Poikkeuksellinen kirja, poikkeuksellinen vastaus
Kun olin aikeissa mennä kasteelle ja tulla konfirmoiduksi kirkon jäseneksi, olin hyvin huolissani siitä, olinko valitsemassa oikean tien. Seurakuntamme lähetyssaarnaajat Kumairissa Armeniassa käsittivät, että minulla oli epäilyksiä Mormonin kirjasta ja kirkkoon liittymisestä. Niinpä he pyysivät minua lähtemään mukaansa lähetystyöopetuksille.
Kun tulimme ensimmäiseen kotiin, vanhin Perrin kysyi Anitškalta, oliko tämä lukenut tehtäväksi annetut luvut. ”En”, tämä vastasi, ”unohdin.” Niinpä luimme yhdessä kohdan 2. Nefi 29–33. Lukiessamme lukua 29 tutkimme profetioita Mormonin kirjasta ja siitä, kuinka pakanat torjuvat sen myöhempinä aikoina sanoen: ”Raamattu! Raamattu! Meillä on Raamattu, eikä voi olla muuta Raamattua.” (Jae 3.) Se luku jäi mieleeni koko opetuksen ajaksi.
Seuraavaksi menimme erääseen toiseen kotiin. Kun olimme siellä lukemassa Mormonin kirjaa, opettamamme naisen isä kysyi: ”Mikä se kirja on?”
Selitin, että se oli Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Hän suuttui ja sanoi: ”Meillä on jo Raamattu, eikä voi olla toista Raamattua.”
Muistin luvun, jonka olimme vain 10 minuuttia aikaisemmin lukeneet Anitškan kanssa.
Vanhin Perrin puhui suoraan: ”Teillä on Raamattu, ja se on tullut Jumalan muinaiselta liittokansalta.” Hän jatkoi: ”Jumala on luonut kaikki ihmiset, ja Hän ilmoittaa sanansa lapsilleen, mikä tarkoittaa kaikkia ihmisiä tämän maan päällä. Vaikka teillä onkin Raamattu, niin ettekö arvele, että Jumala antaisi sanansa muillekin?” Hän jatkoi tähän tapaan selittäen Mormonin kirjan alkuperää.
Olin hämmästynyt siitä, mitä oli juuri tapahtunut. Tuntui siltä, ettei huoliani Mormonin kirjasta olisi voitu ratkaista suuremmalla todistuksella kuin näkemällä sen profetioiden täyttyvän.
Nyt voin sydämen vilpittömyydellä sanoa, että Mormonin kirja on totuudellisin kirja. Tiedän, että Jumala rakastaa meitä kaikkia eikä Hän unohda meitä. Yhä uudelleen olen käsittänyt, kuinka poikkeuksellinen kirja Mormonin kirja on.