Hänen päivittäin ohjaava kätensä
Taivaallinen Isä tuntee, mitä te ja minä tarvitsemme, paremmin kuin kukaan muu.
Taivaallisen Isän rakkaimpia apuvälineitä lastensa ohjaamisessa ovat vanhurskaat isovanhemmat. Isäni äiti oli sellainen nainen. Kerran, kun olin vielä liian nuori muistamaan, isäni kuritti minua. Tätä ojennusta havainnoidessaan isoäitini sanoi: ”Monte, luulen, että oikaiset häntä liian ankarasti.”
Isäni vastasi: ”Äiti, minä ojennan lapsiani siten kuin haluan.”
Siihen viisas isoäitini totesi lempeästi: ”Ja niin teen minäkin.”
Olen aika varma, että sinä päivänä isäni kuuli äitinsä viisaan ohjauksen.
Kun ajattelemme ohjausta, saatamme ajatella kirkon laulua, jonka kaikki tunnemme ja jota rakastamme – ”Oon lapsi Jumalan”. Kertosäkeessä lauletaan: ”Ohjaa, suojaa, kanssain kulje, Näytä mulle tie.”1
Viime aikoihin asti olen ymmärtänyt kertosäkeen olevan jumalallista ohjausta vanhemmille. Näitä sanoja pohtiessani olen käsittänyt, että vaikka ne sisältävätkin tämän ohjauksen, niillä on paljon suurempi merkitys. Meistä jokainen anoo henkilökohtaisesti päivittäin, että taivaallinen Isä suojaisi meitä, ohjaisi meitä ja kulkisi kanssamme.
Presidentti Dieter F. Uchtdorf on selittänyt: ”Isämme taivaassa tuntee lastensa tarpeet paremmin kuin kukaan muu. Hänen työtään ja kirkkauttaan on auttaa meitä joka käänteessä antaen meidän avuksemme suurenmoisia ajallisia ja hengellisiä voimavaroja polullamme takaisin Hänen luokseen.”2
Kuunnelkaa näitä sanoja: Taivaallinen Isä tuntee, mitä te ja minä tarvitsemme, paremmin kuin kukaan muu. Sen tuloksena Hän on luonut meille kullekin sopivan henkilökohtaisen huolenpitopaketin. Siinä on monia osia. Siihen sisältyvät Hänen Poikansa ja sovitus, Pyhä Henki, käskyt, pyhät kirjoitukset, rukous, profeetat, apostolit, vanhemmat, isovanhemmat, paikalliset kirkon johtohenkilöt sekä paljon muuta – kaikki meidän avuksemme palataksemme jonakin päivänä asumaan Hänen luokseen.
Saanen tänään puhua muutamista huolenpitopaketin osista, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään, että rakastava Isä ohjaa minua ja perhettäni, suojaa meitä ja kulkee kanssamme. Rukoukseni on, että jokainen teistä käsittää omien kokemustensa pohjalta, että taivaallinen Isä ohjaa ja suojaa teitä sekä kulkee teidän kanssanne, ja että sen tiedon avulla etenette luottavaisina, tietoisina siitä, ettette ole koskaan todella yksin.
Taivaallisen Isän käskyt ovat sen huolenpitopaketin avaintekijöitä. Alma on julistanut: ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea.”3 Sopimattoman käytöksen suvaitseminen ilman rakastavaa oikaisua on vääränlaista myötätuntoa ja vahvistaa yleistä käsitystä siitä, että jumalattomuus voisi itse asiassa olla onnea. Samuel Lamanilainen vastusti tätä käsitystä selkeästi: ”Te olette tavoitelleet onnea tekemällä pahaa, mikä on vastoin sen vanhurskauden luonnetta, joka on meidän suuressa ja iankaikkisessa Päämiehessämme.”4
Profeettojensa välityksellä taivaallinen Isä muistuttaa meille jatkuvasti, että vanhurskaus on onnea. Esimerkiksi kuningas Benjamin on opettanut, että taivaallinen Isä ”vaatii, että te teette, niin kuin hän on käskenyt teitä, minkä vuoksi hän siunaa teitä heti, jos niin teette”5. Eräässä toisessa kirkon laulussa on samanlainen muistutus:
Niihin aikoihin kun täytin 14 vuotta, opin joitakin näistä siunauksista. Huomasin vanhempieni käyttäytyvän eri tavalla. Miettiessäni näkemääni kysyin: ”Olemmeko me lähdössä lähetystyöhön?” Järkytys äitini kasvoilla vahvisti epäilykseni. Myöhemmin perheneuvostossa sisarukseni ja minä saimme kuulla, että vanhempamme oli kutsuttu johtamaan erästä lähetyskenttää.
Asuimme kauniilla maatilalla Wyomingissa. Minun näkökulmastani elämä oli täydellistä. Sain tulla koulusta kotiin, tehdä kotityöni ja lähteä metsästämään, kalastamaan tai tutkimaan paikkoja koirani kanssa.
Pian sen jälkeen kun olin kuullut kutsusta, käsitin, että minun täytyisi luopua Blue-koirastani. Menin kysymään isältä, mitä minun pitäisi tehdä Bluen kanssa. Halusin korostaa sen epäreiluutta, mitä Jumala vaati. En koskaan unohda tätä vastausta. Isä sanoi: ”En ole varma. Blue ei luultavasti voi lähteä meidän kanssamme, joten sinun olisi paras kysyä taivaalliselta Isältä.” Sellaista vastausta en ollut odottanut.
Aloin lukea Mormonin kirjaa. Rukoilin vilpittömästi tietääkseni, pitikö minun antaa koirani pois. En saanut vastausta heti. Sen sijaan mieleeni tuli yhä uudelleen eräs täsmällinen ajatus: ”Älä ole taakkana vanhemmillesi. Älä ole taakkana. Minä olen kutsunut vanhempasi.”
Tiesin, mitä taivaallinen Isä vaati. Se tieto ei vähentänyt sitä, miten kipeältä tuntuisi antaa koirani pois. Sen pienen uhrauksen myötä sydämeni kuitenkin pehmeni ja sain rauhaa etsiessäni taivaallisen Isän tahtoa.
Kiitän taivaallista Isääni siunauksista ja onnesta, jota olen saanut pyhien kirjoitusten, rukouksen ja Pyhän Hengen kautta sekä kelvollisen maanpäällisen isän ansiosta, joka oli omaksunut tehtävänsä olla lastensa ensisijainen evankeliumin opettaja. Nämä kaikki ovat ohjanneet minua, suojanneet minua ja myös kulkeneet minun kanssani näyttääkseen minulle tien – varsinkin silloin kun minun on pitänyt tehdä jotakin vaikeaa.
Mainitsemani huolenpitopaketin osien lisäksi meitä jokaista on siunattu pappeusjohtajalla, joka ohjaa ja suojaa meitä.
Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Piispat saavat innoitusta! Jokaisella meistä on vapaus ottaa vastaan tai hylätä johtajiemme neuvot, mutta älkää koskaan jättäkö huomiotta piispanne neuvoja, annettiinpa ne puhujakorokkeelta tai yksityisesti.”7
Nämä miehet pyrkivät edustamaan Herraa. Olimmepa me vanhoja tai nuoria, niin kun Saatana haluaa meidän luulevan, että kaikki on menetetty, piispat ovat valmiina ohjaamaan meitä. Kun olen puhunut piispojen kanssa, olen huomannut yhteisen teeman, mitä tulee tottelemattomuuden tunnustamiseen tai hirvittävien vääryyksien viattomaan kärsimiseen. Piispa haluaa heti ilmaista taivaallisen Isän rakkautta yksilöä kohtaan ja halukkuutta kulkea jäsenen kanssa, kun tämä etsii tietä kotiin.
Taivaallisen Isän huolenpitopaketin kenties suurinta osaa kuvaillaan näillä sanoilla: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa.”8
Opettaakseen meille kaiken, mitä meidän tulee tehdä, Jeesus Kristus näytti tietä antamalla täydellisen esimerkin, jota meidän tulee pyrkiä noudattamaan. Hän pyytää kädet ojennettuina meitä tulemaan ja seuraamaan Häntä.9 Ja kun me epäonnistumme – mitä me kaikki teemme – Hän muistuttaa meitä: ”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen.”10
Miten ihmeellinen lahja! Parannus ei ole rangaistus – se on etuoikeus. Se on etuoikeus, joka ohjaa ja suojaa meitä. Ei ihme, että pyhissä kirjoituksissa julistetaan, ettei meidän pidä opettaa mitään muuta kuin parannusta.11
Taivaallisella Isällä on monia voimavaroja, mutta usein Hän käyttää apunaan toista ihmistä. Hän antaa meille päivittäin mahdollisuuksia ohjata ja suojata jotakuta avun tarpeessa olevaa sekä kulkea hänen kanssaan. Meidän tulee seurata Vapahtajan esimerkkiä. Myös meidän tulee tehdä taivaallisen Isän työtä.
Me Nuorten Miesten ylin johtokunta tiedämme, että nuoria siunataan, kun heillä on vanhemmat ja johtajat, jotka toimivat taivaallisen Isän puolesta ohjaten ja suojaten heitä sekä kulkien heidän kanssaan. Seuraavassa on kolme periaatetta12, joiden avulla meistä voi tulla osa taivaallisen Isän huolenpitopakettia muille:
Ensimmäiseksi, olkaa nuorten parissa. Presidentti Henry B. Eyring on tähdentänyt tätä seikkaa: ”On muutamia asioita, joita voimme tehdä ja joilla voi olla eniten merkitystä. Kun opetamme oppia, niin sanojammekin voimallisempi on meidän esimerkkimme opin mukaan elämisestä.”13 Nuorten johtaminen edellyttää heidän parissaan olemista. Heille omistettu aika on ilmaus rakkaudesta, joka sallii meidän opettaa sanoillamme ja esimerkillämme.
Toiseksi, jotta todella ohjaisimme nuoria, meidän täytyy liittää heidät yhteyteen taivaan kanssa. Aina tulee aika, jolloin jokaisen täytyy seisoa yksin. Vain taivaallinen Isä voi olla paikalla ohjaamassa kaikkina aikoina ja kaikkialla. Nuortemme täytyy tietää, kuinka etsiä taivaallisen Isän ohjausta.
Kolmanneksi, meidän täytyy antaa nuorten johtaa. Kuten rakastava isä tai äiti, joka pitelee kädestä kävelemään opettelevaa pienokaista, samoin meidänkin täytyy päästää irti antaaksemme nuorten edistyä. Se, että antaa nuorten johtaa, edellyttää kärsivällisyyttä ja rakkautta. Se on vaikeampaa ja vie enemmän aikaa kuin että tekisimme sen itse. He saattavat matkan varrella kompastella, mutta me kuljemme heidän kanssaan.
Veljet ja sisaret, elämässämme tulee aikoja, jolloin ohjauksen siunaukset tuntuvat etäisiltä tai puutteellisilta. Sellaisia ahdingon aikoja varten vanhin D. Todd Christofferson on luvannut: ”Pitäkää – – liittonne tärkeimmällä sijalla ja pitäkää tarkoin kiinni kuuliaisuudestanne. Silloin voitte pyytää uskossa, lainkaan epäilemättä, tarpeidenne mukaan, niin Jumala vastaa. Hän on antava teille voimia, kun teette työtä ja valvotte. Omana aikanaan ja omalla tavallaan Hän ojentaa teille kätensä ja sanoo: ’Tässä olen.’”14
Yhtenä sellaisena aikana etsin yli vuoden taivaallisen Isän neuvoa rukoilemalla jatkuvasti ja vilpittömästi, jotta löytäisin ratkaisun erääseen vaikeaan tilanteeseen. Tiesin loogisesti, että taivaallinen Isä vastaa kaikkiin vilpittömiin rukouksiin. Silti eräänä päivänä jouduin niin suuren epätoivon valtaan, että menin temppeliin mielessäni yksi kysymys: ”Taivaallinen Isä, välitätkö Sinä todella?”
Istuin Utahin Loganin temppelin odotushuoneen takaosassa, kun yllätyksekseni sinä päivänä huoneeseen tuli temppelinjohtaja Vaughn J. Featherstone, läheinen perheystävä. Hän seisoi huoneen etuosassa ja toivotti meidät kaikki tervetulleiksi. Kun hän huomasi minut temppeliin tulleiden jäsenten keskellä, hän keskeytti puhumisen, katsoi minua silmiin ja sanoi sitten: ”Veli Brough, on hyvä nähdä sinut temppelissä tänään.”
En koskaan unohda, mitä tunsin sinä yksinkertaisena hetkenä. Oli aivan kuin – sillä tervehdyksellä – taivaallinen Isä olisi ojentanut kätensä ja sanonut: ”Tässä olen.”
Taivaallinen Isä todellakin välittää ja kuuntelee ja vastaa jokaisen lapsen rukoukseen.15 Yhtenä Hänen lapsistaan tiedän, että vastaus rukouksiini tuli Herran hyväksi näkemänä aikana. Ja sen kokemuksen ansiosta ymmärsin paremmin kuin koskaan, että me olemme Jumalan lapsia ja että Hän on lähettänyt meidät tänne, jotta voimme tuntea Hänen läsnäolonsa nyt ja jonakin päivänä palata asumaan Hänen luokseen.
Todistan, että taivaallinen Isä todellakin ohjaa meitä, suojaa meitä ja kulkee meidän kanssamme. Kun seuraamme Hänen Poikaansa sekä kuuntelemme Hänen palvelijoitaan, apostoleja ja profeettoja, me löydämme tien iankaikkiseen elämään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.