Luku 5

Joseph Smith, palautuksen profeetta

”Lausun vakaan todistukseni siitä, että profeetta Joseph Smith oli Herran voideltu palvelija näinä myöhempinä aikoina.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Nancy Nowell, joka oli yksi Howard W. Hunterin isänpuoleisista isoäideistä neljännessä polvessa, muutti 1830-luvun puolivälissä Lapeeriin Michiganin osavaltioon Yhdysvalloissa. Vuonna 1842 Lapeeriin tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaaja Nauvoosta Illinoisista. Nancy kuunteli hänen sanomaansa, rukoili sen johdosta ja sai todistuksen siitä, että mies opetti totuutta. Nancy lähti Nauvooseen saadakseen tietää lisää kirkosta. Hän kirjoitti päiväkirjaansa kokemuksestaan näin:

”Menin kuulemaan mormonisaarnaajaa [Joseph Smithiä] hyvin epäröiden ja toivoen, ettei minua johdettaisi harhaan. Hänen aiheensa oli Kristuksen toinen tuleminen. Sain todistuksen siitä, että Joseph Smith puhui totta ja että hän oli tosi profeetta, jonka Jumala oli kutsunut ja asettanut tekemään suuren työn, koska hän saattoi esiin totuuden sellaisena kuin Jeesus Kristus oli sitä opettanut. Pyysin päästä kasteelle.”¹

Kuten isoäitinsä isoäidillä Nancy Nowellilla, myös Howard W. Hunterilla oli varma todistus Joseph Smithin profeetallisesta tehtävästä. Kolmen viikon kuluttua siitä kun hänestä oli tullut kirkon presidentti, hän matkusti Nauvooseen viettämään Joseph ja Hyrum Smithin marttyyrikuoleman 150. vuosipäivää. Nauvoon temppelitontilla pidetyssä kokouksessa presidentti Hunter sanoi:

”Vastuu, jota tunnen profeetta Josephin aloittamaa työtä kohtaan, täyttää minut päättäväisyydellä tehdä kaikki voitavani osakseni saamanani aikana. Olihan Josephkin uskollinen ja tosi omana aikanaan! – – Lausun vakaan todistukseni siitä, että profeetta Joseph Smith oli Herran voideltu palvelija näinä myöhempinä aikoina. Hänen todistukseensa Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta ja todellisuudesta lisään omani.”²

Myöhemmin samana päivänä Carthagen vankilan ulkopuolella pidetyssä kokouksessa presidentti Hunter todisti: ”Joseph Smith, joka antoi henkensä tässä paikassa, oli väline, jota Herra käytti palauttaakseen evankeliuminsa täyteyden ja pappeutensa valtuuden.”³

”Joseph Smith ei ollut vain suuri mies vaan hän oli myös Herran innoitettu palvelija, Jumalan profeetta.”

Howard W. Hunterin opetuksia

Isä Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille saattaakseen alulle palautuksen.

Evankeliumi [on] annettu monta kertaa maailmalle profeettojen välityksellä, ja joka kerta se [on kadotettu] tottelemattomuuden vuoksi. Vuonna 1820 hiljaisuus särkyi, ja Herra ilmestyi jälleen profeetalle. Tämä profeetta, Joseph Smith, voi todistaa oman varman tietonsa pohjalta, että Jumala elää, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ylösnoussut olento, erillinen ja erilainen kuin Isä. Hän ei todistanut siitä, mitä hän uskoi tai mitä hän tai muut luulivat tai arvelivat, vaan siitä, mitä hän tiesi. Hän sai tämän tiedon, koska Isä Jumala ja Poika itse ilmestyivät hänelle ja puhuivat hänelle.⁴

Jumala ilmoitti itsensä persoonana [Joseph Smithille]. Sen lisäksi Isä ja Poika osoittivat sen kiistattoman totuuden, että he ovat erillisiä ja eri persoonia. Isän ja Pojan suhde sai tosiaankin vahvistuksensa poikaprofeetalle osoitetussa jumalallisessa esittelyssä: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” [JS–H 17.]⁵

Kun ihmiset kuulivat, että nuori Joseph Smith vakuutti Jumalan ilmestyneen hänelle, he pilkkasivat häntä ja torjuivat hänet, aivan kuten kristillisen ajan viisaat ja tietäväiset Ateenassa torjuivat keskuudessaan palvelleen harvinaislaatuisen, yksittäisen miehen. Tosiasiassa Paavali oli kuitenkin tuona aikana ainoa ihminen koko tuossa oppineessa ja suuressa kaupungissa, joka tiesi, että ihminen voi kulkea läpi kuoleman porttien ja elää. Hän oli ainoa ihminen Ateenassa, joka saattoi selkeästi tehdä eron epäjumalanpalveluksen muodollisuuksien ja ainoan, elävän tosi Jumalan kokosydämisen palvelemisen välillä. [Ks. Ap. t. 17:19–20, 22–23.]⁶

Ne, jotka torjuivat Vapahtajan tämän tullessa maan päälle julistaen, että Hän oli Jumalan Poika, sanoivat Hänestä: ”Eikö hän ole se rakennusmiehen poika?” (Matt. 13:55.) Kun Joseph ilmoitti nähneensä näyn ja nähneensä Isän ja Pojan, naapureiden, pappien ja kyläläisten mieleen ja huulille nousi kysymys: ”Eikö hän ole se maanviljelijän poika?” Kristusta vainottiin ja Hänet surmattiin, mutta aika on osoittanut Hänen puhuneen totta. Ja niin kuin oli rakennusmiehen pojan kohdalla, niin on ollut myös maanviljelijän pojan kohdalla.⁷

Joseph Smith ei ollut vain suuri mies vaan hän oli myös Herran innoitettu palvelija, Jumalan profeetta. Hänen suuruutensa koostuu yhdestä seikasta – sen hänen julistuksensa totuudellisuudesta, että hän näki Isän ja Pojan ja että hän toimi tuon jumalallisen ilmoituksen todellisuuden mukaan. – –

Todistan, – – että Isä ja Poika todella ilmestyivät profeetta Joseph Smithille aloittaakseen tämän myöhempien aikojen suuren työn eteenpäin vierimisen meidän aikanamme.

Todistan, että poikaprofeetta, joka niin monella tavoin pysyy tämän kirkon – – historian keskeisenä ihmeenä, on elävänä todisteena siitä, että Jumalan käsissä ja maailman Vapahtajan johdolla se, mikä on heikkoa ja yksinkertaista, tulee esiin ja murtaa sen, mikä on voimallista ja vahvaa.⁸

Jeesus Kristus perusti uudelleen kirkkonsa profeetta Joseph Smithin välityksellä.

Kuudentena huhtikuuta 1830 – – ryhmä miehiä ja naisia kokoontui Jumalan käskyä totellen Peter Whitmer [vanhemman] kotiin perustamaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. – – Yksikään heistä ei väittänyt saaneensa mitään erityistä oppineisuutta tai merkittävää johtajakokemusta. He olivat kunniallisia ihmisiä ja kunnon kansalaisia mutta miltei tyystin tuntemattomia oman paikkakuntansa ulkopuolella. – –

Nämä nöyrät, tavalliset miehet, jotka muodostivat kirkon jäsenistön tuona päivänä, kokoontuivat yhteen, koska yksi heistä, Joseph Smith nuorempi, hyvin nuori mies, oli esittänyt varsin huomionarvoisen vakuutuksen. Hän julisti heille ja kaikille muille, jotka halusivat kuunnella, että hän oli saanut syvällisiä ja toistuvia taivaallisia viestejä, muun muassa selkeän näyn Isästä Jumalasta ja Hänen rakkaasta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Näiden ilmoitusta tuoneiden kokemusten tuloksena Joseph Smith oli jo julkaissut Mormonin kirjan, joka on aikakirja Kristuksen kanssakäymisestä Amerikan muinaisten asukkaiden kanssa. Lisäksi Herra oli käskenyt tätä silloin vasta 24-vuotiasta nuorukaista perustamaan jälleen sen kirkon, joka oli ollut olemassa Uuden testamentin aikoina, ja kertonut hänelle, että se palautetussa puhtaassa muodossaan saisi nimekseen jälleen sen pääkulmakiven ja iankaikkisen johtajan, itse Herran Jeesuksen Kristuksen, nimen.

Näin siis nöyrästi mutta hyvin merkittävästi alkoi ensimmäinen näytös suuressa kirkon kertomuksessa, joka aikaa myöten oli vaikuttava tuon sukupolven lisäksi koko ihmiskuntaan – –. Alku oli kyllä vaatimaton, mutta se vakuutus, että Jumala oli puhunut, että Kristuksen kirkko oli jälleen perustettu ja että sen opit oli vahvistettu jumalallisen ilmoituksen kautta, oli huomattavin julistus maailmalle sitten niiden päivien, jolloin Vapahtaja itse kulki Juudean poluilla ja Galilean kukkuloilla.⁹

Osa [Joseph Smithin saamasta] jumalallisesta ilmoituksesta oli ohje perustaa uudelleen tosi ja elävä kirkko ja palauttaa se näinä nykyisinä aikoina sellaisena kuin se oli ollut olemassa Vapahtajan oman palvelutyön aikana kuolevaisuudessa. Profeetta Joseph Smith sanoi, että Jeesuksen Kristuksen kirkko perustettiin ”Hänen näinä viimeisinä päivinä meille antamiensa käskyjen ja ilmoitusten mukaisesti samoin kuin sen kirkon järjestyksen mukaisesti, josta kerrotaan Uudessa testamentissa” [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 143]. – –

Ne, jotka kastettiin kirkkoon kuudentena huhtikuuta 1830, uskoivat persoonallisen Jumalan olemassaoloon. He uskoivat, että Hänen todellisuutensa ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen todellisuus muodostavat iankaikkisen perustuksen, jolle tämä kirkko rakentuu.¹⁰

[Joseph Smithin] ja myöhempien tapahtumien välityksellä pappeus ja evankeliumi täyteydessään palautettiin jälleen kerran maan päälle, eikä niitä enää koskaan otettaisi pois [ks. OL 65:2]. Kristuksen kirkko, Jumalan valtakunta maan päällä, perustettiin uudelleen, ja pyhien kirjoitusten mukaan se oli tarkoitettu vierimään ja täyttämään koko maa [ks. Dan. 2:35, 45].¹¹

Profeetta Joseph Smithin elämää johdettiin ilmoituksen kautta.

Joseph Smith oli profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja.

Profeetta Josephin tuleminen maailmaan täytti profetian, jonka Egyptiin myyty Joosef oli lausunut monia vuosisatoja aiemmin.

”Herra, minun Jumalani, on nostava esiin näkijän, joka on valittu näkijä minun kupeideni hedelmälle. – – Ja hänelle annetaan nimi minun mukaani, ja se on hänen isänsä nimen mukaan.” (2. Nefi 3:6, 15.)

Joseph Smith nuorempi sai nimensä entisaikojen Joosefin mukaan, joka vietiin vankina Egyptiin, ja myös isänsä, Joseph Smith vanhemman, mukaan täyttäen näin tämän profetian. Hänet tunnetaan profeetta Joseph Smithinä ja häntä nimitetään Joseph-näkijäksi. Hänestä puhutaan usein profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana.

Termejä ”profeetta”, ”näkijä” ja ”ilmoituksensaaja” käytetään usein vaihtoehtoisina, ja monet ajattelevat niiden olevan yksi ja sama asia. Ne eivät ole kuitenkaan sama asia, ja näillä kolmella termillä on jokaisella erillinen ja erilainen merkitys.

[Vanhin] John A. Widtsoe määrittelee profeetan opettajaksi – henkilöksi, joka selittää totuutta. Profeetta opettaa totuutta sellaisena kuin Herra on ilmoittanut sen ihmiselle, ja innoituksen avulla hän selittää sitä niin että ihmiset ymmärtävät. Sanaa ”profeetta” käytetään usein tarkoitettaessa henkilöä, joka saa ilmoitusta ja ohjeita Herralta. Monet ovat luulleet, että profeetta on pääasiassa tulevien tapahtumien ennustaja, mutta se on vain yksi monista profeetan tehtävistä. Hän on Herran puhemies.

Näkijä on henkilö, joka näkee. Tämä ei tarkoita, että hän näkee luonnollisilla silmillään vaan ennemminkin hengellisillä silmillä. Näkijän kyky on yliluonnollinen lahja. Joseph oli kuin Mooses, muinainen näkijä, ja Mooses näki Jumalan kasvoista kasvoihin, mutta näin hän selittää, kuinka hän näki Jumalan:

”Mutta nyt minun omat silmäni ovat nähneet Jumalan; mutta eivät luonnolliset vaan hengelliset silmäni, sillä luonnolliset silmäni eivät olisi voineet nähdä; sillä minä olisin kuivettunut ja kuollut hänen edessään; mutta hänen kirkkautensa oli päälläni; ja minä näin hänen kasvonsa, sillä minut kirkastettiin hänen edessänsä” (Moos. 1:11).

Meidän ei pidä luulla, ettei hengellinen näkeminen olisi todellista näkemistä. Sellainen näky ei ole kuvittelua tai mielikuvituksen tuotetta. Kohde todella nähdään mutta ei luonnollisin silmin. Jokaisella meistä on hengelliset silmät, jotka ovat luonnollisten silmiemme vastine. Meidät luotiin ensin hengellisesti, ja sitten ruumiimme luotiin verhoamaan henkeämme. Meille kerrotaan, että ensimmäisessä asemassamme me vaelsimme näkemisen varassa. Se tapahtui hengellisten silmiemme näköaistilla, koska me emme olleet vielä saaneet ruumista luonnollisine silmineen. Kaikilla ihmisillä on hengellinen näkökyky, mutta he eivät aina saa etuoikeutta käyttää tätä näkökykyä, ellei Herran Henki elävöitä sitä. – –

Pyhän Hengen voimalla tietyt ihmiset, jotka on lähetetty maan päälle sitä tarkoitusta varten, pystyvät näkemään ja katsomaan Jumalaa koskevia asioita. Näkijä on henkilö, joka näkee ja tietää asioita, jotka ovat menneisyydessä, ja myös asioita, jotka tulevat tapahtumaan, ja hänen kauttaan ilmoitetaan kaikki (ks. Moosia 8:15–17). Lyhyesti hän on henkilö, joka näkee, joka vaeltaa Herran valossa hengelliset silmät avoinna ja jota Pyhän Hengen voima elävöittää. Mooses, Samuel, Jesaja, Hesekiel ja monet muut olivat näkijöitä, koska heillä oli etuoikeus nähdä jumalallinen kirkkaus ja voima lähempää kuin muut kuolevaiset sen näkevät.

Ilmoitus tekee tiettäväksi jotakin, mitä ihminen ei ole aiemmin tiennyt tai mitä hän on aiemmin tiennyt mutta mikä on viety hänen muististaan. Ilmoitus käsittelee aina totuutta, ja siihen liittyy aina jumalallisen hyväksymisen leima. Ilmoitusta saadaan eri tavoin, mutta sen edellytyksenä on aina, että ilmoituksensaaja on elänyt ja toiminut niin, että hän on sopusoinnussa ilmoituksen jumalallisen hengen, totuuden hengen, kanssa ja on siten kykenevä ottamaan vastaan jumalallisia viestejä.

Yhteenvetona voimme sanoa, että profeetta on jumalallisen totuuden opettaja, näkijä sanan jokaisessa merkityksessä. Pyhä Henki elävöitti ja herkisti [Joseph Smithin] hengellistä näköaistia merkittävässä määrin. Tämän lahjan avulla hän näki Isän ja Pojan, kun hän meni metsikköön rukoilemaan. Kun seuraamme hänen elämäänsä ja työtään tuosta hetkestä eteenpäin, huomaamme, ettei hän yrittänyt edetä omin voimin. Hän oli riippuvainen Herrasta ja sai siten Hänen apuaan ja Hänen ohjaustaan. Josephin elämää johdettiin ilmoituksen kautta.¹²

Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran!

Kun laulamme Joseph Smithistä laulua ”Kunnia miehelle” (MAP-lauluja, 15), me muistamme hänestä hyvin monia kiitettäviä asioita.

Me ylistämme häntä hänen kyvystään olla yhteydessä paitsi Jehovaan myös muihin taivaassa oleviin persooniin. Hyvin monet kävivät, antoivat avaimia ja kouluttivat tuota ”valittua näkijää”, joka nostettiin esiin myöhempinä aikoina (2. Nefi 3:6–7). Kun isä Smith siunasi nuoren Josephin vuonna 1834, hän julisti, että muinainen Joosef Egyptissä näki tämän myöhempien aikojen näkijän. Muinainen Joosef itki ymmärtäessään, kuinka profeetta Josephin työ siunaisi hänen, aiemman Joosefin, lukuisia jälkeläisiään.

Me ylistämme Joseph Smithiä myös hänen uutteruudestaan ja kyvystään kääntää ja ottaa vastaan satojen sivujen verran ilmoitettuja pyhiä kirjoituksia. Hän oli ilmoituksen kanava. Hänen kauttaan on arvioitu tulleen enemmän ihmeellisiä pyhien kirjoitusten sivuja kuin kenenkään toisen ihmisen kautta historiassa.

Me ylistämme Josephia paitsi hänen kyvystään kestää myös kestää hyvin (ks. OL 121:8). Kun hän oli vielä pieni poika, hänen jalkansa leikattiin tuskallisessa operaatiossa – jota ilman hän ei olisi voinut myöhemmin tehdä uuvuttavaa Siionin leirikunnan marssia Ohiosta Missouriin. Tuon marssin aikana Joseph ”käveli melkein koko ajan ja sai oman osansa rakkoisista, verisistä ja kipeistä jaloista” [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 301]. Samoin me ylistämme häntä ja Emmaa siitä, että he kestivät kuuden heille syntyneen ja adoptoidun lapsensa varhaisen kuoleman tuoman murheellisen menetyksen. Vanhemmat, jotka ovat menettäneet edes yhden lapsen, ovat täynnä myötätuntoa.

Me ylistämme Josephia kyvystä kestää vainoa, myös pitkää ja ankaraa puutetta Libertyn vankilassa. Hyvin monien mielestä kaikki näytti silloin toivottomalta. Silti taivaan Herra vakuutti vangitulle Josephille, että ”maan ääret tulevat kysymään nimeäsi” (OL 122:1). Me elämme aikaa, jolloin Joseph Smithistä ja palautetusta evankeliumista kysytään lisääntyvässä määrin.

Josephin toive siitä, että hänet katsottaisiin ahdistuksissaan yhdenveroiseksi muinoin eläneiden kanssa [ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 240], on toteutunut kauan sitten. Me voimme nyt laulaa siitä, kuinka Joseph ”kruununsa profeettain joukossa saa” (”Kunnia miehelle”).

Me ylistämme Josephia siitä, että hän kesti katkerat ja toistuvat petokset ja pettymykset. Niin hän sitten lähti Carthageen ”kuin karitsa teurastettavaksi”, ”[tyynenä] kuin kesäaamu” ja omatunto vailla ”rikkomuksia – – keitään ihmisiä kohtaan” (OL 135:4). Hän ei lähtenyt Carthageen katkerana. Hän ei lähtenyt Carthageen valittaen. Mikä mahtava kyky kestää hyvin!

Joseph tiesi, mitä kohti katsoi. Hän katsoi kohti Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, jota hän oli kuunnellut siitä asti, kun taivaallinen Isämme oli ensi kertaa ohjeistanut nuorta Josephia sanoen: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” [JS–H 17.]¹³

Profeetta Joseph Smithin elämä ja tehtävä auttavat meitä kääntymään poluille, jotka johtavat iankaikkiseen elämään.

Olen kiitollinen tästä miehestä, hänen opetuksistaan, hänen ilmoituksistaan, siitä, mitä hän on jättänyt meille, sillä hänen välityksellään evankeliumi palautettiin maan päälle. Mielestäni historiassa ei ole hienompaa kertomusta kuin se yksinkertainen, suloinen kertomus nuoresta pojasta, joka meni metsikköön lähellä kotiaan, polvistui rukoukseen ja sai taivaallisia vieraita.

Katsokaamme nyt hänen elämäänsä ja työtään. Monet ovat udellen tutustuneet niihin löytääkseen salaisuuden kaiken kirjoitetun taustalla, mutta mitään salaisuutta ei ole. – – Oli nuoren pojan yksinkertainen usko, pojan jota tultaisiin kouluttamaan siinä, mikä on Jumalan. Ja kun aika kului, tätä nuorukaista, jolla ei ollut akateemisia saavutuksia eikä koulutusta, Herra koulutti siihen, mitä tulisi.

Meillekin on annettu älyä ja mieli. Meidän pitää vain kouluttaa ja jalostaa sitä, kuten Herra opasti Josephia, ja saada yksinkertaista uskoa, kuten hänellä oli, ja olla halukkaita noudattamaan yksinkertaisia ohjeita. Kun teemme niin ja kuljemme polkua, jota [Herra] haluaisi meidän kulkevan, ja opimme niitä asioita, jotka Hän haluaisi meidän oppivan, me huomaamme, että elämästämme poistuvat kaikki ne asiat, jotka ovat vastoin Jumalan tarkoituksia, ja niin tapahtui Josephille. Hän pääsi lähemmäksi täydellisyyttä, sillä hän oli puhdistanut sielunsa ja mielensä ja elänyt lähellä Herraa. Hän pystyi puhumaan Herran kanssa ja kuuli Herran puhuvan asioita, jotka hän on jättänyt meille ilmoituksissaan. Hengellisillä silmillään hän kykeni näkemään sen, mitä on tapahtunut, ja sen, mitä tulee tapahtumaan, ja me olemme saaneet todisteita siitä, että hänen näkemänsä asiat ovat totta. – –

Olen kiitollinen jäsenyydestäni kirkossa, ja todistukseni sen jumalallisuudesta on yksinkertaisen kertomuksen varassa pojasta, joka polvistui puiden alla ja sai taivaallisia vieraita – ei vain yhtä Jumalaa vaan kaksi erillistä persoonaa, Isän ja Pojan, paljastaen jälleen maailmalle jumaluuden eri persoonat. Uskoni ja todistukseni on tuon yksinkertaisen kertomuksen varassa, sillä jos se ei ole totta, mormonismi luhistuu. Jos se on totta – ja minä todistan, että se on – se on yksi koko historian suurimmista yksittäisistä tapahtumista.

Rukoukseni on, [että] kun muistelemme tätä suurta profeettaa ja mietimme hänen elämäänsä, me tuntisimme kiitollisuutta sydämessämme siitä, mitä elämäämme on tullut hänen näkijäntehtävänsä ja meille antamiensa ilmoitusten ansiosta – valitun näkijän, jonka Herra on nostattanut opastamaan meitä näinä myöhempinä aikoina, että me kääntäisimme askeleemme takaisin niille poluille, jotka johtavat meidät korotukseen ja iankaikkiseen elämään.¹⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Pohdi presidentti Hunterin opetuksia Joseph Smithin ensimmäisestä näystä (ks. osa 1). Kuinka oma todistuksesi ensimmäisestä näystä on vaikuttanut sinuun? Miksi on välttämätöntä, että myöhempien aikojen pyhillä on todistus siitä, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta?
Mitä vaikutelmia saat käydessäsi läpi presidentti Hunterin opetuksia kirkon perustamisesta? (Ks. osa 2.) Mitä siunauksia sinä ja perheesi olette saaneet palautetun Jeesuksen Kristuksen kirkon ansiosta?
Miksi on hyödyllistä ymmärtää, mitä tarkoitetaan nimityksillä profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja? (Ks. osa 3.) Kuinka profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat ovat siunanneet elämääsi?
Osassa 4 presidentti Hunter tuo esiin joitakin syitä, miksi me ylistämme Joseph Smithiä. Kuinka nämä opetukset lisäävät arvostustasi profeetta Josephia kohtaan? Mitä sinä voit oppia Joseph Smithin esimerkistä?
Käy läpi presidentti Hunterin opetukset Joseph Smithin uskosta, hengellisestä koulutuksesta ja kuuliaisuudesta (ks. osa 5). Kuinka nämä opetukset soveltuvat meidän elämäämme? Kuinka me voimme osoittaa kiitollisuutta siunauksista, joita olemme saaneet profeetta Joseph Smithin ansiosta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

JSR 1. Moos. 50:25–33; Dan. 2:44; Ef. 2:19–22; 4:11–14; OL 1:17–32; 5:9–10; 122:1–2; 135; JS–H

Tutkimisen avuksi

”Tuntiessasi iloa, jonka evankeliumin ymmärtäminen tuo tullessaan, haluat soveltaa oppimaasi käytäntöön. Pyri elämään sopusoinnussa ymmärryksesi kanssa. Kun teet niin, uskosi, tietosi ja todistuksesi vahvistuvat.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 19.)