Luku 16

Avioliitto – iankaikkista kumppanuutta

”Elämän paras kumppanuus on avioliitossa – suhteessa, jolla on kestävää ja iankaikkista merkitystä.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Kun Howard W. Hunter oli 20-vuotias, hän tapasi kirkon tanssiaisissa Los Angelesissa Kaliforniassa Claire Jeffsin, joka oli tullut tanssiaisiin yhden Howardin ystävän kanssa. Tanssiaisten jälkeen muutamat nuoret aikuiset lähtivät kahlaamaan valtameren tyrskyihin. Howard kadotti solmionsa, ja Claire tarjoutui kävelemään hänen kanssaan rantaa pitkin ja etsimään sitä. Howard sanoi myöhemmin: ”Kun seuraavan kerran lähdimme ulos, minä lähdin Clairen ja [ystäväni] jonkun toisen kanssa.”¹

Seuraavana vuonna he alkoivat seurustella vakavasti, ja eräänä kevätiltana lähes kolme vuotta heidän tapaamisestaan Howard vei Clairen kauniille näköalapaikalle valtameren äärelle. ”[Katselimme], kuinka aallot vyöryivät rantaan Tyyneltämereltä ja murtuivat kiviin täysikuun valossa”, hän kirjoitti. Sinä iltana Howard kosi ja Claire vastasi myöntävästi. ”Puhuimme suunnitelmistamme”, hän sanoi, ”[ja] teimme sinä iltana monia päätöksiä ja joitakin kestäviä elämäämme koskevia suunnitelmia.”²

Howard ja Claire solmivat avioliiton Suolajärven temppelissä 10. kesäkuuta 1931. Seuraavien 52 vuoden ajan heidän rakkautensa syveni, kun he kasvattivat poikiaan, palvelivat kirkossa ja kohtasivat haasteensa uskon turvin.

Heidän onnellisuutensa avioparina oli ilmiselvää heidän perheelleen. Robert Hunter, vanhin pojanpoika, sanoi: ”Kun ajattelen isoisä Hunteria, muistan enemmän kuin mitään muuta esimerkin rakastavasta aviomiehestä. – – Heidän kahden välillä saattoi todella tuntea rakastavan siteen.”³

Presidentti Hunterin rakkaus vaimoaan kohtaan kävi erityisen selväksi, kun hän hoiti Clairea tämän elämän viimeisen vuosikymmenen tämän kamppaillessa vakavien terveysongelmien kanssa. Clairen kuolema 9. lokakuuta 1983 oli ”musertava isku” presidentti Hunterille.⁴ Hän kirjoitti, että kun hän tuli kotiin vaimonsa kuolinpäivänä, ”talo tuntui kylmältä, ja kun kävelin ympäriinsä, kaikki muistutti minua hänestä”⁵.

Oltuaan lähes seitsemän vuotta yksin presidentti Hunter solmi avioliiton Inis Stantonin kanssa huhtikuussa 1990. Vihkimisen toimitti presidentti Gordon B. Hinckley Suolajärven temppelissä. Inis oli suuren lohdun ja voiman lähde presidentti Hunterille hänen palvellessaan kahdentoista koorumin presidenttinä ja kirkon presidenttinä. Inis oli hänen seuranaan monilla hänen matkoistaan tapaamaan pyhiä kaikkialla maailmassa.

Vanhin James E. Faust kahdentoista koorumista puhui siitä, millainen siunaus Inis oli presidentti Hunterille: ”[Clairen] kuolemaa seurasi monien vuosien yksinäinen aika, kunnes hän meni naimisiin Inisin kanssa. Yhdessä heillä on ollut todella monia onnellisia muistoja ja kokemuksia.” Sitten osoittaen sanansa sisar Hunterille hän sanoi: ”Me olemme sanomattoman kiitollisia sinulle, Inis, toveruudestasi ja rakastavasta ja omistautuneesta huolenpidostasi häntä kohtaan. Sinä toit pilkkeen hänen silmiinsä ja iloa hänelle hänen elämänsä ja palvelutyönsä viimeisinä kruunaavina vuosina.”⁶

”Temppelissä me saamme korkeimman toimituksen, mikä on miesten ja naisten ulottuvilla, aviopuolisoiden sinetöimisen yhteen iankaikkisuudeksi.”

Howard W. Hunterin opetuksia

Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä, ja sen on tarkoitus olla iankaikkinen.

Herra on määritellyt avioliiton meitä varten. Hän sanoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi” (Matt. 19:5).⁷

Elämän paras kumppanuus on avioliitossa – suhteessa, jolla on kestävää ja iankaikkista merkitystä.⁸

Kun miehellä, jolla on pappeus, on perustanaan tieto pelastussuunnitelmasta, hän suhtautuu avioliittoon pyhänä etuoikeutena ja velvollisuutena. Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Mies ei ole täydellinen ilman naista. Kumpikaan ei voi täyttää luomisensa tarkoitusta ilman toista (ks. 1. Kor. 11:11; Moos. 3:18). Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä (ks. OL 49:15–17). Vain uuden ja ikuisen avioliiton kautta he voivat saada iankaikkisten siunausten täyteyden (ks. OL 131:1–4; 132:15–19).⁹

Avioliitosta puhutaan usein kumppanuutena Jumalan kanssa. Se ei ole vain kuvaannollista. Jos tuo kumppanuus pysyy lujana ja toimivana, mies ja nainen rakastavat toisiaan siten kuin he rakastavat Jumalaa, ja heidän kotinsa täyttyy suloisuudella ja kiintymyksellä, mikä tuo iankaikkista menestystä.¹⁰

Ensimmäisen avioliittoon vihkimisen toimitti Herra. Se oli iankaikkinen avioliitto, sillä sellaista asiaa kuin aika ei ollut, kun tuo seremonia suoritettiin. Seremonia toimitettiin pariskunnalle, joka ei tuolloin ollut kuoleman alainen. Niissä olosuhteissa tuo suhde ei siis koskaan päättyisi. Lankeemuksen jälkeen ensimmäiset vanhempamme karkotettiin puutarhasta. Silloin he olivat kuoleman alaisia, mutta heille luvattiin ylösnousemus. Missään vaiheessa ei sanottu, että heidän iankaikkisen avioliittonsa pitäisi päättyä.¹¹

Temppelissä me saamme korkeimman toimituksen, mikä on miesten ja naisten ulottuvilla, aviopuolisoiden sinetöimisen yhteen iankaikkisuudeksi. Me toivomme, etteivät nuoremme tyydy mihinkään vähempään kuin temppeliavioliitto.¹²

Kuten kaste on Herran antama käsky, samoin on temppeliavioliitto. Kuten kaste on välttämätön päästäksemme kirkon jäseniksi, samoin temppeliavioliitto on välttämätön korotuksellemme Jumalan luona. Se on osa asemaamme elämässä. Me emme voi saavuttaa lopullisia tavoitteitamme ilman sitä. Älkää tyytykö mihinkään vähempään.

Te ette suostuisi mihinkään maailmalliseen kastamistapaan, ettehän? Jumalalla on oma kastamiskäytäntönsä – upotuskaste sellaisen henkilön toimittamana, jolla on valtuus. Suostuisitteko sitten maailmalliseen tapaan solmia avioliitto? Hänellä on oma käytäntönsä myös avioliiton solmimiseen: se on temppeliavioliitto.¹³

Rukoilen, että Herra siunaa meitä kaikkia niin, että ymmärrämme olemassaolomme syyn ja sen, mitä meidän täytyy tehdä löytääksemme tien korotukseen ja iankaikkiseen elämään. Osa iankaikkista suunnitelmaa on avioliitto, jota pidämme pyhänä. Jos olemme halukkaita toimimaan näin, toimituksista tulee pysyviä ikuisesti. Miten suurenmoista onkaan, kun meillä on tämä ymmärrys ja meille on ilmoitettu nämä totuudet.¹⁴

Tehdessänne päätöstä siitä, kenen kanssa menette naimisiin, olkaa kärsivällisiä, osoittakaa uskoa ja pysykää kelvollisina saamaan jumalallista apua.

Mielestäni suurin päätös, mikä teidän täytyy tehdä – –, on päätös, joka tulee muovaamaan elämäänne iankaikkisesti, ja se on avioliittonne. Olen varma, että olette samaa mieltä kanssani siitä, että se tulee olemaan paljon tärkeämpää kuin mikään muu, mitä teette elämässä, koska työnne tai ammattinne tai mitä ikinä teettekin ei ole läheskään niin tärkeää kuin iankaikkiset arvot. – – [Päätös naimisiinmenosta] vaikuttaa teihin koko iankaikkisuuden. Se vaikuttaa teihin myös, kun elätte täällä maan päällä.¹⁵

Älkää – – kiirehtikö suhteeseen ilman kunnon harkintaa ja innoitusta. Etsikää rukoillen Herran innoitusta tässä asiassa. Pysykää kelvollisina, niin että voitte saada tuota jumalallista apua.¹⁶

Monet teistä – – ovat huolissaan seurustelusta, avioliitosta ja perheen perustamisesta. Ette luultavasti löydä tulevan puolisonne nimeä Nefin näystä tai Johanneksen ilmestyksestä, eikä sitä luultavasti kerro teille enkeli eikä edes piispanne. Jotkin asiat teidän täytyy selvittää itse. Osoittakaa uskoa ja olkaa kuuliaisia, niin siunaukset tulevat. Yrittäkää olla kärsivällisiä. Pyrkikää siihen, ettei se, mitä teillä ei ole, sokaise teitä siltä, mitä teillä on. Jos olette kovin huolissanne avioliitosta, se voi pilata juurikin avioliiton mahdollisuuden. Eläkää täydesti ja uskollisesti yksinänne, ennen kuin alatte olla kohtuuttoman huolissanne elämisestä kaksin.¹⁷

Odottaessanne luvattuja siunauksia teidän ei pidä vain kuluttaa aikaa, sillä paikoilleen jääminen on jossakin määrin taantumista. Tehkää innokkaasti työtä hyvien asioiden puolesta, oma kehityksenne mukaan lukien.¹⁸

”Odottaessanne luvattuja siunauksia – – tehkää innokkaasti työtä hyvien asioiden puolesta, oma kehityksenne mukaan lukien.”

Mitään siunausta ei evätä kelvollisilta yksilöiltä, jotka eivät ole naimisissa.

Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko, ei naimisissa olevien eikä naimattomien eikä minkään muunkaan ryhmän eikä kenenkään yksittäisen ihmisen kirkko. Evankeliumi, jota saarnaamme, on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka sisältää kaikki pelastavat toimitukset ja liitot, jotka ovat välttämättömiä jokaisen sellaisen ihmisen pelastukseksi ja korotukseksi, joka haluaa ottaa vastaan Kristuksen ja pitää Hänen ja taivaallisen Isämme antamat käskyt.¹⁹

Mitään siunausta, mukaan lukien iankaikkisen avioliiton ja iankaikkisen perheen siunaus, ei evätä keneltäkään kelvolliselta ihmiseltä. Vaikka toisilla saattaa kulua hieman pidempään – kenties jopa tämän kuolevaisen elämän tuolle puolen – ennen kuin he saavuttavat tämän siunauksen, sitä ei evätä. – –

Saanen esittää muutamia neuvon ja rakkauden sanoja.

Teille naimattomille miehille: Älkää lykätkö avioliittoa siksi, että ette ole ihanteellisessa asemassa urallanne ja taloudessanne. – – Muistakaa, että pappeudenhaltijoina teidän velvollisuutenne on ottaa ohjat käsiinne iankaikkisen kumppanin etsinnässä.

Teille naimattomille naisille: Jumalan profeetat ovat aina luvanneet, että Herra muistaa teidät. Jos olette uskollisia, saatte kaikki siunaukset. Naimattomuus ja perheettömyys tässä elämässä on vain väliaikaista, ja iankaikkisuus on pitkä aika. Presidentti Benson on muistuttanut meitä siitä, että ”vain ihmiselle aika on olemassa. Jumalalla on mielessään teidän iankaikkisuuden näkökulmanne.” (Ks. ”Kirkon naimattomille aikuisille sisarille”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 85.) Täyttäkää elämänne hyödyllisellä, mielekkäällä toiminnalla.

Teille, jotka olette kokeneet avioeron: Älkää antako pettymyksen tai epäonnistumisen tunteen värittää näkemystänne avioliitosta tai elämästä. Älkää menettäkö uskoa avioliittoon älkääkä antako katkeruuden kalvaa sieluanne ja tuhota itseänne tai niitä, joita rakastatte tai olette rakastaneet.²⁰

Onnistunut avioliitto edellyttää, että teemme parhaamme elääksemme evankeliumin periaatteiden mukaan.

[Avioelämä] – – on opittua käyttäytymistä. Tietoinen pyrkimyksemme, ei vaisto, ratkaisee menestyksen. Motivoiva voima syntyy ystävällisyydestä, todellisesta kiintymyksestä ja siitä, että ottaa huomioon toinen toisensa onnen ja hyvinvoinnin.

Ennen avioliittoa katselimme elämää omasta näkökulmastamme, mutta astuttuamme tuon kynnyksen yli aloimme ottaa sen huomioon toisenkin näkökulmasta. Vakuutusta ja rakkautta ilmaistakseen on välttämätöntä tehdä uhrauksia ja sopeutua.

Usein sanotaan, että onnellisessa ja onnistuneessa avioliitossa ei ole yleensä niinkään kyse siitä, että menee naimisiin oikean henkilön kanssa, vaan että itse on oikea henkilö. Tilastot, jotka osoittavat korkeaa avioerojen määrää, saattaisivat kertoa epäviisaasta kumppanin valinnasta. Jos aviopuolisot olisivat menneet naimisiin jonkun toisen kanssa, jokin tietty ongelma olisi saattanut poistua, mutta sen tilalla olisi varmasti ollut jokin toinen ongelma. Viisas kumppanin valinta vaikuttaa suuresti avioliiton onnistumiseen, mutta tietoinen pyrkimys tehdä oma osansa täysin on suurin onnistumiseen vaikuttava tekijä.²¹

Vaikka onkin totta, että kelvolliset avioparit saavuttavat korotuksen selestisessä valtakunnassa, jokaisen iankaikkiseen avioliittoon sinetöidyn miehen ja naisen täytyy yksilönä olla kelvollinen saamaan tuo siunaus.

Iankaikkinen avioliitto koostuu kelvollisesta miehestä ja kelvollisesta naisesta, jotka kumpikin on erikseen kastettu vedellä ja Hengellä, jotka ovat yksilöinä menneet temppeliin saamaan oman endaumenttinsa, jotka ovat yksilöinä luvanneet olla uskollisia Jumalalle ja puolisolleen avioliitossa, ja jotka ovat yksilöinä pitäneet liittonsa tehden kaiken sen, mitä Jumala heiltä odottaa.²²

Evankeliumin periaatteiden mukaan eläminen tekee avioliitosta onnellisen. – – Kun kaksi ihmistä pystyy elämään evankeliumin periaatteiden mukaan, avioliitto voi olla suloinen ja se voi olla onnellinen.²³

Aviopuolisoiden tulee tehdä yhdessä työtä aviositeiden vahvistamiseksi.

Rakkaus ja kärsivällisyys vajavuuksia kohtaan

Useimmilla puolisoilla on vajavuuksia. – – Richard L. Evans sanoi kerran: ”Kuka tahansa meistä voisi kenties tulla toimeen täydellisten ihmisten kanssa, mutta meidän tehtävämme on tulla toimeen epätäydellisten ihmisten kanssa” [Richard Evans’ Quote Book, 1971, s. 165]. Avioliitossa ollessamme me ymmärrämme, ettemme ole tekemisissä täydellisten ihmisten kanssa. Me pyrimme täydellisyyteen ja olemme matkalla sinne, missä toivomme tulevamme täydellisiksi, mutta meillä täytyy olla ymmärrystä, meidän täytyy antaa parhaamme ja tehdä elämästä kaunis. – –

Raamatussa meille sanotaan: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä” (ks. 1. Kor. 13:4). Sellainen rakkaus, sellainen, johon ei suhtauduta kevyesti ja jota ei lopeteta huvin vuoksi tai heitetä pois kuin kertakäyttöisiä muoviesineitä vaan joka kohtaa kaikki elämän pienet vaikeudet käsi kädessä liittäen sielut yhteen, on ihmisonnen korkein ilmentymä.²⁴

Sydämen ykseys

Varmastikin onnellisimmat avioliitot ovat niitä, joissa sinun kipusi on minun kipuni, minun tuskani on sinun tuskasi, minun voittoni sinun voittosi, minun huoleni sinun huoliasi. Sydämen, sielun, lihan ykseys vaikuttaa olevan haastavampaa kuin koskaan aiemmin maailmassa, jossa kysymys tuntuu olevan: ”Mitä minä siitä saan?” Aivan liian monista aviopuolisoista on tullut pelkkä somiste enemmän kuin osa sydäntä.²⁵

Kun aviomies ja vaimo ”rakastavat toisiaan siten kuin he rakastavat Jumalaa, – – heidän kotinsa täyttyy suloisuudella ja kiintymyksellä, mikä tuo iankaikkista menestystä”.

Uskollisuus ajatuksissa, sanoissa ja teoissa

Mies, jolla on pappeus, osoittaa täydellistä moraalista uskollisuutta vaimolleen eikä anna tälle mitään syytä epäillä uskollisuuttaan. Miehen on rakastettava vaimoaan koko sydämestään ja liityttävä häneen eikä kehenkään muuhun (ks. OL 42:22–26). Presidentti Spencer W. Kimball selitti:

”Sanat kehenkään muuhun sulkevat pois jokaisen ja kaiken muun. Silloin puoliso tulee tärkeimmälle sijalle aviomiehen tai aviovaimon elämässä, eikä seuraelämä tai työelämä tai poliittinen elämä tai mikään muu harrastus tai henkilö tai asia tule koskaan astumaan aviokumppania tärkeämmälle sijalle.” (Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 235.)

Herra kieltää ja Hänen kirkkonsa tuomitsee kaikki intiimisuhteet avioliiton ulkopuolella. Miehen uskottomuus särkee hänen vaimonsa sydämen ja hävittää tämän luottamuksen sekä hänen lastensa luottamuksen (ks. MK Jaak. 2:35).

Olkaa uskollisia aviolupauksillenne ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Pornografia, flirttailu ja epäterveet fantasiat syövyttävät ihmisen luonnetta ja iskevät onnellisen avioliiton perustukseen. Ykseys ja luottamus avioliitossa tuhoutuvat sellaisen myötä. Se, joka ei hallitse ajatuksiaan ja siten syyllistyy aviorikokseen sydämessään eikä tee parannusta, ei saa Henkeä vaan kieltää uskon ja pelkää (ks. OL 42:23; 63:16).²⁶

Hellyys ja kunnioitus intiimisuhteessa

Pitäkää itsenne kaikenlaisen määräilyn tai sopimattoman käytöksen yläpuolella miehen ja vaimon välisissä hellissä intiimisuhteissa. Koska avioliitto on Jumalan säätämä, miehen ja vaimon välinen intiimisuhde on hyvä ja kunnioitettava Jumalan silmissä. Hän on käskenyt heitä olemaan yksi liha ja lisääntymään ja täyttämään maan (ks. Moos. 2:28; 3:24). Teidän on rakastettava vaimoanne kuten Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta (ks. Ef. 5:25–31).

Hellyyden ja kunnioituksen – ei koskaan itsekkyyden – on oltava ohjaavina periaatteina aviomiehen ja vaimon välisessä intiimisuhteessa. Kummankin osapuolen täytyy olla huomaavainen ja herkkä toisen tarpeille ja haluille. Herra on tuominnut kaikenlaisen komentelun ja sopimattoman tai hillittömän käytöksen miehen ja vaimon välisessä intiimisuhteessa.

Mies, joka käyttää hyväkseen tai halventaa vaimoaan fyysisesti tai hengellisesti, syyllistyy kauhistuttavaan syntiin ja hänen pitää tehdä vilpitön ja vakava parannus. Erimielisyydet on selvitettävä rakkaudessa ja ystävällisyydessä sekä keskinäisen sovinnonteon hengessä. Miehen on aina puhuttava vaimolleen rakastavasti ja ystävällisesti ja kohdeltava häntä suurella kunnioituksella. Avioliitto on kuin hento kukka – –, ja sitä täytyy ravita jatkuvasti rakkauden ja hellyyden ilmaisuin.²⁷

Tarkkaavainen kuunteleminen

Moniin ongelmiin voitaisiin vastata nopeasti ja monia vaikeita tilanteita ratkaista, jos voisimme ymmärtää, että on aikoja, jolloin meidän pitää kuunnella. Koulussa opimme oppitunnilla, kun kuuntelemme, mutta emme opi, jos emme kiinnitä opetukseen huomiota. Avioliitossa vallitsee täydellinen ymmärtämyksen puute, ellemme ole halukkaita kuuntelemaan. – – Tietenkin meidän pitää puhua, mutta meidän täytyy kuunnella toista näkökantaa lisätäksemme ymmärrystämme riittävästi viisaan päätöksen tekemiseksi. Kuunteleva korva voi useinkin ratkaista tilanteen.²⁸

Epäitsekkyys

Ystävyys ei voi kestää, jos se on perustettu itsekkyyden hiekalle. Avioliitto ei kestä, kun sillä ei ole muuta pohjaa kuin fyysinen vetovoima, eikä sillä ole syvemmän rakkauden ja uskollisuuden perustaa.²⁹

Me toivomme, että te, jotka olette naimisissa, muistatte ne rakkauden tunteet, jotka johtivat teidät alttarille Herran huoneeseen. Sydämemme täyttää suru, kun kuulemme monista, joiden rakkaus on kylmennyt tai jotka itsekkäistä syistä tai rikkomuksen vuoksi unohtavat temppelissä annetut aviolupaukset tai suhtautuvat niihin kevyesti. Me vetoamme aviomiehiin ja vaimoihin, että he rakastaisivat ja kunnioittaisivat toisiaan. Hartain toiveemme todellakin olisi, että jokaista perhettä siunattaisiin äidillä ja isällä, jotka ilmaisevat rakkautta toisiaan kohtaan, jotka ovat huomaavaisia toisiaan kohtaan ja jotka tekevät yhdessä työtä vahvistaakseen aviositeitä.³⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Osassa 1 presidentti Hunter tähdentää, että avioliitto on Jumalan säätämä ja sen on tarkoitus olla iankaikkinen. Kuinka tämän tietäminen voi vaikuttaa suhteeseesi aviopuolisoosi? Mitä sinulle merkitsee se, että avioliitto on kumppanuutta Jumalan kanssa? Kuinka voimme auttaa lapsia ja nuoria valmistautumaan temppeliavioliittoon?
Mitä ajatuksia ja vaikutelmia saat, kun tutkit presidentti Hunterin neuvoja päätöksestä, kenen kanssa mennä naimisiin? (Ks. osa 2.)
Kuinka presidentti Hunterin lupaukset ja neuvot osassa 3 voivat auttaa niitä, jotka eivät ole naimisissa? Miten voimme toteuttaa presidentti Hunterin sanomaa, että ”tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko, ei naimisissa olevien eikä naimattomien” kirkko?
Mitähän presidentti Hunter tarkoittaa sanoessaan, että avioelämä on ”opittua käyttäytymistä”? (Ks. osa 4.) Milloin olet nähnyt, että eläminen evankeliumin periaatteiden mukaan on tuonut avioliittoon onnea? Jos olet naimisissa, mieti, mitä voisit tehdä ilmaistaksesi täydemmin rakkautesi puolisoasi kohtaan.
Pohdi presidentti Hunterin opetuksia osassa 5. Kuinka puolisot voivat oppia olemaan kärsivällisempiä toistensa vajavaisuuksia kohtaan? Kuinka aviopuolisot voivat kehittää enemmän sydämen ykseyttä? Kuinka aviopuolisot voivat osoittaa uskollisuutta avioliitossa ajatuksin, sanoin ja teoin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

1. Moos. 2:18, 21–24; MK Jaak. 2:27, 31–33; 4. Nefi 11; OL 42:22; Moos. 3:19–24; ks. myös ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129

Tutkimisen avuksi

”Evankeliumin tutkimisesi on tehokkainta, kun Pyhä Henki opettaa sinua. Aloita aina evankeliumin tutkimisesi rukoilemalla, että Pyhä Henki auttaisi sinua oppimaan.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 18.)