Gilberto-sedän muisti
Kun aloin saada tietoa toimitustyöstä kuolleiden puolesta, minua innoitti se suuri rakkaus, jota mieheni osoitti isoäitiään kohtaan huolehtiessaan, että tämän temppelitoimitukset saatiin tehdyksi. Tämä sai minut etsimään tietoja omista esivanhemmistani. Sitä seuranneina vuosina monet veljet ja sisaret, kuten ne, jotka palvelevat sukututkimuskeskuksessa lähellä kotiani Guadalajarassa Meksikossa, ovat opettaneet minua tekemään työtä esivanhempieni puolesta.
Vuonna 1991 sain patriarkallisen siunaukseni ja minua neuvottiin huolehtimaan edesmenneistä sukulaisistani ja omistautumaan heille. Asetin tämän tavoitteekseni, mikä johti päivittäisiin keskusteluihin vanhempieni kanssa, jotka eivät olleet kirkon jäseniä. Esitin usein kysymyksiä sukulaisistani, mutta äitini osasi kertoa minulle vain isovanhemmistani.
Eräänä päivänä äiti kertoi minulle, että Gilberto-setä, isäni veli, oli saanut sydänkohtauksen. ”Tiedän, että hän puhuisi mielellään kanssasi”, äiti sanoi. ”Hänellä on loistava muisti, ja hän voisi kertoa sinulle paljon tietoja suvusta.”
Kun soitin Gilberto-sedälle hoitokotiin, jossa hän oli, hänen vaimonsa vastasi ja sanoi minulle, että setäni vointi oli heikko, eikä hän pystynyt puhumaan. Kerroin hänelle parhaat terveiseni ja sanoin hänelle, että rukoilisin heidän ja heidän perheensä puolesta.
Seuraavana päivänä soitin hoitokotiin uudestaan. Yllätyksekseni setäni vastasi puhelimeen.
”Gilberto-setä!” sanoin. ”Soitin kertoakseni sinulle, että olen rukoillut hartaasti, että toipuisit, ja että rakastan sinua.”
”Kiitos oikein paljon, Bibi”, hän vastasi. ”Heräsin tänä aamuna, ja vointini oli paljon parempi. Kerro, mitä sinulle kuuluu.”
Kerroin Gilberto-sedälle innokkuudestani saada tietää niiden sukulaisten nimiä, jotka olivat Arabiasta ja Libanonista. Äiti oli oikeassa setäni muistin suhteen. Setäni tiesi nimet, päivämäärät ja paikat isäni puoleisesta suvusta neljän sukupolven ajalta.
Kun suljin puhelimen, tunsin, että keskustelumme olisi viimeinen, joka meillä olisi tässä elämässä. Olin oikeassa. Herra oli kuitenkin siunannut meitä kumpaakin siten, että pystyin saamaan tiedot, joita tarvitsin sukumme yhdistämiseksi – sekä nyt että iankaikkisuuksissa.