”Tehkää tämä minun muistokseni”
Täyttykäämme Herran Hengellä nauttiessamme sakramentin kelvollisesti.
Monia vuosia sitten kun olin nuori lähetyssaarnaaja Kanadassa, minuun teki vaikutuksen eräs pyhien kirjoitusten kohta, jonka puuseppä oli taidokkaasti kaivertanut erään seurakunnan sakramenttipöydän edustaan Montrealissa: ”Tehkää tämä minun muistokseni” (Luuk. 22:19).
Tuossa pienessä seurakunnassa Aaronin pappeuden jäsenet muistuttivat sekä pukeutumisellaan että käytöksellään pyhiä ohjeista, joita Vapahtaja oli antanut tästä mitä merkityksellisimmästä ja pyhimmästä toimituksesta. Joka sunnuntai, kun sakramentti jaetaan, nuo kaiverretut sanat ovat yhä painettuina mieleeni: ”Tehkää tämä minun muistokseni.”
Herran liittokansana me saavumme sakramenttikokoukseemme muutaman minuutin etuajassa osoittaaksemme kunnioitusta ja pohtiaksemme tätä pyhää toimitusta. Noina hetkinä, tullessamme kirkkoon valmistautuneina nauttimaan sakramentin, me noudatamme Paavalin neuvoa pyhille Korintissa: ”Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta” (1. Kor. 11:28).
Sakramenttitoimitus
Sakramentti edustaa Jeesuksen Kristuksen sovitusuhria. Se on pyhä toimitus, jonka kelvolliset pappeudenhaltijat toimittavat säädetyllä tavalla ja johon kelvolliset myöhempien aikojen pyhät osallistuvat. Tarkkaa huomiota kiinnitetään siihen, että sakramentti valmistetaan, siunataan ja jaetaan arvokkaasti.
Paavali muistutti pyhiä siitä, että sakramentti oli asetettu keskeisenä hetkenä ajan keskipäivänä, kun Jeesus istui pääsiäisaterialla kahdentoista apostolinsa kanssa.
”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’
Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.’” (1. Kor. 11:23–25.)
Vanha laki, Mooseksen laki, täyttyisi, kun uusi liitto – vieläpä korkeampi laki – annettaisiin. Sakramenttitoimitus on voimassa ainakin Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen asti, jolloin Vapahtajamme nauttii sakramentin pyhiensä kanssa (ks. 1. Kor. 11:26; OL 27:5–14).
Viimeistä ateriaa varten valmistettu uhrikaritsa oli olennainen osa vuosittaista juutalaista pääsiäisateriaa. Kahdentoista apostolin syödessä Jeesus, itse Pääsiäiskaritsa, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen sitten opetuslapsilleen (ks. Matt. 26:26).
Uudessa maailmassa näytettyään nefiläisille naulan jäljet käsissään ja jaloissaan ylösnoussut Herra asetti sakramentin sanoen:
”Ja pitäkää aina huoli, että teette tämän niin kuin minä olen tehnyt, niin kuin minä olen murtanut leivän ja siunannut sen ja antanut sitä teille.
Ja tehkää tämä minun ruumiini muistoksi, jonka minä olen näyttänyt teille. Ja se on todistuksena Isälle siitä, että te aina muistatte minut. Ja jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne.” (3. Nefi 18:6–7.)
Maljasta Hän sanoi: ”Ja tehkää tämä aina niille, jotka tekevät parannuksen ja jotka ottavat kasteen minun nimeeni; ja tehkää se minun vereni muistoksi, jonka minä olen vuodattanut teidän tähtenne, jotta todistaisitte Isälle, että te aina muistatte minut. Ja jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne” (3. Nefi 18:11).
Vapahtaja sanoi nefiläisille myös: ”Se, joka syö tätä leipää, syö minun ruumistani sielullensa, ja se, joka juo tätä viiniä, juo minun vertani sielullensa; eikä hänen sielullaan ole koskaan nälkä eikä jano, vaan se on kylläinen.” Kun väkijoukko oli nauttinut sakramentin, aikakirja kertoo meille: ”Se täyttyi Hengellä.” (3. Nefi 20:8–9.)
Nauttikaa kelvollisina
Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
”Ennen kuin maailma oli järjestetty, Jumala esitti suunnitelman, jonka kautta Hän antaisi lapsilleen siunauksia sen mukaan, kuinka he noudattaisivat Hänen käskyjään. Hän ymmärsi kuitenkin, että toisinaan maailman asiat hämmentäisivät meitä ja tarvitsisimme säännöllistä muistutusta liitoistamme ja Hänen lupauksistaan. – –
Sakramentin nauttimisen tarkoitus on tietenkin Herran kanssa tekemiemme liittojen uudistaminen. – –
Kun nautimme sakramentin kelvollisina, saamme tilaisuuden kasvaa hengellisesti. – –
Jos nautimme sakramentin välinpitämättömästi, menetämme tilaisuuden kasvaa hengellisesti.”1
Paavali opetti nuorelle kirkolle Korintissa, että sen jäsenet saattaisivat olla ”heikkoja ja sairaita” ja että monet nukkuvat pois, koska he nauttivat sakramentin ”ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista” (1. Kor. 11:29, 30). Vapahtaja julisti: ”Jokainen, joka syö ja juo minun lihaani ja vertani kelvottomana, syö ja juo tuomion sielulleen” (3. Nefi 18:29).
”Katso, minä olen Alfa ja Oomega, nimittäin Jeesus Kristus.
Ja nyt, kaikki ihmiset varokoot, kuinka he käyttävät minun nimeäni huulillaan. (OL 63:60–61.)
Syömmekö ja juommeko me sielumme pelastukseksi? Lähdemmekö me tuosta ”pyhästä hetkestä pyhässä paikassa”2 Hengen täyttäminä?
Nauttikaa sakramentti usein
Herra on sanonut: ”On tarpeen, että kirkko kokoontuu usein yhteen nauttimaan” sakramentin (OL 20:75). Jos se on tarpeen Herralle, niin meille se on ehdottoman tärkeää!
Puhdistaessaan astiaamme sisältä Vapahtajamme ei jätä meitä tyhjiksi, heikoiksi ja sairaiksi vaan Hän täyttää meidät rakkaudellaan ja voimalla vastustaa kiusausta. Niistä, jotka tulevat Kristuksen luokse, tulee kuin Kristus, kun he osoittavat uskoa Häneen ja nauttivat ”elämän leipää” ja ”elävää vettä” (Joh. 4:10; 6:35).
Kokoontuessaan huhtikuun 6. päivänä 1830 perustamaan kirkkoa ensimmäiset pyhät tällä taloudenhoitokaudella sisällyttivät ensimmäiseen viralliseen kokoukseensa Herran ohjeiden mukaisen sakramenttitoimituksen (ks. OL 20:75–79).
Me kirkon jäsenet ymmärrämme, että me saamme oman henkilökohtaisen lunastuksemme ainoastaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Me julistamme ja todistamme maailmalle, että Hän sovitti syntimme olemalla täysin kuuliainen Isän tahdolle. Me voimme saada Jumalan suurimman lahjan, iankaikkisen elämän, olemalla kuuliaisia palautetun evankeliumin laeille ja toimituksille.
Ymmärrämme myös isä Lehin opetuksen pojalleen Jaakobille, kun hän sanoi: ”Kuinka tärkeää sen vuoksi onkaan, että nämä asiat ilmaistaan maan asukkaille, jotta he voivat tietää, ettei mikään liha voi asua Jumalan edessä muuten kuin pyhän Messiaan ansioiden ja laupeuden ja armon kautta” (2. Nefi 2:8).
Syökäämme ja juokaamme niin, ettei meillä enää ole hengellinen nälkä eikä jano. Ja täyttykäämme Herran Hengellä joka lepopäivä nauttiessamme sakramentin Hänen muistokseen, niin että olisimme kokonaisia ja yhtä Hänen kanssaan.
Simon Deweyn teos Viimeinen ateria
Simon Deweyn teos Kristus ilmestyy nefiläisille, © 2003 IRI
Yksityiskohta Grant Romney Clawsonin teoksesta Toinen tuleminen; valokuvakuvitus Marina Lukach