Luku 3

Vastoinkäymiset – osa Jumalan suunnitelmaa iankaikkiseksi edistymiseksemme

”Kun [kuolevaisuuden vaikeudet] tekevät meistä nöyriä ja jalostavat, opettavat ja siunaavat meitä, ne voivat olla voimakkaita välineitä Jumalan käsissä tekemässä meistä parempia ihmisiä.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Huhtikuun 1980 yleiskonferenssissa vanhin Howard W. Hunter, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kertoi, kuinka hän oli suuren yleisön mukana katsomassa pitkien veneiden kilpailua Samoassa. ”Väkijoukko oli rauhaton”, hän sanoi, ”ja useimpien katse oli kääntynyt merelle odottaen ensimmäistä pilkahdusta [veneistä]. Äkkiä väkijoukosta kuului hurrausta veneiden tullessa kaukana näkyviin. Niissä kussakin oli 50 voimakasta soutajaa, jotka upottivat airot veteen ja kiskoivat niitä rytmissä, joka pakotti veneet läpi aaltojen ja kuohuvan veden – se oli kaunis näky.

Pian veneet ja miehet olivat täysin näkyvissä kiitäessään maalia kohti. Vaikka nämä voimakkaat miehet soutivat kaikin voimin, veneen ja 50 miehen paino kulki voimakasta vastavoimaa – veden vastusta – vastaan.

Katsojien kannustushuudot saavuttivat huippunsa ensimmäisen veneen ylittäessä maalilinjan.”

Kilpailun jälkeen vanhin Hunter käveli sinne, missä veneet olivat laiturissa, ja puhui yhden soutajan kanssa. Tämä selitti, että veneen keula ”on rakennettu niin, että se halkoo vettä ja vähentää veneen nopeutta hidastavaa veden vastusta. Hän selitti edelleen, että soutaminen veden vastusta vastaan aiheuttaa voiman, joka saa veneen liikkumaan eteenpäin. Veden vastus aiheuttaa sekä vastustavan että eteenpäin vievän liikkeen.”¹

Vanhin Hunter kertoi soutukilpailusta Samoassa aloittaessaan puheen vastoinkäymisten tarkoituksista. Palvellessaan apostolina hän puhui monta kertaa vastoinkäymisistä tarjoten neuvoja, toivoa ja rohkaisua. Hän puhui henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta, sillä hän oli kärsinyt hengenvaarallisista sairauksista ja muista koettelemuksista. Hän todisti varmasti ja vakuuttavasti, että vaikeina aikoina ”Jeesuksella Kristuksella on valta helpottaa meidän taakkaamme ja keventää meidän kuormaamme”².

Koettelemuksissamme Vapahtaja esittää kullekin meistä kutsun, jonka Hän esitti miehelle Betesdan altaalla: ”Tahdotko tulla terveeksi?” (Joh. 5:6.)

Howard W. Hunterin opetuksia

Vastoinkäymiset ovat osa Jumalan suunnitelmaa iankaikkiseksi edistymiseksemme.

Olen huomannut, että elämässä – jokaisen elämässä – on yltä kyllin myötä- ja vastoinkäymisiä. Me toden totta näemme maailmassa monia iloja ja murheita, monia suunnitelmien ja suunnan muutoksia, monia siunauksia, jotka eivät aina näytä eivätkä tunnu siunauksilta, ja paljon sellaista, mikä tekee meistä nöyriä ja kehittää kärsivällisyyttämme ja uskoamme. Meillä kaikilla on aika ajoin ollut näitä kokemuksia, ja tulee kai aina olemaankin. – –

Presidentti Spencer W. Kimball, joka tiesi paljon kärsimyksestä, pettymyksistä ja olosuhteista, joihin hän ei voinut vaikuttaa, kirjoitti kerran:

”Koska olemme ihmisiä, haluaisimme karkottaa elämästämme fyysisen kivun ja henkisen ahdistuksen ja varmistaa itsellemme jatkuvan helppouden ja mukavuuden, mutta jos sulkisimme ovet murheelta ja ahdistukselta, saattaisimme sulkea ulkopuolelle parhaimmat ystävämme ja hyväntekijämme. Kärsimys voi tehdä ihmisistä pyhiä, kun he oppivat kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja itsehillintää.” (Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 98.)

Tässä presidentti Kimball puhuu ovien sulkeutumisesta tietyiltä elämänkokemuksilta. – – Ovia sulkeutuu säännöllisesti meidän elämässämme, ja joskus se aiheuttaa todellista tuskaa ja murhetta. Mutta minä todella uskon, että missä yksi tällainen ovi sulkeutuu, siellä toinen (ja ehkä useampikin) avautuu suoden toivoa ja siunauksia muilla elämämme aloilla, joita emme ehkä muuten olisi huomanneet.

– – [Presidentti Marion G. Romney] sanoi – – muutamia vuosia sitten, että kaikki miehet ja naiset, myös kaikkein uskollisimmat, kohtaisivat vastoinkäymisiä ja ahdinkoja elämässään, sillä kuten Joseph Smith sanoi: ”Ihmisten täytyy kärsiä, jotta he voivat tulla Siionin vuorelle ja jotta heidät voidaan korottaa taivaiden yläpuolelle” [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 240; ks. Conference Report, lokakuu 1969, s. 57].

Sitten presidentti Romney sanoi:

”Tämä ei tarkoita sitä, että me toivomme kärsimyksiä. Me vältämme kaikkia niitä, joita pystymme. Mutta me tiedämme nyt ja me kaikki tiesimme silloin kun omasta valinnastamme päätimme tulla kuolevaisuuteen, että meitä koeteltaisiin täällä vastoinkäymisten ja ahdinkojen sulatusastiassa. – –

[Lisäksi] Isän suunnitelma koetella [ja jalostaa] lapsiaan ei tehnyt poikkeusta edes Vapahtajan kohdalla. Se kärsimys, jonka Hän otti kestääkseen ja kesti, oli yhtä suuri kuin kaikkien ihmisten kärsimys yhteensä. Vaikka Hän vapisi ja vuoti verta ja toivoi, ettei Hänen tarvitsisi juoda maljaa, Hän sanoi: ’Minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi’ (ks. OL 19:18–19).” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1969, s. 57.)

Meidän kaikkien on saatettava päätökseen valmistelumme ”ihmislasten hyväksi” [OL 19:19]. Kristuksen valmistelu oli aivan erilaista kuin meidän, mutta meillä kaikilla on valmisteluja tehtävänä, ovia aukaistavana. Näin tärkeät valmistelut vaativat usein jonkin verran kipua, odottamattomia muutoksia elämän tiellä ja alistumista ”niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon” [Moosia 3:19]. Jumalallisten valmistelujen päätökseen saattaminen ja selestisten ovien aukaiseminen voi kestää – ja epäilemättä kestääkin – aina kuolevaisen elämämme viimeisiin hetkiin asti.³

Tulimme kuolevaiseen elämään kohdataksemme vastuksia. Se oli osa iankaikkisen edistymisemme suunnitelmaa. Ilman kiusauksia, sairautta, kipua ja murhetta ei voisi olla hyvyyttä ja hyveellisyyttä emmekä osaisi arvostaa hyvinvointia ja iloa. – – Meidän täytyy muistaa, että ne samat vastustavat voimat, jotka estävät edistymistämme, tarjoavat meille myös mahdollisuuden voittaa.⁴

Koettelemuksemme kuolevaisuudessa ovat kasvuksemme ja kokemukseksemme.

Kun [kuolevaisuuden vaikeudet] tekevät meistä nöyriä ja jalostavat, opettavat ja siunaavat meitä, ne voivat olla voimakkaita välineitä Jumalan käsissä tekemässä meistä parempia ihmisiä, tekemässä meistä kiitollisempia, rakastavampia ja huomaavaisempia muita kohtaan heidän vaikeina hetkinään.

Niin, meillä kaikilla on vaikeita hetkiä yksin ja yhdessä, mutta edes ankarimpina aikoina muinoin tai nykyään noiden ongelmien ja profetioiden tarkoituksena ei ole ollut koskaan mikään muu kuin siunata vanhurskaita ja auttaa niitä, jotka ovat vähemmän vanhurskaita, kulkemaan kohti parannusta. Jumala rakastaa meitä, ja pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan, että Hän ”antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” [Joh. 3:16].⁵

Mormonin kirjan suuri patriarkka Lehi puhui rohkaisevasti pojalleen Jaakobille, joka oli syntynyt erämaassa ahdistuksen ja vastakohtaisuuksien aikana. Jaakobin elämä ei ollut sellaista kuin hän ehkä olisi saattanut odottaa, eikä kaikki sujunut niin ihanteellisesti kuin kenties olisi voinut toivoa. Jaakob oli kärsinyt ahdinkoja ja vastoinkäymisiä, mutta Lehi lupasi, että nämä ahdingot pyhitettäisiin hänen poikansa hyväksi (ks. 2. Nefi 2:2).

Sitten Lehi lisäsi nämä tunnetuiksi tulleet sanat:

”Sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta. Ellei niin olisi, – – ei voisi olla vanhurskautta eikä jumalattomuutta, ei pyhyyttä eikä kurjuutta, ei hyvää eikä pahaa.” (2. Nefi 2:11.)

Tämä selitys osaan elämän tuskasta ja pettymyksistä on antanut minulle vuosien mittaan suurta lohtua. Vielä suurempaa lohtua saan siitä, että suurimmatkin miehet ja naiset, myös Jumalan Poika, ovat kohdanneet tällaista vastakohtaisuutta ymmärtääkseen paremmin vanhurskauden ja vääryyden, pyhyyden ja kurjuuden, hyvän ja pahan välisen eron. Libertyn vankilan pimeässä, kosteassa sellissä profeetta Joseph Smith oppi, että jos meidät kutsutaan kokemaan ahdinkoja, se on meidän kasvuksemme ja kokemukseksemme ja lopulta meille hyväksi (ks. OL 122:5–8).

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, jopa vankilassa olevalle profeetalle. Me emme ole aina kyllin viisaita emmekä kokeneita arvioimaan oikein kaikkia mahdollisia sisään- ja ulosmenoteitä. Siinä asuinsijassa, jonka Jumala valmistaa jokaiselle rakkaalle lapselleen, on ehkä vain tiettyjä käytäviä ja kaiteita, erityisiä mattoja ja verhoja, joiden kautta ja ohi Hän tahtoo meidän kulkevan mennessämme ottamaan sen haltuumme. – –

Eri vaiheissa elämämme aikana, ja luultavasti yhä uudelleen elämämme aikana, me joudumme tunnustamaan, että Jumala tietää sellaista, mitä me emme tiedä, ja näkee sellaista, mitä me emme näe. ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra” (Jes. 55:8).

Jos teillä on kotona vaikeuksia harhaan joutuneiden lasten kanssa, jos kärsitte taloudellisista vaikeuksista ja emotionaalisesta rasituksesta, joka uhkaa kotianne ja onneanne, jos joudutte kohtaamaan hengen tai terveyden menetyksen, rauha olkoon sielullenne. Meitä ei koetella enempää kuin kykenemme kestämään [ks. 1. Kor. 10:13; Alma 13:28; 34:39]. Meidän kiertotiemme ja pettymyksemme ovat suora ja kaita tie Hänen luoksensa.⁶

Kun Joseph Smith oli Libertyn vankilassa, Herra ilmoitti hänelle, että vastoinkäymiset voivat antaa meille kokemusta ja olla hyväksemme.

Meillä on täysi syy olla optimistisia ja luottavaisia myös vaikeina aikoina.

Kuolevaisessa elämässä on aina ollut joitakin vaikeuksia ja niitä tulee aina olemaan. Mutta kun tiedämme sen mitä tiedämme ja elämme siten kuin meidän pitäisi elää, meillä ei todellakaan ole mitään aihetta, ei mitään syytä pessimismiin ja epätoivoon.

Olen nähnyt elämäni aikana kaksi maailmansotaa sekä Korean sodan, Vietnamin sodan ja [muita]. Olen selviytynyt lamakaudesta ja onnistunut opiskelemaan lakimieheksi samalla kun perustin perheen. Olen nähnyt osakemarkkinoiden ja maailmantalouden sekoavan, ja olen nähnyt muutamien itsevaltiaiden ja tyrannien sekoavan, mikä kaikki on siinä samalla aiheuttanut melkoisia ongelmia ympäri maailman.

Niinpä toivon, ettette usko, että kaikki maailman ongelmat ovat iskeneet vain teidän aikaanne tai ettei tilanne ole koskaan ollut huonompi kuin se nyt on teille henkilökohtaisesti tai ettei se koskaan kohene. Vakuutan teille, että tilanne on ollut huonompi ja että se aina kyllä kohenee. Niin käy aina – etenkin kun me elämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja rakastamme sitä ja annamme sille mahdollisuuden kukoistaa elämässämme. – –

Toisin kuin mitä jotkut saattaisivat sanoa, teillä on täysi syy olla onnellisia ja optimistisia ja luottavaisia. Jokaisella sukupolvella aikojen alusta asti on ollut joitakin asioita voitettavana ja joitakin ongelmia ratkaistavana.⁷

Kun tulemme Vapahtajan luokse, Hän huojentaa taakkaamme ja keventää kuormiamme.

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.) – –

Tämä ihmeellinen avuntarjous, jonka itse Jumalan Poika esitti, ei rajoittunut Hänen aikansa galilealaisiin. Tämä kutsu ottaa kannettavaksi Hänen hyvä ikeensä ja Hänen kevyt kuormansa ei ole rajoittunut menneisiin sukupolviin. Se oli ja on yleinen vetoomus kaikille ihmisille, kaikille kaupungeille ja kansoille, jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle kaikkialla.

Omina suuren hädän hetkinämme me emme saa jättää vaille huomiota tätä pettämätöntä vastausta maailmamme huoliin ja murheisiin. Siinä on lupaus henkilökohtaisesta rauhasta ja turvasta. Siinä on voima antaa anteeksi kaikki synnit kaikkina aikakausina. Meidänkin täytyy uskoa siihen, että Jeesuksella Kristuksella on valta huojentaa meidän taakkaamme ja keventää meidän kuormiamme. Meidänkin täytyy mennä Hänen luokseen ja siellä päästä lepoon vaivoistamme.

Tietenkin sellaisiin lupauksiin liittyy velvollisuuksia. ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne”, Hän pyytää. Raamatun aikoina ies oli sangen hyödyllinen laite niille, jotka viljelivät maata. Sen avulla kahden eläimen voimat voitiin yhdistää, niin että niiden oli helpompi vetää yhdessä painavaa auraa tai rattaita. Kuorma, joka oli musertava tai kenties mahdoton yhdelle eläimelle, oli kohtuullinen ja vaivaton kahdelle, jotka oli valjastettu yhteiseen ikeeseen. Hänen ikeensä vaatii suurta ja vakavaa ponnistusta, mutta todella kääntyneille ies on hyvä kantaa ja kuorma kevenee.

Miksi kohdata elämän kuormat yksin, Kristus kysyy, tai miksi kohdata ne ajallisella tuella, joka pettää pian? Kuormien uuvuttamille Kristuksen ies, Jumalan rinnalla kulkemisesta tuleva voima ja rauha, antaa tukea, tasapainoa ja voimaa kohdata haasteemme ja kestää tehtävämme tällä kuolevaisuuden kivikkoisella saralla.

On selvää, että henkilökohtaiset kuormat ovat eri ihmisillä erilaisia, mutta meillä kaikilla on niitä. – – Tietenkin jotkin murheet aiheutuvat sellaisen maailman synneistä, joka ei noudata taivaallisen Isän neuvoa. Olipa syy mikä tahansa, kukaan meistä ei tunnu olevan täysin vapaa elämän haasteista. Itse asiassa Kristus sanoi yhdelle ja kaikille: Niin kauan kuin meidän kaikkien on kannettava jotakin kuormaa ja jotakin iestä, miksei se voisi olla minun? Lupaan teille, että minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. (Ks. Matt. 11:28–30.)⁸

”Kristuksen opetuslapset jokaisessa sukupolvessa ovat saaneet kutsun, todellakin käskyn, olla täynnä täydellistä toivon kirkkautta.”

Myöhempien aikojen pyhien ei tarvitse pelätä viimeisten aikojen koettelemuksia.

Pyhissä kirjoituksissa – – osoitetaan, että tulee olemaan aikoja, jolloin koko maailmalla on vaikeuksia. Me tiedämme, että omalla taloudenhoitokaudellamme jumalattomuus on valitettavasti melko ilmiselvää, ja se tuo väistämättömät vaikeutensa, tuskansa ja rangaistuksensa. Jumala päättää omana aikanaan äkkiä tuon jumalattomuuden, mutta meidän tehtävämme on elää täysin ja uskollisesti ja olla huolehtimatta liikaa maailman murheista tai siitä, milloin kaikki se päättyy. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumi elämässämme ja olla kirkas valo, vuorella oleva kaupunki, josta kajastaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kauneus ja se ilo ja onni, jonka saa kokea aina jokaisella aikakaudella jokainen ihminen, joka pitää käskyt.

Tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella on oleva suurta ahdinkoa. (Ks. Matt. 24:21.) Me tiedämme, että tulee sotia ja sotahuhuja ja että koko maa on levottomuuden vallassa (ks. OL 45:26). Kaikkina taloudenhoitokausina on ollut vaikeita aikoja, mutta meidän aikanamme koittavat todella vaikeat ajat. (Ks. 2. Tim. 3:1.) Kelvottomat ihmiset menestyvät (ks. 2. Tim. 3:13), mutta niinhän kelvottomat ovat hyvin usein menestyneet. Tulee katastrofeja ja pahuus lisääntyy. (Ks. OL 45:27.)

Tällaiset profetiat herättävät luonnollisesti vaistämättä pelkoa, eikä se pelko rajoitu nuorempaan sukupolveen. Pelkoa tuntevat kaikenikäiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä sitä, mitä me ymmärrämme.

Mutta haluan tähdentää, että nuo tunteet eivät ole tarpeen uskollisille myöhempien aikojen pyhille eivätkä ne tule Jumalalta. Suuri Jehova sanoi muinaiselle Israelille:

”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä. – –

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31:6, 8.)

Ja teille, nykyajan Israelin erinomaiselle sukupolvellemme, Herra on sanonut:

”Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni. – –

Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.” (OL 6:34, 36.)

Tällaisia neuvoja on lisää kaikkialla nykyajan pyhissä kirjoituksissamme. Kuunnelkaa tätä ihanaa vakuutusta: ”Älkää pelätkö, pienet lapset, sillä te olette minun, ja minä olen voittanut maailman, ja te olette niitä, jotka minun Isäni on minulle antanut” (OL 50:41). ”Totisesti minä sanon teille, ystäväni: Älkää pelätkö, olkoon sydämenne lohdullinen; niin, riemuitkaa aina ja kiittäkää kaikesta” (OL 98:1).

Tällaisten suurenmoisten neuvojen valossa meillä on mielestäni velvollisuus riemuita hieman enemmän ja pelätä hieman vähemmän, kiittää siitä, mitä meillä on, sekä kiittää Jumalan meille antamien siunausten valtavuudesta ja puhua hieman vähemmän siitä, mitä meillä ei ehkä ole tai mikä levottomuus saattaa liittyä vaikeisiin aikoihin tämän tai minkä tahansa sukupolven aikana.

Suuren toivon ja innostuksen aikaa

Myöhempien aikojen pyhille tämä on suuren toivon ja innostuksen aikaa – tämä aika on yksi suurenmoisimmista ajankohdista palautuksessa ja siten yksi suurimmista ajankohdista kaikkina taloudenhoitokausina, sillä tämä meidän aikamme on kaikista taloudenhoitokausista merkittävin. Meillä pitää olla uskoa ja toivoa, jokaisen Kristuksen opetuslapsen kahta suurta perushyvettä. Meidän täytyy osoittaa edelleen luottamusta Jumalaan, sillä tämä on ensimmäinen periaate uskonkäsityksessämme. Meidän täytyy uskoa, että Jumalalla on kaikki valta, että Hän rakastaa meitä ja että Hänen työnsä ei pysähdy eikä esty henkilökohtaisessa elämässämme eikä maailmassa yleensä. – –

Lupaan teille Herran nimessä, jonka palvelija olen, että Jumala suojelee aina kansaansa ja pitää siitä huolen. Meillä on omat vaikeutemme, kuten jokaisella sukupolvella ja kansalla on ollut. Mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa teillä on kaikki toivo ja lupaus ja varmuus. Herralla on valta pyhiinsä, ja Hän valmistaa aina rauhan, suojan ja turvan paikkoja kansalleen. Kun uskomme Jumalaan, me voimme toivoa parempaa maailmaa – meille henkilökohtaisesti ja koko ihmiskunnalle. Profeetta Eter opetti muinoin (ja hän tiesi jotakin vaikeuksista): ”Sen tähden jokainen, joka uskoo Jumalaan, voi varmasti toivoa parempaa maailmaa, aivan niin, sijaa Jumalan oikealla puolella, mikä toivo tulee uskosta, on ihmisten sieluille ankkurina, joka tekee heistä varmoja ja lujia saaden heidät alati tekemään runsaasti hyviä tekoja ja johdattaa heitä kirkastamaan Jumalaa” (Et. 12:4).

Kristuksen opetuslapset jokaisessa sukupolvessa ovat saaneet kutsun, todellakin käskyn, olla täynnä täydellistä toivon kirkkautta (ks. 2. Nefi 31:20).

Pyrkikää hälventämään pelkoa

– – Jos uskomme ja toivomme on ankkuroitu Kristukseen, Hänen opetuksiinsa, käskyihinsä ja lupauksiinsa, niin me kykenemme luottamaan sellaiseen, mikä on todella merkittävää, aidosti ihmeellistä ja mikä voi jakaa Kaislameren ja johtaa nykyajan Israelin paikkaan, missä ”kukaan ei vahingoita tai pelottele” (Hymns, 1985, nro 30). Pelko, joka voi vallata ihmiset vaikeina päivinä, on ensisijainen ase siinä arsenaalissa, jota Saatana käyttää tehdäkseen ihmiskunnan onnettomaksi. Se, joka pelkää, menettää voimaa elämän taistelussa pahaa vastaan. Siksi pahan voima pyrkii aina herättämään pelkoa ihmissydämessä. Jokaisena aikakautena ja jokaisena ajanjaksona ihmiskunta on kohdannut pelkoa.

Jumalan lapsina sekä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisinä meidän täytyy pyrkiä hälventämään pelkoa ihmisten keskuudessa. Arka, pelkäävä kansa ei pysty tekemään työtään hyvin, eikä se pysty tekemään Jumalan työtä lainkaan. Myöhempien aikojen pyhät ovat saaneet Jumalalta suoritettavaksi tehtävän, joka ei yksinkertaisesti saa hukkua pelkoon ja levottomuuteen.

Herran apostoli varhaisempina aikoina sanoi näin: ”Avain pelon voittamiseen on annettu profeetta Joseph Smithin kautta. ’Jos te olette valmiita, te ette pelkää’ (OL 38:30). Tuo jumalallinen sanoma on tarpeen toistaa tänään jokaisessa vaarnassa ja seurakunnassa.” (Vanhin John A. Widtsoe, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1942, s. 33.)

Olemmeko me valmiit alistumaan Jumalan käskyille? Olemmeko me valmiit saavuttamaan voiton haluistamme? Olemmeko me valmiit noudattamaan vanhurskasta lakia? Jos voimme rehellisesti vastata noihin kysymyksiin myöntävästi, me voimme käskeä pelkoa poistumaan elämästämme. Varmastikin pelon määrää sydämessämme voidaan hyvinkin mitata valmiudellamme elää vanhurskaasti – elää tavalla, jonka pitäisi olla ominaista jokaiselle myöhempien aikojen pyhälle kaikkina aikakausina ja aikoina.

Etuoikeus, kunnia ja vastuu elää myöhempinä aikoina

Saanen päättää yhdellä suurimmista lausunnoista, mitä olen koskaan lukenut profeetta Joseph Smithiltä. Hän kohtasi elämässään aivan valtavia vaikeuksia ja maksoi tietenkin voitostaan äärimmäisen hinnan. Mutta hän oli voitokas, ja hän oli onnellinen, päättäväinen, optimistinen mies. Ne, jotka hänet tunsivat, tunsivat hänen voimansa ja rohkeutensa jopa synkimpinä hetkinä. Hän ei menettänyt rohkeuttaan eikä jäänyt virumaan epätoivoon.

Hän sanoi ajastamme – teidän ja minun – että meidän on hetki, ”jota profeetat, papit ja kuninkaat [menneinä aikakausina] ovat käsitelleet erityisen mielellään. Iloisen odotuksen vallassa [kaikki nämä muinaiset Jumalan todistajat] ovat odottaneet aikaa, jota me elämme, ja taivaallisen, riemullisen odotuksen sytyttäminä he ovat laulaneet ja kirjoittaneet ja profetoineet tästä meidän ajastamme – –. Me olemme se otollinen kansa, jonka Jumala on valinnut tuomaan esiin myöhempien aikojen kirkkauden.” [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 192.]

Mikä etuoikeus! Mikä kunnia! Mikä vastuu! Ja mikä ilo! Meillä on täysi syy ajassa ja iankaikkisuudessa riemuita ja kiittää elämämme laadusta ja lupauksista, joita meille on annettu.⁹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kuinka meille voi olla apua tiedosta, että vastoinkäymiset ovat osa Jumalan suunnitelmaa iankaikkiseksi edistymiseksemme? (Ks. osa 1.) Mistähän syystä vastoinkäymiset ovat välttämätön osa kuolevaisuutta?
Käy läpi osassa 2 olevat presidentti Hunterin opetukset vastoinkäymisten tarkoituksista. Kuinka olet havainnut vastoinkäymisten voivan olla hyödyksemme? Kuinka me voimme oppia näkemään vastoinkäymiset Herran iankaikkisesta näkökulmasta?
Miksi, kuten presidentti Hunter opettaa, meillä on syytä olla onnellisia ja optimistisia myös vaikeina aikoina? (Ks. osa 3.) Kuinka voimme oppia olemaan sellaisina aikoina optimistisempia? Mitä siunauksia saamme edelleen vieläpä ankarimpien vastoinkäymisten aikana?
Kuinka otamme vastaan Vapahtajan kutsun, että antaisimme Hänen kantaa taakkaamme ja keventää kuormiamme? (Ks. osa 4.) Mitä Kristuksen ikeen ottaminen harteillemme tarkoittaa? Kuinka Vapahtaja on auttanut sinua vaikeina aikoina?
Presidentti Hunter opettaa, että viimeisten aikojen ahdinkojen aiheuttamat pelon tunteet eivät ole peräisin Jumalalta (ks. osa 5). Kuinka pelossa eläminen on haitallista? Kuinka me voimme elää tuntien toivoa ja uskoa emmekä pelkoa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Joh. 14:27; 16:33; Hepr. 4:14–16; 5:8–9; 1. Nefi 1:20; Alma 36:3; OL 58:2–4; 101:4–5; 121:7–8; 122:7–9

Tutkimisen avuksi

”Monet ovat havainneet, että paras aika tutkia on aamulla yön levon jälkeen. – – Toiset tutkivat mieluummin niinä hiljaisina tunteina, jolloin työ ja päivän huolet ovat ohi – –. Tärkeämpää kuin ajankohta on kenties se, että tutkimiseen varataan säännöllinen aika.” (Howard W. Hunter, ”Pyhien kirjoitusten lukeminen”, Valkeus, toukokuu 1980, s. 103.)