2010
Marian uusi mekko
Helmikuu 2010


Marian uusi mekko

”[Palvelkaa] Jumalaa, missä tahansa paikassa olettekin, hengessä ja totuudessa” (Alma 34:38).

Maria pyörähteli sievässä uudessa pyhämekossaan, jonka hänen isoäitinsä oli tehnyt hänelle. Se oli vaaleanpunainen ja siinä oli valkoisia koristenauhoja. Se oli sievin mekko, mitä Marialla oli koskaan ollut, ja hän tunsi itsensä hyvin kauniiksi, kun se oli hänen päällään. Hän hymyili peilikuvalleen ja pyörähti vielä kerran, niin että helmat hulmahtivat. Maria oli innokas menemään sunnuntaina kirkkoon, koska hän halusi näyttää ystävilleen uutta mekkoaan.

Kirkossa Mariasta oli mukavaa kuulla, kun kaikki hänen ystävänsä kehuivat hänen mekkoaan. Alkeisyhdistyksessä hän leikki mekkonsa koristenauhoilla sen sijaan että olisi kuunnellut sisar Sánchezin oppiaihetta.

Maria ei myöskään kiinnittänyt huomiota todistuksiin, joita sakramenttikokouksessa lausuttiin. Hän vain availi ja solmi mekkonsa kaikkia rusetteja yhä uudelleen.

Kun kokous päättyi, Maria huomasi, että joillakuilla oli kyyneliä silmissään, kun he lähtivät kappelista.

”Äiti, miksi nuo ihmiset itkevät?” Maria kysyi.

”He tunsivat Hengen tänään”, äiti vastasi pyyhkäisten samalla oman kyyneleen. ”Ja toisinaan se saa silmämme kyyneliin. Todistukset olivat suurenmoisia, eikö niin?”

Maria ei vastannut. Hän ei pystynyt muistamaan mitään, mitä joku olisi sanonut.

Sinä iltana kun äiti peitteli Mariaa sänkyyn, tämä kysyi: ”Äiti, miksen minä tuntenut Henkeä kirkossa tänään?”

”Henki puhuu hiljaisella, vienolla äänellä”, äiti sanoi. ”Meidän täytyy olla tarkkaavaisia huomataksemme sen. Kun menemme kirkkoon, meidän pitää kohdistaa huomiomme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen – silloin voimme tuntea Hengen.”

Maria mietti, mihin hän oli sinä päivänä kirkossa keskittänyt huomionsa. Hän oli ajatellut uutta mekkoaan eikä taivaallista Isää eikä Jeesusta Kristusta.

Seuraavana sunnuntaina kirkossa Marialla oli jälleen yllään sievä vaaleanpunainen mekkonsa. Mutta Alkeisyhdistyksessä hän kuunteli sisar Sánchezia. Sakramenttikokouksessa hän koetti ajatella taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta. Maria lähti kirkosta tuntien Hengen sydämessään. Hän oli iloinen, ettei ollut mennyt kirkkoon vain esitelläkseen uutta mekkoaan.

Kuvitus Natalie Malan