2006
Evankeliumista kertovan kodin luominen
Toukokuu 2006


Evankeliumista kertovan kodin luominen

Evankeliumista kertovan kodin luominen on helpoin ja tehokkain tapa, jolla voimme kertoa evankeliumista.

Veljeni ja sisareni, joitakin viikkoja sitten kumpaankin polveeni tehtiin tekonivelleikkaus. Niinpä kun sanon, että olen kiitollinen voidessani seistä teidän edessänne tänään, se ei ole mikään merkityksetön fraasi. Tämän toipumisjakson aikana minua on muistutettu siitä, kuinka siunattuja me olemme tietäessämme Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Minusta on käsittämätöntä ajatella sitä tuskaa ja kärsimystä, jonka Hän kävi läpi meidän vuoksemme Getsemanessa ja ristillä. Kuinka Hän kesti sen, sitä en voi ymmärtää. Mutta kiitän Häntä, ja rakastan Häntä syvemmin kuin sanoin voi ilmaista.

Kiitän myös presidentti Hinckleyä siitä, että minulla oli etuoikeus olla hänen kanssaan profeetta Josephin syntymäpaikalla. Joseph Smithin ansiosta meille on annettu paljon. Ilman palautusta me emme tietäisi Jumalan, meidän taivaallisen Isämme, todellista luonnetta tai omaa jumalallista luonnettamme Hänen lapsinaan. Emme ymmärtäisi olemassaolomme iankaikkista luonnetta tai tietäisi, että perhe voi olla yhdessä ikuisesti.

Emme tietäisi, että Jumala yhä puhuu profeetoilleen meidän aikanamme, alkaen ihmeellisestä ensimmäisestä näystä, jossa Isä ja Poika ilmestyivät profeetta Josephille. Meillä ei olisi lohdullista varmuutta siitä, että meitä johtaa profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley.

Ilman palautusta olettaisimme todennäköisesti, että Jumalan sana löytyy kokonaisuudessaan Raamatusta. Niin kallisarvoinen ja ihmeellinen kuin tuo pyhä kirja onkin, me emme tietäisi Mormonin kirjasta ja muista myöhempien aikojen kirjoituksista, jotka opettavat iankaikkisia totuuksia, jotka auttavat meitä pääsemään lähemmäksi taivaallista Isäämme ja Vapahtajaa.

Ilman palautusta meillä ei olisi pappeuden toimitusten siunauksia, jotka ovat voimassa ajassa ja iankaikkisuudessa. Me emme tuntisi parannuksen ehtoja emmekä ymmärtäisi ylösnousemuksen todellisuutta. Meillä ei olisi Pyhän Hengen jatkuvaa kumppanuutta.

Kun me todella ymmärrämme, kuinka suurenmoinen siunaus Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on meidän elämässämme, kun hyväksymme nämä iankaikkiset totuudet ja otamme ne vastaan ja annamme niiden painua syvälle sydämeemme ja sieluumme, me koemme ”voimallisen muutoksen” (Alma 5:14) sydämessämme. Meidät täyttää rakkaus ja kiitollisuus. Kuten profeetta Alma kirjoitti, me tunnemme halua ”laulaa lunastavan rakkauden laulua” (Alma 5:26) kaikille, jotka haluavat kuulla.

”Oi jospa olisin enkeli”, Alma sanoi, ”ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen, että voisin lähteä puhumaan Jumalan pasuunalla, äänellä, joka järisyttäisi maata, ja huutaa parannusta joka kansalle!

Niin, minä julistaisin jokaiselle sielulle kuin ukkosen äänellä lunastussuunnitelmaa, jotta he tekisivät parannuksen ja tulisivat meidän Jumalamme luokse, niin ettei koko maan päällä enää olisi murhetta.” (Alma 29:1–2.)

Näin tulisi olla meidänkin kohdallamme, veljeni ja sisareni. Se, että rakastamme Herraa ja olemme kiitollisia evankeliumin palautuksesta, on meille aivan riittävänä motivaationa kertoa muille siitä, mikä antaa meille niin paljon iloa ja onnea. Se on maailman luonnollisin asia, mitä voimme tehdä, ja kuitenkin aivan liian monet meistä epäröivät kertoa todistuksestaan muille.

Kaikkialla maailmassa lähetyssaarnaajat reagoivat tähän todistuksen aikaansaamaan iloon kertoessaan evankeliumista. Monet heistä tulevat lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen mukanaan oma merkinnöin varustettu ja läpikotaisin tutkittu lähetystyöopas Saarnatkaa minun evankeliumiani. Minulla on ilo kertoa, että oppaan Saarnatkaa minun evankeliumiani käytön myötä lähetyssaarnaajat pystyvät yhä paremmin opettamaan omin sanoin Hengen voimalla ja pystyvät paremmin soveltamaan oppiaiheensa niiden ihmisten tarpeisiin, joita he opettavat. Lopputuloksena heillä on merkityksellinen vaikutus monien elämään.

Mutta suoraan sanottuna se, mitä he nyt tarvitsevat, on lisää ihmisiä opetettaviksi. Kokemus on osoittanut, että parhaat opetustilanteet syntyvät, kun jäsenemme osallistuvat etsimis- ja opettamisprosessiin. Tämä ei ole mitään uutta – olette kuulleet sen aikaisemminkin. Jotkut teistä saattavat jopa tuntea syyllisyyttä siitä, ettette ole paljoakaan avuksi lähetyssaarnaajille.

Tänään kehotan teitä rentoutumaan ja siirtämään syrjään huolenne ja sen sijaan keskittymään rakkauteenne Herraa kohtaan, todistukseenne Hänen iankaikkisesta todellisuudestaan ja kiitollisuuteenne kaikesta, mitä Hän on tehnyt teidän hyväksenne. Jos teitä todellakin motivoivat rakkaus ja todistus ja kiitollisuus, te aivan luonnostanne teette kaiken voitavanne auttaaksenne Herraa toteuttamaan Isämme lasten kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän (ks. Moos. 1:39). Itse asiassa olisi mahdotonta estää teitä tekemästä sitä.

Vapahtaja itse näytti meille tietä, kun Hän kutsui opetuslapsiaan: ”Tulkaa, niin näette.” He ”menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää.” (Joh. 1:39.) Miksi arvelette Hänen tehneen niin? Pyhä aikakirja ei selitä Hänen ajatuksenkulkuaan, mutta olen varma siitä, ettei sillä ollut mitään tekemistä mukavuudenhalun kanssa. Kuten aina, Hän opetti. Ja mikä olisikaan parempi tapa opettaa Hänen seuraajiaan kuin kutsua heidät käymään Hänen luonaan, jotta he voisivat nähdä ja kokea Hänen loistavan sanomansa paikan päällä.

Samalla tavoin meidän kotimme voivat olla evankeliumista kertovia koteja, kun tuntemamme ja rakastamamme ihmiset tulevat kotiimme ja saavat ensi käden kokemusta evankeliumin vaikutuksesta niin sanoissa kuin teoissa. Me voimme kertoa evankeliumista ilman virallisia keskustelujakin. Meidän perheemme voi olla meidän opetuksemme, ja meidän kodistamme säteilevä henki voi olla meidän sanomamme.

Evankeliumista kertova koti ei ole siunauksena vain niille, joita tuomme kotiimme, vaan myös niille, jotka asuvat siinä. Kun elämme evankeliumista kertovassa kodissa, meidän todistuksemme vahvistuu ja meidän ymmärryksemme evankeliumista kehittyy. Opissa ja liitoissa meille opetetaan, että voimme saada syntimme anteeksi, kun autamme jotakuta toista tekemään parannuksen (ks. OL 62:3). Löydämme iloa auttaessamme muita tulemaan Kristuksen luokse ja tuntemaan Hänen rakkautensa lunastavan voiman (ks. OL 18:14–16). Perhettämme siunataan, kun sekä vanhempien että lasten todistus ja usko kasvavat.

Evankeliumista kertovassa kodissa me rukoilemme opastusta itsellemme ja me rukoilemme muiden fyysisen ja hengellisen hyvinvoinnin puolesta. Rukoilemme niiden ihmisten puolesta, joita lähetyssaarnaajat opettavat, tuttaviemme puolesta ja niiden puolesta, jotka eivät ole uskoamme. Alman aikoina evankeliumista kertovissa kodeissa ihmisillä oli tapana liittyä ”paastoon ja voimalliseen rukoukseen niiden sielun hyvinvoinnin puolesta, jotka eivät tunteneet Jumalaa” (Alma 6:6).

Evankeliumista kertovan kodin luominen on helpoin ja tehokkain tapa, jolla voimme kertoa evankeliumista muille. Emmekä me tarkoita vain perinteisiä koteja, joissa perhe koostuu isästä ja äidistä, jotka asuvat lastensa kanssa. Opiskelijat voivat luoda evankeliumista kertovan kodin, kun he koristelevat asuntonsa seinät kuvilla, joista heijastuvat hengelliset pyrkimykset, eivät maailman asiat. Iäkkäämmät avioparit ja yksin elävät jäsenet ovat esimerkkinä evankeliumista kertovasta kodista, kun he toivottavat uudet naapurinsa tervetulleiksi ja kutsuvat nämä kirkkoon ja käymään kotona heidän luonaan.

Evankeliumista kertova koti on sellainen, jossa naapureiden lapset leikkivät mielellään, jolloin on luonnollista kutsua heidät ja heidän perheensä kirkkoon, perheiltaan tai johonkin muuhun toimintaan. Teini-ikäiset, jotka tulevat käymään evankeliumista kertovassa kodissa, tuntevat voivansa esittää kysymyksiä tai osallistua perheen kanssa rukoukseen.

Evankeliumista kertovat kodit ovat hyvin tavallisia. Ne eivät ehkä aina ole tahrattoman puhtaita eivätkä lapset täydellisesti käyttäytyviä. Mutta ne ovat paikka, jossa perheenjäsenet selvästi rakastavat toisiaan ja jossa vieraat voivat tuntea Herran Hengen.

Puhuessamme siitä, mitä evankeliumista kertova koti on, olisi ehkä myös hyödyllistä tiedostaa joitakin asioita, joita evankeliumista kertova koti ei ole.

Evankeliumista kertova koti ei ole ohjelma. Se on elämäntapa. Evankeliumista kertovan kodin luominen merkitsee sitä, että kutsumme ystävämme ja naapurimme perheen ja kirkon toimintojen jatkuvaan virtaan. Kun kutsumme ystävämme mukaan näihin toimintoihin, hekin tuntevat Hengen vaikutuksen.

Evankeliumista kertovan kodin luominen ei tarkoita sitä, että meidän täytyy omistaa suuret määrät aikaa tavataksemme ja valmistellaksemme ystäviä, joille kertoa evankeliumista. Nämä ystävät tulevat luonnostaan meidän elämäämme, ja jos alusta lähtien suhtaudumme avoimesti omaan jäsenyyteemme kirkossa, voimme helposti tuoda evankeliumin mukaan keskusteluihimme ilman juuri minkäänlaista vaaraa tulla väärin ymmärretyiksi. Ystävät ja tuttavat hyväksyvät sen, että tämä on osa sitä, keitä me olemme, ja he esittävät vapaasti kysymyksiä.

Evankeliumista kertovaa kotia ei määritellä sen mukaan, liittyvätkö ihmiset kirkkoon oltuaan kanssakäymisissä meidän kanssamme. Meidän tilaisuutemme ja vastuumme on välittää, kertoa, todistaa, kutsua ja sitten antaa yksilöiden tehdä omat päätöksensä. Meitä siunataan, kun olemme kutsuneet heitä miettimään palautusta, lopputuloksesta huolimatta. Ainakin meillä on antoisa ihmissuhde jonkun kanssa, joka kuuluu toiseen uskoon, ja voimme edelleen nauttia heidän ystävyydestään.

Evankeliumista kertovassa kodissa me emme pelkästään rukoile kaikkialla maailmassa palvelevien lähetyssaarnaajiemme terveyden, turvallisuuden ja menestyksen puolesta. Me rukoilemme myös omien lähetystyökokemustemme ja -mahdollisuuksiemme puolesta ja sen puolesta, että olisimme valmiita toimimaan niiden vaikutelmien mukaan, kun niitä tulee eteemme. Ja lupaan teille, niitä tulee.

Yli 20 vuotta sitten esitin ajatuksen, että avain menestyksekkääseen jäsenlähetystyöhön on harjoittaa uskoa. Yksi tapa osoittaa uskonne Herraan ja Hänen lupauksiinsa on asettaa rukoillen päivämäärä, johon mennessä teillä on joku valmiina tapaamaan lähetyssaarnaajat. Olen saanut satoja kirjeitä jäseniltä, jotka ovat harjoittaneet uskoaan tällä yksinkertaisella tavalla. Vaikkei perheillä ollut mielessään ketään, jolle he voisivat kertoa evankeliumista, he asettivat päivämäärän, rukoilivat ja sitten puhuivat useammille ihmisille. Herra on hyvä paimen, ja Hän tuntee lampaansa, joita on valmistettu kuulemaan Hänen ääntään. Hän on opastava meitä, kun etsimme Hänen jumalallista apuaan kertoa Hänen evankeliumistaan.

Eräältä sisarelta Ranskassa kysyttiin hänen menestymisensä salaisuutta. Hän sanoi: ”Minä vain kerron ilostani. Kohtelen jokaista aivan kuin hän jo olisi kirkon jäsen. Jos seison jonkun vieressä jonossa ja aloitan keskustelun, kerron hänelle, kuinka paljon nautin kirkon kokouksistamme sunnuntaina. Kun työtoverini kysyvät: ’Mitä teit viikonloppuna?’ en siirry lauantai-illasta maanantaiaamuun. Kerron heille, että menin kirkkoon, kerron, mitä siellä sanottiin ja mitä kokemuksia minulla oli pyhien kanssa. Puhun siitä, kuinka elän sekä mitä ajattelen ja tunnen.”

Evankeliumista kertovassa kodissa henkilökohtaiset lähetystyöpyrkimyksemme ovat aiheena perheneuvoston kokouksissa ja keskusteluissa. Eräs uskollinen perhe keskusteli yhdessä siitä, kuinka jokaisen perheenjäsenen oli tarpeen olla esimerkkinä. Myöhemmin perheen pojan koulun urheiluvalmentaja, joka ei ollut jäsen, lähetti lahjoituksen kirkolle. Miksi? Koska tämä nuori mies oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen rohkeudellaan avata suunsa ja käskeä joukkuetovereitaan siistimään kielenkäyttöään. On tuhansia kokemuksia, joita voisi kertoa siitä, kuinka ihmiset ovat liittyneet kirkkoon sen hengen ja asenteen ansiosta, jota he ovat havainneet niiden elämässä, jotka tulevat evankeliumista kertovista kodeista.

Kirkon kirjallisuus tai DVD:t voivat tuoda kirkolle uusia ystäviä. Kirkkoon kuulumattomat ovat arvostaneet myös kutsuja tulla kuulemaan, kun perheenjäsen puhuu sakramenttikokouksessa, tai osallistumaan perheenjäsenen kastetilaisuuteen tai tutustumaan kokousrakennukseen. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei kukaan meistä voi tehdä ystäviemme hyväksi mitään sen vaikuttavampaa kuin pyytää heidät mukanamme sakramenttikokoukseen: ”Tulkaa, niin näette.” Aivan liian monet eivät tiedä olevansa tervetulleita kirkkoon meidän kanssamme.

Tietenkin me kaikki tuemme seurakunnan johtajia ja osallistumme seurakunnan lähetystyösuunnitelman toteuttamiseen. Olipa tehtävämme kirkossa mikä tahansa, me autamme pappeusjohtajia ja apujärjestöjen johtajia tukemaan lähetyssaarnaajia, toivottamaan vierailijat tervetulleiksi ja ottamaan heidät mukaan toimintaan sekä ystävystymään uusiin jäseniin. Voitte pyytää lähetyssaarnaajia näyttämään heidän kalenterinsa, jotta voitte nähdä, kuinka voitte parhaiten auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa. Kun teemme työtä yhdessä, niin evankeliumista kertovien kotien henki täyttää kappelimme, luokkamme ja juhlasalimme ääriään myöten.

Todistan, että jos me vain teemme joitakin näistä yksinkertaisista asioista, niin Herra johdattaa meidät löytämään kymmeniätuhansia taivaallisen Isämme lapsia, jotka ovat valmiita saamaan opetusta evankeliumissa. Rakkautemme Herraa kohtaan, kiitollisuutemme Hänen sovitusuhristaan ja Hänen tehtävänsä saada kaikki tulemaan Hänen luoksensa, tulisi antaa meille aivan kylliksi motivaatiota kertoa evankeliumista menestyksellisesti.

Herra siunatkoon teitä, veljeni ja sisareni, suuremmalla uskolla ja luottamuksella Häneen, kun nyt pyritte kertomaan maailman ihmisille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksesta. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Tulosta