Hänen siipiensä suojaan
Olin suorittanut hiljattain lentämisen peruskurssin Phoenixissa Arizonassa ja muutaman yksinlentotunnin jälkeen olin saanut luvan lähteä ensimmäiselle yksinlennolleni osavaltion poikki. Se merkitsisi kahden tunnin lentoa Phoenixista Tucsoniin ja takaisin.
Odottaessani innoissani sitä, että saisin lentää itsekseni 10 000 jalkaa (3 000 m) maanpinnan yläpuolella ja katsella pilvien, vuorten, laaksojen ja autiomaan kauneutta, en juuri ajatellut kokemattomuuttani enkä mitään mahdollisia vaaroja, joita saattaisi olla edessäni.
Tarkistin säätilan, täytin lentosuunnitelmani ja keräsin radion, kompassin sekä peruslaitteet lennolle. Kuten tässä vaiheessa lento-opetusta on tavallista, en ollut vielä saanut koulutusta vaativampien laitteiden käytössä. Mutta vanhahkossa koneessa, jolla lentäisin, ei ollut mitään monimutkaisia laitteita, joiden avulla lentäjä voisi lentää, ellei pystyisi käyttämään näkövihjeitä.
Minua vähän hermostutti nousta itsekseni ilmaan pienellä keltaisella yksimoottorisella yksitasollani, mutta lento Phoenixista Tucsoniin sujui hyvin. Olin riemuissani uusista ilmailukyvyistäni.
Ylpeänä ja luottavaisena lähdin Tucsonista Phoenixiin myöhään iltapäivällä, sillä matkaa oli jäljellä enää 120 mailia (190 km). Olin kuitenkin tuskin päässyt ilmaan, kun odottamatta jouduin voimakkaisiin tuulivirtauksiin, niin että minun oli vaikeaa hallita koneeni korkeutta. Hiekkamyrsky nielaisi minut äkkiä, enkä pystynyt enää näkemään. Puolelta toiselle heittelehtiessäni menetin koneen hallinnan ja suuntavaistoni ja aloin kovasti pelätä ymmärtäessäni, että olin vaarallisen lähellä Catalinan vuorijonoa.
Hädissäni ajattelin elämääni. Olin kihloissa ja solmimassa avioliiton seuraavassa kuussa Mesan temppelissä Arizonassa. Olin palvellut kunniallisesti kokoaikaisessa lähetystyössä. Olin aina yrittänyt pitää käskyt ja kuunnella Pyhän Hengen kehotuksia. Jos ikinä tarvitsin jumalallista johdatusta, niin nyt. Miltei epätoivoisena pidin äänettömän rukouksen. Henki kuiskasi minulle heti: ”Luota radioosi, kompassiisi ja kojelautaasi ja vähennä korkeutta.”
Laskeuduin nopeasti useita satoja metrejä. Näkyvyys oli yhä huono, mutta saatoin erottaa allani valtatien ja junaradan. Laitteitani käyttämällä ja näkemiäni maamerkkejä seuraamalla kykenin lopulta laskeutumaan lentokentälle Phoenixiin raastavan kahden tunnin kokemuksen jälkeen.
Tulen aina olemaan kiitollinen Pyhän Hengen kehotuksista ja Psalmeissa olevasta lupauksesta: ”Minä kätkeydyn siipiesi suojaan” (Ps. 57:2).