1 Ja tapahtui, että näin kului myös yhdeksäskymmenesviides vuosi, ja ihmiset alkoivat unohtaa ne merkit ja ihmeet, joista he olivat kuulleet, ja alkoivat olla yhä vähemmän hämmästyneitä jostakin taivaan merkistä tai ihmeestä, niin että he alkoivat olla sydämeltään paatuneita ja mieleltään sokeita ja lakkasivat uskomasta kaikkeen siihen, mitä olivat nähneet ja kuulleet –

2 kuvitellen sydämessään sellaisia turhuuksia, että sen olivat ihmiset ja Paholaisen voima saaneet aikaan ihmisten sydänten eksyttämiseksi ja pettämiseksi; ja näin Saatana sai jälleen valtaansa ihmisten sydämet, niin että hän sokaisi heidän silmänsä ja eksytti heidät uskomaan, että oppi Kristuksesta oli mieletön ja turha.

3 Ja tapahtui, että ihmiset alkoivat vahvistua jumalattomuudessa ja iljetyksissä, eivätkä he uskoneet, että enää annettaisiin merkkejä tai ihmeitä; ja Saatana kulki ympäri eksyttäen ihmisten sydämiä, kiusaten heitä ja saaden heidät tekemään suurta jumalattomuutta maassa.

4 Ja näin kului yhdeksäskymmeneskuudes vuosi; ja myös yhdeksäskymmenesseitsemäs vuosi; ja myös yhdeksäskymmeneskahdeksas vuosi; ja myös yhdeksäskymmenesyhdeksäs vuosi;

5 ja sata vuotta oli kulunut myös Moosian päivistä, hänen, joka oli Nefin kansan kuningas.

6 Ja kuusisataayhdeksän vuotta oli kulunut siitä, kun Lehi lähti Jerusalemista.

7 Ja yhdeksän vuotta oli kulunut siitä ajasta, kun annettiin merkki, josta profeetat olivat puhuneet, että Kristus tulisi maailmaan.

8 Nyt nefiläiset alkoivat laskea aikansa tästä ajankohdasta, jolloin merkki annettiin, eli Kristuksen tulemisesta; sen tähden yhdeksän vuotta oli kulunut.

9 Eikä Nefi, joka oli sen Nefin isä, jonka vastuulla aikakirjat olivat, palannut Sarahemlan maahan, eikä häntä löydetty mistään koko maasta.

10 Ja tapahtui, että kansa pysyi yhä jumalattomuudessa huolimatta paljosta saarnaamisesta ja profetoimisesta, jota sen keskuuteen lähetettiin; ja näin kului myös kymmenes vuosi; ja myös yhdestoista vuosi kului pahuudessa.

11 Ja tapahtui kolmantenatoista vuonna, että sotia ja kiistoja alkoi olla kautta koko maan, sillä Gadiantonin rosvot olivat tulleet niin monilukuisiksi ja surmasivat niin monia ihmisiä ja hävittivät niin monia kaupunkeja ja levittivät niin paljon kuolemaa ja verilöylyä kautta maan, että kaikkien ihmisten, sekä nefiläisten että lamanilaisten, kävi välttämättömäksi tarttua aseisiin heitä vastaan.

12 Sen tähden kaikki lamanilaiset, jotka olivat kääntyneet Herraan, liittyivät veljiinsä nefiläisiin, ja heidän oli pakko oman henkensä ja naistensa ja lastensa hengen turvaamiseksi tarttua aseisiin noita Gadiantonin rosvoja vastaan, niin, ja myös puolustaakseen oikeuksiaan sekä kirkkonsa ja jumalanpalveluksensa oikeuksia sekä vapauttaan ja riippumattomuuttaan.

13 Ja tapahtui, että ennen kuin tämä kolmastoista vuosi oli kulunut, nefiläisiä uhkasi täydellinen tuho tämän sodan tähden, josta oli tullut tavattoman ankara.

14 Ja tapahtui, että ne lamanilaiset, jotka olivat liittyneet nefiläisiin, luettiin nefiläisiin;

15 ja heidän kirouksensa otettiin heistä pois, ja heidän ihonsa tuli valkoiseksi kuten nefiläisten;

16 ja heidän nuorista miehistään ja heidän tyttäristään tuli tavattoman kauniita, ja heidät luettiin nefiläisiin, ja heitä kutsuttiin nefiläisiksi. Ja näin päättyi kolmastoista vuosi.

17 Ja tapahtui neljännentoista vuoden alussa, että rosvojen ja Nefin kansan välinen sota jatkui ja kävi tavattoman ankaraksi; kuitenkin Nefin kansa sai jonkin verran yliotetta rosvoista, niin että se ajoi heidät pois mailtaan takaisin vuoristoon ja heidän piilopaikkoihinsa.

18 Ja näin päättyi neljästoista vuosi. Ja viidentenätoista vuonna he tulivat Nefin kansaa vastaan, ja Nefin kansan jumalattomuuden ja sen monien kiistojen ja mellakoiden tähden Gadiantonin rosvot saivat siitä monesti yliotteen.

19 Ja näin päättyi viidestoista vuosi, ja näin kansa oli monien ahdinkojen tilassa; ja tuhon miekka häälyi sen yllä, niin että se oli iskemäisillään sen maahan, ja tämä sen pahuuden tähden.