”Luvattu Messias”, Liahona, joulukuu 2022.
Luvattu Messias
Aadamin ajoista asti Jumala on kutsunut palvelijoitaan todistamaan Messiaan tulemisesta – Messiaan, joka tarjoaisi rakkautta, toivoa ja iloa.
Katso, Jumalan Karitsa, Walter Rane
Ei ole yllättävää, että kun Jeesus syntyi Betlehemissä, enkelit ilmestyivät ja kuuluttivat: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa” (Luuk. 2:14). He riemuitsivat tietäessään, että tämä pieni lapsi avaisi oven kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään. Oli täysin sopivaa, että tähti ilmestyisi valaisemaan taivasta kunnioitukseksi kaikkivaltiaan Jumalan ainosyntyisen Pojan tulosta elämään kuolevaisuudessa.
Profeetat olivat vuosituhansien ajan todistaneet luvatun Messiaan syntymästä – Messiaan, joka lunastaisi ”kaikki ne, jotka uskovat hänen nimeensä” (Hel. 14:2).
Jesaja profetoi: ”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:14).
Miika julisti: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.” (Miika 5:1.)
Nefi näki neitsyen, joka ”kantoi lasta sylissään”, ja enkeli kertoi hänelle, että lapsi oli ”Jumalan Karitsa, aivan niin, tosiaankin iankaikkisen Isän Poika!” (1. Nefi 11:20–21.)
Kun luen profeetallisia lupauksia Hänen syntymästään – varsinkin joulunaikaan – tunnen Pyhän Hengen todistavan jälleen, että Jeesus Kristus on Messias. Tutkiessani Vapahtajan sanoja ja Hänen elämäänsä opin tuntemaan Häntä ja rakastamaan Häntä sen vuoksi, mitä Hän on tehnyt meidän jokaisen hyväksi. Rakkauden henki on joulun henki.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Jumalan Pojan lahja on korvaamaton lahja. Hän on lahja, joka valaisee tiemme ja kohottaa meitä. Hän on lahja, joka tukee meitä vaikeina aikoina kuolevaisella matkallamme. Hän on lahja, joka tarjoaa jumalallista rakkautta, kestävää toivoa ja todellista iloa.
Jumalallinen rakkaus
Kun pohdimme niiden luomistöiden laajuutta, joihin Jehova ryhtyi Isänsä johdolla, me luonnollisesti ihmettelemme Hänen voimaansa ja tunnemme halua palvella Häntä. Hän kohoaa yläpuolellemme. Silti tapahtumat, jotka liittyivät Hänen vaatimattomaan syntymäänsä kuolevaisuuteen, herättävät ylitsevuotavan rakkauden tunteen.
Jeesus olisi voinut syntyä mihin tahansa olosuhteisiin, jotka Isä valitsi. Miikan profetian täyttymisenä (ks. Miika 5:1) Jeesus syntyi pikkuruiseen kylään Juudean kukkuloilla. Nöyrät paimenet tervehtivät Häntä ilolla. Tietäjät seurasivat tähteä palvellakseen Häntä. Poliittiset johtajat pelkäsivät Häntä. Hänen vanhempiensa oli paettava vieraaseen maahan pelastaakseen Hänet.
Kun oli turvallista palata, Maria ja Joosef ohjattiin vähäpätöiseen kylään Galilean kukkuloilla. Jeesus vietti siellä lähes 30 vuotta ennen kuin aloitti rakkaudentäyteisen julkisen palvelutyönsä.
Jeesus Kristus teki valinnan laskeutua valtaistuimeltaan Isän oikealla puolella tullakseen kuolevaisuuteen. Hän teki sen rakkaudesta Isänsä jokaista henkipoikaa ja -tytärtä kohtaan, joka syntyisi maailmaan, myös teitä ja minua kohtaan.
Palvelutyönsä aikana Jeesus ei tehnyt eroa rikkaiden ja köyhien, miesten ja naisten, nuorten ja vanhojen, terveiden ja sairaiden välillä. Hän ei karttanut eri uskontokuntiin tai kulttuuritaustoihin kuuluvia. Hän rakasti jokaista. Hän rakastaa jokaista.
”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1. Joh. 4:19). Hän on sanonut: ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh. 15:12).
Maailman toivo
Eräässä suositussa joululaulussa rukoillaan: ”Oi saavu jo, Immanuel, ja lunasta vangittu Israel.”1
Me emme ehkä ole vankeina Egyptissä tai Babylonissa, kuten muinaiset israelilaiset olivat, mutta olemme silti vankeja – synnin ja kuoleman vankeja. Ja kuten entisajan Israel, mekin toivomme vapautusta. Vapahtajan, joka on Kristus, Herra (ks. Luuk. 2:11), syntymä oli merkkinä tuon toivon täyttymisestä. Siitä syystä me laulamme Betlehemistä: ”Kas toivo maan taas uudestaan Käy tänne etsien.”2
Jeesuksen Kristuksen syntymä, elämä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus muodostavat ”ilosanoman” (Luuk. 2:10) parantumisesta, vapaudesta ja vapautumisesta.
Puhuessaan messiaanisesti Jesaja sanoi: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.” (Jes. 61:1, kursivointi lisätty.)
Muistatte, että aloittaessaan maanpäällisen palvelutyönsä Jeesus Kristus luki nuo sanat eräässä synagogassa Nasaretissa. Sitten Hän julisti: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen” (Luuk. 4:21).
Koska Kristus-lapsesta tuli Messias, joka piti palvelutyönsä ja tehtävänsä kunniassa tekemällä Isän tahdon, Hän vapauttaa meidät hengellisestä ja fyysisestä kuolemasta.
”Hän on suuri kuningas Immanuel, joka seisoo tällä hetkellä Isänsä oikealla puolella. Hän on maailman valkeus, elämä ja toivo. Hänen tiensä on se polku, joka johtaa onneen tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa.”3
Kristus Getsemanessa, Harry Anderson
Ilo Herrassa
Pienokainen seimessä oli Jumalan Poika, jonka Isä lähetti lahjana meidän Vapahtajaksemme. Sen ilon ansiosta, jota tunnemme Hänen tulemisestaan, meidän kuormamme voidaan tehdä kevyiksi (ks. Alma 33:23). Se johtuu siitä, että Betlehemin lapsi, joka vapauttaa meidät synnistä ja kuolemasta, voi vapauttaa meidät myös murheesta, epäilyksestä, pelosta ja tuskasta.
Muistattehan sanat, jotka Jaakob opetti Israelin Pyhän tulemisesta:
”Oi kuinka suuri on meidän Jumalamme pyhyys! Sillä hän tietää kaiken, eikä ole mitään, mitä hän ei tietäisi.
Ja hän tulee maailmaan voidakseen pelastaa kaikki ihmiset, jos he kuulevat hänen ääntään; sillä katso, hän kärsii kaikkien ihmisten tuskat, niin, jokaisen elävän olennon tuskat, niin miesten, naisten kuin lastenkin, jotka kuuluvat Aadamin sukuun.
Ja hän kärsii tämän, jotta ylösnousemus tulisi kaikkien ihmisten osaksi, jotta kaikki seisoisivat hänen edessään suurena tuomiopäivänä.” (2. Nefi 9:20–22.)
Jotta meillä olisi joulun henki, me paitsi luemme Hänen sanojaan ja tutkimme Hänen elämäänsä myös toimimme sen mukaan, mitä opimme. Siihen sisältyy se, että ruokimme Vapahtajan lampaita kokoamalla ne Hänen laumaansa. Me kokoamme heitä kertomalla ilosta, jota tunnemme Hänen syntymänsä ja Hänen evankeliuminsa palautuksen ansiosta. Jos olemme polulla, jonka Herra on suunnitellut meille, meillä on Hänen valonsa, joka näyttää muille tien Hänen luokseen.
Elämä voi olla vaikeaa, ja vaikeat ajat voivat koetella uskoamme. Kun kohtaamme koettelemuksia ja murhenäytelmiä, saatamme miettiä, onko uskomme Jumalan Poikaan turhaa toivoa. Mutta koettelemusten tarkoituksena on vetää meitä kohti Vapahtajaa, jotta Hän voi tehdä meistä kyvykkäämpiä johdattamaan muita Hänen luokseen. Kun kerromme ”rohkealla mielellä” Hänen tulemisestaan (ks. 3. Nefi 1:13), me kohotamme mieliä ja pehmitämme sydämiä. Lupaan, että tulee päivä, ellei ole jo tullut, jolloin uskonne Hänen tulemiseensa tulee vahvaksi. Siitä tulee onnellinen päivä.
Joulu on rakkauden, toivon ja ilon aikaa. Se on myös kiitollisuuden ja mietiskelyn aikaa. Jouluna me luomme uusia muistoja ja elämme vanhoja muistoja uudelleen. Kaipaamme sukulaisia ja ystäviä, jotka ovat kuolleet. Mietimme, mihin vuodet ovat menneet ja mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Ja pohdiskellessamme me kiitämme Jumalaa siitä loistavasta lahjasta, jota kutsutaan nimellä ”Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5).
Täyttäköön tuon joululahjan henki sydämenne tänä aikana ja koko tulevan vuoden.