojautua niiltä. Se, että oppii ylläpitämään keskustelua, vähitellen syventämään ystävyyttä ja selvittämään keskinäisiä ristiriitoja, auttaa meitä voittamaan sosiaalisen haavoittuvuutemme.

8. Yhteisön rakentaminen

Nuoret aikuiset voivat saada aikaan maailmassa todellista hyvää. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen, jonkun vieminen ulos syömään, muiden kutsuminen käymään, kotiopetus- ja kotikäyntityön tekeminen, urheilujoukkueeseen liittyminen ja kirkon tehtävien kunniassa pitäminen voivat kaikki tehdä elämästämme – ja muiden elämästä – rikkaampaa ja merkityksellisempää.

9. Seuraavan sukupolven tukeminen

Tiedämme ihmisten olevan todella aikuisia, kun he siirtyvät huolehdittavien joukosta huolehtivien joukkoon. Nuoret aikuiset siunaavat toisten elämää välittämällä tietoaan, kokemustaan ja huolenpitoaan seuraavalle sukupolvelle. Säännöllinen toiminta veljen- ja sisarenlasten, naapuruston lasten tai Alkeisyhdistyksen ja nuorten luokkien kanssa kannustaa ihmissuhteisiin, jotka ovat merkityksellisiä kummallekin sukupolvelle. Me tuemme seuraavaa sukupolvea myös ohjaamalla uusia ihmisiä työssä, toimimalla ammatissamme, tekemällä lähetystyötä tai tutustumalla niihin, jotka tutkivat kirkkoa.

10. Hengellisessä vastuussa kasvaminen

Kun luomme aikuisuuden rutiineja, me selkeytämme hengellisen tärkeysjärjestyksemme rukouksen, pyhien kirjoitusten tutkimisen sekä kirkossa ja temppelissä palvelemisen suhteen. Temppeli tähdentää perheen tärkeyttä sukupolvien kesken ja niiden yli, ja se tekee myös selväksi, että Jumala suhtautuu meihin jokaiseen yksilönä. Se, että olemme kelvollisia saamaan temppelisuosituksen, tarkoittaa sitä, että olemme tervetulleita Jumalan huoneeseen, jossa voimme kasvaa edelleen Hänessä.

Valokuvakuvitus Getty Images, Tokio Onogi, Steve Bunderson, Matthew Reier, Norman Burningham, Christina Smith ja John Luke