Lapsen kaltainen
Meidän luontomme täytyy muuttua tullaksemme lapsen kaltaisiksi, saadaksemme sen voiman, jota tarvitsemme ollaksemme turvassa moraalin suhteen vaikeiden aikojen koittaessa.
Jumalan profeetat ovat nähneet ennakolta ajat, joita elämme. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat.”1 Kuka tahansa, jolla on silmät nähdä aikojen merkkejä ja korvat kuulla profeettojen sanoja, tietää, että vaikeudet ovat suuria. Vaikeudet ovat peräisin pahuuden voimista. Nuo voimat kasvavat. Käy siis entistä vaikeammaksi eikä helpommaksi pitää ne liitot, joita meidän tulee tehdä elääksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan.
Ne meistä, jotka ovat huolissaan senkaltaisesta tulevaisuuden uhasta omalla kohdallamme tai rakkaidemme kohdalla – perheessämme, koorumissamme ja luokissamme – saavat toivoa Herran meille antamasta lupauksesta, joka koskee turvapaikkaa edessä olevilta myrskyiltä. Seuraavassa on kuvallinen ilmaus siitä paikasta. Olette lukeneet siitä pyhistä kirjoituksista. Elävät profeetat ovat kuvailleet sitä toistuvasti. Eräs rakastava isä kertoi siitä pojilleen näin yrittäessään vahvistaa heitä kiusausten myrskyjä vastaan:
”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, – – jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”2
Nyt on tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää, kuinka rakentaa tuolle varmalle perustukselle. Omasta mielestäni se löytyy parhaiten Mormonin kirjaan muistiin merkitystä kuningas Benjaminin viimeisestä saarnasta. Useimmat meistä ovat hiljattain lukeneet sen uudelleen ja pohtineet sitä useammin kuin kerran. Kuningas Benjamin pystyi näkemään meidät ja meidän jälkeläisemme. Hän tiesi profeetallisen voiman kautta, mitä meillä on edessämme. Hän tiesi sodan kauhut omasta kokemuksestaan. Hän oli puolustanut kansaansa taistelussa luottaen Jumalan voimaan. Hän näki selvästi Lusiferin kauhistuttavat voimat kiusata meitä ja voittaa meidät.
Kuningas Benjamin oli suurenmoinen ja pyhä mies. Ja kenen tahansa Herran profeetan lailla hän tiesi, kuinka kehottaa ihmisiä rakentamaan sille turvalliselle kalliolle.
Hän aloitti saarnansa siitä, mistä meidän kaikkien tulee aloittaa auttaaksemme ihmisiä välttymään hengelliseltä tuholta. Halutakseen löytää turvan ihmisten täytyy uskoa, että vaara on todellinen. Heidän täytyy pelätä sitä, mitä vaaran huomiotta jättämisestä seuraa. Kuningas Benjamin teki selviksi kohtaamamme vaarat, koska me olemme vapaita valitsemaan oikean ja väärän välillä ja koska me emme voi välttyä niiden valintojen seurauksilta. Hän puhui suoraan ja voimakkaasti, koska hän tiesi, millainen suru kohtaisi niitä, jotka eivät kuulisi hänen varoituksiaan ja ottaisi niistä vaarin.
Näin kuningas Benjamin kuvaili, mitä valinnastamme seuraa päättäessämme joko seurata Kristuksen Hengen ohjausta tai niitä pahoja viestejä, jotka tulevat Saatanalta, jonka tarkoituksena on kiusata meitä ja houkutella meidät synnin ansaan.
”Sillä katso, rangaistus on langetettu sille, joka tahtoo totella tuota [pahaa] henkeä; sillä jos hän tahtoo totella häntä ja pysyy ja kuolee synneissään, hän juo tuomion omalle sielulleen; sillä hän saa palkakseen ikuisen rangaistuksen, koska on rikkonut Jumalan lakia vastoin omaa tietoaan. – –
Sen tähden, ellei se ihminen tee parannusta vaan pysyy ja kuolee Jumalan vihollisena, jumalallisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset herättävät hänen kuolemattoman sielunsa elävään tietoisuuteen omasta syyllisyydestään, mikä saa hänet vetäytymään pois Herran edestä ja täyttää hänen rintansa syyllisyydellä ja tuskalla ja piinalla, mikä on kuin sammumaton tuli, jonka liekki kohoaa ylös aina ja ikuisesti.”
Kuningas Benjamin jatkoi: ”Oi, kaikki te vanhat miehet ja myös te nuoret miehet ja te pienet lapset, jotka voitte ymmärtää sanani, sillä minä olen puhunut teille selkeästi, jotta te voisitte ymmärtää: Minä rukoilen, että te heräisitte muistamaan niiden kauhean tilanteen, jotka ovat langenneet rikkomukseen.”3
Omalla kohdallani tuon varoituksen voima piilee siinä kuvassa, jonka se piirtää mieleeni siitä hetkestä, jolloin meistä jokainen seisoo Vapahtajan edessä tämän elämän jälkeen tuomittavana. Kun kuningas Benjamin puhuu minulle vetäytymisestä pois Herran edestä, se tuo pelon sydämeeni. Pystyn näkemään itseni sinä tuomion päivänä seisomassa kirkastetun ja ylösnousseen Vapahtajan edessä. Haluan koko sydämestäni, etten vetäytyisi pois vaan pikemminkin kohottaisin katseeni Häneen ja näkisin Hänen hymyilevän ja sanovan: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Tule sisään.”4
Kuningas Benjamin tekee selväksi sen, kuinka voimme ansaita toivon kuulla nuo sanat, jos tässä elämässä löydämme keinon saada luontomme muuttumaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla. Se on ainoa keino, jonka avulla voimme rakentaa varmalle perustukselle ja siten seistä lujina vanhurskaudessa kiusausten myrskyjen aikana.
Kuningas Benjamin kuvailee sitä muutosta kauniilla vertauksella, jota profeetat ovat käyttäneet tuhansia vuosia ja jota itse Herrakin on käyttänyt. Se on tämä: että me voimme ja meidän täytyy tulla lapsen kaltaiseksi – pienen lapsen kaltaiseksi.
Joidenkin on vaikea ymmärtää tai hyväksyä tätä. Useimmat meistä haluavat olla vahvoja. Saatamme hyvinkin nähdä lapsen kaltaisena olemisen heikkoutena. Useimmat vanhemmat ovat aika ajoin halunneet lastensa olevan vähemmän lapsellisia. Apostoli Paavalikin käytti näitä sanoja, kun hän aikoi kehottaa meitä sisällyttämään laupeuden, Kristuksen puhtaan rakkauden, omaan elämäämme: ”Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.”5
Mutta kuningas Benjamin, joka kenen tahansa kuolevaisen tavoin ymmärsi, mitä tarkoittaa olla voimakas ja rohkea ihminen, tekee selväksi, että lapsen kaltaisuus ei ole lapsellisuutta. Se tarkoittaa, että on Vapahtajan kaltainen – Hänen, joka rukoili Isäänsä saadakseen voimaa kyetä tekemään Isän tahdon ja sitten teki niin. Meidän luontomme täytyy muuttua tullaksemme lapsen kaltaisiksi, saadaksemme sen voiman, jota tarvitsemme ollaksemme turvassa, kun moraalisesti vaikeat ajat koittavat.
Tässä on kuningas Benjaminin sykähdyttävä kuvaus siitä, mitä tuo lapsen kaltaiseksi tulemisen muutos on ja kuinka se tapahtuu meidän kohdallamme:
”Sillä luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta asti ja on oleva aina ja ikuisesti, ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun ja riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tule lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon.”6
Me olemme turvassa sillä kalliolla, joka on Vapahtaja, kun olemme taipuneet uskossa Hänen edessään, olleet herkkiä Pyhän Hengen ohjaukselle pitää käskyt kyllin pitkään ja riittävän uskollisesti, niin että sovituksen voima on muuttanut meidän sydämemme. Kun olemme sen kokemuksen kautta tulleet lapsen kaltaisiksi kyvyssämme rakastaa ja olla kuuliaisia, me olemme varmalla perustalla.
Kuningas Benjamin opettaa meille, mitä voimme tehdä päästäksemme siihen turvapaikkaan. Muistakaa kuitenkin: asiat, joita teemme, ovat keinoja – eivät tavoittelemamme päämäärä. Se, mitä teemme, sallii Jeesuksen Kristuksen sovituksen muuttaa meidät sellaisiksi, jollaisia meidän täytyy olla. Meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen saa meidät tekemään parannuksen ja pitämään Hänen käskynsä. Me tottelemme ja vastustamme kiusauksia seuraamalla Pyhän Hengen johdatusta. Aikanaan meidän luontomme muuttuu. Meistä tulee pienen lapsen kaltaisia, kuuliaisia Jumalalle ja rakastavampia. Tuo muutos – jos teemme kaiken tarvittavan, jotta muutos olisi pysyvä – tekee meistä kelvollisia pääsemään osallisiksi niistä lahjoista, jotka tulevat Pyhän Hengen kautta. Silloin me olemme turvassa ainoalla varmalla kalliolla.
Teidän laillanne olen tuntenut, mitä kuningas Benjamin tarkoitti sanoessaan, että me voisimme tulla Jumalan edessä pienen lapsen kaltaisiksi. Teidän laillanne olen rukoillut tietääkseni, mitä tehdä, kun edessäni olevilla valinnoilla olisi iankaikkisia seurauksia. Monien vuosien varrella olen havainnut toistuvan mallin siinä, kuinka vastaukset sellaiseen rukoukseen ovat tulleet mitä selvimmin.
Kerran esimerkiksi rukoilin läpi yön tietääkseni, millainen päätös minun pitäisi tehdä aamulla. Tiesin, ettei millään muulla valinnalla voisi olla suurempaa vaikutusta muiden elämään ja omaan elämääni. Tiesin, mikä vaihtoehto näytti miellyttävimmältä minun kannaltani. Tiesin, minkä lopputuloksen halusin. Mutta en pystynyt näkemään tulevaisuutta. En pystynyt näkemään, mikä vaihtoehto johtaisi minut mihinkin lopputulokseen. Niinpä väärässä olemisen uhka tuntui minusta liian suurelta.
Rukoilin, mutta tuntikausiin en tuntunut saavan vastausta. Juuri ennen auringonnousua minut valtasi tunne. Enemmän kuin koskaan lapsuuteni jälkeen tunsin olevani lapsen kaltainen. Sydämeni ja mieleni tuntuivat muuttuvan hyvin tyyniksi. Siinä sisäisessä hiljaisuudessa oli rauhaa.
Hienoiseksi yllätyksekseni huomasin rukoilevani: ”Taivaallinen Isä, ei sillä ole väliä, mitä minä haluan. En välitä enää siitä, mitä itse haluan. Haluan vain, että Sinun tahtosi tapahtuu. Se on kaikki, mitä tahdon. Kerrothan minulle, mitä tehdä.”
Sillä hetkellä tunsin sisimpäni olevan yhtä tyyni kuin koskaan. Ja vastaus tuli, ja olin varma, keneltä se oli. Oli selvää, mitä minun oli määrä tehdä. En saanut mitään lupausta lopputuloksesta. Sain vain varmuuden siitä, että olin lapsi, jolle oli kerrottu, mikä tie johti sinne, minne Hän halusi minun menevän.
Siitä kokemuksesta ja lukemattomista muista samanlaisista olen oppinut, että kuvaus Pyhästä Hengestä ”hiljaisena, vienona äänenä” on todellinen. Se on runollinen, mutta se ei ole runoutta. Vasta kun sydämeni on ollut vaiti ja tyyni, pienen lapsen tavoin alistuva, sydämeni ja mieleni on pystynyt selvästi kuulemaan Hengen äänen.
Kuningas Benjamin opetti meille, kuinka sellaisia hetkiä voi tulla useammin, kuten niitä varmasti tulee edessämme olevina vaikeina aikoina. Hän kertoi meille, että on asioita, joita me voimme tehdä ja joita meidän täytyy tehdä, jotta sydämemme muuttuisi lapsen kaltaiseksi.
Ne kaikki liittyvät siihen, mitä meidän täytyy tehdä vahvistaaksemme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja tullaksemme siten kelvollisiksi saamaan apua Pyhältä Hengeltä. Kuningas Benjamin antoi meille syyn siihen:
”Ja edelleen minä sanon sinulle, ettei muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla ihmislapsille, kuin vain Kristuksen, Herran Kaikkivaltiaan nimessä ja nimen kautta.”7
Se, mitä meidän tulee tehdä, on uskoa Häneen ja rakastaa Häntä. Meidän tulee tietää, että Hän elää ja kuka Hän on. Kun sen tiedämme, silloin me rakastamme Häntä. Kuningas Benjamin ehdotti tapaa tulla tuntemaan Hänet, ja hän käytti näitä usein kuulemiamme sanoja:
”Sillä kuinka ihminen tuntee isännän, jota hän ei ole palvellut ja joka on hänelle vieras ja on kaukana hänen sydämensä ajatuksista ja aikeista?”8
Me opimme rakastamaan niitä, joita me palvelemme. Jos päätämme alkaa palvella Mestaria vaikkakin vain uskon pilkahduksesta, me alamme tuntea Häntä. Opimme tuntemaan Hänen tarkoituksensa niiden ihmisten kohdalla, joita palvelemme Hänen puolestaan. Silloinkin kun he eivät ota vastaan tarjoustamme palvella heitä, me tunnemme Hänen arvostuksensa, jos jatkamme sinnikkäästi.
Kun jatkamme sinnikkäästi, tunnemme tarvitsevamme Pyhän Hengen vaikutusta, koska tehtävämme tuntuu ylittävän kykymme. Nöyrään rukoukseemme taivaalliselle Isällemme vastataan. Pyhän Hengen tärkeänä tarkoituksena on todistaa siitä, että Jeesus on Kristus. Kun anomme apua Hänen palveluksessaan, Pyhä Henki tulee ja vahvistaa uskoamme Häneen. Uskomme Vapahtajaan kasvaa. Ja kun edelleen palvelemme Häntä, opimme rakastamaan Häntä. Kutsu palvella on kutsu oppia rakastamaan Mestaria, jota palvelemme. Se on kutsu antaa luontomme muuttua.
Tämän muutoksen siunauksen pitäminen sydämessämme edellyttää päättäväisyyttä, ponnisteluja ja uskoa. Kuningas Benjamin opetti ainakin jotakin, mitä siihen vaaditaan. Hän sanoi, että säilyttääksemme syntiemme anteeksiannon päivästä päivään meidän täytyy ruokkia nälkäisiä, vaatettaa alastomia, käydä katsomassa sairaita sekä auttaa ihmisiä hengellisesti ja ajallisesti.9 Hän varoitti meitä päästämästä edes kiistan tunnetta tulemaan sydämeemme.10 Hän teki selväksi, että se voimallinen muutos, joka tulee sovituksen tehdessä meissä työtään, voi heiketä, ellemme ole varuillamme synnin suhteen. Herra on varoittanut: ”Sen tähden kirkko ottakoon varteen ja rukoilkoon aina, ettei se lankeaisi kiusaukseen; niin, ja myös ne, jotka ovat pyhitettyjä, ottakoot varteen.”11
Synnin kautta lahja voidaan menettää. Kuningas Benjamin opetti, että me olemme vastuussa siitä, että ponnistelemme kyllin päättäväisesti vastustaaksemme kiusausta. Hän varoitti kansaansa tietyistä kiusauksista. Annettuaan nuo varoitukset hän kuitenkin siirsi velvollisuuden heille. Vaikka me usein rukoilemmekin, etteivät kiusaukset voittaisi meitä ja että meidät päästettäisiin pahasta, niin me olemme vastuussa itsestämme. Nämä sanat hän puhui – ne eivät ole hänen omiaan vaan tulivat Jumalalta:
”Ja lopuksi, minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä, sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella.
Mutta tämän verran voin sanoa teille, että ellette valvo itseänne ja ajatuksianne ja sanojanne ja tekojanne ja noudata Jumalan käskyjä ja pysy uskossa siihen, mitä olette kuulleet meidän Herramme tulemisesta, aina elämänne loppuun asti, teidän täytyy hukkua. Ja nyt, oi ihminen, muista, äläkä huku.”12
Pyhän Hengen avulla me voimme valvoa itseämme. Voimme rukoilla tunnistaaksemme ja torjuaksemme ensimmäiset synnin ajatukset. Voimme rukoilla tunnistaaksemme varoituksen jättää puhumatta sanat, jotka loukkaisivat jotakuta tai saattaisivat jonkun toisen kiusaukseen. Ja me voimme tarpeen tullen rukoilla nöyryyttä ja uskoa tehdä parannus.
Ääneni kantopiirissä on varmastikin joitakuita, joiden mieleen tulee tämä ajatus: ”Mutta kiusaukset ovat minulle liian suuria. Olen vastustanut niin pitkään kuin olen pystynyt. Minulle käskyt ovat liian vaikeita. Vaatimustaso on liian korkealla.”
Näin ei ole. Vapahtaja on Puolustajamme Isän luona. Hän tuntee heikkoutemme. Hän tietää, kuinka auttaa niitä, joita koetellaan.13
Todistan teille, että Vapahtaja elää ja että Hän on varma perustus. Tiedän, että kun toimimme sen uskon mukaan, joka meillä on Häneen, meidät voidaan puhdistaa ja me voimme muuttua puhtaiksi ja vahvoiksi, pienen lapsen kaltaisiksi. Todistan teille, että Pyhä Henki voi johdattaa meidät totuuteen ja pois synnistä.
Joseph Smith näki taivaallisen Isän ja Hänen rakkaan Poikansa. Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja todistus Jeesuksesta Kristuksesta meidän Vapahtajanamme. Tämä on tosi kirkko. Tiedän, että me voimme valita luvatun iankaikkisen elämän ilon, olivatpa ajat kuinka vaikeita hyvänsä.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.