Herran rauhan välineitä
Olemmeko me, jotka olemme ottaneet päällemme Kristuksen nimen, luisuneet tietämättämme parjauksen, pahan puhumisen ja katkeran luokittelun kaavoihin?
Minulla on ystävä, joka kuuluu poliittiseen keskusteluryhmään, joka nähdään joka viikko yhdysvaltalaisella televisiokanavalla. Selittäessään rooliaan hän sanoi: ”Meitä kannustetaan puhumaan ennen ajattelemista!” Näytämme elävän aikakautta, jolloin monet puhuvat ajattelematta tuoden esiin pikemminkin tunneperäisiä reaktioita kuin mietittyjä vastauksia. Olipa kyseessä kansallinen tai kansainvälinen yleisö, henkilökohtaiset suhteet tai politiikka, koti tai julkinen foorumi, äänet tulevat yhä läpitunkevammiksi ja loukkaaminen ja loukkaantuminen näyttävät olevan pikemminkin tietoista kuin tahatonta.
Herra on varoittanut, että alusta asti ja kautta historian Saatana yllyttäisi ihmisten sydäntä vihaan.1 Mormonin kirjassa Laman näytti mallia sellaisesta nurisemisesta, joka herättää vihaa, kiihottaa raivoon ja yllyttää murhaan.2 Yhä uudelleen Mormonin kirjassa havaitsemme harhaan johdettujen ja jumalattomien ihmisten yllyttävän vihaan ja synnyttävän selkkauksia. Sotapäällikkö Moronin aikana luopio Amalikkia innosti ”lamanilaisten sydämiä Nefin kansaa vastaan”3. Amulon ja Nooan jumalattomat papit, Nehor, Korihor ja luopio Soram (kunniattomia miehiä riittää kautta Mormonin kirjan) olivat kiihottajia, jotka kylvivät epäluuloa, ruokkivat kiistoja ja syvensivät vihamielisyyksiä.
Puhuessaan Henokille Herra antoi ymmärtää, että sekä Hänen oman syntymänsä aika että Hänen toista tulemistaan edeltävä aika olisivat ”jumalattomuuden ja koston päiviä”4. Ja Herra on sanonut, että viimeisinä aikoina viha ”vuodatetaan laimentamattomana – – maan päälle”5. Viha on määritelty sekä Jumalan vanhurskaaksi suuttumukseksi että hyvin inhimilliseksi rajun kiivauden ja voimakkaan tai väkivaltaisen vihamielisyyden ilmenemiseksi. Edellinen syttyy sellaisen rakastavan Isän tuntemasta huolesta, jonka lapset ovat usein rakkaudettomia ja vihaavat omaa vertaan,6 kun taas jälkimmäinen viha syttyy kansassa, joka ”on vailla järjestystä ja vailla armoa – – voimakkaasti kieroutuneita”7. Pelkään, että maailma kokee kummankinlaista vihaa, ja epäilen, että jumalallisen vihan saavat hyvin suuressa määrin aikaan ne, jotka yllyttävät ihmisten sydäntä jumalattomuuteen, herjauksiin ja väkivaltaisiin vihamielisyyksiin.
Ensimmäisiä inhimillisen vihan uhreja ovat totuus ja ymmärtämys. Jaakob neuvoi meitä olemaan herkkiä kuulemaan, hitaita puhumaan ja hitaita vihaan, sillä ”miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo”8. Kuten Henok huomautti, Jumalan valtaistuin on rauhan, oikeuden ja totuuden valtaistuin.9 Olivatpa kyseessä vilpilliset ystävät tai epävanhurskaat opettajat, taiteilijat tai viihdyttäjät, kommentaattorit tai paikallisten sanomalehtien yleisönosaston kirjoittajat, vallan tai rikkauden tavoittelijat, niin varokaa niitä, jotka yllyttävät sellaiseen vihaan, joka tukahduttaa levollisen harkinnan ja armeliaat tunteet.
Alma kutsui Mormonin vetten äärellä niitä, jotka aikoivat solmia liiton Jumalan kanssa, olemaan Jumalan todistajia ja kantamaan toistensa kuormia.10 Koska me olemme niitä, jotka ovat todellakin solmineet pyhän liiton, meidän on pysyttävä uskollisina Hänelle, joka on tie, totuus ja elämä – Jeesukselle Kristukselle.
Olemmeko me, jotka olemme ottaneet päällemme Kristuksen nimen, luisuneet tietämättämme parjauksen, pahan puhumisen ja katkeran luokittelun kaavoihin? Ovatko henkilökohtaiset tai puoluesidonnaiset tai liiketoiminnalliset tai uskonnolliset erot kääntyneet jonkinlaiseksi eri näkemyksiä edustavien mustamaalaamiseksi? Pysähdymmekö pohtimaan muiden näennäisen erilaista asemaa ja etsimään mahdollista yhteistä maaperää?
Muistan, kuinka jatko-opiskelijana kirjoitin arvostelun eräästä tärkeästä poliittisesta ajattelijasta. Oli selvää, että olin eri mieltä miehen kanssa. Professorini kertoi minulle, että arvosteluni oli hyvä mutta ei riittävän hyvä. Ennen kuin ryhdyt arvostelemaan, hän sanoi, sinun on ensin esitettävä vastustamasi kanta mahdollisimman selkeästi ja niin, että ajattelija itse voisi sen hyväksyä. Kirjoitin arvostelun uudestaan. Olin edelleenkin tärkeissä asioissa eri mieltä ajattelijan kanssa, mutta ymmärsin häntä paremmin ja näin hänen käsityksensä vahvuudet ja edut sekä rajoitukset. Sain opetuksen, jota olen soveltanut kaikissa asioissa elämässäni.
Kävellessään New Orleansin taistelun etulinjaa pitkin kenraali Andrew Jackson sanoi miehilleen: ”Hyvät herrat, laskekaa aseenne hieman alemmas!” Mielestäni monien meistä pitäisi laskea ”aseemme” hieman alemmas. Toisaalta meidän on kohotettava yksityisen ja julkisen keskustelumme tasoa. Meidän tulee välttää muiden aseman karrikoimista, niin sanottujen ”pelottimien” luomista ja heidän aikeidensa tai luonteensa tarpeetonta tahraamista. Meidän tulee, kuten Herra on neuvonut, kannattaa rehellisiä, viisaita ja hyviä miehiä ja naisia, mistä heitä löytyykin, ja käsittää, että ”kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa” on niitä, ”jotka ovat erossa [evankeliumin] totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät”11. Kätkisimmekö sen valon siksi, että olemme ottaneet tavaksemme herjata, luokitella, syytää ja etsiä loukkauksia?
Joskus on aivan liian helppoa langeta pilkkaamisen ja kyynisyyden ilmapiiriin ollessamme tekemisissä vastakkaisia näkökantoja edustavien kanssa. Me turmelemme tai halvennamme saadaksemme muut tai heidän ajatuksensa halveksittaviksi. Se on perustavaa laatua oleva ase niille, jotka ovat asettuneet siihen suureen ja avaraan rakennukseen, jonka isä Lehi näki näyssä.12 Juudas, Kristuksen veli, varoitti, että ”lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojen vallassa. Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maallisia, Henkeä vailla.”13
Pilkkaamiseen liittyy läheisesti kyynisyyden henki. Kyynikot ovat taipuvaisia etsimään ja löytämään vikoja. Epäsuoraan tai avoimesti he osoittavat ivallista epäuskoa vilpittömyyttä ja rehtiyttä kohtaan. Jesaja puhui niistä, jotka etsivät vääryyttä ja ”sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja” ja ”joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion”14. Tässä mielessä Herra on antanut myöhempinä aikoina neuvon, että lakkaisimme etsimästä vikoja toisistamme ja ennen kaikkea pukisimme päällemme rakkauden siteen, ”joka on täydellisyyden ja rauhan side”15.
Presidentti George Albert Smith on huomauttanut: ”Maailmassa ei ole mitään ihmissuvulle turmiollisempaa tai vahingollisempaa kuin viha, ennakkoluulo, epäilys ja epäystävällinen asenne, joka joillakuilla on kanssaihmisiään kohtaan.”16 Poliittisissa kysymyksissä hän varoitti: ”Milloin tahansa poliittiset mielipiteesi saavat sinut puhumaan epäystävällisesti veljistäsi, tiedä tämä: Olet vaarallisella maaperällä.”17 Puhuessaan myöhempien aikojen valtakunnan suuresta tehtävästä hän antoi neuvon: ”Tämä kirkko, johon me kuulumme, ei ole sotaisa. Tämä on kirkko, joka ylläpitää rauhaa maailmassa. Meidän velvollisuutemme ei ole lähteä maailmaan etsimään vikaa muista eikä arvostelemaan ihmisiä siksi, että he eivät ymmärrä, vaan etuoikeutemme on ystävällisesti ja rakkaudessa lähteä heidän keskuuteensa ja jakaa heidän kanssaan totuus, jonka Herra on ilmoittanut näinä myöhempinä aikoina.”18
Herra on määrännyt meille kansana erityisen tehtävän. Kuten Hän sanoi Henokille muinaisina aikoina, aika, jota elämme, olisi pimeyden aikaa, mutta se olisi myös aikaa, jolloin vanhurskautta saataisiin alas taivaasta ja totuutta lähetettäisiin maasta todistamaan jälleen kerran Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään. Tulvan tavoin tuo sanoma vyöryisi yli maailman, ja Herran valitut koottaisiin maan neljältä ilmansuunnalta.19 Asuimmepa missä tahansa maailmassa, meidät on muovattu kansaksi olemaan Herran rauhan välineitä. Pietarin sanoin Jumala on ottanut meidät omikseen julistamaan Hänen voittoaan, ”joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa.”20 Meillä ei ole varaa omaksua maailman tapaa loukata ja loukkaantua. Emmekä me saa, kuten Herra ilmoitti sekä Paavalille että Mormonille, sen enempää kadehtia kuin pöyhkeillä ylpeydessäkään. Meitä ei helposti ärsytetä emmekä me käyttäydy sopimattomasti. Me emme iloitse vääryydestä vaan totuudesta. Varmastikin me edustamme Kristuksen puhdasta rakkautta21.
Maailmassa, jota viha ahdistaa, meidän aikamme profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley, on neuvonut: ”On paljon, mitä me voimme tehdä ja mitä meidän täytyy tehdä näinä vaarallisina aikoina. Voimme esittää mielipiteemme tilanteesta näkemyksemme mukaan, mutta älkäämme koskaan sanoko tai tehkö mitään pahaa eri kansakunnista oleville veljille ja sisarille millään puolella. Poliittiset eroavuudet eivät koskaan oikeuta vihaan tai pahansuopuuteen. Toivon, että Herran kansa voi olla rauhassa keskenään levottomina aikoina, huolimatta uskollisuudestaan eri maiden valtiovaltoja tai puolueita kohtaan.”22
Älkäämme Kristuksen totisina todistajina myöhempinä aikoina langetko pimeyteen, niin ettemme Pietarin sanoin ”jää toimettomiksi” vaan että kantaisimme hedelmää todistuksessamme Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan ajatuksissa, puheissa ja teoissa.23 Jumala elää. Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Joseph Smith, palautuksen suuri profeetta, oli välikappale, jonka kautta meistä on muodostunut kansa, jota johtaa tänäkin päivänä Jumalan profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley. Elvyttäkäämme päivittäin sydämessämme Kristuksen puhdas rakkaus ja voittakaamme Mestarimme avulla maailman pimeys.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.