Seisokaa sisäisesti pystyssä ja olkaa täysillä mukana
Laskekaamme reittimme uudelleen, jos se on tarpeen, ja katsokaamme eteenpäin suuren toivon ja uskon turvin. ”Seisokaamme sisäisesti pystyssä” olemalla uskollisia ja ”täysillä mukana”.
Useita vuosia sitten nuori lapsenlapsemme juoksi luokseni ja ilmoitti innoissaan: ”Ukki, Ukki, tein kaikki kolme maalia jalkapallopelissä tänään!”
Vastasin innokkaana: ”Sehän on hienoa, Sarah!”
Silloin hänen äitinsä katsoi minua pilke silmäkulmassa ja sanoi: ”Peli päättyi 2–1.”
En uskaltanut kysyä, kumpi puoli oli voittanut!
Konferenssi on pohtimisen, ilmoituksen ja joskus uuden suunnan aikaa.
Eräs autovuokraamo käyttää GPS-navigaattoria nimeltä NeverLost ’Ei koskaan eksyksissä’. Jos halutun määränpään syötettyään kääntyy väärään suuntaan, ohjaava ääni ei sano: ”Senkin typerys!” Sitä vastoin se sanoo hyvin miellyttävällä äänellä: ”Reitin uudelleen laskeminen – käänny takaisin, missä se on mahdollista.”
Hesekielin kirjassa on tämä suurenmoinen lupaus:
”Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole.
Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt.”1
Mikä mahtava lupaus, mutta jotta saisi tuon kolmannen lupauksen, siihen vaaditaan kaksi kaikkea. Kääntyä pois kaikesta, noudattaa kaikkea, ja silloin kaikki annetaan anteeksi. Se edellyttää, että on ”täysillä mukana”!
Meidän ei pitäisi olla kuin se mies, joka Wall Street Journal -lehden mukaan lähetti verotoimistolle kirjekuoren, joka oli täynnä rahaa, sekä nimettömän kirjeen, jossa sanottiin: ”Hyvä verotoimisto, lähetän ohessa rahat, jotka olen velkaa viime vuoden veroista. P.S. Jos omatuntoni vaivaa minua vielä tämän jälkeen, lähetän teille loputkin.”2
Tuo ei ole tapa, jolla me toimimme! Me emme odota nähdäksemme, mikä on vähimmäismäärä, jolla selviydymme. Herra vaatii sydämen ja alttiin mielen.3 Koko sydämemme! Kun meidät kastetaan, meidät upotetaan veteen kokonaan vertauskuvana lupauksestamme seurata Vapahtajaa täysin, ei puolinaisesti. Kun olemme täysin sitoutuneita ja ”täysillä mukana”, taivas järkkyy parhaaksemme.4 Kun olemme haaleita tai vain osittain sitoutuneita, menetämme joitakin taivaan suurimmista siunauksista.5
Monia vuosia sitten vein partiolaiset telttailemaan erämaahan. Pojat nukkuivat tekemänsä suuren nuotion ääressä, ja kuten jokainen hyvä partiojohtaja, minä nukuin kuorma-autoni lavalla. Kun aamulla nousin ja katselin leiripaikkaa, näin yhden partiolaisen, jota kutsun Pauliksi. Hän näytti erityisen ryytyneeltä. Kysyin, kuinka hän oli nukkunut, ja hän vastasi: ”En kovin hyvin.”
Kun kysyin syytä, hän vastasi: ”Minulla oli kylmä. Nuotio sammui.”
Vastasin: ”Niin nuotioille käy. Eikö makuupussisi ollut riittävän lämmin?”
Ei vastausta.
Sitten eräs toinen partiolainen ilmoitti kovalla äänellä: ”Hän ei käyttänyt makuupussiaan.”
Kysyin epäuskoisena: ”Miksi et, Paul?”
Hiljaisuus – sitten lopulta hämillinen vastaus: ”No ajattelin, että ellen avaa makuupussiani, niin minun ei tarvitse kääriä sitä taas kokoon.”
Tositarina: hän paleli tuntikausia, koska hän yritti vapautua viiden minuutin työstä. Saatamme ajatella: ”Kuinka typerää! Kuka nyt sellaista tekisi?” No, me teemme sitä koko ajan paljon vaarallisemmilla tavoilla. Me itse asiassa kieltäydymme avaamasta hengellisiä makuupussejamme, kun emme käytä aikaa vilpittömään rukoukseen, tutkimiseen ja evankeliumin mukaan elämiseen tosissamme joka päivä. Silloin nuotio sammuu, ja lisäksi me jäämme vaille suojaa ja palelemme hengellisesti.
Kun suhtaudumme omahyväisesti liittoihimme, olemme osaltamme vastuussa seurauksista. Herra on neuvonut meitä tarkkailemaan itseämme ja ottamaan ”tunnollisesti varteen iankaikkisen elämän sanat”6. Ja Hän julisti lisäksi: ”Minun vereni ei puhdista heitä, elleivät he kuule minua.”7
Todellisuudessa on paljon helpompaa olla ”täysillä mukana” kuin vain osittain. Kun olemme mukana osittain tai emme ollenkaan, niin Star Warsin kieltä käyttäen ”voimassa on häiriö”. Emme ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa emmekä siten sopusoinnussa onnen luonteen kanssa.8 Jesaja sanoi:
”Jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.
– Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.”9
Riippumatta siitä, missä olemme nyt tai missä olemme olleet, niin onneksi me emme ole Vapahtajan tavoittamattomissa, sillä Hän on sanonut: ”Sen tähden minä otan vastaan jokaisen, joka tekee parannuksen ja tulee minun luokseni niin kuin pieni lapsi, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Katso, sellaisten puolesta minä olen antanut henkeni ja ottanut sen jälleen.”10
Kun teemme jatkuvasti parannusta ja turvaamme Herraan, me saamme voimaa palatessamme jälleen nöyryydessä ja uskossa pienen lapsen kaltaisiksi11 rikastuneina elämänkokemuksen tuomalla viisaudella. Job julisti: ”Vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.”12 Tennyson kirjoitti: ”Voimani on kuin kymmenen voima, sill’ sydämeni puhdas on.”13 Herra on neuvonut: ”Seisokaa – – pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko.”14
Poikamme Justin kuoli 19-vuotiaana taisteltuaan koko ikänsä sairauden kanssa. Sakramenttikokouspuheessa, jonka hän piti vähän ennen kuin hän jätti meidät, hän kertoi tarinan, joka on varmasti koskettanut häntä. Se kertoi isästä ja hänen pienestä pojastaan, jotka menivät lelukauppaan, missä oli miehen muotoinen ilmatäytteinen nyrkkeilysäkki. Poika iski ilmatäytteistä miestä, joka kaatui ja ponnahti heti pystyyn jokaisen lyönnin jälkeen. Isä kysyi pieneltä pojaltaan, miksi mies ponnahti aina pystyyn. Poika mietti hetken ja sanoi sitten: ”En tiedä. Varmaan siksi, että se seisoo sisäisesti pystyssä.” Jotta voimme olla ”täysillä mukana”, meidän täytyy ”seisoa sisäisesti pystyssä”, ”tuli mitä tuli”15.
Me seisomme sisäisesti pystyssä, kun odotamme kärsivällisesti, että Herra poistaa pistävät piikit ruumiistamme tai antaa meille voimaa kestää ne.16 Sellaisia piikkejä voivat olla sairaus, vamma, henkinen sairaus, rakkaan kuolema ja hyvin monet muut asiat.
Me seisomme sisäisesti pystyssä, kun nostamme hervonneita käsiä. Me seisomme sisäisesti pystyssä, kun puolustamme totuutta jumalatonta ja maallistunutta maailmaa vastaan, joka on yhä enemmän kiusaantumassa valosta – kutsuen pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi17 ja tuomiten ”vanhurskaat heidän vanhurskautensa tähden”18.
Seisominen sisäisesti pystyssä vaikeuksista huolimatta on mahdollista puhtaan omantunnon, Pyhän Hengen antaman vahvistavan ja lohduttavan varmuuden sekä kuolevaisen ymmärryksen ylittävän iankaikkisen näkökulman ansiosta.19 Kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme me huusimme ääneen iloamme mahdollisuudesta kokea kuolevaisuus.20 Me olimme ”täysillä mukana”, kun innokkaina teimme päätöksen olla taivaallisen Isämme suunnitelman urhoollisia puolustajia. On aika seisoa pystyssä ja puolustaa jälleen Hänen suunnitelmaansa!
Isäni, joka oli 97-vuotias, kuoli hiljattain. Kun häneltä kysyttiin, miten hän voi, hänen johdonmukainen vastauksensa oli: ”Asteikolla yhdestä kymmeneen siinä 25:n tienoilla!” Silloinkaan kun tämä rakas mies ei pystynyt enää seisomaan tai edes istumaan ja hänellä oli suuria vaikeuksia puhua, hänen vastauksensa oli silti sama. Hän seisoi aina sisäisesti pystyssä.
Kun isäni oli 90-vuotias, olimme lentoasemalla ja kysyin häneltä, voisinko hakea hänelle pyörätuolin. Hän sanoi: ”Ei, Gary – ehkä sitten, kun tulen vanhaksi.” Ja sitten hän lisäsi: ”Sitä paitsi jos väsyn kävelemään, voin aina juosta.” Jos emme pysty olemaan ”täysillä mukana” siinä, miten tällä hetkellä kävelemme, niin ehkä meidän pitää juosta. Ehkä meidän pitää laskea uusi reitti. Saattaa olla, että meidän pitää jopa kääntyä takaisin. Saattaa olla, että meidän pitää tutkia keskittyneemmin, rukoilla vilpittömämmin tai vain antaa joidenkin asioiden jäädä, jotta voimme pitää kiinni niistä, joilla on todella merkitystä. Meidän pitää ehkä päästää irti maailmasta, jotta voimme pitää kiinni iankaikkisuudesta. Isäni ymmärsi sen.
Kun toisen maailmansodan aikana hän oli laivastossa, niin suuressa ja avarassa rakennuksessa21 oli niitä, jotka pilkkasivat hänen periaatteitaan, mutta kaksi hänen merimiestovereistaan, Dale Maddox ja Don Davidson, panivat sen merkille eivätkä pilkanneet. He kysyivät: ”Sabin, miksi sinä olet niin erilainen kuin kaikki muut? Sinulla on korkea moraali etkä juo, tupakoi tai kiroile, vaan vaikutat levolliselta ja onnelliselta.”
Heidän myönteinen vaikutelmansa isästäni ei vastannut sitä, mitä heille oli opetettu mormoneista, ja isäni sai opettaa kumpaakin merimiestoveriaan ja kastaa heidät. Dalen vanhemmat olivat hyvin järkyttyneitä ja varoittivat, että jos hän liittyisi kirkkoon, hän menettäisi sydänkäpysensä Mary Oliven, mutta tämä tapasi lähetyssaarnaajat Dalen pyynnöstä ja meni myös kasteelle.
Sodan ollessa lopuillaan presidentti Heber J. Grant peräänkuulutti lähetyssaarnaajia, myös naimisissa olevia miehiä. Vuonna 1946 Dale ja hänen vaimonsa Mary Olive päättivät, että Dalen pitäisi palvella, vaikka he odottivatkin ensimmäistä lastaan. He saivat ennen pitkää yhdeksän lasta – kolme poikaa ja kuusi tytärtä. Kaikki yhdeksän palvelivat lähetystyössä, ja heidän jälkeensä Dale ja Mary Olive yhdessä palvelivat lähetystyössä kolmesti. Myös kymmenet lastenlapset ovat palvelleet. Kaksi heidän pojistaan, John ja Matthew Maddox, kuuluvat tätä nykyä tabernaakkelikuoroon, samoin kuin Matthew’n vävy Ryan. Maddoxin perheessä on nyt 144 jäsentä, ja he ovat suurenmoisia esimerkkejä siitä, kuinka olla ”täysillä mukana”.
Kun kävimme läpi isäni papereita, löysimme kirjeen Jennifer Richardsilta, joka on yksi sen toisen merimiestoverin, Don Davidsonin, viidestä tyttärestä. Hän kirjoitti: ”Vanhurskautesi muutti elämämme. On vaikeaa käsittää, mitä elämämme olisi ilman kirkkoa. Isäni kuoli rakastaen evankeliumia ja yrittäen elää sen mukaan loppuun asti.”22
On vaikeaa mitata sen hyvän vaikutusta, mikä kullakin ihmisellä voi olla, kun hän seisoo sisäisesti pystyssä. Isäni ja hänen kaksi merimiestoveriaan kieltäytyivät kuuntelemasta niitä, jotka olivat suuressa ja avarassa rakennuksessa ja osoittelivat heitä ivan sormella.23 He tiesivät, että on paljon parempi seurata Luojaa kuin väkijoukkoa.
Apostoli Paavali olisi voinut kuvailla meidän aikaamme, kun hän sanoi Timoteukselle, että ”eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia”24. Maailmassa on nykyään paljon joutavaa jaarittelua. Se on niiden keskustelua, jotka ovat suuressa ja avarassa rakennuksessa.25 Usein se näyttää sellaiselta järkeilyltä, jolla oikeutetaan jumalattomuus, tai se ilmenee, kun ihmiset eksyvät tieltä ja kiihdyttävät vauhtia. Joskus sitä tekevät ne, jotka eivät ole maksaneet hintaa ollakseen ”täysillä mukana” ja pitävät parempana seurata luonnollista ihmistä eivätkä profeettaa.
Onneksi tiedämme, miten uskollisten lopulta käy. Kun olemme ”täysillä mukana”, meillä on kaikenkattava vakuutus, että ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”26. Vanhin Neal A. Maxwell onkin sanonut: ”Älkää pelätkö vaan eläkää vain oikein.”27
Appeni opetti BYU:ssa ja rakasti BYU:n jalkapallojoukkuetta, mutta hän ei pystynyt katsomaan pelejä, koska hän hermoili liian paljon lopputulosta. Sitten tapahtui jotakin hienoa – keksittiin videonauhuri, minkä ansiosta hän pystyi nauhoittamaan pelit. Jos BYU voitti, hän voi katsoa nauhoituksen täysin luottavaisena ja ehdottoman varmana lopputuloksesta! Jos pelaajia rangaistiin epäoikeudenmukaisesti, jos he loukkaantuivat tai olivat häviöllä neljännen neljänneksen loppupuolella, hän ei hermoillut, koska hän tiesi, että he toisivat voiton kotiin! Voisi sanoa, että hänellä oli ”täydellinen toivon kirkkaus”28!
Niin on meilläkin. Jos olemme uskollisia, meillä voi olla samanlainen varmuus, että kaikki koituu lopulta meidän parhaaksemme. Herran lupaukset ovat varmat. Se ei tarkoita, että tämä kuolevaisuuden yliopisto on helppo tai sujuu ilman monia kyyneliä, mutta kuten Paavali kirjoitti: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, [sen] Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”29
Veljet ja sisaret, kukaan ei ole tehnyt huomisen syntejä. Laskekaamme reittimme uudelleen, jos se on tarpeen, ja katsokaamme eteenpäin suuren toivon ja uskon turvin. ”Seisokaamme sisäisesti pystyssä” olemalla uskollisia ja ”täysillä mukana”. Olkaamme puhtaita ja rohkeita puolustaessamme taivaallisen Isämme suunnitelmaa ja Hänen Poikansa, meidän Vapahtajamme, palvelutyötä. Lausun vakaan todistukseni, että Isämme elää, että Jeesus on Kristus ja että suuri onnensuunnitelma on todellinen. Rukoilen Herran parhaita siunauksia teille ja teen sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.