2008
Samarialainen, jolla oli ruuvitaltta
Heinäkuu 2008


Samarialainen, jolla oli ruuvitaltta

Kokosin kiireesti tavaroitani opetettuani Ruusutyttöjen oppiaiheen, ja mieheni Garry seisoi huoneen perällä pidellen vuoden ikäistä poikaamme. Kolmevuotias poikamme Zach livahti ohitsemme ihmisiä täynnä olevaan aulaan ja meni jonkun perässä seurakuntakeskuksen ovelle. Koska mieheni ja minä kumpikin luulimme Zachin olevan toisella meistä, meiltä kesti muutaman minuutin huomata, että hän oli kadonnut.

Juuri kun tajusimme, että Zach oli poissa, hän ilmaantui aulan toiseen päähän. Jotakin oli kuitenkin vialla. Hänen kasvonsa olivat punaiset, kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin ja hän piteli oikeaa kättään. Piispamme, joka osoitti meitä hänelle, näytti huolestuneelta. Tunsin vatsassani syyllisyyden piston. Poikani oli satuttanut itsensä, enkä minä ollut ollut paikalla auttamassa häntä.

Piispa oli kuullut Zachin hätäiset huudot ja oli kiiruhtanut hänen avukseen. Zachin tukala tilanne kävi heti selväksi mutta ratkaisu ei. Hänen sormensa olivat jääneet raskaan ulko-oven ja karmin väliin. Oven avaaminen tai sulkeminen vain pahensi vammaa, sillä oven liikuttaminen puristi hänen sormiaan ja kiskoi hänen kättään aiheuttaen huomattavaa kipua.

Kun piispa ja eräs aviopari seurakunnassa yrittivät hädissään keksiä, miten vapauttaa Zachin sormet, eräs veli toisesta seurakunnasta, joka kokoontui rakennuksessamme, näki, mitä oli tapahtunut. Hän veti taskustaan ruuvitaltan ja työnsi sen oven ja karmin väliseen rakoon. Sitten ruuvitalttaa vipuna käyttäen hän suurensi rakoa niin, että Zach pääsi vapaaksi.

Helpotuksen huokausten keskellä veli selitti, että kun hän oli sinä aamuna valmistautunut sunnuntain kokouksiin, hän oli saanut oudolta vaikuttavan tuntemuksen ottaa ruuvitaltta mukaansa kirkkoon. Vaikutelma oli ollut niin voimakas ja selkeä, että hän oli sujauttanut työkalun puvunhousujensa taskuun.

Tämä taivaallisesta innoituksesta seurannut ystävällinen palvelutyö kosketti minua syvästi ja täytti sydämeni kiitollisuudella. Taivaallinen Isä varjeli kolmevuotiasta poikaani ja innoitti hyvän veljen toimimaan.