Luku 7

Jatkuvaa ilmoitusta elävien profeettojen kautta

”Meitä johtaa Jumalan elävä profeetta, joka saa Herralta ilmoitusta.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Sen jälkeen kun Howard W. Hunter oli hyväksytty kirkon presidentiksi lokakuun 1994 yleiskonferenssissa, hän kertoi, mitä hän ajatteli pyhistä ja vastuullisista tehtävistään:

”Rakkaat veljeni ja sisareni, kiitos minua tukeneesta äänestyksestä. Tulen eteenne nöyrästi ja sävyisästi ja murheellisena rakkaan profeettamme, presidentti Ezra Taft Bensonin äskettäisen poismenon johdosta. Sydämeni on herkistynyt rakkaan ystäväni kuoleman johdosta – erityisesti osakseni tulleiden uusien tehtävien valossa.

Olen vuodattanut monta kyyneltä ja kääntynyt taivaallisen Isäni puoleen hartaassa rukouksessa haluten olla tämän korkean ja pyhän kutsumuksen veroinen. Olen rukoillut, että olisin kelvollinen hoitamaan tätä tehtävää, jota kolmetoista muuta miestä on tällä taloudenhoitokaudella hoitanut. Kenties ainoastaan he, katsellessaan verhon toiselta puolen, voivat täysin ymmärtää vastuun painon ja sen, kuinka syvästi tunnen olevani riippuvainen Herrasta ottaessani vastaan tämän pyhän kutsumuksen.”

Presidentti Hunter selitti, että hän oli saanut voimaa ja varmuutta vakaumuksestaan, että kirkkoa eivät johda ihmiset vaan itse Jeesus Kristus, joka valmistaa ja innoittaa niitä, jotka Hän kutsuu johtamaan:

”Näinä kuluneina kuukausina olen saanut suurinta voimaa vakaasta todistuksestani siitä, että tämä on Jumalan eikä ihmisten työtä. Jeesus Kristus on tämän kirkon pää. Hän johtaa sitä sanoin ja teoin. Tunnen saaneeni osakseni sanoin kuvaamattoman kunnian saatuani kutsun olla jonkin aikaa työkaluna Hänen käsissään ja johtaa Hänen kirkkoaan. Mutta ilman tietoa siitä, että Kristus on kirkon pää, en minä eikä kukaan muukaan ihminen jaksaisi kantaa saamani tehtävän painoa.

Ottaessani vastaan tämän vastuullisen tehtävän tunnustan Jumalan ihmeellisen vaikutuksen elämässäni. Hän on kerran toisensa jälkeen säästänyt henkeni ja palauttanut voimani, tuonut kerran toisensa jälkeen minut takaisin iankaikkisuuden partaalta ja sallinut minun jatkaa kuolevaisuuden palvelutehtävässäni vielä jonkin aikaa. Olen ihmetellyt joskus sitä, miksi minun henkeni on säästetty. Mutta nyt olen pannut sen kysymyksen syrjään ja pyydän vain kirkon jäsenten uskoa ja rukouksia, jotta me voimme tehdä työtä yhdessä – minä teidän kanssanne – Jumalan tarkoitusten toteuttamiseksi tässä vaiheessa elämäämme. – –

Siitä, kun minut hyväksyttiin kahdentoista koorumin jäseneksi, on kulunut 35 vuotta. Nuo vuodet ovat olleet täynnä valmistautumista. – – Käyntini on nyt hitaampaa, mutta ajatukseni ovat selkeät ja henkeni on nuori. – –

Kuten veljeni aikaisemmin minäkin saan tämän kutsun myötä vakuutuksen siitä, että Jumala johtaa profeettaansa. Otan nöyrästi vastaan tehtävän palvella ja julistan psalminkirjoittajan sanoin: ’Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä [saan] avun.’ (Ps. 28:7.)”¹

Ollessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen presidentti Howard W. Hunter neuvoi myöhempien aikojen pyhiä seuraamaan kirkon presidenttiä.

Howard W. Hunterin opetuksia

Jokaisella taloudenhoitokaudella Jumala on nostattanut puhemiehikseen profeettoja.

Vanhan testamentin sivuja käännellessä eteen ilmestyy muinaisten aikojen suurten miesten kirjoituksia. Näitä miehiä nimitetään profeetoiksi. Uuden testamentin kirjat sisältävät muun muassa myöhemmän taloudenhoitokauden sellaisten miesten kirjoituksia, opetuksia ja historiaa, jotka on valittu profeetoiksi. Meillä on myös aikakirja läntisen maailmanosan profeetoista, jotka kohottivat äänensä julistaen Herran sanaa, vastustaen jumalattomuutta ja opettaen evankeliumin periaatteita. He kaikki ovat jättäneet todistuksensa.

Profeetta on henkilö, jonka Herra on kutsunut ja nostattanut edistämään Jumalan tarkoituksia Hänen lastensa keskuudessa. Profeetta on henkilö, joka on saanut pappeuden ja joka puhuu valtuuden nojalla. Profeetat ovat evankeliumin opettajia ja puolustajia. He todistavat Herran Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta. Profeetat ovat ennustaneet tulevia tapahtumia, mutta se ei ole tärkein heidän vastuullisista tehtävistään, vaikka se saattaakin todistaa profeetallisesta voimasta.

Vanhurskaita johtajia on tarvittu jokaisella ajan taloudenhoitokaudella, ja Jumala on valinnut tähän tarkoitukseen profeettoja kauan ennen kuin he tulivat tähän kuolevaiseen olemassaoloon [ks. Jer. 1:5; Abr. 3:23].²

Tutkiessamme pyhissä kirjoituksissa olevia Herran ilmoituksia meille käy selväksi, että juuri jatkuva ilmoitus ohjaa profeettoja ja kirkkoa kaikkina aikoina. Ellei jatkuvaa ilmoitusta olisi, Nooa ei olisi ollut valmistautunut vedenpaisumukseen, joka peitti maan. Abrahamia ei olisi johdatettu Harranista Hebroniin, lupauksen maahan. Jatkuva ilmoitus johdatti Israelin lapset pois orjuudesta takaisin heidän luvattuun maahansa. Profeettojen saama ilmoitus johti lähetystyötä, opasti Salomon temppelin jälleenrakentamista ja tuomitsi israelilaisten keskuuteen ujuttautuneet pakanalliset menot.

Ennen astumistaan taivaaseen Kristus lupasi jäljellä oleville yhdelletoista apostolille: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Taivaaseenastumisensa jälkeen Hän johti kirkkoa ilmoituksen kautta apostolien kuolemaan ja sitä seuranneeseen Jeesuksen Kristuksen kirkon luopumukseen saakka.³

Koko historiansa ajan, myös tänä päivänä, kirkolla on ollut profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja. Kirkon johdossa on Jeesus Kristus, joka opastaa profeettaansa. – – Hänen neuvonantajansa [ja] kahdentoista neuvoston jäsenet – – ovat myös profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia. – – Kirkon jäsenten ei tarvitse kuunnella epäselvää sotatorven ääntä. He voivat uskoa johtajiensa ääneen tietäen, että Herra johtaa heitä.⁴

Jumala antaa ohjausta lapsilleen meidän aikanamme elävän profeetan kautta.

Johanneksen ilmestyksen kirjoittanut apostoli näki näyssä selvän viimeisten päivien merkin, joka edeltäisi Herran lopulta tapahtuvaa toista tulemista. Hän sanoi:

”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.” (Ilm. 14:6.) – –

Todistamme kaikelle maailmalle, että taivaallisia sanansaattajia on jo ilmestynyt meidän aikanamme. He ovat tuoneet taivaasta valtuutta ja palauttaneet totuuksia, jotka menetettiin väärien opetusten ja tapojen vuoksi. Jumala on puhunut jälleen, ja Hän antaa tänä aikana jatkuvasti ohjausta lapsilleen elävän profeetan kautta. Me julistamme, että Hän, kuten on luvattu, on alati palvelijoidensa kanssa ja johtaa kirkkonsa asioita kaikkialla maailmassa. Kuten muinoin, ilmoituksella johdetaan lähetystyötä, temppelien rakentamista ja pappeusvirkailijoiden kutsumista sekä varoitetaan yhteiskunnassa vallitsevasta pahasta, joka voisi estää Isämme lapsia pelastumasta.

Ilmoituksessa nykyajan puhetorvelleen, Joseph Smithille, Herra sanoi:

”Sillä minä en erottele ihmisiä ja tahdon kaikkien ihmisten tietävän, että se aika tulee joutuin – hetki ei ole vielä mutta on käsillä – jolloin rauha otetaan pois maan päältä ja Perkeleellä on valta omaan valtakuntaansa.

Ja myös Herralla on valta pyhiinsä, ja hän hallitsee heidän keskuudessaan.” (OL 1:35–36.)

Vapahtaja hallitsee nykyään pyhien keskuudessa jatkuvan ilmoituksen kautta. Todistan, että Hän on palvelijoidensa kanssa tänä päivänä ja on oleva heidän kanssaan maailman loppuun saakka.

Älköön näkemyksemme olko niin kapea-alainen, että ajattelisimme ilmoituksen kuuluneen vain muinoin eläneille. Jumala on armelias ja rakastaa lapsiaan kaikkina aikoina ja on ilmoittanut itsensä tänä aikana historiassa.⁵

Herra on ilmoittanut mielensä ja tahtonsa voidelluille profeetoilleen. Taivaan alkulähteestä kumpuaa jatkuvasti katkeamattomana virtana ilmoitusta Jumalan voidelluille palvelijoille maan päällä. Profeetta Joseph Smithin kuolemasta lähtien Herra on puhunut edelleen profeetoilleen kuten aiemmin.⁶

Tänä hengellisen nälänhädän aikana me voimme saada yltäkyllin hengellisyyttä ottamalla varteen profeetan äänen.

Nälänhätä oli yksi yleisistä vitsauksista Vanhan testamentin aikoina, ja ihmiset ymmärsivät sadon menettämisen ja nälkiintymisen tuhoisat seuraukset. Aamos toi tämän ymmärryksen selkeästi esiin ennustuksellaan hengellisestä nälänhädästä. Hän sanoi, ettei tule leivän nälkää, ei veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälkä [ks. Aam. 8:11]. – –

Nykyajan uutiset yksilöiden ja uskonnollisten instituutioiden hämmennyksestä ja turhautumisesta niiden yrittäessä ratkaista uskontoon liittyviä epäilyksiään ja ristiriitojaan tuovat mieleemme nämä Aamoksen sanat: ”He harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä” [Aam. 8:12].

He yrittävät etsiä ratkaisua mutta eivät rakenna ilmoituksen kalliolle, kuten Herra on käskenyt tekemään [ks. Matt. 16:17–18]. – –

Hämmennys ja turhautuminen, joista maailma kärsii, eivät ole yleisiä uskollisten kirkon jäsenten keskuudessa. – – On olemassa uskottava ääni niille, joilla on uskoa ja tahto uskoa. Me elämme todellakin nälänhädän aikaa, kuten Aamos kuvaili. – – Siitä huolimatta tilanteessa, joka vaikuttaa hengelliseltä nälänhädältä, on monia, jotka ovat löytäneet yltä kyllin hengellisyyttä.

Oma nöyrä todistukseni on, että evankeliumi on palautettu täyteydessään näinä myöhempinä aikoina ja että maan päällä on tänä aikana profeetta, joka puhuu Herran mielen ja tahdon niille, jotka haluvat kuulla ja joilla on uskoa seurata.⁷

Jos noudatamme elävien profeettojen opetuksia, me emme kulje harhaan.

Menneiden taloudenhoitokausien ja aikojen kansoille tärkein profeetta oli se, joka tuolloin eli, opetti ja ilmoitti Herran tahdon heidän aikanaan. Jokaisella aiemmalla taloudenhoitokaudella Herra on nostattanut profeettoja puhemiehikseen sen nimenomaisen aikakauden ihmisille ja sen aikakauden erityisiin ongelmiin.

Juuri nykyinen elävä profeetta on meidän johtajamme, meidän opettajamme. Juuri häneltä me otamme vastaan ohjausta nykyajan maailmassa. Me, jotka hyväksymme hänet Herran profeetaksi, ilmaisemme kaikilta maan ääriltä kiitollisuutemme tästä jumalallisen johdatuksen lähteestä. – –

Kun mieleemme tulee profeettoja aikojen alusta nykypäivään, tulemme tietoisiksi siitä suuresta siunauksesta, jonka saamme elävän profeetan vaikutuksen ansiosta. Historian pitäisi opettaa meille, että ellemme ole halukkaita ottamaan varteen Herran profeetan varoituksia ja noudattamaan hänen opetuksiaan, meistä tulee Jumalan tuomioiden alaisia.⁸

Vain kirkon presidentillä on oikeus saada ilmoituksia koko kirkkoa varten tai antaa virallisia tulkintoja pyhistä kirjoituksista tai kirkon opeista:

”Ketään muuta kuin [kirkon presidenttiä ei] nimitetä ottamaan vastaan käskyjä ja ilmoituksia tässä kirkossa, sillä hän saa ne samoin kuin Mooses” (OL 28:2).⁹

Jos noudatamme kirkon johtajien neuvoja, ohjeita ja opetuksia heidän opastaessaan meitä, me emme kulje harhaan siinä, mikä on tärkeää omalle henkilökohtaiselle pelastuksellemme ja korotuksellemme.¹⁰

Tunnen suurta kiitollisuutta ilmoituksista, jotka ovat luoneet tämän erinomaisen järjestelmän, jolla Hänen kirkkoaan johdetaan. Jokainen mies, joka on asetettu apostoliksi ja erotettu kahdentoista koorumin jäseneksi, on hyväksytty profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi, jotka on kutsuttu ja asetettu pitämään hallussaan pappeuden avaimia, ovat saaneet valtuuden ja tehtävän johtaa kirkkoa, hallinnoida sen toimituksia, opettaa sen oppia sekä luoda ja ylläpitää sen menettelytapoja.

Kun kirkon presidentti on sairas tai ei pysty toimimaan täysin kaikissa virkaansa kuuluvissa tehtävissä, hänen kaksi neuvonantajaansa, jotka hänen kanssaan muodostavat ensimmäisen presidenttikunnan koorumin, jatkavat presidenttikunnan työtä. Neuvostossa, jonka ensimmäisen presidenttikunnan neuvonantajat ja kahdentoista apostolin koorumi muodostavat, käsitellään rukoillen kaikkia suuria kysymyksiä, menettelytapoja, ohjelmia ja oppeja. Ensimmäiseltä presidenttikunnalta ja kahdentoista koorumilta ei lähde mitään päätöstä, josta kaikki asianosaiset eivät olisi täysin yksimielisiä.

Tämän innoitetun mallin mukaisesti kirkko kulkee eteenpäin keskeytyksettä. Kirkon hallinto ja profeetallisten lahjojen käyttäminen kuuluvat aina niille apostoleina toimiville auktoriteeteille, joilla on kaikki pappeuden avaimet ja jotka käyttävät niitä.¹¹

”Konferenssiaika on hengellisen elpymisen aikaa, jolloin tieto ja todistus lisääntyvät ja varmistuvat.”

Yleiskonferenssissa me saamme innoitettuja neuvoja profeetoilta, näkijöiltä ja ilmoituksensaajilta.

Kun olen pohtinut [yleis]konferenssissa pidettyjä puheita, olen esittänyt itselleni tämän kysymyksen: Kuinka voin auttaa muita pääsemään osallisiksi taivaallisen Isämme hyvyydestä ja siunauksista? Vastaus on siinä, että me noudatamme niiden ohjeita, joita tuemme profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina, sekä muita johtavia auktoriteetteja. Tutkikaamme heidän sanojaan, jotka on puhuttu Hengen innoittamina, ja palatkaamme niihin usein. Herra on ilmoittanut tahtonsa pyhille tässä konferenssissa.¹²

Yleiskonferenssin aikana profeetat, näkijät, ilmoituksensaajat ja muut kirkon johtavat auktoriteetit antavat monia innoitettuja neuvoja. Nykyajan profeettamme ovat kehottaneet meitä ottamaan kirkon lehtiemme konferenssinumeroiden lukemisen tärkeäksi ja säännölliseksi osaksi henkilökohtaista tutkimistamme. Yleiskonferenssista tulee siten eräässä mielessä Opin ja liittojen liite tai jatke.¹³

Konferenssiaika on hengellisen elpymisen aikaa, jolloin tieto ja todistus siitä, että Jumala elää ja siunaa uskollisia, lisääntyvät ja varmistuvat. Se on aikaa, jolloin ymmärrys siitä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, painuu niiden sydämeen, jotka ovat määrätietoisesti päättäneet palvella Häntä ja pitää Hänen käskynsä. Konferenssi on aikaa, jolloin johtajamme antavat innoitettua ohjausta siihen, kuinka elää elämäämme – aikaa, joka koskettaa sielua ja saa tekemään päätöksiä olla parempi aviomies ja vaimo, isä ja äiti, kuuliaisempi poika ja tytär, parempi ystävä ja lähimmäinen. – –

Me, jotka olemme täällä [yleiskonferenssissa] tänään, vakuutamme, että meillä on erityinen, ainutlaatuinen tieto Vapahtajan evankeliumista. Ne, jotka ovat vasta tutustuneet meihin, pitävät kaikkein merkittävimpänä julistustamme maailmalle siitä, että meitä johtaa Jumalan elävä profeetta, joka on yhteydessä Herraan ja saa Herralta innoitusta ja ilmoitusta.¹⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Käy läpi presidentti Hunterin opetukset osasta 1. Miksi Jumala on antanut jokaiselle taloudenhoitokaudelle profeettoja? Mitä tehtäviä profeetoilla on? Kuinka me voimme auttaa lapsia saamaan todistuksen profeetoista?
Kuinka se, että meillä on tänä aikana elävä profeetta, siunaa meitä? (Ks. osa 2.) Miksi on tärkeää, että Jumalalta kumpuaa eläville profeetoilleen ”päättymätön ilmoituksen virta”?
Mitä todisteita on siitä, että me elämme hengellisen nälänhädän aikaa? (Ks. osa 3.) Mitä siunauksia olet saanut ottamalla varteen elävän profeetan äänen?
Presidentti Hunter opettaa, että ”vain kirkon presidentillä on oikeus saada ilmoituksia koko kirkkoa varten” (osa 4). Miksi on hyödyllistä tietää se? Miksi on hyödyllistä tietää, ettemme me kulje harhaan, kun seuraamme profeettaa?
Pohdi yleiskonferenssin tärkeyttä elämässäsi. (Ks. osa 5.) Mitkä yleiskonferenssin opetukset ovat olleet sinulle siunaukseksi? Kuinka voit saada yleiskonferenssin vaikuttamaan elämääsi ja kotiisi voimallisemmin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Aam. 3:7; Matt. 10:41; Luuk. 1:68–70; 2. Piet. 1:20–21; Moosia 8:15–18; OL 1:14–16, 37–38; 21:1, 4–6; 43:2–6; 107:91–92

Opetusvihje

Tehkää yhdessä taululle luettelo kysymyksistä, joita muihin uskontokuntiin kuuluvilla ihmisillä saattaisi olla tämän oppikirjan luvun aiheesta. Kehota luokan jäseniä käymään läpi lukua etsimällä vastauksia näihin kysymyksiin ja kertomaan sitten, mitä he löytävät.