Teidän valonne – viiri kaikille kansoille
Näen valon loistavan kasvoiltanne. Tuo valo tulee Herralta, ja kun säteilette tuota valoa, se siunaa teitä ja monia muita.
Meitä kunnioittavat tänä iltana läsnäolollaan rakas profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckley, ja presidentti Thomas S. Monson, jota me myös arvostamme ja rakastamme. Meillä on etuoikeus olla täällä teidän jokaisen nuoren sisaren kanssa ja suurenmoisten johtajienne kanssa.
Te olette erittäin lupaavia nuoria naisia. Teillä on paljon tehtävää elämässänne. Te tulette tekemään suurenmoista työtä kodeissanne, kirkossa ja yhteiskunnassa. Kaikkea tätä varten teidän pitää hankkia todistus ja usko Kristukseen, kohdistaa katseenne Kristukseen eikä maailmaan. Te olette vanhurskaita Jumalan tyttäriä, ja Hän rakastaa teitä ja haluaa auttaa teitä.
Tämän konferenssin johtoaihe on hyvin sopiva: ”Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille.”1 Näen valon loistavan kasvoiltanne. Tuo valo tulee Herralta, ja kun säteilette tuota valoa, se siunaa teitä ja monia muita.
Tuo sama valo näytti tietä 15- vuotiaalle Mary Elizabeth Rollinsille ja hänen 13-vuotiaalle sisarelleen Carolinelle eräänä synkkänä ja hyytävänä päivänä Independencessä Missourissa. Oli vuosi 1833, ja vihainen väkijoukko mellasti Independencen kaduilla polttaen taloja ja aiheuttaen tuhoa. Heidän tielleen sattui veli William W. Phelpsin talo, jossa painokonetta pidettiin. Hän oli painanut profeetta Joseph Smithin saamia ilmoituksia. Rähinöitsijät hajottivat painokoneen ja heittivät romun kadulle. Painetut arkit he sen sijaan kasasivat pihalle voidakseen polttaa ne myöhemmin.
Mary Elizabeth ja Caroline olivat piileksineet peloissaan aidan vieressä ja nähneet kaiken tämän hävityksen. Vaikka Mary Elizabeth olikin kauhuissaan, hän ei saanut silmiään irti noista kallisarvoisista arkeista. Hän juoksi sisarensa kanssa pois piilopaikastaan, kahmaisi pyhien kirjoitusten arkkeja ja säntäsi pakoon. Rähinöitsijät näkivät tytöt ja käskivät heidän pysähtyä. Rohkeat tytöt juoksivat kuitenkin suureen maissipeltoon, jossa he lysähtivät hengästyneinä maahan. He laskivat ilmoituksia sisältäneet arkit varovaisesti maahan korkeiden maissirivien väliin ja peittivät ne asettumalla makaamaan niiden päälle. Säälimättömät rähinöitsijät etsivät tyttöjä joka puolelta tullen ajoittain hyvin lähelle mutta löytämättä heitä kuitenkaan. Lopulta he luovuttivat mennäkseen hävittämään lisää kaupunkia.
Uskon, että Herran valo johdatti Mary Elizabethia ja Carolinea tekemään oikein ja menemään oikeaan paikkaan, jossa he olisivat turvassa. Sisaret, tuo valo loistaa teillekin, ja se johdattaa teitä kuten Rollinsin tyttöjä. Se pitää teidät turvassa vaarankin vaaniessa. Kuten Mestari on luvannut: ”Minä olen myös teidän valonanne – – ja minä raivaan tien teidän edellänne, jos te pidätte minun käskyni – – ja te tulette tietämään, että minä teitä johdatan.”2
Rakkaat nuoret ystäväni, te voitte pysyä erossa pahuudesta aivan kuten Rollinsin sisaretkin, jos hankitte oman todistuksenne Vapahtajasta. Niin tehdessänne hengellinen voimanne kasvaa. Vaalikaa hengellisyyttä, niin tulette huomaamaan, kuinka suloista se on.
Haluatte tehdä omat päätöksenne, mutta teidän pitää tehdä nuo päätökset iankaikkisuuden näkökulmasta. Iän, kokemuksen ja uskon myötä saatte viisautta tehdä hyviä päätöksiä ja myös viisautta tehdä oikeita päätöksiä. Uskon teidän nuorten tietävän, mistä voitte saada oikeita vastauksia. Mormonin sanoin ”te tunnette sen valon, jonka mukaan voitte arvostella ja joka valo on Kristuksen valo”3.
Muutama vuosi sitten seisoin paikalla, jossa Jeanne d’Arc poltettiin roviolla vuonna 1431. Nuoresta Jeanne d’Arcista, yhdestä historian suurista sankarittarista, tuli pimeällä keskiajalla kuin ihmeen kautta Ranskan armeijan johtaja kauan ennen evankeliumin palautusta. Jeannella oli Kristuksen valo ja myös rohkeutta noudattaa sen kehotuksia ja tehdä jotakin suurta. Jeanne oli talonpoikaistyttö, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta Jeanne oli älykäs. Vuosia kestänyt pitkä sota englantilaisten kanssa oli köyhdyttänyt ja jakanut hänen maansa. Käsittäessään 17-vuotiaana, että hänen elämällään oli tarkoitus, hän lähti kotoa päättäen auttaa sorretun maansa vapauttamisessa. Tietenkin ihmiset pilkkasivat hänen ajatuksiaan ja pitivät häntä hieman hulluna, mutta loppujen lopuksi hän sai suostutelluksi heidät antamaan hänelle hevosen ja saattueen viemään hänet kuninkaan luokse.
Ranskan nuori kuningas Kaarle VII oli kuullut Jeannesta ja päätti koetella tätä. Hän pujahti sotamiestensä riveihin ja pyysi yhtä luottomiehistään istumaan valtaistuimella. Kun Jeanne tuli huoneeseen, hän osoitti tuskin mitään huomiota valtaistuimella istuvalle miehelle, vaan käveli suoraan Kaarlen luokse ja niiasi kuninkaallensa. Se teki kuninkaaseen niin suuren vaikutuksen, että hän antoi 12 000 miestään Jeannen komentoon. Aluksi ranskalaiset sotilaat eivät tahtoneet totella Jeannea, mutta kun he näkivät, että kaikki, jotka seurasivat häntä, menestyivät, ja että kaikki, jotka halveksivat häntä, epäonnistuivat, he alkoivat pitää häntä johtajanaan.
Sonnustautuneena valkoiseen haarniskaan ja kantaen omaa viiriään Jeanne d’Arc vapautti piiritetyn Orleansin kaupungin vuonna 1429 ja voitti englantilaiset neljässä muussakin taistelussa. Hän haavoittui kahdesti, mutta kummallakin kerralla hän toipui ja jatkoi taistelua. Hänen käskynsä osoittivat sotilaallista nerokkuutta. Hän marssi Reimsin kaupunkiin ja seisoi miekka ja viiri kädessään, kun Kaarle kruunattiin kuninkaaksi. Hän taisteli Pariisin taistelussa, kunnes Englannin liittolaiset vangitsivat hänet Compiègnessa ja myivät hänet englantilaisille 16 000 frangista. Hänet pantiin vankilaan, tuomittiin harhaoppisena ja poltettiin sitten roviolla vuonna 1431.
Vaikka loppu oli murheellinen, se ei vähennä Jeannen suuruutta. Hän oli kyllin rohkea seuratakseen henkilökohtaista innoitusta, johon me kaikki olemme oikeutettuja. Kuten Herra sanoi profeetta Joseph Smithille: ”Minä olen todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, joka tulee maailmaan.”4
Muiden 1400-luvun tyttöjen mielestä Jeanne d’Arc tuntui hyvin erilaiselta. Sisaret, älkää pelätkö olla erilaisia meidän vuosisadallamme! Toisinaan meidän täytyy olla erilaisia ylläpitääksemme kirkon tasovaatimuksia. Niinpä minä toistan: Älkää pelätkö olla erilaisia, vaan olkaa niin hyviä kuin voitte. Monet tytöt ovat huolissaan ystäviensä käyttäytymisestä ja pukeutumistyylistä. Sellaisen käyttäytymisen motiivina saattaa olla halu olla vertaisryhmän hyväksymä. Jeanne d’Arc ei välittänyt siitä, mitä hänen ystävänsä tekivät, vaan hän halusi tehdä niin kuin tiesi olevan oikein.
Näen yhteiskunnassamme nykyisin hyvin monia ihmisiä, jotka syyttävät epäonnistumisistaan muita. Olen havainnut, että ne, jotka omaksuvat henkilökohtaisen vastuun teoistaan, menestyvät paremmin kuin ne, jotka syyttävät vajavuuksistaan ja menestyksen puutteestaan jotakuta muuta.
Me voimme antaa sisäisen valomme loistaa monin eri tavoin. Siihen saattaa yksinkertaisesti riittää hymy. Luin hiljattain kertomuksen eräästä Luoteis-Yhdysvalloissa asuvasta miehestä, joka ajoi työmatkallaan aina erään bussipysäkin ohi. Hän alkoi kiinnittää huomiota erääseen nuoreen tyttöön koulubussia odottavien lasten joukossa. Sateessakin tyttö hymyili ja heilutti miehelle kättään, kun tämä ajoi ohi. Mies kertoi: ”Nuori tyttö oli pitkä ja hoikka ja noin 13-vuotias. Hänellä oli suu täynnä hammasrautoja, ja näin niiden kiiltävän autoni valokeilassa.” Tytön yritys olla ystävällinen antoi miehen päivälle hyvä alun, ja tämä alkoi odottaa sitä.
Tämän miehen nimi oli Hankins, ja hänellä oli Cheryl-niminen tyttö, joka oli suunnilleen samanikäinen kuin bussipysäkin tyttö. Eräänä päivänä Cheryl pyysi vanhemmiltaan lupaa saada mennä erään sikäläisen kirkon toimintatilaisuuteen. Naapurin tyttö Vicki oli kutsunut hänet mukaansa. Toiminta oli NVK:ssa, Nuorten Naisten ohjelman edeltäjässä. Cheryl nautti NVK:sta ja kertoi jonkin ajan kuluttua vanhemmilleen, että Vicki oli mormoni. Ei kulunut kauankaan, kun Cheryl tuli koulusta kotiin ja sanoi, että Vicki aikoi lähettää kaksi nuorta miestä – lähetyssaarnaajaa – kertomaan heille kirkostaan.
Vanhimmat saapuivat, kertoivat perheelle Mormonin kirjasta ja Joseph Smithistä ja todistivat evankeliumin palautuksesta. Perhe alkoi lukea näitä uusia pyhiä kirjoituksia yhdessä ja joutui pian niiden lumoihin. Herra Hankins tapasi lopulta Vickin. Hän oli se hymyilevä tyttö, jonka herra Hankins oli niin monesti nähnyt bussipysäkillä. Vicki oli läsnä, kun veli Hankins ja kaksi muuta hänen perheensä jäsentä kastettiin.
Muistellen Vickin ja muiden nuorten toimintaa veli ja sisar Hankins olivat vakuuttuneita siitä, että ”lähetystyön suurin voimavara on kirkon nuorissa”. Veli ja sisar Hankins ovat sittemmin itsekin palvelleet lähetystyössä. He hyödynsivät lähetystyössä nuorten antamia nimiviitteitä ja heidän hyvää esimerkkiään. Vicki – bussipysäkillä joka päivä, sateessakin, hymyillyt tyttö – muutti heidän elämänsä pysyvästi.5
Jokainen teistä voi olla jonkun ystävä, vaikkapa vain hymyilemällä. Vickin tavoin te voitte antaa sydämessänne olevan auringonpaisteen näkyä kasvoillanne. Apostoli Johannes kirjoitti naisesta, ”jolla oli pukunaan aurinko ja kuu jalkojensa alla”6. Samalla tavalla te nuoret naiset voitte olla valon kantajia. Vapahtajan vertauksessa kymmenestä morsiusneidosta7 jokaisella nuorella naisella oli lamppu. Tällä vertauksella on selvästikin sekä ajallinen että hengellinen sovelluksensa. Öljyä voi ostaa kaupasta, mutta toisenlaista öljyä, hengellistä öljyä, jota ei ole kaupan, voi kerätä vain päivittäisillä hyvillä teoilla.
Vertaus kertoo, mitä tapahtui, kun kaikki kymmenen nuorta naista odottivat sulhasta. Sulhanen tuli pimeimmällä hetkellä, kun häntä vähiten odotettiin. Hän tuli keskellä yötä, ja viideltä tyhmältä öljy oli loppunut. Saatatte ihmetellä, mikseivät viisi viisasta morsiusneitoa voineet antaa öljyään muille viidelle. He eivät olleet itsekkäitä. Hengellistä valmiutta ei voi antaa hetkessä, sillä me kaikki täytämme lamppumme pisara pisaralta jokapäiväisessä elämässämme.
Edesmennyt presidentti Spencer W. Kimball määritteli nuo öljytipat meille muutama vuosi sitten sanoen:
”On olemassa öljyjä, jotka saavat evankeliumin palamaan kirkkaasti. Yhdenlaista öljyä on perherukouksen öljy. Se valaisee ja kirkastaa meidät ja tekee meistä onnellisia, mutta sitä on vaikea hankkia keskellä yötä. Pisara tai pari ei pala lampussa pitkään. – –
Yhdenlaista öljyä on paaston öljy. Sunnuntaita edeltävä keskiyö on myöhäinen hetki alkaa kurittaa itseämme valmistautuessamme suureen Herran päivään. – –
Yhdenlaista öljyä, jota ei ole saatavilla keskellä yötä, on kotipalveluksen korvaamaton öljy. Tämä harvinainen palvelemisen öljy karttuu käymällä katsomassa sairaita, ojentamalla auttava käsi. – –
On vielä yhdenlaista öljyä, jota me kaikki tarvitsemme – rikkaat ja köyhät, sairaat ja terveet. Sen valo on kirkasta ja kirkastuu käytön myötä. Mitä enemmän sitä käytetään, sitä enemmän sitä on jäljellä. Sitä on helppo ostaa päivällä, mutta yöllä sitä ei ole saatavissa. Se on kymmenysten öljy.
On olemassa yhdenlaista – – öljyä, joka on niin kallisarvoista, että ellei sitä lisätä muihin öljyihin, minkään lampun sydän ei pala. Ilman sitä kaikkien muiden valo himmenee ja sammuu. Se on siveyden öljy.”8
Rakkaat nuoret ystäväni, monet teistä lisäsivät öljyä lamppuunsa, kun noudatitte presidentti Hinckleyn haastetta lukea Mormonin kirja. Voitte jatkaa sitä aina kun luette pyhiä kirjoituksia, nautitte sakramentin ja pidätte henkilökohtaisen rukouksen. Ja kun kukin teistä panee öljyä lamppuunsa, valonne on ”viirinä kansakunnille”.
Herran neuvon ”nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille”, pitäisi antaa meille kaikille voimaa. Suuret mahdollisuudet odottavat teitä sisaria toteutuakseen. Teknologia lisääntyy jatkuvasti. Väylät ilmaista kykyjänne saattavat ylittää suurimmatkin toiveenne ja odotuksenne. Haasteita tulee teille jokaiselle, mutta voitte saada iloa tekemällä kaiken, minkä tiedätte olevan oikein. Tarvitsette uskoa ja päättäväisyyttä löytääksenne paikkanne maailmassa, mutta sinnikkyydellä ja Herran avulla löydätte sen.
Taivaallisen Isän tyttärinä te kaikki voitte tulla osallisiksi Hänen jumalallisesta luonnostaan.9 Se sisältyy teidän olemukseenne. Todistan, että teillä jokaisella nuorella naisella on erityisiä lahjoja taivaalliselta Isältämme. Toisia niistä on yksinomaan naisilla. Kun vaalitte näitä lahjoja, vahvistutte voimassa, tarkoituksessa ja jaloudessa.
Tämä on Jumalan työtä. Me olemme kaikki Hänen palvelijoitaan. Hän huolehtii meistä. Hän haluaa meidän menestyvän. Meillä kaikilla on jokin osa pyhästä työstä tehtävänä, vaikka se näyttäisikin pieneltä ja vaatimattomalta.
Toivon ja rukoilen, että Herran oivallisimmat siunaukset ovat teidän kanssanne, ihanat nuoret sisaret, tukenanne ja varjeluksenanne. Siunaan teitä, niin että vahvistuisitte ja kehittyisitte ja että osaksenne tulee onni ja täyttymys, ja rukoilen tätä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.