3. Nefi 8
    Footnotes
    Theme

    Luku 8

    Rajuilmat, maanjäristykset, tulipalot, pyörretuulet ja luonnonmullistukset todistavat Kristuksen ristiinnaulitsemisesta. Paljon ihmisiä menehtyy. Pimeys peittää maata kolmen päivän ajan. Jäljelle jääneet vaikeroivat kohtaloaan. Noin 33–34 jKr.

    1 Ja nyt tapahtui, että meidän aikakirjamme mukaan – ja me tiedämme aikakirjamme olevan tosi, sillä katso, aikakirjaa piti oikeamielinen mies, sillä hän totisesti teki monia aihmeitä Jeesuksen nimessä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut tehdä ihmettä Jeesuksen bnimessä, ellei häntä ollut puhdistettu joka rahtua myöten pahuudestaan –

    2 ja nyt tapahtui, ellei tämä mies tehnyt virhettä ajanlaskussamme, että akolmaskymmeneskolmas vuosi oli kulunut;

    3 ja kansa alkoi odottaa hyvin hartaasti sitä merkkiä, jonka profeetta Samuel Lamanilainen oli antanut, eli aikaa, jolloin maan päällä olisi apimeys kolmen päivän ajan.

    4 Ja kansan keskuudessa alkoi olla suuria epäilyksiä ja kiistoja, vaikka niin monia amerkkejä oli annettu.

    5 Ja tapahtui kolmantenakymmenentenäneljäntenä vuonna, ensimmäisessä kuussa, kuun neljäntenä päivänä, että nousi suuri myrsky, jollaista ei koskaan tiedetty olleen koko maassa.

    6 Ja oli myös suuri ja kauhea rajuilma, ja oli kauhea aukonilma, niin että se bvavisutti koko maata, ikään kuin se olisi ollut halkeamaisillaan.

    7 Ja oli tavattoman teräviä salamoita, jollaisista ei ollut koskaan tiedetty koko maassa.

    8 Ja aSarahemlan kaupunki syttyi tuleen.

    9 Ja Moronin kaupunki vajosi meren syvyyksiin, ja sen asukkaat hukkuivat.

    10 Ja maa nousi ylös Moronihan kaupungin päälle, niin että kaupungin paikalle tuli suuri vuori.

    11 Ja etelänpuoleisessa maassa oli suuri ja kauhea tuho.

    12 Mutta katso, vielä suurempi ja kauheampi tuho oli pohjoisenpuoleisessa maassa, sillä katso, koko maan pinta muuttui rajuilman ja pyörretuulien ja ukonilmojen ja salamoiden ja koko maan tavattoman suuren järähtelyn tähden;

    13 ja avaltatiet sortuivat ja tasaiset tiet tuhoutuivat ja monet tasaiset paikat tulivat louhikkoisiksi.

    14 Ja monet suuret ja huomattavat kaupungit avajosivat ja monet paloivat ja monet järkkyivät, kunnes niiden rakennukset olivat sortuneet maahan, ja niiden asukkaat saivat surmansa ja paikat jäivät autioiksi.

    15 Ja muutamia kaupunkeja jäi jäljelle, mutta niiden vahingot olivat tavattoman suuret, ja monet niissä saivat surmansa.

    16 Ja muutamat kulkeutuivat pois pyörretuulessa, eikä kukaan tiedä, minne he menivät, paitsi että he tietävät, että he kulkeutuivat pois.

    17 Ja niin koko maan pinta muutti muotoaan rajuilmojen ja ukonilmojen ja salamoiden ja maan järähtelyn tähden.

    18 Ja katso, akalliot halkesivat kahtia; ne murtuivat koko maan päällä, niin että niitä tavattiin murtuneina palasina ja halkinaisina ja säröisinä kaikkialla maassa.

    19 Ja tapahtui, että kun ukonilmat ja salamat ja myrsky ja rajuilma ja maan järähtelyt lakkasivat – sillä katso, niitä kesti noin akolmen tunnin ajan; ja jotkut sanoivat, että aika oli pitempi; kuitenkin kaikki nämä suuret ja kauheat asiat tapahtuivat noin kolmen tunnin aikana – ja sitten, katso, maan yllä oli pimeys.

    20 Ja tapahtui, että kaikkialla maassa oli synkkä pimeys, niin että sen asukkaat, jotka eivät olleet kaatuneet, saattoivat atuntea pimeyden bhuurun;

    21 eikä pimeyden tähden voinut olla mitään valoa eikä kynttilöitä eikä soihtuja; eikä heidän hienolla ja tavattoman kuivalla puullaankaan voinut sytyttää tulta, niin ettei voinut olla minkäänlaista valoa;

    22 eikä näkynyt mitään valoa, ei tulta eikä pilkahdusta, ei aurinkoa eikä kuuta eikä tähtiä, sillä niin vahvat olivat pimeyden sumut, jotka olivat maan yllä.

    23 Ja tapahtui, että sitä kesti akolmen päivän ajan, niin ettei näkynyt mitään valoa; ja koko kansan keskuudessa oli jatkuvasti suuri suru ja valitus ja itku; niin, suuri oli ihmisten vaikerrus pimeyden ja sen suuren tuhon tähden, joka heitä oli kohdannut.

    24 Ja yhtäällä heidän kuultiin huutavan sanoen: Oi kunpa olisimme tehneet parannuksen ennen tätä suurta ja kauhistavaa päivää, niin silloin veljemme olisivat säästyneet eivätkä olisi palaneet tuossa suuressa aSarahemlan kaupungissa.

    25 Ja toisaalla heidän kuultiin huutavan ja surevan sanoen: Oi kunpa olisimme tehneet parannuksen ennen tätä suurta ja kauhistavaa päivää, emmekä olisi tappaneet ja kivittäneet profeettoja emmekä karkottaneet heitä; silloin meidän äitimme ja ihanat tyttäremme ja lapsemme olisivat säästyneet eivätkä olisi hautautuneet tuossa suuressa Moronihan kaupungissa. Ja niin kansan valitus oli suuri ja kauhea.