Todistus profeetoista
Kun olin 12-vuotias, esittelin lähetyssaarnaajat perheelleni. Olin tavannut heidät kadulla, ja he olivat ystävällisiä minua kohtaan. He auttoivat kirkkoa rakentamalla kappelia kotikaupungissani Brasiliassa, ja he pyysivät minua avukseen, ja aloinkin auttaa heitä vapaa-aikanani. En ollut koskaan kuullut nuorista miehistä, jotka haluaisivat käyttää aikaansa kirkon rakentamiseen.
Lähetyssaarnaajat tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin esitellä heidät vanhemmilleni, ja kutsuimme heidät kotiimme kylään. He esittivät perheellemme ensimmäisen keskustelun. Emme olleet koskaan tupakoineet, joten perheemme noudatti jo sitä osaa viisauden sanasta. Lisäksi meillä oli joka ilta kotona perheilta. Emme kutsuneet sitä perheillaksi, mutta sellaista me kuitenkin vietimme. Olimme katolilaisia, ja kävimme kirkossamme säännöllisesti, ja niinpä isäni kertoi lähetyssaarnaajille, että olimme tyytyväisiä uskontoomme.
Lähetyssaarnaajat lähtivät, mutta he kirjoittivat perheestämme lähetyssaarnaajien aluekirjaan, joka jäi lähetyssaarnaajien asuntoon. He kirjoittivat kirjaan myös saamastaan vaikutelmasta, jonka mukaan liittyisimme kirkkoon.
Saimme kuulla iankaikkisista perheistä
Kymmenen vuotta myöhemmin asuin toisessa kaupungissa, kun uudet lähetyssaarnaajat saapuivat sille alueelle, jossa perheeni asui. Heillä ei ollut ketään opetettavaa, ja he päättivät vilkaista aluekirjaa. He löysivät vanhempieni nimen ja päättivät mennä käymään. Lähetyssaarnaajat rukoilivat ennen lähtöään, ja Herra innoitti heitä. Vaikka isäni olikin hyvin uskollinen omalle uskonnolleen, hänellä oli eräs kysymys. Hän ei pystynyt uskomaan, että kuoleman jälkeen hänen vaimonsa ei olisi enää hänen vaimonsa. Hänestä todella tuntui siltä, että perhesiteiden tulisi jatkua kuoleman jälkeen. Hän oli kysynyt tätä asiaa eri kirkkojen papeilta, ja jokainen oli selittänyt hänelle: ”Ei, kuoleman jälkeen sinun vaimosi tulee olemaan sinulle kuin sisar, ja poikasi tulee olemaan sinulle kuin veli.”
Kun nämä lähetyssaarnaajat koputtivat vanhempieni oveen, isä avasi oven ja kertoi heille, että hän oli kuullut heidän sanomansa aikaisemmin eikä ollut kiinnostunut. Lähetyssaarnaajat sanoivat kuitenkin: ”Meillä on teille toinen sanoma. Tiedätteko te, että teidän perheenne voi olla yhdessä ikuisesti?” Nuo sanat innoittivat isää. Hän kutsui lähetyssaarnaajat sisään opettamaan häntä. Hengen opastamina lähetyssaarnaajat kertoivat perheelleni iankaikkisesta avioliitosta ja iankaikkisista perheistä. Tämä johdanto evankeliumiin sai perheeni jatkamaan lähetyssaarnaajien tapaamista, kunnes perheeni jäsenet saivat todistuksen ja päättivät mennä kasteelle ja tulla konfirmoiduiksi.
Oman todistukseni saaminen
Viisi vuotta myöhemmin – olin silloin 27-vuotias – palasin isäni kotiin joksikin aikaa. Isä oli seurakunnan lähetystyönjohtaja, ja lähetyssaarnaajasisaret olivat opettamassa jotakuta muuta kodissamme. Satuin kuulemaan, kun he kertoivat Mormonin kirjasta ja Joseph Smithistä, ja päätin rukoilla sen johdosta. Minun mielestäni oli järkevää, että jos Joseph Smith oli profeetta, silloin Mormonin kirja on totta ja kirkko on totta.
Sinä iltana aloin lukea kertomusta Joseph Smithistä ja hänen näystään pyhässä lehdossa. Sitten pysähdyin ja rukoilin Herraa. Vietin koko yön tällä tavoin lukemalla ja rukoilemalla jokaisen kappaleen johdosta. Siihen meni minulta 14 tuntia. Kun aloin pohtia, minussa tapahtui jotakin. Tunsin olevani lehdossa Josephin kanssa. Se oli elävä ja todellinen kokemus. Tuntui siltä, että saatoin nähdä, mitä tapahtui. Kun lopetin rukoukseni seuraavana aamuna, tiesin, että Joseph Smith oli profeetta.
Menin heti etsimään lähetyssaarnaajia. Puoliltapäivin, kun lähetyssaarnaajasisaret tulivat kotiin syömään, istuin heidän ovensa edessä odottamassa heitä. Pyysin heitä esittämään minulle keskustelut. Kun he olivat lyhyessä ajassa esittäneet minulle seitsemän keskustelua, minut kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseneksi.
Seurasin profeettaa
Noin kuukausi sen jälkeen kun olin liittynyt kirkkoon, tapasin vaimoni Magarethin, ja vuoden kuluttua menimme naimisiin. Seurustellessamme kerroin hänelle, että koska tiesin Joseph Smithin olleen profeetta, halusin kasvattaa perheeni profeettojen sanojen ja opetusten perustalle. Esimerkiksi siihen aikaan profeettana oli presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985), ja hän kehotti kirkon jäseniä välttämään velkaa. Lähes 29 avioliittovuoden aikana vaimoni ja minä emme ole koskaan maksaneet penniäkään korkoa. Emme koskaan.
Saatuani todistuksen Joseph Smithistä olen kiinnittänyt huomiota ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin joka ainoaan sanaan, ja sovellan heidän opetuksiaan käytäntöön. Koska tiedän, että Joseph Smith oli profeetta, minun ei ole ollut koskaan vaikeaa seurata johtavia veljiä. He voivat pyytää minua tekemään mitä tahansa, ja teen sen, koska tiedän, että he ovat profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia.
Jos teet työtä saadaksesi todistuksen profeetoista, sinusta tulee vahvempi. Se on yksi avain onneen. Kun kuuntelet profeettoja ja teet, mitä he kehottavat sinua tekemään, tulet olemaan onnellinen ollessasi heille kuuliainen.