Pitkäaikainen tuki auttaa tsunamin uhreja tiellä kohti toipumista
Indonesialaiselta Sukardilta ja hänen perheeltään kesti kauan saavuttaa mielenrauha ja löytää toivoa vuonna 2004 Kaakkois-Aasian rannikoita runnelleen tsunamin jälkeen.
”Luulimme, että se oli maailmanloppu. Se oli uskomatonta”, Sukardi sanoi muistellen joulukuun 26. päivää 2004, jolloin Indonesian rannikon edustalla tapahtui suuri merenalainen maanjäristys. Se aiheutti tsunamin, joka surmasi yli 225 000 ihmistä 11 maassa. ”Mutta me olemme elossa ja me olemme yhdessä ja me olemme onnellisia.”
Tuhansien muiden tavoin Sukardi menetti perheenjäseniä ja ystäviä, kotinsa, maansa ja melkein oman henkensäkin. Jouduttuaan tsunamin imaisemaksi hänen onnistui tarttua kookospalmuun ja pitää siitä kiinni ja jäädä odottamaan hyökyaallon vetäytymistä.
Yhdessä perheenjäsenten kanssa, joista jokaisella on samanlaisia selviytymistarinoita, Sukardi asuu nyt kodissa, joka on rakennettu kirkon Latter-day Saint Charities -nimisen avustusjärjestön avulla osana kirkon pyrkimyksiä auttaa tsunamista selviytyneitä.
Sitoutuminen pitkäaikaiseen toipumisapuun
Kirkon katastrofiapu toimitti heti murhenäytelmää seuranneina kuukausina sellaisia hyödykkeitä kuin ruokaa, hygieniapakkauksia, lääkintätarvikkeita ja vaatteita. Jäsenten merkittävien lahjoitusten vuoksi kirkko alkoi suunnitella pitkäaikaista apua. Osana tuota pitkäaikaista hanketta annettiin kalastajille ja kirvesmiehille työtä yli 130 korvaavan kalastusveneen rakentamisessa tuhoutuneiden tilalle. Miehiä palkattiin käyttämään suuria leveätelaisia traktorikaivureita ojien kaivamiseksi ja maavallien jälleenrakentamiseksi katkaravunviljelylaitosten ympärille. Omavaraisuuden palauttamisen kannustimiksi lahjoitettiin ompelukoneita, kutomakoneita, pikkutraktoreita ja muita työvälineitä.
”Koko ensimmäisen vuoden aikana keskityttiin elinkeinojen palauttamiseen ja ihmisten auttamiseen pääsemään takaisin työhön”, sanoi kirkon humanitaaristen palvelujen johtaja Brett Bass. ”Sitten tarkastelimme voimavarojamme, selvitimme kipeimmät tarpeet ja suuntasimme ponnistuksemme pysyvään jälleenrakentamiseen.”
Kirkon avustuskohteisiin kuului monitoimikeskusten, kotien, koulujen, terveysasemien ja puhdasvesijärjestelmien rakentamista – mikä kaikki oli mahdollista, koska humanitaarista apua tulvi valtavia määriä. Kirkon jäsenet kaikkialla maailmassa antoivat hädän hetkellä lahjoituksia, jotta nämä hankkeet olisivat mahdollisia.
Kirkon mittavat ponnistukset Indonesiassa päättyivät joulukuussa 2007. Suurimpia hankkeita olivat 902 asuintalon, 3 monitoimikeskuksen, 15 koulun ja 3 täysin varustetun terveysaseman rakentaminen, sairaalan sivurakennuksen jälleenrakentaminen sekä 24 kylän vesihankkeen loppuunsaattaminen.
Kotien ja elämän jälleenrakentamista
Abdul Samad asui kiireesti kyhätyssä parakissa kaksi ja puoli vuotta, ennen kuin hän ja hänen perheensä muuttivat uuteen kotiinsa. Hän menetti vaimonsa ja tämän äidin hyökyaalloissa, mutta nyt hän toivoo voivansa antaa paremman elämän jäljelle jääneelle perheelle – kolmelle tyttärelle ja pojalle.
Kaikki rakennetut ja lahjoitetut 902 asuintaloa ovat kooltaan 44 neliömetriä. Sadat asuintalojen vastaanottajat ovat sanoneet usein uskovansa, että heidän asuintalonsa ovat parhaita, mitä on rakennettu, ja että he jättäisivät ne perinnöksi lapsilleen ja lastenlapsilleen. He pitivät käytetyistä väreistä ja laattalattioista ja ilmaisivat kiitollisuutta siitä, että heillä on elämässään jälleen jotakin tukevaa ja luotettavaa.
”Kun maanjäristys iski ja sitä seurasi tsunami, jos ihmiset olivat sisällä, ensimmäiseksi he juoksivat ulos”, sanoi Jeff McMurdo järjestöstä nimeltä International Organization for Migration, joka oli kirkon yhteistyökumppanina asuintalojen rakentamisessa. ”Siitä hetkestä, kun kaikki alkoi, he ovat juosseet. Kun he sitten saavat talon avaimet, he pystyvät viemään koko tsunamin aiheuttaman murhenäytelmän jonkinlaiseen päätökseen.”
Toivoa antavien koulujen perustaminen
Kirkko jatkoi jälleenrakennushankkeita yhteistyössä Islamic Relief ja Adventist Development and Relief Agency -nimisten järjestöjen kanssa 15 koulun rakentamisessa sekä uusien opettajien kouluttamisessa ja opetussuunnitelman ja opetustukijärjestelmien kehittämisessä.
Monet alueen opettajista saivat surmansa tsunamissa, minkä seurauksena opettajista oli kova pula. Opettaja Kamaruzzaman on toinen niistä vain kahdesta opettajasta, jotka jäivät henkiin Banda Acehissa. Rakennusten, opettajien ja lasten menetyksen takia koululaitos toimi hyvin vaillinaisin, tilapäisin järjestelyin näiden uusien koulujen rakentamiseen asti.
”He ovat käyneet koulua väliaikaisessa rakennuksessa – kunnantalossa, jossa on noin 40 oppilasta yhdessä huoneessa”, sanoi Kamaruzzaman, joka on nyt rehtorina vasta rakennetussa koulussa. ”Oppilailla on nyt parempi koulu, jossa oppiminen on helpompaa. Nyt heillä on enemmän tulevaisuudentoivoa.”
Jokainen koulurakennus kalustettiin pöydillä ja tussitauluilla sekä varustettiin kirjastolla, jotta lapsilla olisi hyvä oppimisympäristö. Kun saatiin lisää opettajia, painopiste siirrettiin koulutukseen ja uuden opetussuunnitelman kehittämiseen.
Islamic Relief -järjestön koulutuskoordinaattori Herliana sanoi olevansa hyvin ylpeä siitä, että saa olla mukana tässä projektissa. ”Kouluja ei ollut, ja jäljellä oli vain vähän opettajakoulutuksen saaneita”, hän sanoi. ”Tämä on ollut suurenmoinen avustus paikkakunnille. Yhdessä saamme paljon aikaan lasten, opettajien, vanhempien ja perheiden elämässä.”
Puhdasta vettä
Fauziah, eloisa ja hymyilevä nainen, on nyt vesilaitoksen hoitaja pienessä kylässään lähellä Bireuenia Acehin provinssissa. Hänen tehtävänään on pitää kirjaa ja kerätä vesimaksuja niiltä, jotka käyttävät kylän uutta vesijärjestelmää.
Kirkko saattoi yhteistyössä International Relief and Development -järjestön kanssa päätökseen 24 kylässä vesihankkeet, joihin kuului kaivojen kunnostamista, vesisäiliöiden asentamista sekä hygienian ja jakelujärjestelmien parantamista. Nämä hankkeet tuottavat puhdasta vettä 20 000 ihmiselle.
”Ennen oli vaikea saada puhdasta vettä, ja sen hankkimiseen meni paljon aikaa”, Fauziah sanoi ilmaistessaan kiitollisuutensa vesipostista aivan kotinsa ulkopuolella. ”Lapsemme tulevat nyt olemaan terveempiä, ja heillä on parempi tulevaisuus.”
Kyliin rakennettiin myös kylpy- ja pesulatiloja ja asukkaat saivat koulutusta tilojen ja laitteiden hoitamisessa ja puhtaana pitämisessä.
Terveydenhoidon parantaminen
Samalla kun jokaisessa kylässä annettiin myös koulutusta henkilökohtaisessa hygieniassa, huolellisesti laaditut hankkeet parantaa terveydenhoitoa etenivät kolmen täysin varustetun terveysaseman valmistumisen ja sairaalan sivurakennuksen jälleenrakentamisen myötä.
”Tämä tulee suureen tarpeeseen”, sanoi paikallisjohtaja Syarman Bireuenin yhdyskunnasta, jossa terveyspalveluja saadakseen oli ennen käveltävä 15 kilometriä. ”Väkemme saa tarvitsemansa terveyspalvelut lähellä kotiaan. Tilanne on parempi kuin ennen, ja me olemme kiitollisia.”
Kirkko järjesti myös koulutusta lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle ja hankki tarvittavat lääkintätarvikkeet.
Kaiken tekeminen Herran tavalla
Bill ja Linda Hammille Anchoragesta Alaskasta Yhdysvalloista työ oli henkilökohtainen haaste: heidät kutsuttiin palvelemaan humanitaarisen palvelun lähetyssaarnaajina ja valvomaan tsunamiavustustyötä Indonesiassa. ”Olimme innoissamme haasteista ja olimme hukkua mahdollisuuksien alle”, veli Hamm sanoi.
Saman tilaisuuden saivat myös Jim ja Karen Greding Thousand Oaksista Kaliforniasta Yhdysvalloista. Pariskunta kutsuttiin valvomaan hankkeiden päätökseen saattamista veli ja sisar Hammin puolitoistavuotisen lähetystyön päätyttyä. Tehtävänään olla paikalla ja valvoa tehtävää työtä he toimivat paitsi kirkon, myös niiden monien yksityisten henkilöiden edustajina, jotka olivat antaneet lahjoituksia.
”Tehtävänämme oli valvoa työn laatua ja huolehtia siitä, että projekteihin varatut rahat käytettiin asianmukaisesti”, sisar Greding sanoi. Kirkon edustajat olivat läsnä prosessin kaikissa vaiheissa, mikä yhdessä rahoitusmenetelmien kanssa erotti kirkon muista organisaatioista.
”Pidimme varojamme pyhinä ja teimme kaikkemme valvoaksemme, että ne käytettiin tehokkaasti ja tuhlaamatta”, sanoi tsunamiavun kenttäoperaatiopäällikkö Bill Reynolds. ”Monet organisaatiot järjestävät rahoituksen ja odottavat harvoja raportteja nähdäkseen, mitä tapahtuu. Me annoimme rahoitusta vaiheittain itse asettamiemme välitavoitteiden toteutumisen mukaan. Yhteistyöorganisaatiomme tiesivät, että jos sanoimme haluavamme, että jotakin tehdään ja tietyllä tavalla, heidän oli täytettävä nuo asetetut tavoitteet.”
Toivon palauttaminen
Kirkko keskittyi auttamaan Indonesiaa ja sen kansaa ottamaan yhden askeleen kerrallaan, askeleen pois murhenäytelmästä ja tuskasta, askeleen kohti elämän palauttamista ennalleen. Vaikka näillä ponnistuksilla oli vain pieni osuus niiden monien ihmisten ja organisaatioiden joukossa, jotka tarjosivat apua tsunamin uhreille, lähetyssaarnaajat kykenivät välittämään heille omaa rakkauttaan, jäsenten rakkautta ja Kristuksen puhdasta rakkautta.
”Emme saaneet tehdä käännytystyötä, mutta me edustimme Herraa ja yritimme osoittaa todistuksemme työllämme olemalla ystävällisiä ja kohteliaita tai pelkästään hymyilemällä”, sisar Hamm sanoi.
”Toisinaan meillä oli mahdollisuus selittää, mistä rahat tulivat, ja kerroimme profeetastamme ja siitä, että hän pyysi jäseniä paastoamaan vuorokauden ajan ja lahjoittamaan muutoin ruokaan käytettävät rahat erityisrahastoon. Luulen, että Henki todisti ja että he ymmärsivät, että ympäri maailman oli ihmisiä, jotka rakastivat heitä.”
Tsunamin jäljet näkyvät vielä selvästi, mutta ihmiset ovat ilmaisseet kiitollisuutta kaikesta työstä, jota heidän hyväkseen on tehty.
”Tämä on yksinkertaisesti kokemus, jota ei voi milloinkaan unohtaa, eikä kukaan, joka matkustaa näille alueille, voi olla näkemättä tuhon jälkiä siellä, missä meri valloitti pysyvästi maan, jossa niin monet menettivät henkensä tai eloonjääneet rakkaitaan”, sisar Greding sanoi. ”Mutta monet, jotka olivat suhtautuneet kristittyihin epäluuloisesti, ovat muuttaneet mielensä. Jotkut tuijottivat meitä, mutta useimmat sanoivat vajavaisella englannintaidollaan: ’Thank you, mister.’ Kuulimme sen usein.”